Lapset netissä - kuka on pahin uhka?

torstai 27. huhtikuuta 2017 Valeäiti 21 Kommenttia

Lapset netissä. Ihan älyttömän vaikea aihe. Saako lapsesta kertoa netissä? Saako lapsen kuvia julkaista? 

Suoraan sanottua en oikein tiedä, vaikka olenkin oman valintani tehnyt.

Olen kirjoittanut reilu viisi vuotta blogia, jonka inspiraationa, keskipisteenä ja aika usein huumorin aiheena ovat lapseni. Ykkönen ja Kakkonen, kuten heitä olen alusta asti kutsunut. Blogin alkaessa Ykkönen oli vuoden ja kolme kuukautta vanha, Kakkonen oli vasta tulossa. Heiltä ei voinut kysyä, onko blogi ok. Tein siis lapseni puolesta ison päätöksen: osa elämästäsi menee nyt nettiin. 

Päätin melko alussa jättää tunnistettavat kasvokuvat pois. Alusta asti oli myös selvää, etten puhu lapsista oikeilla nimillään. Mitä vanhemmaksi lapset ovat kasvaneet, sitä vähemmän olen täällä kertonut heidän yksityisiä asioitaan. Sellaisia, joita tiedän etteivät he itse haluaisi muille kertoa.

Silti olen pääosin sitä mieltä, että lasten viemisestä nettiin ollaan vähän turhan tiukkapipoisia. Osittain keskustelu tuntuu jääneen aikaan, jolloin me itse olimme lapsia. Maailma muuttuu, media muuttuu, median tekijät muuttuu.

Ykkönen aka Pihlaja tekee toista omaa videotaan omalle tube-kanavalleen.
On selvää, että vanhempi tekee lapsen puolesta päätöksen yksityisyyden raottamisesta verkossa. Vanhempi tekee toki monta muutakin päätöstä lapsen puolesta: Miten pukeudutaan, mitä syödään ja keitä tavataan vapaa-ajalla. 

Netissä on kuitenkin yksi tosi nihkeä puoli: kaikki sinne laitettu on siellä aina. Emmekä voi koskaan ennustaa, miten joku viattomalta tai söpöltä tuntunut asia voi kääntyä myöhemmin elämässä, vaikka kiusaajan käsissä. Kiusaajaksi lasken tässä muuten sekä koulun pihalla tapahtuvan, että keskustelupalstoilla tapahtuvan ilkeilyn.

Mutta emme voi kiusaamiselta muutenkaan suojautua, paitsi kasvattamalla lapsiamme paremmin, niin että he eivät kiusaa. 

Tästä kirjoitti hienosti vastikään Minttu, jonka blogissa lapset esiintyvät sekä nimillään että kasvoillaan.
"Kaikista useiten kuulemani argumentti tapaani toimia vastaan on se, että lasta saatetaan myöhemmin kiusata. Kiusata siis siksi että hänestä on jotain tietoa tai kuvia netissä. Jos näin tapahtuu niin sehän tottakai aivan väärin, mutta oletus siitä että näin tulisi tapahtumaan on mielestäni myös aika hullunkurinen. Meillä aikuisilla on suuri vastuu kasvattaa lapsemme niin ettei ketään kiusata. Paras tapa siihen on usein esimerkki. Yrittäessäni etsiä vanhaa postaustani tästä samasta aiheesta, törmäsin aika moneen keskusteluun, jossa meitä lapsiemme henkilöllisyyden paljastavia bloggaajia arvosteltiin ja haukuttiin aika rankalla kädellä. Suurin osa tekstistä oli täysin asiattomia. Ja samaan hengenvetoon kuitenkin kauhisteltiin sitä, miten meidän lapsiamme tullaan sitten joskus kiusaamaan. Niin kai, jos vanhempien esimerkki on tuo."
Myös Minityylin Sari pohti lasten roolia verkon käyttäjinä ja sisällöntuottajina (halusivat he sitä tai eivät) erittäin tarkkanäköisesti omassa blogissaan. Tässä kiteytyy se, mitä minäkin ajattelen lapsista netissä:
"Lapset kasvavat sosiaalisen median käyttäjiksi pienestä saakka, ja se, että hyvin pieni osa heidän lapsuuttaan on jo tallentunut verkkoon, ei ole pelkästään uhka, vaan myös ilon ja ylpeyden aihe. Eikä tämä tarkoita sitä, että voisimme jakaa lapsistamme mitä tahansa yksityistä tietoa, jollaista emme jakaisi itsestämme. Meillä vanhemmilla on vastuu ja velvollisuus kasvattaa lapsemme myös tähän some- ja datamaailmaan, jota emme itsekään täysin hallitse. Se vaatii opettelemista ja aikaa. Jaksammeko? Osaammeko?"
Sain pienen vilauksen Sarin fiksuista ajatuksista jo pari kuukautta sitten kaljatuopposen ääressä. Vertailimme blogiporukalla kuka kertoo mitäkin lapsistaan omassa blogissaan. Sarin keskusteluun lisäämä näkökulma sai minun podcast-nenäni heti havahtumaan. Sari sanoi, että hänen lapsensa (9 & 16v) ja heidän kaverinsa eivät pidä blogeissa ja muualla somessa näkymistä pahana asiana. Päinvastoin, he suorastaan odottavat sitä.  (Asia referoituna noin suunnilleen, kaljoja oli juotu silloin jo muutama joten havainnointikykyni ja muistini saattavat yhtäaikaisesti pettää).

Pyysin siltä istumalta Saria avaamaan ajatuksiaan kanssani Valeäidin Nauhoituksiin. Sen puolen tunnin jutustelun jälkeen itselläni oli valtavan helpottunut olo: Sarin omien kokemusten perusteella tämän hetken teinit ja lapset tuntuvat olevan erittäin fine netissä olemisen kanssa. Se on tavallista, tylsää ja ehkä jopa vähän oletettua.

Yksi suurempi huoli keskustelun aikana nousi kuitenkin esiin. Lapset netissä. Siis lapset itse netissä, aktiivisina käyttäjinä. Mitä he siellä tekevät, kenen kanssa keskustelevat, mitä kuvia laittavat ihan itse itsestään?

Juuri nyt uskon, että mammablogia suurempi uhka lapsen netti-identiteetille on lapsi itse. Meidän vanhempien vastuulla on toki miettiä tarkkaan, mitä lapsistamme nettiin kerromme. Mutta vielä suurempi vastuu meillä on mediakasvattajina ja esiliinoina, tosi monen vuoden ajan. Vanhemman tehtävä on suojella lapsen yksityisyyttä, ja se pätee myös lapsen itse tekemiin asioihin.

Alla Sarin ja minun jutustelua aiheesta. Puolituntinen, joka sai ainakin mut miettimään asioita vielä vähän toiselta kantilta. Muuttuiko joku ajatus sulla?

Jaksoon pääset tästä tai alta klikkaamalla.



Ps. Ykkönen ja Kakkonen istuivat koko tämän tekstin kirjoittamisen ajan sylissä ja lukivat sitä samalla. Mikä mahtava tilaisuus mediakasvatukseen!

Lapset netissä . Ihan älyttömän vaikea aihe. Saako lapsesta kertoa netissä? Saako lapsen kuvia julkaista?  Suoraan sanottua en oikein t...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

21 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Menovinkki: Rush trampoliinipuiston Naperopomppu

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017 Valeäiti 2 Kommenttia

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Rush Trampoliinipuisto


Muistatteko, mitä meidän pieni Robin teki siellä sirkuskoulussa aikanaan? Hyppi trampoliinilla. Pelkästään. Jonotti vartin omaa vuoroaan, pomppi kaksi minuuttia frontsideollieeee huutaen ja palasi sitten jonoon.

