tag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post2536324945629103613..comments2023-04-17T18:52:23.198+03:00Comments on Valeäiti | Arkea, meininkiä, huumoria ja syviä keloja. : Hiljaa nyt mennään mut henkiin mä jäänValeäitihttp://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comBlogger14125tag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-8456676753647745002017-05-04T14:57:58.273+03:002017-05-04T14:57:58.273+03:00voi IHANA sinä, miten onnellinen olen että tajusit...voi IHANA sinä, miten onnellinen olen että tajusit ja pääset avun piiriin! Tämä kommentti saa mut vastaavasti taas jaksamaan, tuntuu että näillä hassuilla teksteilä ja puheilla on jotain merkitystäkin. K I I T O S siis sulle <3 Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-10975749015510201512017-05-04T14:52:02.515+03:002017-05-04T14:52:02.515+03:00KIITOS!
Kiitos tästä tekstistä ja kiitos poscastis...KIITOS!<br />Kiitos tästä tekstistä ja kiitos poscastista! <br />Kun viine yönä istuin sängyllä ja itkin kuinka en halua mennä nukkumaan, en varmana selviä tästä päivästä, kuinka satavarmasti mun muutaman kuukauden ikäisen vauvan koko elämä on pilalla, kuinka oon maailman paskin äiti ja vaimo, kuinka en tunne jumalattoman rakasta ja hartaasti toivottua lastani kohtaan mitään muuta kuin pelkoa, käväisi mielessä ettei tää ehkä oo ihan normaalia. Ja nyt tiiän, että masennushan se siellä! Luojan kiitos nuppi alkoi hajoilla jo raskausaikana, mutta nyt mun on uskallettava vastata psykologin kuulumiskysymyksiin muutakin kuin surullisen kuuluisat ihan hyväät.<br /><br />Mulla ei oikein oo järkeviä sanoja, mutta tuli sellainen olo, että jotain on sanottava. Kiitos, siis niin valtavan suuri kiitos! Luin koko blogin läpi talvella, se toi paljon iloa muuten niin mustiin päiviin :) oot ihan paras!Emmanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-37794759628394378452017-04-18T07:09:03.244+03:002017-04-18T07:09:03.244+03:00HYVÄ HEIDI!!!! <3 <3 <3 Ai vitsi mä olen ...HYVÄ HEIDI!!!! <3 <3 <3 Ai vitsi mä olen onnellinen tästä, niin iloinen että hait apua ja siitä oli hyötyä. Ihana kun tulit kertomaan, k i i t o s ja kepeämpiä päiviä! <3 Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-46170460714426022422017-04-18T00:45:13.833+03:002017-04-18T00:45:13.833+03:00Piti tulla tänne nyt kirjoittamaan, kun vasta itse...Piti tulla tänne nyt kirjoittamaan, kun vasta itsekin tajusin sun postauksen ja teidän podcastin merkityksen viimeviikkojen tapahtumiin. Kuuntelin nauhoituksenne ja mielessäni juttelin kanssanne kokemuksista ja ajatuksista, jotka olivat tosi tutun kuuloisia. Olin olevinani yhtä asiantunteva ja kuvittelin nousseeni yhtä hyvin ahdistuksen niskan päälle, kuin tekin. Vähän siinä itkeskelinkin, kun mietin, mitä ootte kokeneet. <br /><br />Kunnes vasta seuraavien päivien aikana tajusin, että itsellenihän minä siinä itkeskelin. Että "vaikken mäkään mikään hullu oo", niin aika pohjassa ollaan. Eikä näköjään oo mitään hajua, miten täältä kiivetään pois. Jotenkin tiesin sen aiemminkin, mutta te viisaat, vahvat naiset saitte mut hoksaamaan, että ei mun tarvi yrittää yksin ratkaista näitä ahdistuksia ja paniikkeja. Että on olemassa ihmisiä, jotka on siinä parempia, koska tekevät sitä työkseen.<br /><br />Nyt oon käynyt lääkärillä, juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja fysioterapeutilla toteamassa kroppani täysin jumittuneeksi. Fyssarin ja hoitajan kanssa on seuraavat käynnit sovittuna ja mulla on ihanan turvallinen tunne, että olen nyt hyvissä käsissä. Että ehkä tää tästä. Kiitos potkusta persuksille ja rohkeudesta puhua tästä. Aattelin, että vaikka tämä hulluna esittäytyminen on vähän jännittävää, niin nämä teille kuuluvat kiitokset on kuitenkin päästävä kertomaan. ;)Heidi Piihttps://www.blogger.com/profile/18293307766132047974noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-13244272886945622752017-04-10T22:09:36.960+03:002017-04-10T22:09:36.960+03:00Tosi hienoa että olet päässyt hyvään hoitoon! Hyvä...Tosi hienoa että olet päässyt hyvään hoitoon! Hyvä sinä! Tuo neuvolan prosessi on varmaan aika vaikea säätää sellaiseksi että saa tarvittavat äidit kiinni, toivottavasti pääsevät parempaan pian.Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-82660965002503552882017-04-09T22:24:32.326+03:002017-04-09T22:24:32.326+03:00Hyvä kirjoitus ja hyvä podcast. Ihanaa että asiaa ...Hyvä kirjoitus ja hyvä podcast. Ihanaa että asiaa tehdään julki. Moni äiti häpeää synnytyksen jälkeistä masennustaan tai myös tavallista masennustaan. <br />Itse olen oman masennukseni toipumisprosessissa siinä vaiheessa, että en enää häpeä kun kerron masennuksestani. Masennuin synnytysten jälkeen ja myös työntaakan aiheuttaman burnoutin vuoksi. Nyt buroutin jälkeen vihdoin tajusin aloittaa säännöllisen psykoterapian, ja olen kovasti harmitellut miksi en aloittanut sitä aikaisemmin.