Sota alkakoot

torstai 18. lokakuuta 2012 Valeäiti 12 Kommenttia

Kiitos taas kerran teille kaikille, todella hyviä vinkkejä tulvi! Sähköpostiin napsahti myös heti meidän perhevalmennusryhmän kahdelta jäseneltä jokin hieno kirjakin aiheeseen liittyen, mähän sanoin että se tuskainen synnytyskeskusteluryhmä on ollut meille lottovoitto :)

Anyway, vinkkienne ja omien muistisopukoiden virkistämisen jälkeen oman blogin ja parin kirjan parissa, olemme päätyneet jonkilaiseen strategiaan.

Taktiikka on nyt seuraava:
  • Pinnasänky on siirretty keittiöön, jotta yöhuudattaminen häiritsee vähemmän Ykköstä ja minua
  • Insinööri nukkuu parvella, ja hoitaa hulinat
  • Kakkonen söi 21.15, ja jäi hereille kuin tietäen että edessä on rankka yö
  • Nyt yritetään nukuttaa se tohon sänkyyn ilman mitään apuja, on nyt pyörinyt siellä hyvän tovin tyytyväisenä
  • Seuraava syöttö aikaisintaan neljä tuntia edellisestä (eli eka vasta 01.15), välissä paijataan sängyssä ja sitten nostetaan syliin kun hysteria alkaa
  • Yritetään nukuttaa uudestaan aina itsekseen sänkyyn, ei syliin tai selän paijaamiseen
Mähän tosiaan muistin vasta teidän kommentteja lukiessa, että olen ennenkin kysynyt teiltä tätä, ja toteuttanutkin menestyksekkäästi sitä pick-up-put-down -metodia. Joten vähän ehti jo toivo herätä. Vielä pari viikkoakin sitten se kello 24 huudattaminen kun toi kaksi hurjaa yötä, jolloin eka syöttö oli vasta aamukuuden aikaan.

Siispä: toivottakaahan meille oikein erittäin hyvää yötä, ja Insinöörille hurjasti käsilihaksia, malttia ja korville kestävyyttä! Ja mulle aika paljon rautaisia hermoja, jotta kestän kuunnella huutoa makkarissa. Niin ja vielä Ykköselle oikein, oikein syviä unia, jotta se ei joutuisi valvomaan toisten huutaessa.

Noniin, tästä se alkaa. Pinnasängystä kuuluu lupaava mölinä, ja minä olen ehkä henkisesti valmis.

EDIT 22.05: Se nukkuu. Se nukkuu. Se nukkuu!!! Se nukahti I T S E! Tai siis toki siihen tassutteluun, mutta edes syliin en kertaakaan ottanut. Katseli mua anellen ja kärsien "mutsi miks sä et ota mua syliin" ja vastasin ajatuksissani "koska sun pitää oppia nukahtaa ihan itse, se tekee sulle hyvää". Hyvä, hyvä, hyvä alku!

Kiitos taas kerran teille kaikille, todella hyviä vinkkejä tulvi! Sähköpostiin napsahti myös heti meidän perhevalmennusryhmän kahdelta jäsen...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

12 kommenttia :

  1. Aika seminoloa että oon täällä jo ennen kukonpieremää kuulostelemassa miten yö on mennyt :)
    Ei vaan voi luonnolleen mitään, tai uteliaisuudelleen.
    Ja jotain unikoulua täälläkin tarttis harjoittaa, mutta en vaan tajua tuota meidän tytön logiikkaa, kun kuitenkin iltaisin itse nukahtaa pinnikseen, ja nukkuin jo 5kuisena täysiä öitä. Paitsi nyt 6-8kkna hän sitten on päättänyt että on jees herätä 20min-2 tunnin välein läpi yön, eikä suostu nukahtamaan ilman vanhemman aktivoitumista jollain tapaa (tutin laitto, silittely, syliin nosto tms).

    No joo, menen marisemaan muualle, oikein unekasta viikonloppua ja kiitos loistavasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi :) no mä meinasin jo silloin kolmelta päivittää kun olin niin tohkeissani etten unta saanut :) että ihan hyvä kun käyt kurkkimassa! :)

      voisko toi teidän huono nukkuminen johtua kans vaan kehitysvaiheista? oppii uutta, tulee hampaita jne?

      Poista
  2. Mä niin muistan ton sodan (10kk nukutettiin syliin :(( )
    Tsemppiä ja voimia! Ei se lopulta (jälkenpäin) kauaa kestä ja on niiiin kaiken vaivan arvoista! Sairastellessa meillä syli on edelleen tärkeä, mutta niin se mun mielestä kuuluukin olla.
    -tintti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toki, jos on pipi, ollaan sylissä. Sitte taas uudestaan harjoitellaan. mä luulen että kun nyt saadaan yksi hyvä onnistuminen taakse, voi jatkossa olla helpompaa ottaa itseään niskasta kiinni ja kouluttaa.