Oli muuten hyvin investoitu harrasteraha se.

No, nyt on löytynyt paikka, jossa Kakkosen kanssa saa niin sanotusti rahalle vastinetta. Rush trampoliinipuisto on juuri sitä, miltä kuulostaakin. Lähes pelkkää trampoliinia silmän kantamattomiin, ja niiden välillä kiireessä juokseva tramppalover12. Kun jokaiseen pitäisi ehtiä.

Viime perjantaina me ehdittiin juosta vihdoin koko puiston kaikki trampat läpi. Päiväkoti oli kiinni, joten otettiin ilo irti arkivapaastamme ja käytiin tutustumassa Rushin uuteen Naperopomppuun, jossa koko puisto on varattu puolentoista tunnin ajaksi vain alle kouluikäisille.

Konsepti oli aivan mahtava!






Puistossa oli ihanasti tilaa, eikä tarvinnut pelätä että pieni Robin juoksee jonkun isomman lapsen tuplatriplavoltin alle innoissaan. Kaiuttimista raikui (ja välillä vähän särisi) lastenmusa ja ilokseni vanhat Disney-klassikot (jos näit jonkun laulavan Hakuna Matataa ja eläytyvän Let it Gohon polttopallokentän korkeimmassa kohdassa lasten odottaessa kärsivällisesti sitä heittoa, se en ollut minä).

Siellä me upouusissa tahmasukissamme sitten pompittiin niin että aivot tärisi. Tai siis minä instailin ja Rushin Petteri pelasi lasten kanssa polttopalloa. Puistossa oli toki paljon muutakin kuin tramppoja: vaahtomuovimonttuja, koripallomeininkejä ja jotain joka näytti lähinnä Gladiaattorien radalta.



Aikaa touhuiluun oli varattu se puolitoista tuntia, mutta noin 50 minuutin kohdalla tyypit alkoi näyttää tältä:



Suunnilleen näissä kohdin Ykkönen pyysi multa vienosti että voitaisko me jo lähteä kotiin. Pakkasin kaksi hikistä, punaista, väsynyttä ja kaikin puolin onnellista tyyppiä takapenkille ja mietin kateellisena, että olisin minäkin kyllä pomppinut, jollei olisi tämä selkä. Ja nämä synnyttäneet sisuskalut.

Ei siitä sen enempää.



Jos sulla on tulevana perjantaina aamupäivällä aikaa, kotona energisiä lapsia ja lantionlihaksissa voimaa, pakkaahan koko konkkaronkka pienelle retkelle Pitäjänmäkeen!

Tämän viikon perjantain (28.4.) Naperopomppuun saat liput -20% alennuksella kun kerrot superyllättävän ja salaisen koodin "valeäiti" verkkokaupassa lippuja ostaessasi (koodia kysytään vaiheessa 3).

Naperopompun lippujen hinta normaalisti 7€/1h tai 10€/1,5h / hlö (Alle 2-vuotiaat ilmaiseksi) + pakolliset Rush-sukat 3€ /hlö.

Kaksi viimeistä kuvaa by Jukka Kiistala, editointi minun.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Rush Trampoliinipuisto Muistatteko, mitä meidän pieni Robin teki siellä sirkuskoulussa aikanaan? Hyppi trampolii...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Uusi löytö: Homo Projectus

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017 Valeäiti 6 Kommenttia

Suomalaiset tutkijat ovat löytäneet uuden ihmislajin.

Homo Projectus vaikuttaa olevan Homo Erectuksen jälkeläinen ja näin suoraa sukua nykyihmiselle Homo Sapiensille. Tutkimusta johtanut Oulangan yliopiston evoluutioteorian professori Aila Vanhasen mukaan ei ole sinänsä erikoista, että laji on aiemmin jäänyt löytämättä. 

"Niin no onhan se vähän sellainen väliinputoaja ollut, Projectus. Kun ei varsinaisesti mitään hyödyllistä ole kuitenkaan lajin kehityksen kannalta saanut aikaan."

Suomalaisten tutkimuksen mukaan laji on kehittynyt aivan vastikään, vasta teollistumisen jälkeen. Lajin edustus on kuitenkin päässyt räjähdysmäiseen kasvuun. Tutkimuksen onkin vaikea pysyä Homo Projectuksen liikkeissä mukana.

"Lajiyksilöiden tunnistaminen on hankalaa, niin lähellä laji on Sapiensia. Suurin erottava tekijä on tehdyn työn hyöty muulle yhteisölle. Projectus puuhastelee hirveästi kaikkea, mutta juuri mitään järkevää ei synny", Vanhanen avaa.

Itä-Helsingissä vastikään tehty Homo Projectus havainto: yksilö puhdisti kalliota "raivausmielessä", vaikka paikalla aloitettaan louhinnat parin viikon päästä. Yksilö toimitettiin jatkotutkimuksiin.
Homo Projectusta kutsutaankin tiedepiireissä tuttavallisemmin puuhastelijaksi. Projectuksen on tehtävä jatkuvasti jotain, usein vain näennäisesti hyödyllistä puuhaa. Lajin edustaja saattaa kuokkia puutarhaa, silittää lasten vaatteita tai kutoa vielä yhtä sukkaparia. 

Näyttää siltä, että puuhastelun perimmäinen tarkoitus on tehrä ny ees jotain. 

"Me Oulangalla uskomme, että ihmiset eivät yksinkertaisesti enää tarvitse kaikkea voimaamme päivittäiseen selviytymiseen, joten teemme sijaishommia. Seuraavaksi aiommekin tutkia ihmisen käyttäytymistä tilassa, jossa mitään ylimääräistä ei yksinkertaisesti voi tehdä. Aiomme lähettää kymmenen koehenkilöä viikoksi perheisiin, joissa asuu kolme alle kolmevuotiasta lasta."

Tutkimuksen arvion mukaan jopa kolmannes nyt elävistä ihmisistä ovat sittenkin lajiltaan Homo Projectus eivätkä Homo Sapiens. Alla olevasta testistä voit tarkistaa, kumpaan ihmislajiin sinä todennäköisesti kuulut: 

O Kirjoitan blogia
O Teen käsitöitä muuten vain
O Minulla on puutarha, joka ei kuitenkaan ole pääasiallinen ravinnon lähteeni
O Kodissamme on akvaario
O Ilmoitin lapseni jalkapallokouluun 
O Silitän lasteni vaatteet
O Siivoan lastenhuoneen iltaisin
O Teen itse joululaatikot 
O Etsin remontoitavaa asuntoa
O Haaveilen talon rakentamisesta
O Väittelen internetissä

Yksi tai useampi kyllä-vastaus viittaa Homo Projectus havaintoon. 



Suomalaiset tutkijat ovat löytäneet uuden ihmislajin. Homo Projectus  vaikuttaa olevan Homo Erectuksen jälkeläinen ja näin suoraa sukua ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

6 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Rakastan olla väärässä

perjantai 21. huhtikuuta 2017 Valeäiti 6 Kommenttia

Pelkäsin ihan oikeasti tänne kauas lähiöön muuttoa. Muutokset on mulle muutenkin vaikeita, ja tämän ajattelin olevan todella iso tapaus nieltäväksi. Alue tuntui tosi kaukaiselta ja koko elämä vaikutti menevän ympäri. 

Saattaa toki olla että niin vielä käy. Mutta nyt kun olen täällä, oman porukkani kanssa, ja katson tätä meininkiä, pullistun onnesta. Että me saadaankin asua tälläisella alueella.





