tag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post7431544712892319926..comments2023-04-17T18:52:23.198+03:00Comments on Valeäiti | Arkea, meininkiä, huumoria ja syviä keloja. : Ujo lapsi on fiksuValeäitihttp://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comBlogger53125tag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-78271063727323342942017-01-07T16:29:14.193+02:002017-01-07T16:29:14.193+02:00Tosi mielenkiintoisia pohdintoja kumpaankin aihees...Tosi mielenkiintoisia pohdintoja kumpaankin aiheeseen, kiitos paljon kommentistasi! Tuo tarhatädin lausahdus on aika hurja, vaikka ymmärrän toki mitä hän sillä varmaan halusi tarkoittaa. Se on tavallaan tosi surullista, että kaikkien "Pitää" mennä samaan muottiin, vaikka siitä toki onkin myös introvertille itselleen hyötyä niin kuin tuossa kuvasit. Vaikea tie varmasti nousta sieltä suulaammaksi! <br /><br />Lapsiluvusta on kai koskaan vaikea sanoa mitään varmaa, perheiden yksilölliset ja yksilöiden erot määrittää niin paljon, mutta tossa on varmasti perää! En aio kyllä 4 lapsen päälukua kokeilla :D :D En kolmenkaan, mutta you never know..Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-64541060308916472692017-01-07T11:47:16.473+02:002017-01-07T11:47:16.473+02:00Olen ollut ujo lapsena ja nuorena ja kärsinyt ujou...Olen ollut ujo lapsena ja nuorena ja kärsinyt ujoudesta, koska se on mielestäni estänyt minua tekemästä asioita joita olisin halunnut tehdä. Ujous on mielestäni estänyt minua osallistumaan koulussa (viittaamaan, ottamaan osaa esityksiin ja menemästä mukaan ryhmiin) sekä muutenkin elämässä (en ole esim. pystynyt menemään mukaan harrastuksiin, ottamaan jotakin tiettyä roolia järjestössä). Nyttemmin aikuisena pärjään työelämässä, ryhmissä ja ihmisten kanssa hyvin, koska olen järjestelmällisesti ja pitkäjänteisesti itse opetellut sosiaalisia taitoja ja panostanut siihen että pääsen pois dominoivasta ujoudesta. Minua ei ole koskaan vanhempien tai koulun puolelta painostettu tähän mutta ei siihen ole mielestäni myöskään tuettu. Oma mieheni on myös hyvin introvertti, mutta hän ei koe sitä ongelmana niin kuin minä olen kokenut, vaan hän tuntuu viihtyvän hyvin introverttina kun taas itse koen kärsineeni siitä. En siis ole kokenut sitä ympäristön painostuksena (vaikka siinä sitäkin saattaa olla mukana) vaan aitona haluna tehdä ja osallistua niin kuin muutkin. Kahdesta lapsestani tunnistan toisessa samanlaisia piirteitä kuin itsessäni ja olen kyllä panostanut paljon siihen, että lapseni oppisi jo tarhaiässä näitä sosiaalisia taitoja, joita itse olen opetellut aikuisena. Vuoden työn tuloksena sain kuulla lastentarhanopettajalta kuinka lapseni "nyt on sellainen kuin hänen kuuluukin olla". Eli tunnistin kyllä suurta huojennusta tarhan puolelta, kun lapseni paremmin istuu siihen "muottiin", johon siellä lapsia pyritään istuttamaan. Pakottamiseen en usko, mutta mielestäni introverttien lasten sosiaalisten taitojen kehittymiseen pitää panostaa koska he eivät automaattisesti aina pääse kehittymään näissä taidoissa ulospäinpäinsuuntautuvien lasten tapaan. <br />Nyt kun intouduin kirjoittamaan niin kommentoisin vielä 4-lapsisessa perheessä kasvaneena kahden lapsen äitinä että koen suurimman ilon sisaruksista siinä että sitä kautta saa isomman sukuyhteisön, mikä on itselleni tärkeää. Perhedynamiikan osalta koen kahden lapsen perheen