      Poista
    2. Olipa ihana lukea, kuinka hyvin eka yö meni! Mä uskon, että suurin vaikutus on sillä, että vanhemmat tekee yhdessä päätöksen, että NYT tämä tehdään ja sitten siinä päätöksessä pysytään. Kyllä nuo pientkin vaistoaa jos mamma haparoi mielipiteidensä kanssa ;) Itsellekin se on helpompaa kun ei YRITÄ unikouluttaa ja jahkaile joka ilta ja yö "katotaan nyt miten tässä käy". Hyvin siinä käy jos vaan niin haluaa. Ja kerran kun tuon on oppinut, onnistuu se sitten taas sairastelunkin jälkeen helposti!
      Kauniita unia!
      -tintti

      Poista
    3. Kyllä, päättäväisyys on varmaan yksi isoimmista jutuista tässä! Nyt on siis takana eka maidoton yö kokonaan, toivotaan ettei tule paljon takapakkia! WUHUU!!

      Poista
  3. Tsemppiä kovasti! Pitäkää päänne. Ja koittakaa vielä pitää päänne järjissään. ;) Unikoulut ovat iskostuneet takaraivooni. Mutta edelleen vahvasti sitä mieltä, että ne kannattaa.

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti meni hyvin!
    Mä en jotenkin saanut luettua noita edellisiä kommentteja, eli voi olla että joku on jo kertonut tän mutta siis, me pidettiin just ton ikäselle varmaan pari kuukautta sellasta unikoulua, että maitoa saa vaan pari kertaa yössä, ei useammin. Ja joka hiivatin yö se heräsi pyytämään aiemmin, pätkät pidentyi siitä aiemmasta tunnista kyllä vähän, mutta systeemi ei todellakaan ollut mikään suksee. Vasta koko yöruokailun poisjättäminen auttoi. Siis laakista kolmesta syötöstä nollaan. Vasta sitten se oppi oikeasti nukkumaan ilman maitoa.
    Seitsemänkuiselle mä tällä huimalla kokemukselleani ehkä suosittelisin samaa, vaikka se hurjalta kuulostaakin. Meillä meni koko ###talvi siinä saat vasta tunnin päästä säädössä... Mutta tiettyy voi olla, että kakkonen on fiksumpi ja suostuu siihen pariin kertaan yössä mutkattomasti, toivotaan niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta alkaa nyt kyllä kans tuntua tämänkin kommentin perusteella siltä että noille vauvoille olis paras antaa ihan kylmä lopetus: sori, öisin ei enää tule. Ne ei taida kovin helpolla ymmärtää että jossain kohtaa yötä saa ja toisena ei?

      Joten kiitos vinkistä ja kokemuksesta, mä luulen että jos tää ei tällä mene tai joudutaan tekemmään heti uudestaan, mennään suoraan tohon nollasyöttöön.

      Poista
  5. Mua kiinnostaa kans heti miten teidän eka yö meni! Toivottavasti hyvin.
    Komppaan edellistä kirjoittajaa tuossa yösyöttöjen tiputtamisessa muutamasta nollaan. Muistan lukeneeni viime talvena, kun olin jättämässä n. 7kk:n ikäiseltä tytöltä yösyöttöjä pois, että vauva ei ymmärrä kelloa. Hänelle on siis täysi mysteeri miksi ruokaa ei saa esim klo 01 mutta 04 kylläkin. Sen sijaan ymmärtää piankin että yöllä maitoa ei saa lainkaan. Muistan että yritin vahvistaa tuota logiikkaa sillä että kun vauva aamulla heräsi ja hänet imetin, laitoin valon päälle ja juttelin hänelle.
    Kirjoittelin eilen miten tyttö herää aamuyöstä viereen, viime yönä teki sen vasta puoli kuudelta. Luksusyö!
    terkuin Hanna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noni, tää oli just tääs un kommentti jota tuolla jossain muualla referoin :D hyvä pointti toi ettei vauva ymmärrä mitä kello on, kuulsotaa erittäin järkevältä! Täytynee meidänkin nopeasti siirtyä tohon nollaan syöttöön.

      Ihana että saitte luksusyön, toivottavasti lähtee helpottamaan! Oottehan kokeillu siirtää tytön oikein tosi kauas susta? Kakkosen kaikki hyvät yöt tähän asti on ollu sellaisia ettei olla oltu samassa huoneessa, ja mitä lähempänä se mua on, sitä nopeammin se herää. Kumma jätkä.

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.