Ahaa!

tiistai 2. lokakuuta 2012 Valeäiti 10 Kommenttia

Taas näitä elämän Ahaa-hetkiä.

Makaan juuri härskisti maidolla tainnutetun Kakkosen vieressä ja olen vaan. Nukkuisin, mutta koska kerkesin ennen äskeistä äkillistä tainnutuksen tarvetta nukahtaa viideksi minuutiksi, ei uni tietenkään enää tule.

Joten tässä makaan, pienen kylkimyyrän unileluna. Sain neuvoteltua ihoni sen suusta pois, mutta muuten ilmeisesti olisi hyvä pysyä ihan tässä vieressä kun herra kääntelee kylkeään.

No sitten siihen Ahaa:seen. Alistuin aika nopeasti tähän unilelukohtalooni, sillä oma napa on syötetty, pyykit viikattu ja blogimaailmassakin on jo aivan riittävästi hengailtu. Ajattelin, että eihän mulla ole kiire minnekään, voin yhtä hyvin tuijotella vauvaa. Ja kun siihen kyllästyy viidessä minuutissa, onhan mulla tämä kännykkä.

Päähän iski ajatus (ihan kohta tulee se Ahaa): olisi aivan kertakaikkisen syvältä, jos nyt pitäisi syöksyä koneelle tekemään jotain duunijuttua. Että nukuttaessa päässä takoisi "mun on pakko ehtiä tehdä se ja se, nukkukaa nyt", ja että sitten kun lepo viimein koittaisi, käyttäisin sen itselleni suodun ajan joidenkin aivan muiden ihmisten palvelemiseen.

Screw that, sanon minä, nämä hetket on mun ja mun lapsien (ja mun blogin, mutta sitä ei lasketa).

Sieltä se tuli: Ahaa! Mun ei siis kannata ikinä haaveillakaan jostain osittaisesta duunin ja kodin yhdistämisestä. Sitten kun palataan töihin, palataan. Ja kun tullaan kotiin, ollaan kotona. Ihan kunnolla. Ja Ahaa2: ei tässä kyllä mikään kiire ole vielä vaihtaa näitä kylkimyyryjä neukkariviinereihin.

Että terveisiä eräälle, joka pohtii töiden yhdistämistä kotielämään. Lääkkeeksi suosittelen lämpimästi juuri tänään oman nännimonnisi* viereen rojahtamista.

*Nännimonni -termin Copyright MH, paras evör.

Taas näitä elämän Ahaa-hetkiä. Makaan juuri härskisti maidolla tainnutetun Kakkosen vieressä ja olen vaan. Nukkuisin, mutta koska kerkesin...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

10 kommenttia :

  1. Mietin juuri samaa kun nuorin ei nukkunut kuin mun vatsan päällä. Ekan kanssa aloin tehdä töitä hänen ollessa puolivuotias. Ei kannattanut. Nyt vaan nautin tekemättä jättämisestä. Jopa niin paljon ettei kotitöitäkään tule tehtyä tarpeeksi. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja joo, isomman lapsen tainnutan autoajelulla, että saan nauttia hiljaisuudesta.

      Poista
    2. Mun mielestä kotitöissä ei pitäisi olla määritelmää "tarpeeksi" :) Kun vaan itsekin oppisi joskus jättämään ne tiskit tiskaamatta. No itseasiassa tänään tiskasin jo kolme kertaa lojumaan jätetyt tiskit, että olenhan mä senkin jo oppinut :D

      Poista
  2. Nännimonni! Ihan paras, ne on niin niitä. Ja ihania onkin. (Tippa linssissä mietin sitä päivää kun monnia ei enää ole). Tämä ahaa pysyy mielessä. pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, muista tämä jos mielesi hairahtuu :)

      Poista
  3. Just tän takia en kuvittelekaan tällä tokalla äitiyslomalla opiskelevani (kuten en enää myöskään kuvittele opiskelevani töiden ja perhe-elämän ohella). Jatkossa aion käyttää "vapaa-aikani" johonkin muuhun kuin aivoja rasittavaan toimintoon, kyllä töissä ollessa joutuu ihan tarpeeksi tekemään aivotyötä ja tällä äitiyslomalla en oikein enää edes tiedä mitä ne aivot ovat - ne katosivat jonnekin raskauden ja synnytyksen jälkimaininkeihin. Yritän löytää ne ennen töihin paluuta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kieltämättä tässä ilmiössä yksi osa-alue; eihän mullakaan mitään aivoja enivei ole, joita voisin siinä päiväunien lomassa hyödyntää.

      Poista
  4. Erittäin hyvät Ahaat! Ja nännimonnin lainaan sanastooni, kiitos siitäkin.

    VastaaPoista
  5. Nännimonni liitettäköön varsinaiseksi sanaksi!!

    VastaaPoista
  6. Välitän viestin termin kehittäjälle ja ehdotan että ottaa yhteyttä kielikeskukseen :)

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.