Pelkäsin ihan oikeasti rakennusprojektiin ryhtymistä. Tontilla käynti tuntui kamalalta velvollisuudelta, ikuiselta savotalta joka nielee kaikki rahat ja viimeisetkin rippeet mielenterveydestä. 

Saattaa toki olla että niin vielä käy. Mutta nyt kun olen täällä, oman porukkani kanssa, ja katson tätä pientä plänttiä, pullistun onnesta. Että me saadaankin rakentaa tällaiselle mestalle.









Lapset kulkevat paikasta toiseen juoksuaskelin ja hymy suussa. Ilmoittavat ettei vanhaa kotia ole yhtään ikävä ja voidaanko taas mennä tontille. Minä hypin päivä päiltä lapsellisempana ilopupuna revittyjen mättäiden välissä. 

Kyllä on ihanaa olla väärässä.

Pelkäsin ihan oikeasti tänne kauas lähiöön muuttoa. Muutokset on mulle muutenkin vaikeita, ja tämän ajattelin olevan todella iso tapaus nie...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

6 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Yllättävän ihana Stella

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017 Valeäiti 6 Kommenttia


KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Stella kodinhoitopalvelut ja Suomen Blogimedia

Olen jo pitkään ulkoistanut elämästäni kaiken sellaisen mikä ei tuota minulle iloa, ja mihin vain jollain tavalla on varaa. Osan ruoanlaitosta, kauppakäynnit, siivouksen, muutot, seks...ömm leipomisen. Suosittelen muillekin lämpimästi!  

On ihan parasta, kun siitä infinity poolin lailla leviävän to do -listan liepeiltä voi ruksia pari juttua pois. Imuroi En. Mieti ensi viikon ruoat. En. Käy kaupassa En. En halua tehdä mitään, mitä en halua tehdä.

Tässä me siivoamme. 
Siivous- ja ruokapalvelut ovat tulleet meille jäädäkseen, mutta yksi alue on jäänyt meilläkin vielä melkein kokeilematta: Ulkopuoliset lastenhoitajat. Miksiköhän?

Osittain siksi, että pitkään lapset tuntuivat niin pieneltä että ihan tuntemattomalle hoitoon jättäminen olisi kirpaissut ja toisaalta kynnys vakihoitajan etsimiseen ja sisään ajamiseen oli korkea. Suosituksiakaan ei oikein keneltäkään saanut. Jos jollain olikin hyvä maksettu hoitaja, se oli tutun tuttu tai tädin tytär, tai joku muu ei niin helposti meille saatavilla oleva ihmeolento.

Osittain se on tuntunut väärältä. Että kyllä nyt vanhempien pitäisi omat lapsensa pystyä hoitamaan.

Pystyyhän ne, mutta työnkin kunnolla tekeminen on meille tärkeää, etenkin silloin kun lapset ovat jo hyvässä voinnissa mutta vielä vähän liian räkäisiä päivähoitoon (ja vähän liian kyllästyneitä äitiinsä ja sen vanhoihin temppuihin).

Hölmöjen asenteiden takia ja parin vähän kehnomman kokemuksen takia olemmekin tukeutuneet äärihyvän tukiverkostomme varaan. Meillä on kaksi avuliasta mummua, kaksi helposti jallitettavaa ukkia ja näiden lisäksi vielä siskoa, veljeä, kummitätiä ja joustavat etätyöt.


Sitten meillä kävi tsägä. Tai no, ei tätä taannoista kahden viikon sairastupaa voi onneksi kutsua. Mutta se siinä oli onnekasta, että lasten vähiten kipeät mutta kuitenkin kotihoitoa vaativat päivät sattuivat samaan aikaan, kun käynnissä oli se aiemmin kertomani Stellan testausjakso. Saimme testata ihan tositoimissa Stellan lastenhoitopalveluiden käyttämistä.

Sen perusteella tässä tulee nyt se suositus, jota en koskaan itse saanut kun sitä kaipasin: Stella on hyvä.

Stellalta uskallat tilata sen tuntemattomankin hoitajan, laatu on taattu. Prosessi on tosi helppo: hoitajan saa soittamalla tai tekstiviestillä tilattua joka päivä iltayhdeksään asti ja hoitajan voi saada jopa puolen tunnin varoitusajalla.

Me tilasimme ensin yhdelle päivälle apua. Hoitaja-Kaisu oli i h a n a. Kysyi tarkkaan tullessaan, mitä toivon päivältä vaikkapa ruokailujen ja ruutuajan osalta. Tarkkaili päivän aikana Ykkösen ja Kakkosen terveydentilaa ja laittoi jopa keskellä päivää tekstarin jossa kertoi että kaikki on hyvin ja kuumetta ei ole. Mieletöntä! Päivän päätteeksi sain lapun, jossa kuvattiin tarkkaan päivän kulku ja fiilikset ja illalla huomasin vielä Kaisun tyhjentäneen meidän tiskikoneen. Sanoinko jo että rakastuin vähän?




Seuraavana päivänä tulikin yllätys. Minä olin kipeä. Lapset olivat jo kuumeettomia, eli energiaa täynnä, ja minä aivan raato. Teimme uuden pyynnön Stellalle. Tällä kertaa paikalle pääsi Tuula, joka myös oli ihana! Päivä sujui tosi hyvin, vaikka olin itsekin kotona. Vaikeinta oli päästä sen ajatuksen yli, että olin itse kotona kun joku toinen vahti lapsiani. Että olisihan se itse pitänyt.

No ei olisi. Nyt sain levättyä ja silti hoidettua myös niitä tärkeimpiä työjuttuja. Tuula sitä paitsi kasteli meidän kukat. Rakastan näitä yllätyksiä, joita tuntuu aina Stellan kanssa tulevan.

Tuon oman saikkupäiväni jälkeen jokin tabu sisälläni murtui. Hoitajan palkkaaminen ei enää tunnu oudolta.

Harkitsen jo tilaavani hoitajan vaikka pariksi tunniksi tai viikonloppuna kun mummilaan asti ei viitsi roudata mutta keittökaupoille olisi päästävä. Lapsilla alkaa nimittäin ihan pian loppua into tähän croissant + pädi  + rautakauppa-komboon.

En malta olla jakamatta teille tätä ihan aitoa sähköpostistani revittyä kommenttia. Osana blogiyhteistyötä meiltä pyydettiin palautetta kokeilemistamme palveluista. Näin onnellista suitsutusta lähti mun näppikseltä ensimmäisen lasten hoitopäivän jälkeen:


Me kokeilimme tässä testijaksossa Stellalta neljää eri palvelua: kotisiivousta, ikkunoiden pesua, muuttosiivousta ja lastenhoitoa. Jokainen näistä oli niin hyvällä laadulla ja asenteella toteutettu, että uskon täysin mitä Kaisu kertoi: 

"Stella myy mieluummin ei-oota kuin kompromissaa laadun kanssa. Siksi meidät kaikki on tosi tarkkaan haastateltu ja valittu ja siksi täällä on kiva olla töissäkin." 
Jos et vielä usko, testaa! Tarjolla on pieni blogietu kotisiivouksiin. Voi tilata ensin maksuttoman siivous- ja kodinhoitosuunnitelman ja jos päädyt ostoon, saat -25% kertatilauksesta ja -50% 1.kk sopimustilauksesta mainitsemalla Valeäiti.

Ei muuta kuin ulkoistamaan!

