tag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post6431056542948776414..comments2023-04-17T18:52:23.198+03:00Comments on Valeäiti | Arkea, meininkiä, huumoria ja syviä keloja. : Isoista lapsista on helpompi tykätäValeäitihttp://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comBlogger24125tag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-2433668530785067322017-01-11T21:46:32.161+02:002017-01-11T21:46:32.161+02:00Tässä oli kai kuitenkin kyse jostain muusta kuin s...Tässä oli kai kuitenkin kyse jostain muusta kuin siitä perusuhmasta. Meilläkin toi 6v uhma on kyllä ollut ihan omaa luokkaansa, mutta on siellä silti paljonkin seesteisiä päiviä. Tai eh, hetkiä. Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-53834274722610991062017-01-11T21:45:19.013+02:002017-01-11T21:45:19.013+02:00Ai kamala, teini-ikäisen synnytys :D Se tulisi ulo...Ai kamala, teini-ikäisen synnytys :D Se tulisi ulos arvostellen sun mestoja. Ihana loppukaneetti sulla!Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-16985042427349485192017-01-11T21:44:52.206+02:002017-01-11T21:44:52.206+02:00Hah, eilen just podinauhoituksissa puhuin vanhemmu...Hah, eilen just podinauhoituksissa puhuin vanhemmuuden suorittamisesta - koska sitähän se oli! Nyt se on nimeomaan se elämän rinnalla kulkeva juttu, eikä itseisarvo elämässä. 3+ on parasta! <br />Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-61578236652529667402017-01-11T14:06:05.525+02:002017-01-11T14:06:05.525+02:00Mullahan ei oo siis lapsia, mutta oon koko opeuran...Mullahan ei oo siis lapsia, mutta oon koko opeurani ajan ja ehkä kauemminkin ollut sillä kannalla, että voisin synnyttää lapset ja ottaa ne hoteisiini sitten teini-ikäisinä, koska nuoret on aivan huikeita tyyppejä. Tää ei varmaan vaan oikein toteudu. :D<br /><br />Onni on, että nykyisin saa hyvin apua, jos omien lasten kanssa on oikeasti ongelmia. Meillä ainakin kunnassa sosiaalityö on mahtavissa kantimissa. Tämä niille, ketkä painii vaikeiden asioiden parissa.Eevahttps://www.blogger.com/profile/16697635398091722179noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-83770348608240123622017-01-08T21:30:58.596+02:002017-01-08T21:30:58.596+02:00Sulle epämiellyttävä totuus,
Voin antaa muutamat t...Sulle epämiellyttävä totuus,<br />Voin antaa muutamat tsempit, että tuommoinen käytös kuuluu monen kuusivuotiaan elämään. Siitä ei paljoa puhuta, mutta googletapa 6-vuotiaan uhma, esimurrosiäksikin sitä kai kutsutaan. Työskentelen päiväkodissa lto:na ja tapaan usein uupuneita 6-vuotiaiden vanhempia, ketkä eivät pysty ymmärtämään tämmöistä "ison lapsen"käytöstä. Tytöillä se näyttäytyy dramaattisena ja pojilla usein uhmakkaana käytöksenä. <br />Eli tsempit sinulle, toivoa on vielä. "Kuudenvuodenkriisin" jälkeen koittaa lapsen koulukypsyysvaihe, yritä etsiä tietoa näistä molemmista, se voi helpottaa oloasi. Et ole yksin. <br />Ja meillä esikoisella (1/3) alkoi uhma vasta 4,5 vuotiaana. Minä olin riemuissani siitä että se alkoi. Tärkeä vaihe kuitenkin elämässä. Huonompi homma olisi (lapsen tulevaisuutta ajatellen) jos näitä uhmavaiheita ei tulisi. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-71686123293207001312017-01-08T16:16:39.065+02:002017-01-08T16:16:39.065+02:00Allekirjoitan. "Suoritin" vanhemmuutta n...Allekirjoitan. "Suoritin" vanhemmuutta ne ekat pari vuotta, sitten se alkoi helpottaa ja nyt oon jo ihan mielelläni kaiken muun ohella myös äiti. Kuopuksen kohdalla oli helpompaa, koska jotenkin tajusin jo, että tätä vauvavaihetta seuraa se taaperovaihe ja sitten - ah - ne kasvaa kolmivuotiaiksi ja siitä eteenpäin. :)Satuhttps://www.blogger.com/profile/07628963392741369406noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-12591016651040921782017-01-05T20:16:24.689+02:002017-01-05T20:16:24.689+02:00Voin lämpimästi suositella Yksiksen ihanaa blogia:...Voin lämpimästi suositella Yksiksen ihanaa blogia: valoisa, realistinen ja täynnä lämpöä <3Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-52568627371674241702017-01-05T19:56:37.989+02:002017-01-05T19:56:37.989+02:00Hei,
Tule lukemaan mun blogiin. Oikeesti. Ei siks...Hei,<br /><br />Tule lukemaan mun blogiin. Oikeesti. Ei siksi että muuttaisit mieltäsi, vaan saadaksesi vertaistukea. <br /><br />Meidän perheessä on kolme haastavaa lasta, ikää nyt 8, 6 ja 6. Haasteet on vaan mulle itselleni helpommin käsiteltäviä kuin ne vielä oli muutama vuosi sitten. Ehkä mä olen vanhempana vähitellen kasvanut siihen ettei meillä joulu- tai kesäloman alku ole autuutta vaan se aloitetaan paniikkikohtauksilla, riitelyllä ja agressiivisellakin käytöksellä. Vuosien kuluessa on löytynyt keinot ja välineet ja myös jonkinlainen sisäinen rauha sen myötä että tiedän jo että tilanne asettuu ekan viikon jälkeen. Mun seesteinen on varmasti erinäköistä kuin monen muun, ja se on syntynyt vuosien työn kautta. Jokainen meidän lapsista on käyttänyt ja käyttää laajaa repertuaaria erilaisia terapia ja mielenterveyspalveluita, jokaisella on oma erityisopetussuunnitelmansa koulussa ja jokainen on niin sanotusti erilainen. Muusa Liinpaahttps://www.blogger.com/profile/18440231969151328001noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-32422902785540919632017-01-05T12:22:46.931+02:002017-01-05T12:22:46.931+02:00Haha, totta sekin :D Kiitos kommentista Mia! Haha, totta sekin :D Kiitos kommentista Mia! Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-46928536136661183312017-01-04T21:56:38.782+02:002017-01-04T21:56:38.782+02:00Hyvä kirjoitus. Mielestäni varsin normaalia, että ...Hyvä kirjoitus. Mielestäni varsin normaalia, että lapsiinsakin rakastuu ajan myötä enemmän ja enemmän, kun heidän kanssaan viettää enemmän aikaa ja oppii heidät paremmin tuntemaa. Se on inhimillistä. Eikä sen tarvitse tarkoittaa, ettei heitä olisi rakastanut vauva- ja taaperoaikanakin. Outoahan se olisi niin päin jos ajan saatossa rakastaisi heitä vähemmän, eikö?<br /><br />-MiaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-34445940202568652252017-01-04T20:18:50.492+02:002017-01-04T20:18:50.492+02:00Ah, en ymmärtänyt lukea kommenttiasi niin suurella...Ah, en ymmärtänyt lukea kommenttiasi niin suurella painolla. Pahoittelen! Ajattelin ehkä että kaikki lapset on eri kohdassa vaativuusjanalla, mutta toki erityistilanteet ovat...erityistilanteita. <br /><br />Toivotan kovasti tsemppiä ja voimia ja uskallusta olla tarvitseva - toivon että saatte ja otatte kaiken mahdollisen avun! <3Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-1269561161320304062017-01-04T19:22:54.591+02:002017-01-04T19:22:54.591+02:00Kommentit valitettavasti korostaa mun pointtia: me...Kommentit valitettavasti korostaa mun pointtia: meillä kyse ei ole ohimenevästä uhmaiästä, vaan astetta haastavammista lapsista. Meidän neli- ja kuusivuotiaiden kanssa ei ole yhtään seesteistä päivää. Ei yhtään. En vähättele vauva-ajan väsymystä ja muita ongelmia, mutta kadehdin hieman teidän muiden positiiviseen suuntaan muuttunutta suhdetta lapsiinne. On ikävämpää todeta, että omien lasten seura raastaa ja väsyttää, vaikka vuosia tulee lisää. Että asiat eivät ole muuttuneet helpommiksi. Samalla huolestuttaa tulevaisuus: miten menee koulussa jne. Aihe saa surulliseksi.Epämiellyttävä totuusnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-63181701948329782142017-01-04T15:30:05.261+02:002017-01-04T15:30:05.261+02:00Noni, tämä siis todella on melko yleismaailmalline...Noni, tämä siis todella on melko yleismaailmallinen fiilis! Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-34062464884179487592017-01-04T15:29:41.868+02:002017-01-04T15:29:41.868+02:00Kyllä, ihan sama täällä. Ihan kiva mutta ei mun ma...Kyllä, ihan sama täällä. Ihan kiva mutta ei mun maailma räjähtänyt. Moneen päivään, ellei peräti viikkoon. Mut nyt oh ja ih!Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-79293588497136132172017-01-04T15:29:09.349+02:002017-01-04T15:29:09.349+02:00Hahaha, niinpä, vaiheita kauniita kaikki! En halua...Hahaha, niinpä, vaiheita kauniita kaikki! En haluaisi! :DValeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-80161972223732341932017-01-04T15:28:19.118+02:002017-01-04T15:28:19.118+02:00"...eivät päihitä kooltaan sitä aikaa kun kat..."...eivät päihitä kooltaan sitä aikaa kun katsoin kellosta koska Fredde tulee kotiin ja olen selviytynyt taas yhdestä päivästä" AAMEN.Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-54844131991209107172017-01-04T15:26:49.710+02:002017-01-04T15:26:49.710+02:00Ihana tuumaus, tämän uskon monen voivan allekirjoi...Ihana tuumaus, tämän uskon monen voivan allekirjoittaa!Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-48303588866506025912017-01-04T15:26:27.155+02:002017-01-04T15:26:27.155+02:00Joo, totta! jos lapsi nukkuu ja syö ja hymyilee ni...Joo, totta! jos lapsi nukkuu ja syö ja hymyilee niin vauva-aikahan voi olla ihan superseesteistä. Uhmaiät taas on tuskin kenellekään kovin seesteisiä. Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-13907397407373100602017-01-04T10:28:19.267+02:002017-01-04T10:28:19.267+02:00Minulla ei ole edes omia lapsia (vielä, ehkä), mut...Minulla ei ole edes omia lapsia (vielä, ehkä), mutta olen silti samaa mieltä. Lapset ovat parhaimmillaan juurikin LAPSINA. Siis taaperoajan ohittaneina, ennen teini-ikää. Sisarukseni lapsi on ollut mielestäni maailman rakastettavin tyyppi n. viisivuotiaasta saakka. Nyt, seitsemänvuotiaana, haluaisin vain rutistaa häntä joka hetki, kun hän on näköpiirissäni, niin hauska ja suloinen ja fiksu hän on!<br /><br />Vauvoissa on hohtonsa, elämän alku on ihmeellinen vaihe. Taaperoiden kanssa maailman ihmetteleminen on ihanaa. Teinit ovat huippuja, heidän kanssaan syntyy hienoa keskustelua elämästä ja he ovat ihanan herkillä siinä lapsuuden ja aikuisuuden välimaastossa. Mutta kyllä lapset ovat aina lapsia, ja 5-10-vuotiaat ovat jengiä, joiden kanssa ei aika käy pitkäksi.<br /><br />P.S. Puolisoni onkin todennut, että hänelle käy lasten hankkiminen heti, jos voimme ottaa suoraan sellaisen keskivertokunnolla kasvatetun n. 6-vuotiaan ja jatkaa siitä. :DRiimihttps://www.blogger.com/profile/14906385964312018547noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-68992708085882800582017-01-04T10:02:12.790+02:002017-01-04T10:02:12.790+02:00Aioin laittaa kommenttia podcast-kirjoitukseen, mu...Aioin laittaa kommenttia podcast-kirjoitukseen, mutta en osannut järkevästi ilmaista itseäni. Tämä nimittäin liittyy myös syyllisyys-teemaan. Mitäpä sitten, kun se maailma ei keikahtanutkaan, kun oman vauvan sai ensimmäisen kerran syliin? Minulla oli ainakin ihmetyksen tunne. Ai hei! Kuka sinä olet? Millainenkohan olet? Ei mitään negatiivista tunnetta, mutta jotain muuta kuin olin kuvitellut ja odottanut. Jotain mistä aina puhutaan, kuinka maailma ei ole enää sama. <br /><br />Nyt kun omat ovat 7,5 ja 2 niin oi ihanuutta <3. Mutta arvatkaa mitä epäonnistumista äidit kokevat synnärillä, jos se tunne ei olekaan sitä mitä kaikki hehkuttaa. Masentuu sitä vähemmästäkin, kun en osaa edes omaa vauvaani rakasta...Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-59111760292905122772017-01-04T10:00:26.628+02:002017-01-04T10:00:26.628+02:00Sori mutta huutonauroin otsikolle. Haluaisko joku ...Sori mutta huutonauroin otsikolle. Haluaisko joku pikkulasten äiti lainata 14-vuotiasta poikaa, joka valvoo ja samalla valvottaa yöt, puhuu murahtelemalla, tyhjentää öisin jääkaapin, jättää kaikki valot palamaan kun käy yöllä missä tahansa muussa huoneessa, tuottaa kasoittain pyykkiä jne. Nää pienet on niin easygoing... toisaalta mä en tuota synnyttämääni MIESTÄ lainaa kyl kellekään.Wandabehttps://www.blogger.com/profile/13365945524088715499noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-44660604920781323522017-01-04T06:30:18.287+02:002017-01-04T06:30:18.287+02:00Mä oon tästä kirjoittanutkin, niin monta kertaa, k...Mä oon tästä kirjoittanutkin, niin monta kertaa, kuinka lapset paranee vanhetessaan ja kuinka ne omatKIN vauvat oli sen verran kamalia että ajatuskin tuo vilunväreet... Kuus ja kuus ja kahdeksan on just jees, ja käytännössä olen huomannut että mitä enemmän, sitä parempi ;)<br /><br />http://tahdonasiat.blogspot.com/2016/11/kuin-viini-vanhetessaan.htmlMuusa Liinpaahttps://www.blogger.com/profile/18440231969151328001noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-87917015483050842282017-01-03T22:48:01.740+02:002017-01-03T22:48:01.740+02:00Ma ymmarran taman erittain hyvin, ihan ilman discl...Ma ymmarran taman erittain hyvin, ihan ilman disclaimeriakin! Meidan kaksoset tayttivat juuri 4v, ja kivaa aikaa on nyt ollut noin puolitoista vuotta. Ekat kaksi vuotta oli vaan tyota, sitten pikkuhiljaa aloin nauttia lapsistani, ja 3v jalkeen on lasten kanssa usein oikein hauskaa. Eika kyse ole rakastamisesta, kuten itsekin kirjoitit. Eras ystavani, myoskin kaksosten aiti, tuumasi etta me vaan ei olla 'vauvojen aiteja' - taman hoksaaminen ja hyvaksyminen auttoi minuaMhttps://www.blogger.com/profile/02991251645849904052noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-31475339264213210722017-01-03T22:14:17.568+02:002017-01-03T22:14:17.568+02:00Vielä epäsuositumpi mielipide (samoilla disclaimer...Vielä epäsuositumpi mielipide (samoilla disclaimereilla): meidän lapsista oli paljon helpompi pitää söpöinä vauvoina. Sekä muiden että minun. Nukkuivat, hymyilivät, itkivät harvoin. Esikoisen 1,5-vuotiaana alkaneen (sittemmin päättymättömäksi pelkäämäni) uhmaiän alettua on välillä ollut liian raskasta. Jatkuva huutaminen, kiukuttelu, sisarusten välinen kiivas riitely ja inttäminen, arjen toiminnoissa vastaan haraaminen ja viivyttely ja näistä seuraava oma jankuttaminen ("laita housut jalkaan" x 50), hermostuminen, huutaminen, raivostuminen. Paradoksaalista kyllä, sen tajuaminen, ettei lapsiperhe-elämä ole normaalisti näin vaikeaa, on hieman auttanut. Vika ei ole (vain) minussa, meillä vain on tällaiset lapset. Rakkaat ja älykkäät, mutta rasittavat. Joiden kanssa vietetyn loman jälkeen palaan mielelläni töihin, ja annan toisten aikuisten käydä edes osan päivän taisteluista.Epämiellyttävä totuusnoreply@blogger.com