Takinkääntäjä palasi palkolliseksi

perjantai 24. maaliskuuta 2017 Valeäiti 17 Kommenttia

Tänään on se päivä, kun tekee mieli kertoa teille. Olen mennyt töihin. Töihin-töihin.

Aloitin työntekijänä ihan oikeassa yrityksessä maaliskuun alussa. En kyllästynyt yrittämiseen eikä se ollut liian vaikeaa. Se meni tosi hienosti ja nautin siitä ihan suunnattomasti. Vastaus kysymykseen "miksi sitten vaihdoit" on monipuolinen.

Minua pyydettiin. Joukkoon, jonka tunnen hyvin ja jonka kanssa töiden tekeminen on ollut työurani parhaita kokemuksia. Minua kiinnosti. Uusi yritys, jossa yhdistyy kaksi vahvinta osaamistani, ja jolla on kova meininki. Minua vähän pelotti. Yrittäjän palkan vaihteleva määrä tai sen puute, epävarmuus oikeasta suunnasta, talon rakentaminen. Ennen kaikkea stressin määrä näiden yhdistelmästä. Hyvä, säännöllinen palkka hyvin kasvavassa yrityksessä ei tuntunut lainkaan hassummalta.

Koska se tuntui oikealta. Muistatteko kun valitin päätöksenteon vaikeudesta? Se enteili jo tätä. Jokin ei ollut ihan paikoillaan. Nyt kaikki on todella kohdallaan, ainakin näin kolmen viikon kuherruskuukauden perusteella.

Tuntuuko siltä, että selittelen? Se johtuu siitä, että olen vähän pelännyt asiasta kertomista. Mua jännitti, että tätä pidetään luovuttamisena, epäonnistumisena, pelkuruutena. Pelkäsin saavani kommentin no sä et kauaa jaksanut sitä yrittämistä. 

Uusi etätoimistokin toimii.

Sitten sain sen kommentin, livenä.

Eikä se tuntunut pahalta, koska tiedän ettei se ole totta. Kyllä minä jaksoin ja jaksan varmasti joskus uudestaankin. Ei se firma tuosta mihinkään häviä, sinne tehtiin hyvät perustukset. Nyt vaan kävi niin että tielle sattui jotain siistimpää. Hyppäsin kyytiin.

Tänään tuli sitten se päivä, että oli jo pakko jotakin kirjoittaa, koska olen niin fiiliksissä eilisestä.

Kävin myyntikäynnillä yksin, koska kollegalle (kollega!) tuli yllättävä tuplabuukkaus. Jännitti ihan simona. En tuntenut firmaa enkä toimialaa kovin hyvin, ja uuden työpaikkani (työpaikka!) asiat eivät ihan ole vielä takaraivossa. Sain matkaani kollegojen etukäteen valmisteleman matskun, joka oli aivan timanttisen kova.

Käynti meni tietysti tosi hyvin. Oli mahtavaa tajuta, että olen kolmessa viikossa jo oppinut tosi paljon. Oli upea tunne tuottaa arvoa. Oli maailman ihaninta tajuta, miten hyvä tiimi meillä tuolla jo on.

Tässä talossa on niin osaavia, hyviä, mukavia, avuliaita ja minna-canth-do ihmisiä, että halkean. Viisaita naisia ja fiksuja miehiä. On ihanaa olla sellaisten ympäröiminä, jotka eivät pelkästään ole minua fiksumpia mutta myös välittävät toisistaan, tsemppaavat ja jeesaavat.

Nyt on semmoinen olo että olen tullut kotiin. Se on aika tervetullut olo tässä ikuisen muutoksen keskellä.

Lue myös: 
Vaikeinta on päättää 
Vika palkka kädessä
Hypyn anatomiaa - miten siirryin yrittäjäksi?

Tänään on se päivä, kun tekee mieli kertoa teille. Olen mennyt töihin. Töihin-töihin. Aloitin työntekijänä ihan oikeassa yrityksessä maali...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

17 kommenttia :

  1. No mutta eihän työelämä ehkä (nykyään? tulevaisuudessa?) muutenkaan ole niin joko tai.

    Se, että onko yrittäjänä jonkin aikaa vain lopun ikäänsä, kun saa tehdä asioita, jotka innostaa, on vain positiivinen ongelma.

    Sitoutuminen yhteen (yhteen työn malliin kuten yrittäjyys tai yhteen työnantajaan) on jotenkin vähän mennyttä maailmaa muutenkin. Yhteen puolisoon sitoutuminen sen sijaan on minusta ihan modernia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin sen ajattelen mutta kai pelkään muiden olevan vähemmän moderneja :) Yhteen puolisoon sitoutuminen on kyllä ultramodernia :D

      Poista
  2. Hei jee, onnet! Musta on jopa ihan raikasta todeta, että yksinyrittäjyys ei ole mitään oman tekemisen voittokulkua eikä se ole mikään asennekysymys. Onneksi nykyään voi olla sekä työntekijä että yrittäjä, koska sillä tavalla saa kaiken: varman toimeentulon ja kuitenkin sen vapauden duunata omaa proggista. Ja kun äskettäin vaihdoin työpaikkaa niin 80% työaika oli ihan pakollinen vaatimus. Onneksi suotuivat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näinhän se on; työelämä muuttuu ja monimuotoistuu jatkuvasti, joten mulle tää on vain yksi kohta mun omaa jatkumoa. Kuka tietää mitä seuraavan nurkan takana on mutta tää on just nyt just hyvä!