On muuten puhdas ikkuna! Insinöörillä on vasta kerran osunut otsa siihen kun ei huomannut lasia.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Stella kodinhoitopalvelut ja Suomen Blogimedia Olen jo pitkään ulkoistanut elämästäni kaiken sellaisen mikä e...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

6 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Pääsiäisruoat nevöföget

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017 Valeäiti 14 Kommenttia

Ai että, pääsiäinen se on kuulkaa sellaista ruoanlaiton kulta-aikaa. On aikaa laittaa vaikka minkälaisia patoja porisemaan, leipaista herkut pöytään ja nauttia oikein pitkän kaavan kautta! Tässä ensi vuotta varten meidän perheen koko pääsiäismenu. #2017nevöföget.


PITKÄPERJANTAI

Keitettyäpaistettua parsaa 

1. Ota nippu parsaa ja leikkaa kovimmat kannat pois. Laita parsat kiehumaan.
2. Nosta kypsät parsat suoraan tarjoiluastialle ja höylää päälle ohuita voisiivuja sulamaan.
3. Paista kylmäksi ja raaoiksi osoittautuneet parsat vielä pannulla.
4. Tilaa verkkokaupasta riittävän korkea kattila.

Lammaspata

1. Ruskista isot lihaköntit kevyesti pannulla.
2. Heitä isoon pataan lihat, kasvikset, valkosipulia ja tummaa olutta. Heitä kaikkea muutakin random shitiä mitä mieleen tulee. Lopeta korianterin kohdalla.
3. Laita paniikkiviesti naapurille ja nouda heiltä löytynyt ylimääräinen punkkupullo.
4. Anna padan olla uunissa reilu puolitoista tuntia.
5. Nosta pata pöytään ja huomaa, ettei kukaan sekoittanut padan sisältöä. Maista raakaa perunaa ja laita pata takaisin uuniin.
6. Tarjoile odotellessa alkuparsat (ks. ohje 1), kunnes päädytte kohtaan 3.
7. Tarjoile odotellessa punaviiniä. Kokille.
8. Pyyhi kokin marttyyrikyyneleet ja vakuuta että uuteen taloon kannattaa kuitenkin, vaikkei juuri nyt siltä tunnu, rakentaa myös keittiö.
9. Pidä Wolt hipaisuetäisyydellä.

LANKALAUANTAI 

Retkipäivä! Pyydä isovanhemmat kylään pizzan ja ulkoilun verukkeella.

1. Menkää läheiseen pizzeriaan tilaamaan pizzat.
2. Huomatkaa, että pizzeria on kaikkien muiden alueen palveluiden lailla suljettu.
3. Wolttaa koko porukalle hampparit. Menkää retkelle.
4. Juoskaa pusikosta takaisin autolle, jolla kaahaatte äkkiä kotiin sillä Wolt oli aiottua nopeampi.
5. Anna nälkäiselle lapselle jugurtti ja syötä aivan liian suolaiset ranskalaiset appiukolle.
6. Vetäkää jälkkäriksi puoli kiloa karkkia ja suklaamunia. Unohtakaa syödä illallinen. Lohduttakaa yöllä itkeviä lapsia.

PÄÄSIÄISSUNNUNTAI

Parsakeitto

1. Ota kaikenlaisia aineksia esiin, ml parsa, jota olet hieman kuorinut ja kuullottanut pannulla.
2. Keitä parsa (Hei! tää paista + keitä onkin ihan oikea juttu!) ja laita se tehosekoittimeen.
3. Pese kaakelit, jääkaapin ovi ja keittiön lamppu kevyesti saippuoidulla liinalla.
4. Tarjoile keitto.
5. Huomaa tikut. Siivilöi.
6. Tarjoile keitto. Kehoita ruokailjoita laittamaan löytyneet tikut lautasen reunalle.
7. Leikkaa pöytään vielä 10-20 palaa leipää "keiton kaveriksi". Rasvainen juusto suositeltavaa.

Maukas parsakeittö tarjoillaan mielellään kirjavalta lautaselta, josta tikut eivät niin erotu.

Mustikkapiirakka

1. Valmista mustikkapiirakka.
2. Tuoksuttele ihanaa tuoksua uunista.
3. Havahdu liian monen minuutin päästä poistamaan piiras uunista.
4. Hae varastosta vesuri piirakan paloittelua varten.
5. Syö suu kiinni ettei murut lennä pölynä toisten naamaan.

Täytä tyhjäksi jääneet mahat suklaamunilla ja palaa edellisen päivän kohtaan 6.

Nukahda sohvalle ennen erikoisoluen korkkaamista.



TOINEN PÄÄSIÄISPÄIVÄ

Ruotsalaiset lihapullat

1. Aja Lahdentielle.
2. Kurvaa sinisen maamerkin kohdalla oikealle.
3. Tilaa neljä annosta lihapullia: aikuisille 15, lapsille 10.


Glada påsk ja paskaa päälle kaikille!



Ai että, pääsiäinen se on kuulkaa sellaista ruoanlaiton kulta-aikaa. On aikaa laittaa vaikka minkälaisia patoja porisemaan, leipaista herkut...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

14 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Turhat tavarasi tekevät monta hyvää asiaa

torstai 13. huhtikuuta 2017 Valeäiti 12 Kommenttia


KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen Punainen Risti ja Suomen Blogimedia


Joistain ihmisistä vain näkee, että he ovat hyviä. Tekevät hyvää, ajattelevat hyvää, sanovat hyvää.

Tapasin tällä viikolla monta sellaista ihmistä Lahdessa Suomen Punaisen Ristin Kontissa. Vihiä muista hyvistä ihmisistä näkyi Kontin takahuonessa, joka pursuili lahjoitetusta tavarasta. Rullakkokaupalla lasten vaatteita, urheilutavaroita, laukkuja, pienkoneita.

Kontin työntekijät katsoivat minua vähän ihmeissään kun haukoin henkeäni tavaramäärän edessä.

"Tämähän on tosi positiivinen haaste", sanoi yksi iloisista työntekijöistä kun kyselin, miten tavaramäärän kanssa oikein pärjää. "Tästä saadaan paljon varoja kerättyä, on tosi hienoa että ihmiset haluavat lahjoittaa!" Takahuoneessa lahjoitukset käydään pussi kerrallaan läpi tällä samalla mahtavalla asenteella. Jokainen pussi on mahdollisuus. Hyväkuntoiset laitetaan hinnoiteltavaksi myyntiin, osa vaatteista laitetaan suoraan kansainväliseen vaateapuun. Kaikki myydyt tavarat keräävät varoja Punaisen Ristin avustuskohteisiin.

Minäkin tulin paikan päälle auto täynnä kamaa. Keräsin kaikki kierrätykseen menevät kotoa ajatuksenani testata mitä kaikkea Punaisen Ristin Konttiin saa tuoda. Olen aikasemminkin tuonut Kontteihin paljon tavaraa (tai laittanut tien varsilla näkyviin keräyslaatikoihin), mutta paljon on jäänyt laittamatta koska en ole ollut varma, kelpaavatko tavarat.

Toinen kelpasi, toinen ei.

Kelpasi, todella!

Kelpasi. Pieni nukka on ok. 
Ensin kelpasi...

...sitten huomattiin mustuneet polvet.
Kelpasi!
Sain lajitteluavukseni ihanan Paulan. Paula on ollut Kontissa kymmenen vuotta ja tykkää työstään paljon. Työ on merkityksellistä, sillä siinä saa auttaa ihmisiä välillisesti varojen keruun kautta, mutta myös välittömästi: Punaisen Ristin Kontin työntekijät ovat pitkäaikaistyöttömiä, jotka saavat Kontissa Paulan ohjauksessa hyvää työkokemusta ja askeleen kohti lopullista työllistymistä.

