Lapset netissä - kuka on pahin uhka?

torstai 27. huhtikuuta 2017 Valeäiti 21 Kommenttia

Lapset netissä. Ihan älyttömän vaikea aihe. Saako lapsesta kertoa netissä? Saako lapsen kuvia julkaista? 

Suoraan sanottua en oikein tiedä, vaikka olenkin oman valintani tehnyt.

Olen kirjoittanut reilu viisi vuotta blogia, jonka inspiraationa, keskipisteenä ja aika usein huumorin aiheena ovat lapseni. Ykkönen ja Kakkonen, kuten heitä olen alusta asti kutsunut. Blogin alkaessa Ykkönen oli vuoden ja kolme kuukautta vanha, Kakkonen oli vasta tulossa. Heiltä ei voinut kysyä, onko blogi ok. Tein siis lapseni puolesta ison päätöksen: osa elämästäsi menee nyt nettiin. 

Päätin melko alussa jättää tunnistettavat kasvokuvat pois. Alusta asti oli myös selvää, etten puhu lapsista oikeilla nimillään. Mitä vanhemmaksi lapset ovat kasvaneet, sitä vähemmän olen täällä kertonut heidän yksityisiä asioitaan. Sellaisia, joita tiedän etteivät he itse haluaisi muille kertoa.

Silti olen pääosin sitä mieltä, että lasten viemisestä nettiin ollaan vähän turhan tiukkapipoisia. Osittain keskustelu tuntuu jääneen aikaan, jolloin me itse olimme lapsia. Maailma muuttuu, media muuttuu, median tekijät muuttuu.

Ykkönen aka Pihlaja tekee toista omaa videotaan omalle tube-kanavalleen.
On selvää, että vanhempi tekee lapsen puolesta päätöksen yksityisyyden raottamisesta verkossa. Vanhempi tekee toki monta muutakin päätöstä lapsen puolesta: Miten pukeudutaan, mitä syödään ja keitä tavataan vapaa-ajalla. 

Netissä on kuitenkin yksi tosi nihkeä puoli: kaikki sinne laitettu on siellä aina. Emmekä voi koskaan ennustaa, miten joku viattomalta tai söpöltä tuntunut asia voi kääntyä myöhemmin elämässä, vaikka kiusaajan käsissä. Kiusaajaksi lasken tässä muuten sekä koulun pihalla tapahtuvan, että keskustelupalstoilla tapahtuvan ilkeilyn.

Mutta emme voi kiusaamiselta muutenkaan suojautua, paitsi kasvattamalla lapsiamme paremmin, niin että he eivät kiusaa. 

Tästä kirjoitti hienosti vastikään Minttu, jonka blogissa lapset esiintyvät sekä nimillään että kasvoillaan.
"Kaikista useiten kuulemani argumentti tapaani toimia vastaan on se, että lasta saatetaan myöhemmin kiusata. Kiusata siis siksi että hänestä on jotain tietoa tai kuvia netissä. Jos näin tapahtuu niin sehän tottakai aivan väärin, mutta oletus siitä että näin tulisi tapahtumaan on mielestäni myös aika hullunkurinen. Meillä aikuisilla on suuri vastuu kasvattaa lapsemme niin ettei ketään kiusata. Paras tapa siihen on usein esimerkki. Yrittäessäni etsiä vanhaa postaustani tästä samasta aiheesta, törmäsin aika moneen keskusteluun, jossa meitä lapsiemme henkilöllisyyden paljastavia bloggaajia arvosteltiin ja haukuttiin aika rankalla kädellä. Suurin osa tekstistä oli täysin asiattomia. Ja samaan hengenvetoon kuitenkin kauhisteltiin sitä, miten meidän lapsiamme tullaan sitten joskus kiusaamaan. Niin kai, jos vanhempien esimerkki on tuo."
Myös Minityylin Sari pohti lasten roolia verkon käyttäjinä ja sisällöntuottajina (halusivat he sitä tai eivät) erittäin tarkkanäköisesti omassa blogissaan. Tässä kiteytyy se, mitä minäkin ajattelen lapsista netissä:
"Lapset kasvavat sosiaalisen median käyttäjiksi pienestä saakka, ja se, että hyvin pieni osa heidän lapsuuttaan on jo tallentunut verkkoon, ei ole pelkästään uhka, vaan myös ilon ja ylpeyden aihe. Eikä tämä tarkoita sitä, että voisimme jakaa lapsistamme mitä tahansa yksityistä tietoa, jollaista emme jakaisi itsestämme. Meillä vanhemmilla on vastuu ja velvollisuus kasvattaa lapsemme myös tähän some- ja datamaailmaan, jota emme itsekään täysin hallitse. Se vaatii opettelemista ja aikaa. Jaksammeko? Osaammeko?"
Sain pienen vilauksen Sarin fiksuista ajatuksista jo pari kuukautta sitten kaljatuopposen ääressä. Vertailimme blogiporukalla kuka kertoo mitäkin lapsistaan omassa blogissaan. Sarin keskusteluun lisäämä näkökulma sai minun podcast-nenäni heti havahtumaan. Sari sanoi, että hänen lapsensa (9 & 16v) ja heidän kaverinsa eivät pidä blogeissa ja muualla somessa näkymistä pahana asiana. Päinvastoin, he suorastaan odottavat sitä.  (Asia referoituna noin suunnilleen, kaljoja oli juotu silloin jo muutama joten havainnointikykyni ja muistini saattavat yhtäaikaisesti pettää).

