tag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post1186447380606259086..comments2023-04-17T18:52:23.198+03:00Comments on Valeäiti | Arkea, meininkiä, huumoria ja syviä keloja. : Paniikkikohtaus, you suckValeäitihttp://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comBlogger43125tag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-77074140489282553942016-05-22T18:49:22.352+03:002016-05-22T18:49:22.352+03:00Huh, kuulostaa todella siltä että sullakin tota ku...Huh, kuulostaa todella siltä että sullakin tota kuormaa on ihan riittävästi eikä siis mikään että paniikit valtaa. Se on kyllä niin persehommaa se, kun jotenkin pää kuitenkin tajuaa että tämä nyt on vain tälläinen kohtaus mutta se ei auta yhtään. Sama kuin sanoisi itselleen kauhuleffassa että "tämä on vain elokuvaa". Tunne on aina totta. <br /><br />Sulle kovasti voimia ja toivon että kohtaukset helpottaa! Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-68676747430996986552016-05-22T13:22:03.817+03:002016-05-22T13:22:03.817+03:00Pari vuotta sitten olin kävelyllä poikani kanssa m...Pari vuotta sitten olin kävelyllä poikani kanssa metsässä, ja sydän alkoi pamppailla ja tuntui että se hyökkää ulos rinnasta. En ollut moista ennen kokenut ja luulin kuolevani. Soitin ambulanssin kun en keksinyt paniikissa muutakaan, ja sen tulo tuntui kestävän ikuisuuden. Hoitaja totesi tutkittuaan "ne on ne ruuhkavuodet", minä en uskonut. Kuvittelin pitään että mulla oli sydämessä vikaa. Hävetti kertoa kellekään näistä ajatuksista,en halunnut näyttää heikkouttani. Mutta pikkuhiljaa aloin uskoa että kaikki on ok, kun mitään oireita ei enää sen kummemmin tullut. Silloin tällöin kaupassa menin paniikkiin, jos en löytänyt heti jotain etsimääni. Työpaikan vaihto, liikunnan lisääminen ja pojan kanssa touhuaminen auttoivat.<br />Nyt pari viikkoa sitten sain taas kohtauksen, sydän hakkasi ja tärisin. Paniikki vain valtasi kropan enkä enää hallinnut sitä. Se on paskamainen tunne. Jälkeenpäin naurattaa kaikki ne ajatukset, mutta niille ei vaan voi mitään. Minulla on ollut paljon muutoksia elämässä; ero, lähisukulaisen kuolema.. Ja kaiken sen keskellä vaadin itseltäni ihan liikaa, pitäisi jaksaa töissä ja kotona lapsen kanssa. Silloin kroppa reagoi juurikin näin.<br />Sattumalta löysin blogisi ja voi kiitos, tästä oli paljon apua ja helpotusta! Paljon voimia sinulle ja hyvää kesää!<br />-JenskiAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-3053481871275795072015-10-08T22:24:08.538+03:002015-10-08T22:24:08.538+03:00Kiitos! Todella, vertaistuki ja tieto siitä ettei ...Kiitos! Todella, vertaistuki ja tieto siitä ettei ole yksin on niiiiin tärkeää. Sen muistaa aina kyllä heti kun näitä tekstejä kirjoittaa. Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-55847727797568620202015-10-08T10:17:19.263+03:002015-10-08T10:17:19.263+03:00Ja voimia myös sulle, tää oli vahva teksti! <3Ja voimia myös sulle, tää oli vahva teksti! <3 Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-24096185474369332402015-10-08T10:16:47.542+03:002015-10-08T10:16:47.542+03:00Pelkästään tieto siitä, etten ole asiani kanssa yk...Pelkästään tieto siitä, etten ole asiani kanssa yksin helpottaa yllättävän paljon. Kaksi läheisintä ystävääni on myös kertonut kärsivänsä paniikkikohtauksista. Toisesta en olisi ikinä uskonut. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-9669482450941352612015-10-07T21:07:49.216+03:002015-10-07T21:07:49.216+03:00Voi huh, enpä osaa edes kuvitella miten raastavan ...Voi huh, enpä osaa edes kuvitella miten raastavan tien olet käynyt läpi ja miten pitkä matka on vielä edessä. Ja voi kun osaisinkin auttaa! Mä menisin joka tapauksessa vielä uudestaan psykologille, sieltä saisi ainakin niihin kohtauksiin varmasti paljon apua. <br /><br />Ei tässä voi yksi voimattomana sanoa muuta kuin että: tsemppiä, voimia ja kaikkea parasta sinulle. Ansaitset kaiken onnen.Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-59362313942986211632015-10-07T09:34:59.684+03:002015-10-07T09:34:59.684+03:00En tuu valitettavasti hänestä pääsemään eroon viel...En tuu valitettavasti hänestä pääsemään eroon vielä moneen vuoteen... Tuo alle vuoden ikäinen sitoo aika vahvasti toiseen. Kontrolloi meidän elämää sitä kautta.<br /><br />Onneksi (tavallaan) kuitenkin jo raskausaikana se ääni kellossa muuttui ja tajusin mitä on tapahtumassa ja ns. pääsin pakoon ennen kuin vauva syntyi. <br />"kyllä meidän nyt on pakko erota. sä oot niin vaikee" (mies)<br />"joo, sopii, oon miettinyt samaa"<br />(hän selkeästi yllättyi vastauksesta, etten ruvennut anelee takaisin yms)<br />seuraavana päivänä, rupesi taas<br />"no kyllähän me saadaan tää toimii eiks vaan"<br />"ei kyllä, en halua, tää oli tässä." <br />Siitähän se riemu sitten repesi. En käyttäytynytkään niin kuin hän olisi tahtonut. <br /><br />Meni hetken aikaa, kunnes mulla tuli mitta täyteen esimerkiksi kaasusumutteista ja aseista asunnossani, ja se oli sitten siinä. Sanoin et nyt saa riittää. Pakkasin tavarat ja lähetin matkoihinsa. Olin itse poissa sen aikana, kun hän oli hakemassa kamojaan. Kun palasin, täällä oli kämppä aikamoisessa kunnossa. Lämpimät vedet katkottu, televisio sekoitettu, tavaroita sotkettu... :/ <br /><br />Mutta se tunne, kun voit hengittää kotona! <br /><br />Kävin myös ennen eroa ja eron jälkeen psykologilla, mutta nämä kohtaukset ovat alkaneet vasta kontaktin päättymisen jälkeen. :/ Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-31350511906831974732015-10-05T23:17:09.668+03:002015-10-05T23:17:09.668+03:00MENE, mene hyvä ihminen! Saat itsesi niin varmalle...MENE, mene hyvä ihminen! Saat itsesi niin varmalle pohjalle että saat voimaa päästä eroon noin tuhoisasta ihmisestä. Mulle tuli nyt ihan huoli susta, mene oikeasti edes jollekin juttelemaan ettet ole yksin ton kanssa. Tsemppiä <3 <3 <3Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-57251760854073251632015-10-05T23:15:35.829+03:002015-10-05T23:15:35.829+03:00Ihana kun kommentoit, kiitos!
Ja todella niin ku...Ihana kun kommentoit, kiitos! <br /><br />Ja todella niin kuin kirjoitatkin niin niin myös kävi, kohtauksia ei ole enää tullut ja olo on parempi koko ajan. Tässä tapauksessa tieto vähensi tuskaa :) Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-9826263905963393722015-10-05T23:13:05.777+03:002015-10-05T23:13:05.777+03:00Ainakin toistaiseksi tuntuu että tämä voi olla jon...Ainakin toistaiseksi tuntuu että tämä voi olla jonkun tosi mahtavan uuden alku :) kohtauksia ei ole onneksi tullut enää ja perus ahdistuskin ehkä vähän jo helpottaa. Pitää vaan nyt katsoa tosi tarkkaan uusi suunta ja asenne asioihin. <br /><br />Kiitos kommentista! Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-77407748683923460152015-10-05T23:12:11.767+03:002015-10-05T23:12:11.767+03:00Oi vau. Olipahan maailman hienoin kommentti. Olen ...Oi vau. Olipahan maailman hienoin kommentti. Olen hurjan otettu noin kauniista sanoista, kiitos. Tämä jos jokin oli voimaannuttavaa ja pelkkää voimalausetta :) Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-17329554871882459182015-10-05T23:11:15.151+03:002015-10-05T23:11:15.151+03:00Aivan käsittämätöntä miten moni onkaan kertonut om...Aivan käsittämätöntä miten moni onkaan kertonut omasta tarinastaan kun olen omani avannut! Siistiä! tosin pelottavaa miten moni tästä kärsii eikä uskalla mitään sanoa..kiitos siis sunkin tarinasta! Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-23808107524810970922015-10-05T23:09:39.207+03:002015-10-05T23:09:39.207+03:00Pääsin psykologille ja odotan innolla jatkoa. Joku...Pääsin psykologille ja odotan innolla jatkoa. Joku psykiatri olis todellakin hyvä mutta en oo varma riittääkö rahat siihen kun julkiselta ei kuitenkaan pääse. En ole läheskään tarpeeksi hullu ;)Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-67815760430878435102015-10-05T23:08:41.541+03:002015-10-05T23:08:41.541+03:00Eikä, sullakin! Onpa tämä yleistä. HIeno vinkki ki...Eikä, sullakin! Onpa tämä yleistä. HIeno vinkki kiitos, taidan ottaa käyttöön jos tulee vielä tarpeen.Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-74151587048035044312015-10-05T23:08:12.811+03:002015-10-05T23:08:12.811+03:00Onneksi ei sitä :) ja kemut oli superit! Onneksi ei sitä :) ja kemut oli superit! Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-3805170075416744142015-10-05T23:07:53.817+03:002015-10-05T23:07:53.817+03:00Kiitos, näitä on ihana kuulla! :) Kiitos, näitä on ihana kuulla! :) Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-18265551445866932752015-10-05T23:07:43.571+03:002015-10-05T23:07:43.571+03:00Kiitos <3Kiitos <3Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-78243430994111345552015-10-05T23:07:33.076+03:002015-10-05T23:07:33.076+03:00Huh, kuulostaa just yhtä pelottavalta kuin esim yö...Huh, kuulostaa just yhtä pelottavalta kuin esim yölliset kauhukohtaukset. onkohan ne toisilleen sukua? Ei kirjoittanut kukaan saikkua, mutta otin sitä ihan itse. Melkein kaksi viikkoa olin poissa ja nyt teen oikeastaan puolta päivää. Helpotti vähän. Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-71907224288211917642015-10-02T21:09:20.185+03:002015-10-02T21:09:20.185+03:00Mä kirjoitan nyt nimettömänä. Koska pelkään että i...Mä kirjoitan nyt nimettömänä. Koska pelkään että ihminen, joka tän tekee mulle, lukee ja jatkaa toimiaan. Mä oon nyt myös saanut muutamia paniikkikohtauksia. Sydän takoo niin et oikeesti just luulee et kuolee, kurkkua kuristaa, kädet katoaa jne... Oon aika varma et todella hankala ex on aiheuttanut tän tilan mulle. Mietin et pitäs varmaan käydä lääkäris juttelemas mut en uskalla. Jos tää henkilö sais tietää ni niin paukkuis lasua.. :( Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-708688227787672722015-10-02T01:41:26.175+03:002015-10-02T01:41:26.175+03:00En ole ennen eksynyt kommentoimaan, mutta nyt oli ...En ole ennen eksynyt kommentoimaan, mutta nyt oli pakko. Ex-miesystavani alkoi yhtakkia saada paniikkikohtauksia sen jalkeen kun teini-ikainen veljensa sairastui syopaan (otti onneksi taisteluvoiton siita). Kun han paasi puhumaan asiasta ammattilaisten kanssa ja kasittelemaan sita, paniikkikohtaukset harvenivat ja lopuksi niita ei tullut ollenkaan. Et ole tulossa hulluksi, kroppasi vain yrittaa kertoa sinulle jotain mita mieli ei osaa pukea jarkevasti ajatuksiksi. Psykosomaattiset oireet, myos paniikkikohtaukset ovat melko yleisia, mutta niista ei yleensa uskalleta puhua, mika tietysti ei ainakaan auta asiaa. Olit todella rohkea kun kirjoitit asiasta julkisesti - paniikkikohtauksissa ei ole mitaan havettavaa. On myos hyva kuulla etta vointisi on jo parempaan pain. Tama menee ohi, tsemppia kovasti. :)Narlanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-13933786089719892252015-10-01T17:25:54.394+03:002015-10-01T17:25:54.394+03:00Tsempit täältäkin! Tuttu ongelma nyt jo onneksi mu...Tsempit täältäkin! Tuttu ongelma nyt jo onneksi muutaman vuoden takaa, jolloin elämässä oli liikaa ahdistusta ja muutoksia. Se kohtauksesta selviäminen ja uuden pelko oli kamalaa, etenkin yksin lasten kanssa ollessa. Aika auttaa, ja toki armollisuus itseä kohtaan sekä tahdin hidastaminen. Myös alan ammattilaiselta lainaksi saamastani kirjasta (Edmund J. Bourne: Vapaaksi ahdistuksesta) oli apua. Lepää, anna itsellesi aikaa selvitä ja pysy alkuun ihan luvan kanssa omalla mukavuusalueella. Vahvatkin sortuu joskus, mutta eikös se niistä kaiken maailman sortumisista selviäminen nimenomaan vahvista entisestään :)<br /><br /><br />-KukkaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-53076778253411473972015-10-01T16:06:07.055+03:002015-10-01T16:06:07.055+03:00Hei!