Paula tekee selvästi työnsä hyvin. Näin ahkeria, mukavia, iloisia ja aikaansaavia ihmisiä en ole monella työpaikalla nähnyt. Kontissa on hyvät vibat.

Meidän perheen tavaroiden läpikäynti oli hyvä pikakurssi lahjoitettavan tavaran maailmaan. Lasten vaatteista iso osa joutui bumerangina takaisin auton konttiin; joko niissä oli kuitenkin joku tahra tai sitten niiden printit olivat kuluneet liikaa pois. Lasten vaatetta on Kontissa niin paljon myynnissä, että tavaran on oltava oikein hyväkuntoista.

"Mieti, antaisitko naapurille tämän. Meille tulevassa tavarassa pitää olla käyttöikää jäljellä", Paula vinkkasi heti ensimmäisten vaatteiden kohdalla.

Sukat voivat olla liian kuluneet, alkkareissa jotain tahraa ja kengät näyttää jo liikaa käyttäjänsä jalalta. Logiikka tuntui ensin hankalalta, mutta siinä vaiheessa kun lajittelin jo toisten tavaroita (mikä sivumennen sanottuna oli kuin aarteen metsästystä, mahtavia löytöjä!) aloin jo ymmärtää jutun juonen.

Very jees!


Lyhyesti: Tavara saa tottakai olla käytettyä, mutta siinä pitää olla vielä käyttöikää jäljellä. Tässä päälinjaukset Konttiin kelpaavasta tavarasta.

1. Vaatteiden pitää olla puhtaita ja ehjiä. Kontissa ei ole mahdollisuutta pestä vaatteita, joten hyväkin lasten toppahaalari joudutaan heittämään roskiin jos polvet ovat kurassa. Tarkista onko kainaloissa tai kauluksissa hien polttamaa, tsekkaa toimivatko vetskarit ja pelittävätkö tarrakiinnitykset.

2. Lahjoita sellaista, jota kaupastakin halutaan nyt ostaa. Sesongin ulkopuolelta on vaikea ottaa tavaroita vastaan; säilytystilaa ei ole. Meidän kaikki talvikengät lähtivät takaisin kotiin, koska niille ei vain ole tilaa.

3. Kosmetiikkaa ei oteta vastaan ollenkaan. 

4. Miesten vaatteet ovat Konttiin kovin kaivattuja, joten niissä syyni on vähän vähemmän tarkka. Kunhan vaate on siisti ja toimiva, se otetaan kiitollisena vastaan.

5. Mainoskamatkin on ok osittain, niitä voidaan viedä kansainväliseen vaateapuun. Tänne siis ne kaikki firmasi t-paidat! SPR:n arvojen vastaisia asioita kuvaavia printtejä (aseet, porno yms) ei kuitenkaan voida laittaa myyntiin. (PS: Pääkallot ovat ok, Kiroileva Siili ei jos kirosanoja näkyy, Tom of Finlandin luokittelu odottaa vielä tekemistä. Todennäköisesti käy!)

6. Kengät saavat olla kuluneetkin, kunhan toimivat! Tämä yllätti positiivisesti. Länttään astutut tai reikäiset eivät tietenkään kelpaa, mutta sisäreunoistaan hiertyneet ja poluilla likaantuneet juoksukenkäni menivät heittämällä läpi.

7. Kodin käyttötavaran tulee olla ehjää. Katso etteivät kupit ole halkeilleet eikä silitysraudan pohja palanut. Pienelektroniikassa on usein lahjoittaessa patterit loppu, joten kaikki ymmärtää ettei toimivuudesta ole takeita. Tässä tuleekin iso tärppi: Konteista voi saada esim täysin toimivia kelloja super halvalla!

8. Vintage-tavarassa pienet säröt sallitaan. Jos tavara on muuten kiinnostavaa (arvokasta) niin pieni halkeama kupissa tai reikä mekossa ei haittaa.

Tuntuuko nipottamiselta?

Mieti tätä: melkein puolet Konttiin tulevasta tavarasta joudutaan heittämään "roskiin" (toki asianmukaisesti lajiteltuina ja kierrätettynä). Hukkaan heittäminen on tietysti harmillista ja vie työntekijöiden arvokasta aikaa, mutta myös maksaa SPR:lle jätemaksuina. Kaikki tahraiset vaatteet ovat siis suoraan avustusvaroista pois.

Tee hyvää, mutta tee se hyvin. Vaiva ei ole kovin suuri. Meidän takakontillisen läpikäyntiin meni ehkä vartti.

Kakkostuoli anopille?

Tuu shoppaa lasten kanssa, hyvää kamaa hyllyt täynnä!
Kontti on moninkertainen tapa tehdä hyvää. Sen lisäksi että saadut varat menevät hyvään, itse kierrätystavaratalot tukevat tietysti kiertotaloutta ja mahdollistavat monelle perheelle asioita, mihin ei muuten ehkä olisi varaa. Kiertelin myymälää hetken ennen omaa lajitteluvuoroani ja spottasin monia löytöjä: Hyväkuntoiset lasten nappikset, siistit naisten juoksukengät, kauniita retroastioita ja paljon lasten tarvikkeita. Kaikki hyviä, halpoja ja kauniisti osastoittain näytillä.

Tässä siis kaikille konmarittajille ja kevätsiivoojille vinkki. Tarkista tavarasi ylläolevan listan mukaan ja tuo ne Konttiin myytäviksi. Pääset helpommalla kuin FB:n kierrätysryhmissä ja teet monella tavalla hyvää. Samalla saatat tehdä loistavia löytöjä kevätjuhlavaatteista astioihin ja opetat lapsille tärkeän asian: asioita voi ostaa myös käytettynä.

Iso kiitos Paulalle ja Lahden väelle - vierailu oli tosi mukava ja olisin mielelläni jatkanut lajittelua vielä parin tunnin ajan! Seuraavan kerran teen sen tosin jo kotona, ennen lahjoittamista.

Kontista löytyy lisätietoa täältä. 

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen Punainen Risti ja Suomen Blogimedia Joistain ihmisistä vain näkee, että he ovat hyviä . Tekevät hyvää, a...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

12 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Vehkeet ei määritä luonnetta

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017 Valeäiti 6 Kommenttia

Hän liikuttuu elokuvista, rakastaa pukeutua mekkoihin ja käyttää mieluummin pinniä kuin ponnaria kihartuvissa hiuksissaan. Leikkii autoilla ja hyppii sohvalla, rakentaa legoja tarkkaan ja kärsivällisesti, muttei jaksa paljon kyniä kattella. Puhuu paljon tunteistaan ja oppi lukemaan neljävuotiaana.

Onko hän tällainen koska on poika vai koska on Kakkonen?

Hän kiipeilee puissa, pyöräilee itsensä läpimäräksi hiestä ja haluaa katsoa netistä limavideoita. Rakentaa sekä Lego Friendsejä että tekniikkalegoja, piirtää ja juoksee ympäri pihaa huutaen. Ei tykkää käyttää mekkoja, koska niissä on vaikea kiipeillä ja haluaa pitää tukan auki, ilman harjausta. Puhuu vain vähän omista tunteistaan, mutta on herkkä huomaamaan muiden tunnetilat. Hoitaa nukkeja ja tutkii tekniikkaa.

Onko hän tällainen koska on tyttö vai koska on Ykkönen?

Sukupuolesta tehdään edelleen aika iso ihmistä määrittävä asia. Jos olet mies, et varmaankaan jää lasten kanssa moneksi vuodeksi kotiin. Jos olet nainen, et varmaan halua tavoitella tätä vaativaa työtä.