Pyysin siltä istumalta Saria avaamaan ajatuksiaan kanssani Valeäidin Nauhoituksiin. Sen puolen tunnin jutustelun jälkeen itselläni oli valtavan helpottunut olo: Sarin omien kokemusten perusteella tämän hetken teinit ja lapset tuntuvat olevan erittäin fine netissä olemisen kanssa. Se on tavallista, tylsää ja ehkä jopa vähän oletettua.

Yksi suurempi huoli keskustelun aikana nousi kuitenkin esiin. Lapset netissä. Siis lapset itse netissä, aktiivisina käyttäjinä. Mitä he siellä tekevät, kenen kanssa keskustelevat, mitä kuvia laittavat ihan itse itsestään?

Juuri nyt uskon, että mammablogia suurempi uhka lapsen netti-identiteetille on lapsi itse. Meidän vanhempien vastuulla on toki miettiä tarkkaan, mitä lapsistamme nettiin kerromme. Mutta vielä suurempi vastuu meillä on mediakasvattajina ja esiliinoina, tosi monen vuoden ajan. Vanhemman tehtävä on suojella lapsen yksityisyyttä, ja se pätee myös lapsen itse tekemiin asioihin.

Alla Sarin ja minun jutustelua aiheesta. Puolituntinen, joka sai ainakin mut miettimään asioita vielä vähän toiselta kantilta. Muuttuiko joku ajatus sulla?

Jaksoon pääset tästä tai alta klikkaamalla.



Ps. Ykkönen ja Kakkonen istuivat koko tämän tekstin kirjoittamisen ajan sylissä ja lukivat sitä samalla. Mikä mahtava tilaisuus mediakasvatukseen!

Lapset netissä . Ihan älyttömän vaikea aihe. Saako lapsesta kertoa netissä? Saako lapsen kuvia julkaista?  Suoraan sanottua en oikein t...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

21 kommenttia :

  1. Täytyy tunnustaa, että mä vieroksun sitä ajatusta, että lapsilla tehdään rahaa. Tää ajatus koskee niitä blogeja, joissa lapsilla on älyttömän suuri rooli siinä blogissa. Pahimmillaan on sen aikuisen blogi ja sitten vielä erikseen blogi lapsesta - joillain jopa ennen lapsen syntymää. Näissä se lapsi tuntuu tuotteelta, ja mun ajatusmaailman mukaan lapsen pitäis saada olla ihan vaan lapsi, ei rahantekoväline.

    Sun blogissa mulle ei oo tullu tätä fiilistä, koska en koe, että lapset olis tässä blogissa pääroolissa. Joistain blogeista tulee sellanen olo, että mitään ei voi jättää vaan yksityiseks, vaan kaikki jaetaan, jotta saatais mahdollisimman monta lukijaa.