hyvinkin toimivana eikä esimerkiksi kolmen lapsen perheet näyttäydy itselleni mietenkään idyllisinä. Oman kokemukseni mukaan kahden lapsen perheessa lapsista ehkä herkemmin muodostuu tiivis parivaljakko ja itse koen välillä hankalana hoitaa sisarussuhteita kolmen ihmisen kanssa eikä se aina ole mitenkään ongelmatonta. Yksi sisaristani on selvästi läheisempi kuin kaksi muuta. Itselleni on myös tärkeää olla läsnä nykyisille lapsilleni. Väitän että nelilapsisessa perheessä ei mitenkään voi olla yhtä läsnä jokaisen lapsen elämässä yhtä tiiviisti kuin esim kaksilapsisessa perheessa, vaikka erilaiset tarpeet tulisikin täytettyä. Mielestäni tilanne on enemmänkin se, että tietynkokoiset perheet saavat jotakin, toisenkokoiset jotakin muuta. pyryhttps://www.blogger.com/profile/18099531914446869105noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-15991526800584029832016-11-14T14:48:16.514+02:002016-11-14T14:48:16.514+02:00Kiitos kun kommentoit, näitä tarinoita on tärkeä t...Kiitos kun kommentoit, näitä tarinoita on tärkeä tulla julki! Toivon myös että moni aikuinen tajuaisi tämän..Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-30419931529672311942016-11-11T18:56:24.593+02:002016-11-11T18:56:24.593+02:00Voi kun munkin ympärillä olisi lapsuudessa ollut a...Voi kun munkin ympärillä olisi lapsuudessa ollut aikuisia jotka olisi ymmärtäneet tämän. Sain aina kuulla olevani ujo ja hiljainen eikä sitten paljon muuta. Ja nimenomaan siihen negatiiviseen sävyyn. Niinkuin se olisi jokin kamala vika. Ja sellaisena se on jäänyt sinne mielen perukoille. Olen sittemmin aikuisiässä tehnyt aika rohkeitakin asioita ja todistanut itselleni että en edes ole ujo, mutta sosiaalisissa tilanteissa on aina ollut pelko siitä että muut huomauttavat hiljaisuudestani ja nolaavat minut. Varsinkin isommissa ryhmissä olen erityisen tietoinen varautuneisuudestani. Lopulta masennuksen kautta minulla todettiin estynyt persoonallisuushäiriö jota olen nyt hoidattanut terapiassa 2 vuotta. Nyt osaan jo nähdä hyviäkin puolia siinä että ei ole tarvetta olla aina äänessä mutta edelleen ärsyttää suunnattomasti sellainen ekstroverttiyden ihannointi tässä yhteiskunnassa. Ja juurikin lasten kohdalla kaikenlainen sosiaalisuuteen painostaminen väkisin saa näkemään punaista. Oman tyttären kanssa olenkin ollut erityisen tarkkaavainen sosiaalisissa tilanteissa ja ollaan usein puhuttukin siitä että on ihan okei jos joskus vähän ujostuttaa.<br /><br />En usein kommentoi, mutta nyt oli pakko. Lapsuuden kokemuksilla voi olla kauaskantoiset seuraukset. Voi vain toivoa että itse vanhempana osaisi kasvattaa lapsensa nimenomaan sitä synnynnäistä temperamenttia tukien.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-49005736689057239002016-11-09T12:43:17.338+02:002016-11-09T12:43:17.338+02:00Hei tervetuloa, kyllä täällä saa hillua ja hilluuk...Hei tervetuloa, kyllä täällä saa hillua ja hilluukin muut kuin just 33v lapsiperheelliset ;) Toi aikuisujous on varmasti omalla tavallaan vielä vaikeampaa, koska kaikki olettaa että kyllä nyt aikuisen ihmisen pitäisi osata sitä ja tätä. Vaikka tosiaan on niin kuin sanot, ettei avoimuus ole mikään avain onneen, meillä ihmisillä on aika paljon muutakin annettavaa kuten vaikka tuo asioiden rauhassa prosessointi. <br /><br />Kiitos kommentistasi! Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-48785036748812626042016-11-08T20:37:13.452+02:002016-11-08T20:37:13.452+02:00Eksyin tänne ihan vahingossa, enkä taida istua yht...Eksyin tänne ihan vahingossa, enkä taida istua yhtään blogin kohderyhmään, mutta aihe oli nyt kyllä tosi hyvä!<br /><br />Itse olen koko reilun parikymppisen elämäni ollut ujo, olin jo pienenä ja olen ihan samanlainen edelleen. Ujous on todella jotain, jota ei siedetä yhteiskunnassa ja se paistaa helposti muiden kanssa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa läpi. Lapsen ujoutta on helppo vielä jossain määrin katsoa läpi sormien, mutta jos ei vielä aikuisenakaan jaksa olla puheliaana ryhmässä, loppuu ymmärrys kyllä lyhyeen. Ensivaikutelmalla tehdään niin kovin helposti arvioita ihmisestä, eikä, kuten itsekin sanoit, viitsitä tehdä työtä oikealla tavalla, jotta kuoren alla oleva oikeasti pirteä ja puhelias ihminen saadaan esiin.<br /><br />Samalla koulujärjestelmä pakottaa helposti tiettyyn muottiin ja ujona on välillä ollut ihan todella tuskaista lukea vaikkapa englannin tunnilla kappaletta ääneen koko luokalle tai pitää esitelmää kun samalla tuntuu, että pyörtyy kauhusta. Miksi ihmeessä kaikkien täytyy pyrkiä avoimuuteen, kun ujollekin on uravaihtoehtoja? <br /><br />Ujouden ja fiksuuden yhdistelmästä en oikein tiedä, mutta ainakin tarkkaileva ja pohdiskeleva asenne on itselleni ujona ominaista. Itse yliopisto-opiskelijana löysin vasta akateemisesta maailmasta arvostusta sille, ettei huuda ensimmäistä ajatusta ääneen, vaan prosessoi tapahtumia ja yhteyksiä tarkemmin ennen puhumista. Takana tätä ennen koko koulu-ura täynnä juurikin sitä patistamista ja ennakkoluuloa.<br /><br />Tekstisi oli hyvä ja herättelevä ja todellakin toivoisin muutosta ilmapiiriin ja ymmärrystä erilaisia ihmisiä kohtaan. Kyllä sitä ujonakin pärjää lopulta kuitenkin loistavasti ja kuten itsekin kirjoitit, tässä sitä opetellaan vieläkin piilottamaan sitä varautuneisuutta tuntemattomia tavatessa.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-48732581947771995622016-11-08T13:11:26.797+02:002016-11-08T13:11:26.797+02:00Ai että, toi teidän tapaus ei ole valitettavasti e...Ai että, toi teidän tapaus ei ole valitettavasti ensimmäinen josta kuulen. Kyllä pistää vihaksi! Laittakaa ihmeessä palautetta, koskaan ei ole liian myöhäistä tiedottaa että toimitaan väärin!Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-49444216471696316112016-11-08T12:15:12.999+02:002016-11-08T12:15:12.999+02:00Kiitos! Tämä oli hieno ja tärkeä kirjoitus. Itsell...Kiitos! Tämä oli hieno ja tärkeä kirjoitus. Itselläni on kaksi poikaa, joista varsinkin nuorempi on vielä toisinaan ujo ja hitaasti lämpiävä. Omasta mielestäni se on ihan luonnollista (ja tämä ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon jo evoluution alkumetreillä, jos kaikki olisivat uusiin tilanteisiin innokkaasti säntääviä adhd-tyyppejä). Kaikki eivät kuitenkaan tuota ujoutta ja oman aikansa kestävää tilanteen tarkastelua kestä. <br /><br />Oli muuten pakko tarttua tähän aiheeseen itsekin omien lasteni kanssa koettujen ikävien tilanteiden osalta... Löytyy mun blogista :) <br />Tuula https://www.blogger.com/profile/06908476954840659728noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-79326306466130685372016-11-06T23:04:38.243+02:002016-11-06T23:04:38.243+02:00Toi kuulostaa TOSI tutulta! Juuri tuo nimiasia on ...Toi kuulostaa TOSI tutulta! Juuri tuo nimiasia on monesti tullut esiin, että ne pitäisi kysymättä tietää ennen kuin voi leikkiä jonkun kanssa. Ihana toi sun tuttava, iso vaikutus pienellä teolla!Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-30721401558780258372016-11-06T23:03:58.802+02:002016-11-06T23:03:58.802+02:00No kuule, enpä osaa auttaa - kärvistelen itse ihan...No kuule, enpä osaa auttaa - kärvistelen itse ihan samojen pohdintojen äärellä pitkästä aikaa, joku ihmeellinen yllättävä hetkellinen vauvakuume :D En mä kyllä kolmatta lasta oman lapsuuteni takia halua. Olin nuorimmainen ja ikuisesti alakynnessä, en oikein kenellekään kiinnostava kaveri. <br /><br />Ehkä sisarukset ei kuitenkaan se perimmäinen syy tähän olisi vaan ihan joku itsekäs hormonitoive? <br /><br />Ja tähän halusi kompata eräs anonyymi "Kolmen äiti" FB:n kautta vielä että: <br /><br />"kolmas lapsi on yhtä upea, ihana ja ainutlaatuinen kuin kaksi ensimmäistäkin, mutta ei ole tuonut sisarusdynamiikkaan mitään uutta tai ihmeellistä, triplannut kyllä melun ja rahanmenon määrän ja sammuttanut lopullisesti kaiken vauvakuumeen. Harvoin niitä lapsia katuu, ja varmasti sisarus on rikkaus, mutta niin on vähän paremmin nukkuneet vanhemmatkin 😀"Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-37973362524436527862016-11-06T23:01:40.034+02:002016-11-06T23:01:40.034+02:00Äh, aina jostain löytyy se joku joka ei tajua :( H...Äh, aina jostain löytyy se joku joka ei tajua :( HIenoa että olette kuitenkin saanu jotain muutosta aikaan omalla aktiviisuudella!Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-7244549916163018482016-11-06T23:00:57.385+02:002016-11-06T23:00:57.385+02:00Kiitos kommentista, aina mukava kuulla ammattilais...Kiitos kommentista, aina mukava kuulla ammattilaisten mielipiteitä!Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-5365219727760013482016-11-06T23:00:19.677+02:002016-11-06T23:00:19.677+02:00Mukava kuulla että toimi, kiitos :)Mukava kuulla että toimi, kiitos :)Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-5248471605904104042016-11-06T23:00:07.056+02:002016-11-06T23:00:07.056+02:00Voi ei, tosi kurjaa kuulla tollasta "palautet...Voi ei, tosi kurjaa kuulla tollasta "palautetta". Puhu asiasta?<br /><br />ps. Yksi teksti vain näkyy mulle, pahoittelen noita ongelmia....yritän korjata pohjan joku päivä! Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-75011128288243079332016-11-06T22:59:23.664+02:002016-11-06T22:59:23.664+02:00Mä olen myös (yllättäen) toista maata ja siksi ehk...Mä olen myös (yllättäen) toista maata ja siksi ehkä koen velvollisuudekseni liikaakin auttaa intrompia ihmisiä. Sullahan on tuhannen taalan paikka näyttää näille aikuisille toista mallia jos vaan jaksat! Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-17086149883511756282016-11-06T22:58:31.626+02:002016-11-06T22:58:31.626+02:00Me ollaan kai kaikki ihmisinä aika monimutkaisia e...Me ollaan kai kaikki ihmisinä aika monimutkaisia eli epäloogisia koneita :)Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-32210503716668960992016-11-06T22:58:09.707+02:002016-11-06T22:58:09.707+02:00Oon miettiny vähän samaa itse. Varmaan näihinkin l...Oon miettiny vähän samaa itse. Varmaan näihinkin löytyisi hyviä neuvoja ja kokemuksia. MLL? Neuvokasperhe.fi? <br />Jälkimmäisestä löytyi vähän samaan suuntaan oleva juttu: <br />http://www.neuvokasperhe.fi/perhearki/j%C3%A4nnitt%C3%A4%C3%A4k%C3%B6-uudet-asiat-miten-autat-lastaValeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-4448458973532912792016-11-06T22:56:29.595+02:002016-11-06T22:56:29.595+02:00JOOOOOO! Tähän sata tykkäystä, ihan saman olen huo...JOOOOOO! Tähän sata tykkäystä, ihan saman olen huomannut. Millään tavalla lapset ei oikein voi voittaa tätä peliä. Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-42421717162705407642016-11-06T22:55:30.905+02:002016-11-06T22:55:30.905+02:00Kato sellainen cocktail -kutsu lähestyminen asiaan...Kato sellainen cocktail -kutsu lähestyminen asiaan! "tee itsestäsi kiinnostava" :D Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-24487138494443277332016-11-06T22:09:42.593+02:002016-11-06T22:09:42.593+02:00Olin myös hitaasti lämpenevä lapsi. En mikään järj...Olin myös hitaasti lämpenevä lapsi. En mikään järjettömän ujo, mutta kuitenkaan en voinut uutena lapsena päiväkodissa leikkiä kenekään kanssa ennen kuin tiesin kaikkien nimet (kysymättä). Tottakai minä sitten leimaannuin ujoksi, ja varmasti olinkin, vaikka tutussa seurassa olin hyvinkin puhelias. <br /><br />Ymmärsin 19-vuotiaana, etten (enää) olekaan ujo, kun uusi tuttavani nauroi minulle päin naamaa sanottuani olevani ujo (kiitos hänelle siitä, se avasi silmäni)Helihttps://www.blogger.com/profile/06905750693912639531noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-7237388238684465582016-11-06T18:56:53.828+02:002016-11-06T18:56:53.828+02:00Hei!
Toivottavasti tämä kommentti ei jää muiden j...Hei!<br /><br />Toivottavasti tämä kommentti ei jää muiden jalkoihin, aika paljon kun niitä on. <br /><br />Mutta siis. Muutaman kerran olet kirjoittanut blogissa ajatuksia teoreettisesta kolmannesta lapsesta ja todennut, että onneksi ei kuitenkaan. <br /><br />Kirjoitukset ovat olleet tosi tärkeitä minulle. Minulla on nimittäin kausittain aivan hirveä kaipuu saada vielä kolmas lapsi. Ja kuitenkin sen toteutuminen on erittäin epätodennäköistä, sillä olen välillä itsekin vastahakoinen ja miehini ehdottomasta koko ajan ajatusta vastaan. Silti asiasta yli pääseminen on ajoittain vaikeaa.<br /><br />Minulla on vain yksi sisarus. Meitä oli kaksi. En osaa kuvitella, olisiko ollut hienompaa, jos meitä olisi ollut kolme. Mutta blogiasi pitkään seuranneena muistan, että sinulla oli lapsuudessa kaksi sisarusta. Lähiömutsin Hannekin on kertonut, että heitä lapsia on ollut neljä, vähän samaan tapaan lapsilukua blogissa pohtiessaan. Olenkin tosi suurella kiinnostuksella yrittänyt miettiä, että ehkä kolme tai neljä lasta ei ole sen hienompaa kuin kaksi, kun kerran löytyy lapsirakkaita bloggaajiakin, jotka eivät kuitenkaan aio tavoitella yhtä isoa perhettä kuin missä itset kasvoivat. <br /><br />Haluaisinkin vielä yhden epäilevän äänen tukahduttaa kolmannen kaipuussani, ja kysyä seuraavaa: oliko kolmikon keskellä kasvaminen antoisaa? Oliko se selvästi niin ihanaa, että ajoittain kirpaisee ajatus, ettei samaa tule tarjoamaan omille lapsilleen? Vai tuntuuko, että kaksi on riittävä, koska kolmikossa kasvamisessa ei ollut mitään niin erityisen ainutlaatuisen hienoa, että se tilanne kannattaisi ns. toistaa nyt omien lasten kanssa?