Todellisuudessa jalkojen välistä löytyvät vehkeet eivät määritä luonnetta. Nainen voi olla kunnianhimoinen, voimakastahtoinen ja puhumaton. Mies voi liikuttua herkästi, hoivata mielellään muita ja tietää parhaiten lasten kuulumiset. Kyse on luonteesta, ei sukupuolesta.

Tämähän ei tietenkään ole vielä kaikille ihan selvää.


Alkuvuodesta raahasin podcast-studiooni Katjan puhumaan aiheesta. Ajattelin, että olisimme puhuneet naisten asemasta työelämässä, mutta päädyimme aika pian puhumaan miesten asemassa perheessä. Siitä että perheen sisäkehään on tosi vaikea päästä.

Töistä ei anneta olla poissa tai kaverit eivät pidä sitä coolina. Paineet ja vanhempain vapaiden rakenteet ajavat olemaan se työsskäyvä osapuoli, joka jää väistämttä vähän ulkokehälle. Kaikkea ei voi tietää yhtä hyvin kuin päätyökseen lapsia hoitava puoliso.

Jos sinne sisäkehälle jotenkin pääsee, joku vittuilee. Työkaveri tai neuvolan lääkäri. Miehen rooli on ahdas: ei saisi olla tunteellinen, valita lasten vaatteita tai tehdä bataattisosetta, mutta silti pitäisi osata kengännumerot ulkoa.

Minä en muista ulkoa. Miksi isän pitäisi? 

Päätimmekin Katjan kanssa perustaa miesten emansipaatioliikkeen. Mitä se tarkoittaa ja miksi siihen liittyy liskopuvut selviää alta. Nämä 26 minuuttia ovat sellaiset, jotka todistetusti kolahtavat myös sinne perheen ulkokehälle, sille miehelle joka asuu teillä. Lämmin kuuntelusuositus vaikka yhteisenä iltapuuhana!




Jaksoon pääset myös tästä. 

Hän liikuttuu elokuvista, rakastaa pukeutua mekkoihin ja käyttää mieluummin pinniä kuin ponnaria kihartuvissa hiuksissaan. Leikkii autoilla ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

6 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Ennen oli tissit, sitten tuli lapset

maanantai 10. huhtikuuta 2017 Valeäiti 2 Kommenttia

Paula Koivuniemi tässä moi. Ääni lähti joskus perjantain illansuussa eikä ole vielä näkyillyt. Jos törmäätte sellaiseen hunajaiseen podcast-juontajan ääneen (siitä huomenna taas näytteitä!) niin pyytäkää palaamaan tänne itään. Olisi vähän nalkutettavaa, laulettavaa ja naurettavaa tehtävänä.

Edelliseen viitaten, kun herää joka yö neljältä tyhjentämään ikitukkoista nenää ja yskimään parit keuhkot pihalle, ei jaksa tuottaa kunnollista tekstiä. Siksi on parempi pysyä näissä lyhyissä töksähtelyissä. #marttyyrinpäiväkirjat.

Mutta sitten toisaalta, tässä väsymystilassa sitä on samalla tavalla armollinen itselleen kuin darrassa (jotenkin onnistuin leipomaan senkin olotilan itselleni viikonloppuna kahdesti), että voi vaikka lounastunnilla ohimennen ostaa itselleen kahdet tennarit alle viidessä minuutissa.

Tässä tilassa ei kuitenkaan ole parasta tehdä kirppisilmoja. Ref kaksi äskeistä: "Superkuuma kesämekko, törkeän siisti ruskettuneella iholla. Myös vähän törkeän lyhyt jos ottaa vähän massaa ja mekosta tuleekin vähän pieni (ei käynyt siis tietenkään mulle). " (...) "Jatkamme minun vartaloni muutostarinoilla. Ennen oli tissit, sitten tuli lapset. Ja niin kävi tämä maailman ihanin Karen Millen yhden käyttökerran jälkeen väärän malliseksi".

Kevättä kohti, tyhjin rinnoin.

Lauantain juhlissa tanssiminen ilman mukana laulamista (lue: huutamista) oli kamalaa. Tuntui kuin vetäisi mykkäfilmissä. Tai sellaisessa leffan kuvauksissa, jossa statisteille on sanottu "kuvitelkaa että tanssitte musiikin tahtiin". Ilmeisesti olen maailman ainoa statisti, joka laulaa mukana kurkku käheänä anna sun peppusi keinua vaan keinua vaan. Näin jälkikäteen ajateltuna, tuossa mykkien joukossa se saattaa olla vähän ärsyttävää kun yksi laulaa täysiä. Sori not sori.

Sitä en sitten osaa käsittää että kun tilaa yhdenlaisen talon, saa takaisin toteutuskuvat toisenlaisesta talosta. Call me nipo, mutta jos on suorat kulmat ranskalaisissa parvekkeissa niin ei niihin nyt saakeli puolipyöreitä sitten rakenneta. Talostamme myös ilmeisesti kuvataan elokuvaa. Japanilaista trilleriä nimeltään liikkuvat ovet, madaltuvat ikkunat.

Väliaikaisen kotimme rappukäytävän toisen ja kolmannen kerroksen välissä tuoksuu tosi hyvältä. Ihanaa kun joku jaksaa pestä rappusiakin!

Tähän mitenkään liittymättä, ihan mahtava yllätys että Kakkosen uudet välikausikengät voi pestä koneessa.

Kakkosesta puheen ollen, tarhan tyypit tänään kyseli että mitenkäs se siirto menikään, että elokuusta ette sitten enää tule tänne? Meinasin ehkä ihan vähän räkäpäissäni käydä siinä parkumaan, kun tajusin että ihan muutaman viikon päästä lopetamme tuossa ihanassa lapsemme kasvattaneessa lintukodossa. Kevätjuhlalahja-ahdistus to the max!

Tänään tuli Laurin taloista toinen jakso, ja Katsomosta löytyy kaikki jo kaikki jaksot Laurin oma talo -nettisarjasta. Sen vikassa osassa saattaa näkyä joku markkinointihenkinen ihminen, joka oikeasti kuvasi Alvardagin Instaan jännää behind the scenes -videota, mutta päätyi ohjelmaan näyttäen siltä tosi-tv ohjelman kuvausten statistilta, joka ei vaan vittu pystynyt pysymään pokkana vaan kuvaa ihan kiimassa julkkiksia samalla kun piti kuvitella että tanssii musiikin tahtiin. OH LORD miten noloa. Onneksi se en ollut minä.

Mun ei vissiin tarvitse haaveilla urasta statistina.

Ei ehkä myöskään minkäänlaisena kustannustoimittajana. Yhdys sanat menee väärin ja tämäkin teksti olisi pitänyt lopettaa jo aikoja sitten, vaikka ekojen tissien kohdalla.

Tissit.

Paula Koivuniemi tässä moi. Ääni lähti joskus perjantain illansuussa eikä ole vielä näkyillyt. Jos törmäätte sellaiseen hunajaiseen podcast-...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Olisinpa enemmän kipeä

torstai 6. huhtikuuta 2017 Valeäiti 10 Kommenttia

Tiedättekö sen tunteen, kun toivoisi olevansa enemmän kipeä?

Tänään piti olla ihan superkiva päivä. Oltiin sovittu tulevan blogijutun merkeissä tutustumiskäynti ja vapaaehtoispäivä Lahden Punaisen Ristin Konttiin.

Sitten heräsin kolmatta päivää kaktus kurkussa, nenä tukossa ja pää sumussa. Korvat niin lukossa ja paineessa että pihinä vain kuului. Raahustin aamiaispöytään ja ajattelin että kipeitä tässä nyt sitten kuitenkin ollaan. Tungin kuumemittarin korvaan ja odotin tuomiolukua. 