    Voin olla täysin hakoteillä ajatukseni kanssa, mut kyl mä hieman mietin sitäkin, että mihin kaikkialle lasten kuvat voi päätyä. Tässä maailmassa on kuitenkin ihmisiä, jotka saavat tyydytyksensä sairaista asioista. Kuten sanoin, voin olla täysin ylisuojeleva tässä kohtaa, mutta jos mulla olis lapsia, mä en ite pystyis julkaseen kuvia heistä, koska tää ajatus olis liikaa takaraivossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi rahanteko on kyllä ihan hyvä pointti. En osaa sanoa onko se varsinaisesti oikein vai väärin, jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa. Mutta kyllä se mulla olisi selkeä rajanveto, ettei lapsia tarvitse "käyttää" siihen.

      Lasten kuvien julkaisussa on ihan hyvä pitää tuo mielessä, erityisesti kaikissa ranta-/kylpykuvissa oikeasti pitää kyllä harkita haluaako ottaa riskiä.

      Poista
  2. Viime viikonlopun Hesarissa oli juttu Facebookista. Tutkija ryhmitteli ihmisiä sen mukaan miten paljon jakavat asioita facessa ja tuottavat sinne sisältöä. Oliko se termi nyt sit elämäjulkaisija. Itsehän kuulun enemmänkin osastoon "en julkaise juuri mitään" ja lapsista ei ole netissä tunnistettavia kuvia. En anna koskaan päiväkodissakaan lupaa että mikään media saisi haastatella lapsia (vältän nimi - kuva -yhdistelmän päätymistä nettiin). Siksi omasta näkövinkkelistäni koen vähän kielteiseksikin sen, että ihmiset alkavat pohtia millaisen postauksen jostain elämänsä tapahtumasta saisi ja mitä siitä ja tästä voisi kertoa. Sama mielestäni kaiken somen kanssa, ei vain facen vaikka se juttu facesta olikin. Se että Face ja some muuttaa tapaamme toimia ja ajatella, ei välttämättä ole vain hyvä asia. Näistä aiheista pitäisi olla paljon enemmän keskustelua ja tutkimustietoa sen keskustelun pohjaksi.

    Muuten. Vinkkinä podcasteihin (olen toki kuunnellut vain yhden), tarkempi pohjustaminen & esim. tutkimustiedon mukaantuominen toisi hyvää syvyyttä ja laajempaa tulokulmaa aiheisiin. Jäin itse vähän sitä kaipaamaan, en kyl sit tiedä onko se ollut muissa jaksoissasi jotenkin mukana.

    Mutta. Varmasti vanhempien oma tapa toimia somessa on se määräävä tekijä eikä ole varsinainen yllätys että paljon somessa olevat eivät näe lasten somessa olossa ongelmia. Ja että somettavien vanhempien lapset ovat aktiivisia somessa itsekin. Kukaanhan ei tiedä mitä esim. Iltapäivälehdistö alkaa tulevaisuudessa kaivaa otsikoikseeen tulevista ministereistä joiden somemenneisyys tarjoaa loputtoman aarreaitan, mitä työnanatajat kaivavat hakijoista esiin tai uudet kaverit, naapurit, tutut. Sitä ehtii elämänsä aikana niin paljon muuttua että jotkut vaiheet ja asiat on ihan kiva jättää ihan vain taakseen. Tämän puuttumista mä vähän suren nykylapsilta ja nuorilta. Ja sitten vielä se että eivät kaikki kirjoita hyviä blogeja ja käytä kieltä hyvin. Mitä myötähäpeää voi aiheuttaa se että oma elämä on huonosti taltioituna ja kuvattuna jossain blogissa. Mua vois se kyllä itseäni aikuisena harmittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tarkasta pohdiskelusta! Kyllä mä ton kaiken voin ymmärtää ja allekirjoittaa. Mun mielestä tosin eletään jo aikaa jossa iltapäivälehdet / rekrytoijat ym kaivelee nettiä väärin keinoin. Sen takia musta mediakasvatuksen rooli nousee tosi tärkeäksi, vaikka ei itse haluaisikaan omaa elämää jakaa nettiin ollenkaan. Varauduttava on kuitenkin siihen että joku jakaa, vaikka kaveri tai lapsi itse. En siis sano ollenkaan ettei teillä käytäisi mediakasvatusta :) Vaan että pelkkä somesta "pois jättäytyminen" ei riitä. En sitten tiedä ajatteleeko niin edes kukaan, toivottavasti ei :D