<br />Puuh, hormonini ovat puhuneet. <br /><br />Kiitos jo etukäteen. <br /><br />KaislakerttuAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-9557449967120092092016-11-06T16:04:56.526+02:002016-11-06T16:04:56.526+02:00Hyvä kirjoitus! Vaatii aikaa, että yhteiskunnassa ...Hyvä kirjoitus! Vaatii aikaa, että yhteiskunnassa hyväksytään ujot/hitaasti lämpenevät/asioita ja ihmisiä etäämpää tarkkailevat/valikoivasti puhumattomat jne.tasa-arvoisiksi suulaiden kanssa. Esikoiseni on hitaasti lämpenevä, ujo tapaus. Minä olin samanlainen ja kuulemma myös mieheni (en voi uskoa todeksi...). Hänen ollessaan 4. luokalla meidät vanhemmat kutsuttiin kouluun keskusteluun, jossa luokanope ja sosiaaliohjaaja näkivät, että tarvitsemme perheneuvolan palveluita ujouden ja "mykkyyden" voittamiseksi. Perheneuvola ei meitä onneksi huolinut asiakkaaksi. Etsin netistä tietoa ja ymmärrystä, lähetin linkkejä opelle ja lapsi sai ymmärrystä osakseen, ja vaikka on edelleen ujos ja tarkkaileva, hän suoriutuu koulussa. Lähes kaikki opettajat ovat tukemassa lastamme, mutta yksi ope kirjasi lukuvuositodistukseen, kuinka olematonta lapsemme tuntiaktiivisuus on... (juu, ei viittaa, mutta tehtäviä tekee kuten muutkin...) Aina on joukossa joku vanhan kansan opettaja...Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-80426413299743262112016-11-06T01:49:11.667+02:002016-11-06T01:49:11.667+02:00Itse olen ollut hirvittävän ujo koko lapsuuteni ja...Itse olen ollut hirvittävän ujo koko lapsuuteni ja varhaisaikuusuudenkin. Ärsytti ihan suunnattomasti, kun patistettiin puhumaan tai muuten olemaan esillä. Työssäni lastentarhanopettajana pidän hyvänä asiana, että lapsi alkuun ujostelee uusia aikuisia. Ryhmässäni jokainen saa tutustua omaan tahtiinsa,kunnioitan lasten omaa temperamenttia. Enemmän olen huolissani niistä, jotka eivät ole yhtään varauksellisia uusissa tilanteissa.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-32095602585976056502016-11-05T10:51:21.270+02:002016-11-05T10:51:21.270+02:00Ihan juuri ytimeen osuva kirjoitus, kiitos!Ihan juuri ytimeen osuva kirjoitus, kiitos!Vintagenttihttps://www.blogger.com/profile/06854843927361084794noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-84988570540972869292016-11-05T10:48:43.325+02:002016-11-05T10:48:43.325+02:00Hieno teksti! Meillä esikoinen on uusiin tilanteis...Hieno teksti! Meillä esikoinen on uusiin tilanteisiin ja ihmisiin hitaasti lämpenevä. Tämä tuntuu tuottavan vaikeuksia päiväkodissa, jossa lapsen mieltymys leikkiä välillä yksin sekä osallistuminen laululeikkeihin sivustaseuraajan roolista koetaan hankalaksi (odotan tulevaa vasukeskustelua, nostetaanko siellä huoli pöydälle sillä hakutilanteissa jatkuva virsi on "kuinka lapsi ei paljoa leikkinyt muiden kanssa eikä osallistunut toimintaan"). Tiedän, että hän osaa olla ihan yhtä äänekäs ja riehakas tapaus kuin muutkin, silloin kun hän tuntee olonsa turvalliseksi. Pahinta on seurata, kun aikuinen ei osaa olla niiden tunteiden kanssa joita hiljainen lapsi hänessä herättää. Tungetaan lapsen reviirille liian nopeasti ja liian äänekkäästi, vaikka näkee ettei lapsi ole sujut asian kanssa. Kun riittäisi, että annetaan lapselle aika ja tila tutustua tilanteeseen itse häilymällä vähän kauempana ollen kuitenkin läsnä tilanteessa. Kiitos kirjoituksesta! :)<br /><br />ps. <br />jos nimimerkiltä tulee kaksi hyvin samankaltaista tekstiä, se johtuu siitä, että ensimmäisen kommentin lähetin puhelimesta mutta se katosi jonnekkin :'(Tuu-ihttps://www.blogger.com/profile/03754641045532213534noreply@blogger.com