tag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post6933558192567990808..comments2023-04-17T18:52:23.198+03:00Comments on Valeäiti | Arkea, meininkiä, huumoria ja syviä keloja. : Aallon viemänäValeäitihttp://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comBlogger16125tag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-60309124311499745962016-01-21T11:36:06.728+02:002016-01-21T11:36:06.728+02:00Kiitos Selina, ihana kun jaksatte kommentoida :) Kiitos Selina, ihana kun jaksatte kommentoida :) Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-38858673895687679032016-01-21T11:35:54.384+02:002016-01-21T11:35:54.384+02:00<3 kiitos!<3 kiitos! Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-72018586669544687432016-01-21T11:32:12.245+02:002016-01-21T11:32:12.245+02:00Sulle on kyllä jaettu todella raskaat kortit. Ihan...Sulle on kyllä jaettu todella raskaat kortit. Ihan ilman masennustakin tuollaisista on vaikea päästä läpi hajoamatta. Muista olla heikko sitten sen jälkeen kun olet ollut vahva, aika älytöntä että pystyt tuollaisista puskemaan läpi! kovasti ajatuksia ja armoa sulle. Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-90874633310458024172016-01-21T11:31:14.393+02:002016-01-21T11:31:14.393+02:00Kai sitä hitto vie pitää itsekin sitten tota kahvi...Kai sitä hitto vie pitää itsekin sitten tota kahvia ja alkoholia miettiä tarkemmin. Kahvi ei ole oiekastaan ongelma, muut kuin aamukahvin sain heti syyskuussa suoraan pois. Viinistä on vähän vaikeampi luopua :) Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-41701675055186921602016-01-21T11:30:33.345+02:002016-01-21T11:30:33.345+02:00Heh, ihana Fredde! :) Mä yleensä kyllä tajuan täys...Heh, ihana Fredde! :) Mä yleensä kyllä tajuan täysin jo siinä hetkessä että ajatukset on pielessä, mutta se fyysinen reaktio on vaan niin voimakas. Rytmihäiriöt ja hengitysvaikeudet ajaa sellaiseen pakoreaktioon ettei halua edes selittää kellekään vaan haluaisi vaan pois - ja just se harvoin lasten kanssa on mahdollista. Pala kerrallaan eteenpäin, mullakin helpottaa selkeästi koko ajan! Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-49063664083244601832016-01-21T11:29:22.205+02:002016-01-21T11:29:22.205+02:00Kiitos Laura, nämä muiden kokemukset aina ihan tos...Kiitos Laura, nämä muiden kokemukset aina ihan tosi paljon auttaa omaa oloa. Hyvä jos olet saanut itsellesi vähän ymmärrystä siitä mistä noi aiheutuu, se on varmasti ensimmäinen tapa niiden helpottamiseen! Tsemppiä sinnekin :) Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-65529639410782384802016-01-21T11:28:25.387+02:002016-01-21T11:28:25.387+02:00Ai vitsi, ihana kuulla! Siis ei se että sulla vins...Ai vitsi, ihana kuulla! Siis ei se että sulla vinskahtelee vaan se että siinä on selkeä kehityskaari parempaan. Just jotenkin noin mäkin näen tämän menevän - että niitä varmasti vielä tulee, mutta opin koko ajan paremmin niiden kanssa olemaan. Kiitos!Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-88752660439023288952016-01-19T11:36:45.325+02:002016-01-19T11:36:45.325+02:00Voimia sinulle ja muista olla armollinen itsellesi...Voimia sinulle ja muista olla armollinen itsellesi! <3Selina \ Kun äiti kelaahttps://www.blogger.com/profile/01654403217969080467noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-8635831630963031122016-01-18T20:46:23.717+02:002016-01-18T20:46:23.717+02:00Olen nyt vuorokauden miettinyt, mitä kirjoittaisin...Olen nyt vuorokauden miettinyt, mitä kirjoittaisin sinulle. En keksi kuin yhden sanan. Armo. Riität sellaisena kuin olet. Kiitos rehellisyydestäsi, sinä rohkea!