      Podcastista: Kiitos palautteesta. Olen saanut sen kerran aikaisemminkin ;) Laitan asian harkintaan mahdollista toista kautta varten. PItää miettiä mikä siinä olisi rooli. Nyt olen mennyt tosi keskustelevalla, suorastaan "minä ja kaverit" -meiningillä, jolloin tutkittu tieto ei oikeastaan tullut edes mieleen. Parempi valmistautuminen kyllä tuli jossain kohtaa kautta mieleen....;)

      Poista
  3. Mun mielestä jokaisen vanhemman on hyvä pohtia, miksi haluaa julkaista lapsen kuvia ja tekoja netissä. Onko jotain muuta motiivia kuin kalastella tykkäyksiä itselleen? Jos on, niin mikä se motiivi on?

    Monelle vanhemmalle tuntuu olevan hankala ajatus, että lapsellakin on oikeus yksityisyyteen, ja se ei ole vanhemman päätöksellä pois vietävissä samaan tyyliin kuin mitkäs housut tänään laitetaan. Lapselta saatu lupakin on hieman kyseenalainen silloin, kun on kyse kovin pienestä lapsesta - hänellä ei välttämättä ole kykyä ymmärtää, mihin on luvan antamassa.

    Mediakasvatukseen parempi keino on opettaa lasta itse toimimaan netissä. Lapsi voi vaikka julkaista itse ottamiaan kuvia, ei siihen vanhemman blogia tarvita.

    Me aikuiset voimme puolestamme keskittyä julkaisemaan sisältöjä itsestämme. Vanhemmuutta voi käsitellä niinkin, että puhuu itsestään. Kuvituksena voi käyttää muitakin kuvia kuin kuvia lapsesta. Esim. tämä sinun blogisi ei menettäisi mitään, jos täältä poistuisivat jutut Ykkösestä ja Kakkosesta. Olet niin taitava kirjoittaja, että osaat varmasti käsitellä vanhemmuuden aiheita ilman niin konkreettisia esimerkkejä omasta perheestäsi. Mielestäni parhaat tekstisi kertovat jo nyt sinusta itsestäsi.

    Ei tää oikeasti mun mielestä niin vaikea kysymys ole. Vai onko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti on mahdollista kirjoittaa blogia ilman lapsia, mutta toisaalta jos kirjoittaa omasta elämästään, niin eikö lapset ole kuitenkin melko oleellinen osa sitä? Jos kirjoitan omaa blogia äitiydestäni ja arjen kommelluksista, on päivänselvää - ainakin mulle - että kirjoitan silloin myös lapsistani. Mä kirjoitan kahta blogia. Omaa perhe-elämä-sekoblogia ja sitten työblogia. Työblogissa lapsilla ei ole roolia, siinä toisessa sen sijaan on.

      Mä koen ajatuksen siitä ettei lapsista olisi kuvia myös somessa jotenkin vanhanaikaiseksi. Asioita voi myös tehdä niin monella tavalla, siis ne somepostaukset ja blogit ja valokuvatkin. Mitä kuvataan ja miten kirjoitetaan. Mikä on vanhemman sävy kirjoittaessaan lapsestaan?

      Aikanaan valokuvat oli jo itsessään pelottavia, samoin on ollut sähkö, puhelin ja moni muukin.

      Poista
  4. Luin tämän kommentin useampaan kertaan, enkä onnistunut löytämään tästä muuta argumenttia kuin "mun pitää saada julkaista mun lapsista, koska mä haluan".