37.4. Täh. Eihän se ole kuin juuri ja juuri lämpöä. Liian vähän kuumetta.

Tiedättekö sillä tavalla ärsyttävän vähän, että suorittaja sisälläni ei ihan anna lupaa olla ja levätä vaikka olo on rekan alle jäänyt. Mutta kun numerot ei sano että olisin kipeänä, mä vaan varmaan laiskottelen! Olen vain väsynyt, kyllä kahvi parantaa! 

Olet kipeä, jää kotiin. 

Mutta kun on iso reissu sovittuna, flunssaisille lapsillekin jo hoitaja tilattu Stellalta. En mä voi jäädä kotiin. Jos jotain niin menen sitten töihin. Mutta kun en jaksaisi, tarvisin makuuasentoa. No menen sitten sinne Lahteen. Tulen siitä heti kotiin lepäämään ja vapautan sen hoitajan.


Olet kipeä, jää kotiin. 

Insinööri palautti maan pinnalle, totesi että instakuvani oli selkeä julkinen avunpyyntö. En anna sun lähteä auton rattiin nukahtamaan. Nyt jäät kotiin ja lepäät. Sitä vartenhan se hoitajakin sitten on. 

No hyvä on sitten saatana. Täällä minä nyt "lepään" makkarissa, kipeät lapset keittiössä jonkun tuntemattoman hoitajan kanssa. 

Olkoonkin että keittöstä kuuluu iloista naurua ja mulla silmät lurppaa väsymyksestä. Omatunto piikittelee silti joka suunnasta. Tee nyt sitten niitä töitä. Pitäiskö sun kuitenkin lähteä Lahteen? Lähetä nyt se hoitaja edes kotiin.

Hoh. Ei ole helppoa tämä (muka) sairastaminen. 

Olet kipeä, jää kotiin. 


PS: Vinkki viitonen! Kuvassa näkyvä kuumemittari on ollut paras ostos ikinä. Ostettiin se kuusi vuotta sitten kun Ykkönen oli vauva. Nopea, kivuton ja riittävän tarkka. Samoilla pattereilla on menty kuusi vuotta ja vielä pelittää. 70€ so well spent. 

Tiedättekö sen tunteen, kun toivoisi olevansa enemmän kipeä? Tänään piti olla ihan superkiva päivä. Oltiin sovittu tulevan blogijutun me...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

10 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Hiljaa nyt mennään mut henkiin mä jään

tiistai 4. huhtikuuta 2017 Valeäiti 14 Kommenttia


Miten menee tänään? 
Huonosti. 
Miksi, mitä on tapahtunut?
[julma mulkaisu]. 
Ai niin, sori, ethän sä tiedä.
[jatkaa seinän tuijottamista]

Näin meillä tervehdittiin kotiin tulevaa vuosi sitten. Minä olin saanut juuri diagnoosin masennuksesta ja ahdistuksesta, mies yritti ymmärtää miten sellaisen vaimon kanssa eletään. Tilanne oli sentään tavallaan parempi kuin viikot ja kuukaudet ennen lääkäriin ja hoitoon pääsyä:

"...itkettää. Koko ajan. Kaikki on liian vaikeaa. Pieleen menevä kulmakarvan sutiminen on ihan katastrofi, kädestä karannut vessapaperirulla vituttaa, hieman aikataulujen paukkumisesta huomauttava asiakas jää mieleen päiviksi."
Tuli se päivä, jolloin hakeuduin itse lääkäriin. Sitä edelsivät viiltävät rintakivut, hengitysvaikeudet, pakokauhu ja lopulta sängyssä tapahtunut holtiton tärinäitku, jonka taltuttaakseni pyysin Insinööriä makaamaan päälläni koko painollaan. Ehkä, en muista kovin tarkkaan. 

Lääkäri ei montaa minuuttia kanssani tarvinnut. 

Keskivaikea masennus. Minulla? Mutta minullahan on kaikki niin hyvin. Minähän olen vahva. Keskivaikea ahdistus. Mistä muka? Ei mulla edes ole nyt niiiin paljon hommaa, toisilla on paljon rankempaa. Mulle ei vaan varmaan sovi perhe-elämä, eihän vauva-aikakaan sopinut mulle, se tuntui niin vaikealta. 

Niin, jos joku olisikin osannut silloin kertoa. Että kyllä se sullekin sopii, mutta sulla on masennus. Että ei ole normaalia itkeä ensin kaksi tuntia ja saada sitten koko rinnan peittävä ihottuma. Kaikki siksi, että vauva nukahti etkä ole varma mitä tapahtuu kun se herää. 

Minä sairastuin masennukseen jo heti ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Kuulin siitä tosin vasta viisi vuotta myöhemmin, jonkun terapeutin sohvalla. Sairastuin uudelleen masennukseen vaikeiden työ- ja tonttipäätösten aalloissa. Vai olinko ollut koko ajan masentunut? 

Vaikea sanoa. Nykyään tiedän kuitenkin paremmin, miltä elämän kuuluisi tuntua. Tunnistan matalat hetket ja osaan ottaa ne vastaan. Uskon, etteivät ne enää vie minua valtaansa lopullisesti, eikä yhdestä huonosta aamusta tulekaan välttämättä huonoa viikkoa, kuukautta, kevättä. 

"Itselleni ja muille väsyneille haluan sanoa, että elämän ei kuulu tuntua hirvittävän raskaalta. Jos sinusta tuntuu, pyydä apua. Ei tarvitse olla hullu mennäkseen vaikka psykiatrin juttusille. Sitäpaitsi, ei ole hullumpaa olla vähän hullu. Me kaikki ollaan."

Minua auttoi hirvittävästi tieto siitä, että minussa on jotain ihan oikeaa vikaa. Etten ole vain epäkelpo ihminen, tunnevammainen vaimo ja aivan paska äiti. Diagnoosi laittoi selvittämään asioita, tutkiskelemaan tunteita ja puhumaan ihan hirveän paljon.

Puhumalla ääneen sain omaa vyyhtiäni purettua, ja opin etten todellakaan ole yksin. Olen ehkä jopa osannut antaa muutamalle muulle lohtua.

Kun aloin tehdä Valeäidin Nauhoitukset -podcastia, tiesin heti että haluan käsitellä myös näitä vanhemmuuden syviä vesiä. Ennen kuin ehdin edes ajatella kuinka, valtakunnan kaunein masennuksen äänitorvi Emmi otti minuun yhteyttä ja ehdotti yhden jakson aiheeksi synnytysmasennusta.


Nyt se jakso on julki, löydät sen tekstin lopusta. Siinä kuuluu yli puoli tuntia rehellistä kuvausta siitä, minkälaista on olla masentunut, ahdistunut, paskana. Hullu. Mukana on paljon valoa, iloa ja huumoria. Konkreettisia ohjeita ja neuvoja.

Jopa kolmannes äideistä sairastuu tähän paskiaiseen. Jos nyt mietit omia huonoja vibojasi, niin kyllä vain, se voit olla myös sinä. Ja se voi ihan varmasti olla se kaverisi, joka kuittaa sarkastisella vitsillä kaikki kuulumisensa. Kysy mitä hänelle oikeasti kuuluu. Kysy mitä sinulle oikeasti kuuluu.

anna minun kantaa, auttaa Anna minun, anna minun, 
anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa 
Hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa kivipohjaan 
Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät 
Hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa

Kiitos Janna meidän kaikkien hullujen teemabiisistä, kiitos Emmi yhdestä vuoden parhaista keskusteluista, kiitos Insinööri ikuisesta tuesta ja kiitos te kaikki, jotka luitte vaikeimmatkin tekstini ja nostitte taas ylös ihanilla kommenteillanne. 