Mä sanoisin yhden eri näkökulman paniikkikoh...Hei!<br /><br />Mä sanoisin yhden eri näkökulman paniikkikohtauksiin. Luin yllä kirjoittamaasi tekstiä suuren ihailun vallassa. Siitä nimittäin näkee, että mieli on ollut koetuksella ja aallokkossa, mutta juuri niistä hetkistä syntyy upeimmat tekstit. Siis nainen, sä kirjoitat voimalauseita täynnä elämää. <br /><br />Varmasti se on ihan kamala tilanne, mutta moni kirjailija on saanut inspistä ja jotain aivodopingia näistä mielen koettelemuksista. Tarkoitan sanoa, että kirjoituksestasi huomaa, kuinka upeasti kykenet näissä mainingeissa kirjoittamaan. Se voi osoittautua vahvuudeksi, jos joskus haluat kirjoittaa kirjan.<br /><br />KaislakerttuAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-87636540245282480382015-09-30T22:54:03.538+03:002015-09-30T22:54:03.538+03:00Kun sain ensimmäisen paniikkihäiriökohtaukseni, en...Kun sain ensimmäisen paniikkihäiriökohtaukseni, en tiennyt mistä oli kyse ja aidosti luulin kuolevani. Sen jälkeen pelkäsin, että saan uuden kohtauksen. Niitä tuli muutama, jokainen edellistään miedompi ja lopulta osasin vaan hengitellä kohtauksen pois (joskus paperipussiin hengittäminen auttoi, joskus hihan läpi).<br /><br />Uupumukseen minullakin nuo liittyi, nyt ei ole ollut moista vaivaa yli viiteen vuoteen.<br /><br /><br />Tsemppiä. Et ole yksin, et outo, etkä hullu. Näitä tarinoita on ihmisillä kaapeissaan valtavasti, kiva että sinä jaoit omasi :)Saarahttp://ehdoton-ehka.blogspot.finoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-39478964047993101742015-09-30T22:41:19.948+03:002015-09-30T22:41:19.948+03:00Tuttua. Lääkkeet lyödään heti ensimmäisenä käteen ...Tuttua. Lääkkeet lyödään heti ensimmäisenä käteen ja katsotaan jos sillä ratkeaisi. Itse halusin jonkun pitkäaikaisemman ratkaisun, työkaluja joilla selvitä elämän hankalista, kuormittavista tilanteista ja suuremmista vastoinkäymisistä. Ja kyllä sitä saa olla aika sinnikäs jotta saa tarvitsemansa avun!<br /><br />Suosittelen hakeutumaan mahdollisimman pian ihan psykiatrille, he voivat kirjoittaa lausunnon psykoterapiaa varten. Minulle suositeltiin ratkaisukeskeistä ja kognitiivista terpaiaa, josta on ollut paljon apua. Ei enää paniikki- eikä ahdistuskohtauksia, työ tosin jatkuu edelleen... <br /><br />Ja tällä en todellakaan tarkoita että olisit hullu! Päin vastoin moni älykäs, kunnianhimoinen ja menestynyt ihminen painii näiden samojen asioiden kanssa. Paniikkihäiriöt ja ahdistus ruokkivat helposti itseään, ja jää myös työstämättä helposti kummitukseksi muistiin pelottamaan - "ettei vaan tulisi uudestaan". <br />Voi olla että terapia tuntuu liian isolta askeleelta, mutta kannattaa silti harkita. Elämäni paras päätös - enkä ole edes hullu! :D Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-56046018785977420612015-09-30T19:39:26.584+03:002015-09-30T19:39:26.584+03:00Sitä mun piti itse burnoutin kokeneena, että toivo...Sitä mun piti itse burnoutin kokeneena, että toivottavasti joku ymmärtää nyt kirjoittaa sulle sitä saikkua. Ei päivää tai kahta, vaan vähintäänkin viikkoja.Muusa Liinpaahttps://www.blogger.com/profile/18440231969151328001noreply@blogger.com