    Kannattaa tutustua vaikkapa tähän Lastensuojelun keskusliiton julkaisuun aiheesta, ja jatkamaan keskustelua sen jälkeen:
    https://indd.adobe.com/view/b831295d-ee19-4e67-a9fb-6581e1c227a4

    Lasten kuvat ja muu sisältö netissä on ok silloin, kun lapsi itse hallitsee digitaalista identiteettiään. Aikuisella on aina velvollisuus asettaa lapsen etu ensisijaiseksi. Se tarkoittaa myös sitä, että vanhemman sananvapaus väistyy silloin, kun se on ristiriidassa lapsen yksityisyyden suojan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka tuo lapset rahanteko-koneena kuulosta melko ikävältä ilmaosulta, niin tuo sama ajatus itsellänikin liittyy bloggaamiseen. Sitä näkyvyyttä ja kiiinnostavuutta kun saa blogille (tai vaikkapa vaatepostauksille) aivan toisella tavalla, kun lapset tuodaan kasvoineen kuviin ja blogiin mukaan. Se tuo asiat lukijaa lähemmäksi. Se tekee blogista jopa kiinnostavamman omastakin mielestäni.

      Mitta kun koen ettei ole minun tehtäväni eikä oikeuteni tehdä sitä päätöstä lasten puolesta. He ovat kyllä meidänkin elämän keskipiste ja hakuaisin näyttää koko maailmalle kuinka mahtavia tyyppejä ivat - niin suloisia, fiksuja, ihania, venkuleota, hupsuja, ihan kokonaisia omia mahtavia persoonia. Että hei, tätä mun elämäni on ja nämä.tyypit kuuluu siihen oleellisesti.

      Mutta kun ei. En halua heitä nettiin. Siksi rajan veto on välillä työlästä ja kipeääkin. Ymmärrän osittain heitäkin jotka ovat tehneet toisenlaisen päätöksen. Meidän raja kulkee kasvoissa, nimissä, koko persoonan (jopa sukupuolen) jakamisessa.

      Poista
    2. Tää on mulle ihan uusi tieto että lasten naamaa näyttämällä saadaan enemmän lukijoita! En ole oikeasti koskaan tullut ajatelleeksi edes. Nyt kun sanot niin onhan tosi monessa isoimmissa mammablogeissa lapset kyllä kasvoillaan ja osalla nimillä.

      Poista
    3. hahah luin ton mun kommentin uudestaan ja se kuulostaa ihan sellaiselta "ahaa, loistava idea, näin siis voidaan tehdä rahaa!" :D Se ei ollut tarkoitus. Tarkoitin, etten ollut tullut ajatelleeksi että joku voisi laskelmoidusti valita ottaa lapset mukaan blogiin lukijamäärien ja rahan tahkomisen takia. Enkä kyllä niin halua ajatellakaan.

      Poista
    4. Hah! :D Joo, ei minullakaan tuo ollut pointtina, että siis välttämättä täysin suoraan ajateltaisiin noin eikä ole sitä tutkittua tietoa antaa aiheeseen liittyen. Mutua siis.

      Vaikka toisaalta, kun bloggasin täysin anonyymina vailla kuvia (silloin kumminkin 600-1000 lukijaa/teksti), mietti kyllä kuinka laajalle tekstit olisivat ehkä päätyneet, jos olisi uskaltanut nimellä ja kasvoilla kirjoittaa. Kuinka paljon lähemmäksi sellainen teksti tulee ihmistä, kun pääsee enemmän ihon alle, tunteisiin. Etenkin vaikka jostain erityisyydestä tai lasten sairauksista kerrottaessa kuvilla ja nimillä niistä tulee helposti todella näkyviä ja julkisuutta saavia. Sama ilmiö toki erilaisissa avustuskeräyksissä: kasvokuvat ja konkreettiset tarinat, videot, nimet, jne, tuovat asian lähemmäs ja saavat ihmiset lahjoittamaan ja auttamaan toisin kuin pelkkä tuki/vertaistukiyhdistyksen pyyntö ja keräys ilman kuvaa/ tarinaa. Tuota aikani olen kans harmitellut, että kun hyväntekeväisyys on paljolti riippuvainen siitä kuinka paljon lasten yksityisyyttä rikotaan. Vrt. "superkeskosisän" tempaukset ja näkyvyys vs. Keskosvanhempien yhdistyksen keräykset ja näkyvyys.