Hiljaa nyt mennään mut henkiin mä jään.

Miten menee tänään?  Huonosti.  Miksi, mitä on tapahtunut? [julma mulkaisu].  Ai niin, sori, ethän sä tiedä. [jatkaa seinän...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

14 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Helppo muutto Victor Ekin (ja noron) kanssa

maanantai 3. huhtikuuta 2017 Valeäiti 8 Kommenttia

YHTEISTYÖSSÄ Victor Ek

Me muutettiin reilu viikko sitten. Nyt pitäisi voivotella väsyneitä hauiksia ja kertyneitä kamaröykkiöitä, mutta joudun tuottamaan pettymyksen. Täällä minä istun ihan zeninä siistin kodin keskellä. Muutto meni aivan törkeän helposti, ja nyt tässä ei ole edes liioittelun makua - huomauttaisin että muuttopäivänä kärsin itse pienestä noronpoikasesta ja koin sen silti helpoksi. Tästä on kiittäminen kahta miestä. Toisen nimi on Insinööri ja toisen Victor Ek.

Insinööri pakkasi valtaosan meidän kämpästä. Noin vaan miettimättä ja kyselemättä tavarat kulkeutui laatikkoon kun minä vasta voivottelin tulevaa muuttoa. Victor Ek taas tuli kaveriksi blogimielellä, koska halusin raportoida myös teille, miltä kaupallinen muutto maistuu. Tässä kokemuksia.

Kokemuksia muutosta (noron ja) Victor Ekin kanssa. 




Jos tälle muutolle pitäisi antaa tähtiä, antaisin 4/5. Tähtiä kertyi hyvistä tarvikkeista, reippaista muuttomiehistä ja sujuvasti kulkeneesta prosessista.

Ainakin kaksi tähdistä tulee tarvikkeista. Saimme testiin Victor Ekiltä sadan muuttolaatikon lisäksi henkarilaatikoita, pakkausteippiä, aaltopaperia, kiristekelmua ja kuplamuovia. Viime muutossa jätin kaiken paitsi laatikot pihistellen pois ja nyt voin sanoa menneisyyden minälle että tyhmästi säästit. Erityisesti nuo henkarilaatikot ja aaltopaperia olivat parasta ikinä: kolmeen henkarilaatikkoon mahtui kaikki meidän roikkuvat vaatteet ja niiden pohjalle sai jemmattua herkimpiä kamoja, kuten pientä kitaraa ja mun rakkaat Minna Parikat. Aaltopaperiin taas oli ihan superhelppoa pakata koko keittiö ja kiristekelmulla sai matot ja patjat nätisti pakettiin. Kuplamuovia ei sitten tarvittukaan lähes mihinkään.



Loput tähdet tulevat prosessista. Tilaaminen Victor Ekiltä oli helppoa ja miehet tulivat ajallaan paikalle. Samat miehet antoivat myös paljon tervetulleita pakkausvinkkejä laatikoita toimittaessaan viikkoa ennen. Palveluasenne jees plus! Muutto tehtiin keskellä viikkoa, jota voin lämpimästi suositella: lapset on tarhassa, hinnat on usein vähän alempia ja näin jäi edelliselle ja tulevalle viikonlopulle säätöaikaa. Aloitimme muuton kahdeksalta aamulla ja lopetimme noin puoli viisi. 

Tavaramme roudasi neljän miehen ja yhden rekan yhdistelmä. Kaikki suoriutuivat tehtävästään hienosti ja loistavalla asenteella. Jopa rekka löysi kurvikkaalle muodolleen sopivan raon kadulta, vaikka muuttoautolle ei raivattukaan paikkaa. Tästä hieman palautetta muuttofirman suuntaan: nyt jälkikäteen olisin toivonut että nk. siimoittaminen jäisi muuttofirman huoleksi. Onneksi tilaa kuitenkin löytyi vaikka sitä puuttuvaa rekkatilaa huolella stressasinkin. 


Viides tähti jää saamatta muuton keston ja kustannusten takia. Koin seitsemän tunnin muuton jotenkin tosi hitaaksi. Tämä johtui varmaan siitä, että aikaisemmin apumiehemme ovat ihan apinana kantaneet tavaroita ylös alas rappusia miten sattuu, ja nyt ne laitettiin järkevästi nokkakärryissä hissillinen kerrallaan. Turhauduin kärsimättömän ihmisenä tästä ensin ihan valtavasti, sitten katsoin tarkemmin meininkiä. Mun ei tarvinnut pelätä yhdenkään lampun, taulun tai sohvan puolesta. Mitään ei retkotettu kiireisesti kainalossa pitkin portaita, eikä muutossa hajonnut mikään tavara. Edellisissä muutoissa on mm. haljennut yksi bassokitara.

Sitten se kustannus. Vaikka me saimme tietysti alennustakin blogiyhteistyön merkeissä, lasku riipaisi silti. Tein muuttoa varten kilpailutustakin ja lopputulos oli kaikissa sama: muuttofirman käyttäminen noin sadan neliön kämppään maksaa jotain puolentoista ja kahden tonnin väliltä.

Se on aika paljon rahaa. Toisaalta, hartiatöin tehtyyn muuttoonkin menisi ainakin 300€: pakuvuokra, laatikot viikoksi, pizzaa ja kaljaa muuttajille. Säästetyn oman ajan merkitystäkään ei sovi aliarvioida. Minä olisin voinut oikeastaan tuon koko keskiviikon nakuttaa vaikka laskutettavia töitä. Muutenkin säästin omaa aikaani viikon verran ennen ja jälkeen muuton kun omaa energiaa jäi laatikoiden purkuun heti muuton jälkeen.

Stiä paitsi: laatu maksaa.



Tilanne muuttopäivä päätteeksi.

Tilanne seuraavana päivänä. Elämä ns. normalisoitunut.
No tekisinkö uudestaan, ilman alennuksia? Varmasti. Me muutamme uudestaan vuoden päästä. Silloin arjessa tulee painamaan kaikki talon viimeistelystä loppuneeseen budjettiin ja tekemättömiin sisustusvalintoihin. Silloin se kaunis, vankan historian omaava rekka tuossa kadulla tulee tuntumaan ihan todella hyvältä. 

Täytyy vain laittaa ne tonnit jo nyt jonnekin säästöön, ettei lasku hirvitä niin paljon kaiken muun kustannuksen keskellä (ja jotta sitä rahaa ei laiteta johonkin lattialistaan tai patjan väliin, kirjaimellisesti).

Neljä täyttä iloista tähteä siis Victor Ekille ja iso kiitos meitä auttaneille muuttajille!

Psst. Saatavilla ALEKOODI: Viktor Ek haluaa tarjota näitä minun rakastamiani pakkaustarvikkeita myös Valeäidin lukijoille. Muuttopalveluiden ostajalle tarjotaan siis pakkausmateriaalit (henkarilaatikot, aaltopaperit, kiristekelmut - siis ei muuttolaatikot itse) veloituksetta kun mainitset tilauksen yhteydessä Valeäiti. Ei kun pakkaamaan!

Ei se ollut niin paha miltä tässä vaiheessa tuntui.

YHTEISTYÖSSÄ Victor Ek Me muutettiin reilu viikko sitten. Nyt pitäisi voivotella väsyneitä hauiksia ja kertyneitä kamaröykkiöitä, mutta jo...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.