<br /><br />Podcastista sen verran. Synnytyksen jälkeisen masennuksen toteamiseen on Helsingin neuvoloissa säädetty oma hoitoprosessi. Tämä prosessi ei vain tällä hetkellä kovin hyvin palvele masentuneita äitejä. Itse sain kokea sen myös kärsiessäni synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Toivon että tähän hoitoprosessiin tehtäisiin järkeviä korjauksia, näin monet perheet voisivat paremmin. Sillä kun äiti voi hyvin koko perhe voi hyvin. Ruuhkamutsi Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-73590877939392336952017-04-09T21:44:50.079+03:002017-04-09T21:44:50.079+03:00Ihanaa että tykkäsit! Kiitos kommentista ja kuunte...Ihanaa että tykkäsit! Kiitos kommentista ja kuuntelusta, paljon parempaa oloa sulle ja ihanaa kevättä! Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-75322504921488019162017-04-09T18:27:10.628+03:002017-04-09T18:27:10.628+03:00Voi miten oli hyvää keskustelua vaikeasta aiheesta...Voi miten oli hyvää keskustelua vaikeasta aiheesta! Hatunnosto ❤️ Just ihmisten joista ei ns.päällepäin uskoisi masennusta tai ahdistusta (tai muuta samalla akselilla) on tärkeää siitä puhua: vähenee leimaavuus ja lisää uskallusta hakea apua. Itse odotin pahenevan ahdistukseni kanssa liian kauan koska ajattelin ettei mulla nyt niin huonosti mene... kun lopulta uskalsin astua psykiatrin ovesta sisään itkin tauotta koko vastaanoton. Ja se helpotti. Seuraavalla käynnillä päästiin jo puhumaankin asioista ja nyt terapian myötä vyyhdin pää alkaa vähitellen hahmottua �� <br />Kiitos siis teille ja muille jotka näyttävät mallia, näistä jutuista voi ja pitää puhua! Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-33595508641187629572017-04-07T10:58:11.053+03:002017-04-07T10:58:11.053+03:00<3<3Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-14610658226962859142017-04-06T23:11:58.366+03:002017-04-06T23:11:58.366+03:00Kiitos! Miten hienoa ja rohkeaa että puhut tästä!Kiitos! Miten hienoa ja rohkeaa että puhut tästä!Mhttps://www.blogger.com/profile/02991251645849904052noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-88715303409750098962017-04-05T19:07:07.534+03:002017-04-05T19:07:07.534+03:00Huh, hyvä. Koska se olisi paskinta ikinä, että onn...Huh, hyvä. Koska se olisi paskinta ikinä, että onnistuisin tässä kiihkoisasti kirjoittaessani myös syyllistämään puolisoa :D Masennuksen vierestä katsominen on varmaan ihan hirveää. Emmikin siinä just sitä sanoi että suunnillee toivoi puolison jättävän. Se on aika tyypillinen tuntemus masentuneelle. Että haluaisi vain poistua muiden vaivoista..Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-42317979314914082372017-04-05T18:27:13.470+03:002017-04-05T18:27:13.470+03:00Ei, en tulkinnut tekstiäsi ollenkaan niin. Ja kuun...Ei, en tulkinnut tekstiäsi ollenkaan niin. Ja kuuntelin podcastinkin tänään :) Halusin vain jakaa tuntemuksia sängyn toiselta laidalta, siitä avuttomuusen tunteesta kun puolison silmistä on hävinnyt ilo ja omistakin se on raskaassa elämäntilanteessa vaarassa haipua pois. Muistan edelleen kiitollisuudella niitä kaikkia, jotka kysyivät myös minulta kuinka jaksan. Mitalistinoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-30153919747769141862017-04-05T18:04:54.860+03:002017-04-05T18:04:54.860+03:00Juuri tästä puhuttiin podcastissakin :) toivon ett...Juuri tästä puhuttiin podcastissakin :) toivon ettei tekstini nyt muulta näyttänyt mutta en missään nimessä aliarvioi puolison roolia tässä paskadssa tilanteessa, päinvastoin. Valeäitihttps://www.blogger.com/profile/17521801001162888815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3898334506714058064.post-60558680994763882172017-04-04T21:44:36.228+03:002017-04-04T21:44:36.228+03:00En ole vielä ehtinyt kuunnella podcastia, mutta ha...En ole vielä ehtinyt kuunnella podcastia, mutta haluan silti kommentoida jo tämän kirjoituksen perusteella. Masennus on äärimmäisen raskasta aikaa myös puolisolle erityisesti ennen diagnoosia. Kun ei tiedä onko ongelma parisuhteessa, perhe-elämässä, työpaikassa vai tähtien asennossa. Me oltiin käytännössä avioeron partaalla ennen kuin puoliso ohjattiin työterveyshuollon rutiinitarkastuksen jälkeen eteenpäin ja palasi kotiin masennusdiagnoosin kanssa. Sen jälkeen käytiin vielä syvissä vesissä, mutta ainakin perimmäinen syy puolison käytökselle oli tiedossa. Minä jaksoin useimmiten ymmärtää, häpeäkseni jopa enemmän kuin uhmailevia lapsia. Sen ajan minä tein kaiken, minä jaksoin, minä valvoin, minä tienasin, minä itkin ja purin hammasta enkä ollut varma riittääkö se. Haluaisin antaa puolisolle mitalin masennuksen taltuttamisesta, avun vastaanottamisesta. Sen lisäksi myöntäisin mitalin myös itselleni. Ja lapsille, jotka jo oppivat, että isiä väsyttää aina. Masennusta sairastaa koko perhe.Mitalistinoreply@blogger.com