      Menee nyt vähän offtopic. Sori. Mutta siis minusta tuo lasten tuominen julkisuuteen on yksi tekijä sille, miten sitä julkisuutta saa helpommin itselle. Sama juttu politiikassa ja vaaleissa. :/


      Poista
    5. Hittolainen, olet kyllä oikeassa. Ja tota olen kans miettinyt. Riutuva lapsi Unicefin keräysmainoksessa on monella tavalla kurja. Toisaalta jos sillä saadaan sille(kin) lapselle ruokaa, pyhittäisikö tarkoitus keinot?

      Poista
  5. MIelenkiintoista keskustelua! Mun on heti alkuun sanottava, että olen itse jatkuvasti kiristämässä omaa rajaa siitä mitä kaikkea lapsista kerron. Tulen varmaankin kohta tulevan sivustouudistuksen myötä myös poistamaan paljon vanhoja tekstejä, jotka nykyisellä tarkastelullani ovat liian yksityisiä. Jatkuvaa päätöksentekoa tämä kuitenkin on. Omalla FB sivullakin julkaisen nykyään tosi harvoin kasvokuvia lapsista, ihan vain varmuuden vuoksi.

    On tämä vaikea aihe, mun mielestä. Koska ei ole olemassa selkeitä rajanvetoja siitä mikä on yksityistä. Toki, voisi vetää nollalinjan ja päättää ettei kerro lapsistaan mitään. Mutta en haluaisi mennä siihen, koska näen paljon hyvää, aluetta, jossa yksityisyyttä ei rikota mutta jotain muuta hyvää saavutetaan: Muistojen talteen ottoa, vertaistukea yleisellä tasolla, terveisiä arjesta kaukaisemmille sukulaisille. Julkaisusta päätettäessä tehdään tietysti itsekkäitä valintoja, kun vanhempi lähtökohtaisesti haluaa julkaista. Tykkäysten saaminen ei todellakaan ole varmasti aina se motiivi.

    Vaikean aiheesta tekee se yksityisyyden raja. Kuka määrittää mikä on yksityisyyden raja? Onko se yksityistä tietoa että pieni lapsi leikkii hiekkalaatikolla tai oppii kuivaksi? Onko se, mitä lapsi tykkää harrastaa tai minkälainen luonne hänellä on? Mä olen vähän päätymässä siihen että luonteesta kertominen on yksityisyyttä ja itse rajaan jatkuvasti selkeitä persoonasioita pois. Saaran linkkaaman PDF:stä tästä kohdasta olen siis täysin samaa mieltä: "Lapsen kannalta on pulmallista, jos lapselle muodostuu oma virtuaalinen identiteetti ilman, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa siihen."

    Mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän minun lapsillani on julkaisuihini myös mahdollisuus vaikuttaa. Kysyn mielipidettä ja luen tekstejä ääneen.

    Sitten tämä kohta on se vaikea: "Jokaisella on oikeus yksityisyyteen. Tämä on myös lapsen oikeus. Lainsäädännössä ei ole mitään tarkkaa määritelmää tälle yksityisyyden käsitteelle, ja käytännössä sellaista on mahdotonta antaa. Sen voidaan kuitenkin katsoa pitävän sisällään ainakin itseään koskevan tiedon kontrolloinnin, arvokkuuden tunteen säilyttämisen, fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden ja mahdollisuudet torjua sivullisten tunkeutumiset omaan
    elämään."

    Mun mielestä tässä on iso vedenjakaja: "arvokkuuden tunteen säilyttäminen". Jos ei puhuta niistä ylempänä mainituista vaarallisista kuvista, en oikein näe mitä pahaa siinä on että lapsesta kerrotaan hyviä asioita julkisesti. Jos tekstit ja kuvat pitävät huolta lapsen arvokkuudesta, eivät leimaa tiettyyn persoonallisuuteen tai paljasta lapsen terveyteen liittyviä asioita (pl. perus flunssat), onko lapsesta julkaiseminen tuomittavaa?

    Kuten sanottu, tämä on mulle vielä pähkinnän aiheena ja rajaan tätä koko ajan tiukemmaksi. Pidän silti vaikeana lähestyä tätä asiaa kategorisen "ei":n kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa mun linkkaamassa julkaisussa oli sellainenkin arvokas viesti, että kukin itse on oikea ihminen määrittämään, missä oma yksityisyyden raja kulkee. Sitä ei siis voi tehdä toisen puolesta. Sinun mielestäsi arvokas ja viaton asia voi lapsen mielestä olla yksityisyyden rajat rikkova. Tai toisin päin: lapsi olisi valmis julkaisemaan vaikka mitä, kun aikuinen haluaa pitää varovaisempaa linjaa. Kontrolli omaan digitaaliseen identiteettiin on se pointti: sen pitää olla lapsella.