<br />-Mirka<br /><br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-41069128213391417702016-01-18T16:42:19.826+02:002016-01-18T16:42:19.826+02:00Mulla ei ole paniikkihäiriötä, mutta on ollut kesk...Mulla ei ole paniikkihäiriötä, mutta on ollut keskivaikea masennus ja silloin oli kyllä hetkiä, jolloin ei ollut voimia aina edes syödä, saati ruokkia perhettä. Nyt on ollut pari vuotta haastavaa aikaa. Teinityttären masennus (oli osastolla kuukauden) ja ensin avioeron uhka 1,5 vuotta ja sitten mies tosiaan keräsi kamansa ja lähti. Nyt olen asustellut reilut neljä kuukautta lasten kanssa maalla. Jäin siis taloomme asumaan. Valmistuin ammattiin keväällä ja pääsin kesällä töihin, luulin kaiken helpottavan. Mutta ei. Välillä tulee itkuisempia aikoja, joita nyt nimitän monsuunikausiksi. Työkaveri sanoi, ettei tämä ole pelkkä sadekausi, vaan kyllä se on monsuuni. �� Onneksi on työpaikka, jossa voi itkeä, jos itkettää. Huonolla huumorilla tästä on selvitty ja huonona päivänä ei tehdä mitään ylimääräistä. Hyvänä päivänä sitten tehdään kotitöitä. Tänään ei sitten kumpikaan auto pihassa suostunut käynnistymään, vaikka naapuri antoi virtaa traktorista. (-31 astetta)Ehkä sitten keväämmällä... Onneksi koulubussi menee vierestä. Ainut haitta on, että tulee miinusta 1,5 tuntia joka päivästä, jonka joudun bussilla kulkemaan. Täällä maalla kun kulkee se yksi bussi kouluun ja takaisin. Sitten kun elämä sujuu normaalisti, ilman isompia vastoinkäymisiä, täytyy ymmärtää nauttia siitä! Nautitaan kaikki niistä hyvistä, tavallisista päivistä ja annetaan itsellemme armoa niinä huonompina.<br />T. HelmiinaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-53966793326184336512016-01-18T13:27:58.354+02:002016-01-18T13:27:58.354+02:00Joskus jokin kovin mitätön asia on liikaa, yks kak...Joskus jokin kovin mitätön asia on liikaa, yks kaks ja kuppi on nurin. Hyöky tulee vaikka kuinka yritit pyristellä vastaan. Itsellä pahinta on unettomuus ja stressi, kahvi ja alkoholi. Kahdelle ensimmäiselle en tunnu juuri voivan mitään, kahta jälkimmäistä käytän erittäin harvoin ja harkitusti. Oma elimistö on vain aika ajoin (kerran kuussa ja minun tapauksessa 2-3x kuussa) vielä erityisen herkkä kaikelle ylimääräiselle. Kun asian tiedostaa niin jo se kannattelee! Jaksamista, et ole yksin tämän kanssa 💗Mirggahttps://www.blogger.com/profile/12738919028623846420noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-83153957878524635982016-01-18T13:25:08.925+02:002016-01-18T13:25:08.925+02:00Joskus jokin kovin mitätön asia on liikaa, yks kak...Joskus jokin kovin mitätön asia on liikaa, yks kaks ja kuppi on nurin. Hyöky tulee vaikka kuinka yritit pyristellä vastaan. Itsellä pahinta on unettomuus ja stressi, kahvi ja alkoholi. Kahdelle ensimmäiselle en tunnu juuri voivan mitään, kahta jälkimmäistä käytän erittäin harvoin ja harkitusti. Oma elimistö on vain aika ajoin (kerran kuussa ja minun tapauksessa 2-3x kuussa) vielä erityisen herkkä kaikelle ylimääräiselle. Kun asian tiedostaa niin jo se kannattelee! Jaksamista, et ole yksin tämän kanssa 💗Mirggahttps://www.blogger.com/profile/12738919028623846420noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-73508635791552232142016-01-18T02:00:45.743+02:002016-01-18T02:00:45.743+02:00Niin, ja se Fredde. Se jolta voi aina hädän hetkel...Niin, ja se Fredde. Se jolta voi aina hädän hetkellä kysäistä onko mun ajatukset jotenkin suhteettomia ja saada rehellisen vastauksen; "Joo, on ne vähän..." Muusa Liinpaahttps://www.blogger.com/profile/18440231969151328001noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-70395534380938093802016-01-18T01:59:28.010+02:002016-01-18T01:59:28.010+02:00Tuttu tunne... se kun ote elästä kirpoaa ihan käsi...Tuttu tunne... se kun ote elästä kirpoaa ihan käsittämättömässä kohdassa. Siihen tosiaan auttaa säännöllisyys, hyvät unet ja liian alkoholin välttäminen. Liika sterssi ja väsymys on mulle ihan takuuvarmoja laukaisijoita. <br /><br />Kohtauksia tulee nykyään tosi, tosi harvoin ja silloinkin sitä tajuaa että just sillä hetkellä asioitten mittasuhteen on vääristyneet. Silloin kun lapset oli