Teinin kanssa voi elää hyvää elämää

tiistai 14. maaliskuuta 2017 Valeäiti 8 Kommenttia

Mulla on aina ollut lapsiin liittyen pari pelkoa ylitse muiden:
1. Vauva-aika
2. Suuret tapaturmat
3. Teini-ikä.

Ensimmäiset kaksi on jo osin toteutuneet. Vauva-aika todella oli mulle haastavaa aikaa. Ahdisti, pelotti, univelka vei voimat ja hirviöt pääsi pinnalle. Tapaturmiakin on nähty, tosin ei mitään valtavia. Kyllä ne kipsatut reidet, liimatut otsat ja kuumeiset keuhkot kuitenkin aika lähelle näitä kauhukuvia pääsi.

Edessä on enää se teini-ikä, Ykkösen osalta arviolta kuuden vuoden päässä. En tajua miten siitä voi muka selvitä niin, että lapsesta kasvaa yhteiskuntakelpoinen yksilö tai että olisimme Ykkösen kanssa jossain väleissä vielä sen pahimpien aaltojen jäljiltä.

Ennustan pitkiä suihkuvuoroja, haisevia vaatemyttyjä, mykkäkoulua, lenteleviä haistatuksia ja sijoiltaan paiskottuja ovia. Sellaista saattoi olla minun nuoruudessani. Ehkä.

Mutta sitten toisaalta, olen vastikään tavannut ihmisen, joka on onnistunut tässä äärimmäisen hyvin. Hänen lapsensa keskustelee äidilleen paljon (todella paljon), on kohtelias kanssaihmisille ja nauraa mutsinsa jutuille. Mutsi ei ole hänelle nolo nalkuttaja, vaan ihminen, jolta kysytään neuvoja, mielipiteitä ja lohtua. Toki sekin kuulemma heittelee niitä ärräpäitä (ja varmaan köksänvihkojakin), mutta jotenkin kaiken yllä on sellainen terve, tasapainoinen ja kunnioittava äiti-tytär-suhde.

Supermutsi ja sen ihana teini. Kuva Päivin blogista. 

Tämä ihme on nimeltään Päivi, joka kolmen lapsensa lisäksi kaitsee ja kasvattaa Nakit ja MUTSI -blogiaan. Etteköhän ole hänestä kuulleet. Nyt kuulette Päivin ajatuksia vielä ihan ääniaalloilla varustettuna uusimmasta Valeäidin Nauhoitusten jaksosta, johon pyysin Päivin tämän vuoden alussa. Ohjeistuksena oli "anna Valeäidille vinkit teini-ikään" ja niitähän tuli, lyhenteineen kaikkineen.

Mun MP on se että tämä lopullinen jakso on aivan OP. Jos teini-ikä pelottaa sinuakin jo nyt, kannattaa ehdottomasti laittaa korvat hörölle.



Päivi on muuten siitäkin aivan erinomainen mutsi, että hän esikuuntelutti tämän jakson sillä kuvitteellisella teinillä, joka ehkä saattoi olla osittain puheenaiheena. Ja teini näytti peukkua (kuulemma myös kerran keskaria). Loistavaa.

Mulla on aina ollut lapsiin liittyen pari pelkoa ylitse muiden: 1. Vauva-aika 2. Suuret tapaturmat 3. Teini-ikä. Ensimmäiset kaksi on j...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

  1. Yritin jo viime podcastiin kommentoida mut se tais jäädä johonkin matkan varrelle. Sitä vaan, että vitsi näitä on kiva kuunnella. Aihepiirit ei varsinaiseti kosketa minua (olen lapseton ja en aio lapsia ihan hetkeen hankkiakaan), mutta sairaan viihdyttäviä kuunteluhetkiä. Ja olet, ja kaikki vieraat ovat olleet, tosi luonnollisesti. Tuntuu, kuin kuuntelisi vaan kaverusten (hauskaa) keskustelua (mikä vissiin on tottakin :D)

    Että kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi miten kiva kuulla - juuri tota on haettukin! Kiitos superisti <3

      Poista
  2. Ai että, olipas hyvä jakso! Mähän oikein odotan sitä teini-ikää nyt, miten ihanaa!
    Ei varmaan ollenkaan tyähmää. LOL.

    Okei no nyt olin vähän nolo. Mut hei, yolo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yolo :D Mä googletin yolon joskus puoli vuotta sitten. #nolo

      Poista
  3. Kolme tytärtä 20, 17 ja 14 v, kahdella jo teiniajat ohi...kai ?

    Kaikenlaista on ollut, mutta näköjään noista typyköistä näyttäis tulevan ihan täyspäisiä aikuisia.
    Osa tuttua juttua, kaikkea en ihan tunnista, mutta nuoret on yksilöitä.

    Olen sitä mieltä, että jos nuo uhmaiät eri ikäisenä lapsuudessa pystyy hoitamaan jotenkin kunnialla ja keskusteluyhteys lapseen/nuoreen säilyy niin teininäkään ei ole niin paljon ongelmia ja haasteita.

    Niin ja kaikkea ei kannata ottaa niin ryppyotsaisesti... tätä mun mielestä podcastissa kuvattiin hyvin.

    Tsemppiä kaikille erilaisissa haasteellisissa ikäkausissa... niin aikuisten, lasten ja nuorten.

    VastaaPoista
  4. Täällä meillä asuu yksi aloitteleva teini, mutta koska meidän lapsilla on suht isot ikäerot, eletään perheessämme murrosikää kaikkiaan noin 15 vuotta putkeen.

    Avoimin mielin odotan, mitä tuleman pitää. Mussa on kyllä sisäsyntyinen lämpö ja rakkaus teinejä kohtaan. Oma murrosikäni oli...aikamoinen. En ole unohtanut, miltä asiat tuntuivat. Jospa siitä olisi apua.

    Teinejä on varmaan aika moneen lähtöön. Toisten kanssa murheet ovat pieniä ja yhteys säilyy hyvin myrskyisinäkin aikoina. Toisten kanssa voi olla rankempaakin. Omana ohjenuoranani on toistaiseksi old-school-viisaus "rajat ja rakkaus". Katsotaan, miten pitkälle sillä pötkitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ohjenuora, varmasti kantaa pitkälle! Ihana että osaat olla noin empaattinen, toivottavasti multakin löytyy ymmärrystä sitten kun sen aika koittaa :D

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.