      Mä en siis ole kategorisen Ein puolella, ja itsekin haen rajaa jatkuvasti. Mitä yritän sanoa on, että me vanhemmat ei saada ilman lapsen suostumusta uhrata tämän yksityisyyden suojaa. Ei, vaikka (kuten Etna yllä sanoi) olisimme miten ylpeitä siitä omasta maailman ihanimmasta.

      Poista
  6. Kiitos hyvistä vastauksista! Aika usein tällaisissa keskusteluissa, kun sanoo, ettei näe lasten elämästä julkisesti kirjoittamista aina järin fiksuna, saa vastaukseksi "toivottavasti et saa koskaan lapsia, kun et tajua mistään mitään". Sun blogissa en toki edes olettanut tällaista vastausta, mutta on silti virkistävää nähdä järkevää keskustelua aiheesta.

    Todellakin monessa blogissa tehdään rahaa ihan jo lasten kuvilla ja lapsilla ylipäätään: syntymättömälle lapselle tehdään blogi, josta ennen raskausuutisen julkistamista kirjoitetaan "mahtava uutena yhteisenä projektina blogiportaalin kanssa". Herää kysymys, että mi-tä?? Olet saamassa lapsen ja se on hieno uusi projekti yhdessä blogiportaalin kanssa? Sitten lapselle perustetaan ennen syntymää _oma_ blogi normiblogin rinnalle ja lapselle oma Instagram-tili - ennen syntymää. Sitten lapsen synnyttyä lapsi asetellaan milloin minkäkin lipaston päälle kuvia varten.

    Tuo alkaa olla jo sellaista bloggaamista, joka on niin väärin lasta kohtaan.

    Tää sun blogi on just sen takia niin hyvä, kun sä hoidat tän homman laadukkailla teksteillä ilman, että sun tarvii myydä joka postausta lapsesi kuvalla. Oot mahtava! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pöh sua, ite oot! :) Eikä mulla ole tässä varaa mitään elvistellä, ihan varmasti löytyy sellaisia tekstejä joiden julkaisemista olisi ollut syytä harkita ja on syytä harkita. Teen sen harkinnan ihan pian urakkana kun siirtelen tekstejä uuteen pohjaan..

      Toi sun kuvailema skenaario kuulostaa melko järkyltä. Onneksi en ole moisiin törmännyt tai lue ton henkisiä blogeja.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Joo jos olis fiksu, niin lukis vaan sun blogia ja Salamatkustajaa - ei tarvis jäädä miettimään "oi miksi" -kysymyksiä lukemisen jälkeen.

      Jostain hassusta syystä sitä kuitenkin aina silloin tällöin käy lukemassa, mitähän nyt taas on tuotu kaiken kansan nähtäville. Ehkä tollasen blogin lukeminen on mun korvike keltaiselle lehdistölle, jota boikotoin. 😁 Tai sit vaan vois tehdä itselleen palveluksen ja unohtaa ne blogit, joiden lukeminen tuottaa vaan hämmennystä.

      Mahtavaa kevättä!😊

      Ps oli pakko poistaa kommentti yltä kirjoitusvirheen vuoksi ja kirjoittaa tää uusiks... 😁

      Poista
    4. Boigotointi oli hieno sana! :D Mahtavaa kevättä sinnekin, mä olen niin iloinen myös että keskustelu on hyvää! ja pssst....siihen liittyen: Jos siltä tuntuu niin tänne voi käydä ehdottamassa valeäitiä keskustelunherättäjäksi tai miksi tahansa muuksi, mikä nyt omalta tuntuu ;)

      http://theblogawards.fi/the-blog-awards-2017/ilmoittaudu/

      Poista
    5. Ei ihan aivot toimimeet opella tohon kellonaikaan. 😁 Äänestetty - kiitti linkistä!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.