pienempiä, niitä tuli enemmän ja useammin. Mulle apu on löytynyt säännöllisen elämän lisäksi ahdistuslääkityksestä, sellaisesta joka ei tee elämästä tasapaksua ja latteaa, mutta helpottaa pahinta ahdistuneisuutta.Muusa Liinpaahttps://www.blogger.com/profile/18440231969151328001noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-7673929795545207432016-01-18T00:54:19.268+02:002016-01-18T00:54:19.268+02:00Paniikkikohtaukset... I so feel you! Se olo on aiv...Paniikkikohtaukset... I so feel you! Se olo on aivan jotain käsittämättömän hirveää, jota ei voi käsittää ellei ole itse sitä kokenut. Itselläni paniikkihäiriö alkoi opiskeluaikana ja yhä edelleen muistan sen joulukuun, jolloin istuin melkein koko kuukauden yksiössäni kun paniikkikohtaukset tulivat ja menivät monta kertaa päivässä. Harmittaa edelleen niin paljon että kesti silloin se kuukausi hakea apua. En enää ikinä halua sitä oloa päälle. Nykyään ovatkin jo aika hyvin hallinnassa, mutta edelleen välillä vyöryvät päälle. Liika alkoholi, kofeiini, epäsäännöllinen unirytmi ja stressi ovat varmimmat laukaisijat. Vähän hassua kyllä myös liiallinen toimeettomuus, esim. lomalla. Eipä siinä muu auta kuin hyväksyä, että hiton epämukava optio kohtauksille kulkee mukana, mutta yrittää vain mennä eteenpäin niistä huolimatta. Aikaa myöten ne helpottavat (ainakin itselläni), oikeastaan varmaan sen takia että niihin oppii suhtautumaan vähän lempeämmin ja toisaalta puoliso ymmärtää tilanteen. <br /><br />Hurjasti tsemppiä sinulle, nuku riittävästi ja ole armollinen itsellesi! :) joskus on parempi vain ottaa ja jättää päivän duunit kesken ja mennä nukkumaan, kun jäädä keittiön lattialle itkemään ja huutamaan "MÄ EN OSAA MÄ EN PYSTY TÄHÄN". Vielä parempi vaihtoehto on puoliso joka vie sinne nukkumaan, hoitaa loput asiat kuntoon ja tulee silittämään ja kertomaan että kaikki järjestyy. Tulipa pitkä teksti, mutta tämä kirjoituksesi herätti paljon tunteita ja ajatuksia. Kiitos! :) t. LauraAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-21583437923047384462016-01-18T00:07:15.024+02:002016-01-18T00:07:15.024+02:00Mä niiiiin tiedän, mistä sä kirjoitat. Mulla on to...Mä niiiiin tiedän, mistä sä kirjoitat. Mulla on tosin pitkään (2v?) ollut vaihe, kun oon pysynyt kasassa ja mieli on pysynyt oikeilla raiteilla. (Kun alkaa vinksottaa, näen päässäni meneväni väärille raiteille. Välillä on vaikea pysäyttää, vaikka tietää just, ettei oikeesti oo mitää hätää tai ongelmaa. Että luulen vain. Kahvista tulee muuten herkkänä päivänä sellainen tila. Kahvivinksotus.) Tuli tässä lukiessa niin elävästi tunteet mieleen, kuvaat niin hyvin fiilistä. Mutta: Ihan samanlaisia tilanteita kohtaan nyt, kuin silloin ennenkin. Ihan samalla lailla reagoin niihin tyhmästi. Mutta pääsen jaloilleni. En jää vellomaan, enkä uppoa pinnan alle. Saatan mennä väärille raiteille, mutta tiedän (ja mies tietää) tapoja, joilla löydän sujuvasti liittymän oikealle radalle. On järkevä, ja selviävä olo. Ja sellainen, että jos kaupassa iskee maailmantuska vierastarjottavien kanssa, niin sitten tullaan kotiin ilman ostoksia kiljumaan, miten mistään ei tuu mitään. Ja mies lupaa huolehtia tarjottavat. Eikä siinä sen kummempaa. Ei tarvi edes analysoida enää kaikkia vinksotuksia erikseen. Ja siinä vinksotuksen hetkessä on nykyään puolet huumoria. Tai ehkä 75% huumoria ja loput 25% ahdistusta.<br /><br />Eli kyllä se siitä. Ymmärtämällä itseään ja muutaman tuollaisen ikävän kokemuksen keräämällä oppii varmasti selviytymään tilanteista tulevaisuudessa joka kerta vähän paremmin. Tai jos ei, niin toivottavasti oppii hyväksymään sen, että aina ei joka hetkestä selviä ihan kympin arvoisesti, mutta mitä sitten. :) <br /><br />Tsemppiä! Toivotaan, että sullakin jokainen vinksahdus olisi edellistä vähän iisimpi! ;)Heidi Piihttps://www.blogger.com/profile/18293307766132047974noreply@blogger.com