      Poista
  3. Kuten sanoit, yritykses on siellä jossain taustalla kuitenki edelleen. Musta enempi olis tyhmää olla tarttumatta tilaisuuteen, joka tuntuu paremmalta ku vallitseva tilanne, ja vaan siks, et "mä ny kerroin kaikille irtisanoutuneeni duunista ja ruvenneeni yrittäjäks enkä nyt oikein kehtais kertoo, et just nyt se ei ehkä ookaan se paras vaihtis monesta asiasta johtuen, koska sit kaikki pitää mua luuserina" tms.. Pääasiallisesti ihminen tietää ite parhaiten, mikä on sille hyväksi. Sitä paitsi, miks siitä pitäis joutuu potee jotain tunnontuskia, et kokeili. Laitoinhan mäki makaronilaatikkoon kanelia, ku joku sitä kehotti kokeilee, mut musta se ei ollu pidemmän päälle hyvää. Mut mä kokeilin, tiedän nyt paremmin. Hirmu hyvä vertaus. Saman kokoluokan asioita. =D Mut siis pointtina se, et ihan sama, mitä ne muut sanoo, vaik toki sen iteki tiiän, et ne vähä jää joskus painaa, mut sä itse tiiät, mitä teijänki elämä tällä hetkellä on. Tunnet myös itsesi ja tiiät, kuinka paljon epävarmuutta siedät tai et siedä. Ja hei, muista myös se, et ihan jokaista ei käydä himasta hakee töihin. Ei ihan paska juttu sekään!

    T. Kristus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaha kanelia makaronilaatikkoon, parasta! Tai pahinta! :D Ihan samaa mieltä olen kaikesta ja samaan itsekin päädyin, mutta päätöstä tehdessä se vaikutti yllättävän paljon. Että onko tää nyt ihan hölmöä. Ei oo!

      Poista
  4. Hei Onnea uudesta työyhteisöstä ja duunista! Itse pähkäilen kovasti sinne yrittämiseen päin lähtemistä, mutta vielä pelottaa niin kovasti etten uskalla hypätä nykyisestä (ihan hyvin toimivasta mutta määräaikaisesta hommasta) suinpäin poiskaan. Toisaalta koitan rauhoitella itseäni että jos se alkurahoitus järjestyisi (koska ilman ei ole varaa lähteä tekemään) niin samalla lailla sen aikana/jälkeen sitten pitäisi hakea rahaa jatkaa (jos yritys ei vielä kantaisi) tai muita hommia, ihan niinkuin tämän nykyisen loppuessa. Että ihanaa nähdä että sitä takkia voi ihan tosissaan kääntää kaksikin kertaa ja että se välikääntö on rikkaus eikä keneltään pois! Tusen tack!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi voi, takki kääntyy vaikka sata kertaa tarvittaessa! :) Hyppää heti kun se ei tunnu enää jäätävän pelottavalta ja onnea jo valmiiksi! :)

      Poista
  5. Minusta kuulostaa, että sinulla on nyt aika hyvät asetelmat. Saat tehdä työtä josta nautit, mutta voit myös päättää tehdä toisin. Tai jossain vaiheessa vaikka molempia jos siltä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin on, tai ainakin on ollut! Mieletön onni kyllä. Vapaus tehdä sitä mitä haluaa.

      Poista
  6. No hei, onneksi olkoon! Ja mahtavaa, että et jymähtänyt sellaiseen, "enhän mä nyt voi, sehän ois luovuttamista" - sen kanssa mä kipuilin viime keväänä kunnes totesin, että hitot, onko tyhmempää syytä olla tekemättä niin kuin parhaalta tuntuu. Kollegat, kuukausipalkka ja työpaikka on kyllä hienoja asioita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onnea sullekin, sekä päätöksestä että yrittämisestä :) vielä siihen voi joskus palata!

      Poista
  7. Onnea uudesta työpaikasta! Mikäs sen parempaa, kuin löytää itselle sopiva paikka. Nykyään on niin khuulia työllistää itse itsensä ja tehdä aamusta iltaan töitä yrittäjänä. Ihan raikasta, että joku sanoo, ettei se ollutkaan herkkua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli se ihan herkkua sekin (khuulia ei kyllä munkaan mielestä) mutta tämä on herkumpaa :) kiitos!

      Poista
  8. Rohkeaa ja silti ei! Miksi edes tehdä numero? Suomessa on yrittämisellä juuri tuollainen huono kaiku, joko ollaan tai ei olla vaikka voisi olla sekä että! Tarvitaan nimenomaan enemmän tuollaista! Olin yrittäjänä, sain sit kivan duunin ja ehkä taas palaan yrittäjäksi joku päivä. Täällä Ruotsissa paljon enemmän sellaista, yrityksen lopettavalle/tauottajalle ei naureta vaan se on ok, kaikki puhuu että olisi kiva tehdä omaa koska on ok myös lopettaa. Voi kun se tulisi Suomeenkin. Sinä teit juuri oikein, avaat tietä tuollaiselle yrittämiselle. Hienoa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Olen ihan samaa mieltä. Suomessa on menossa ihme hype yrittäjyyteen liittyen vaikka oikeasti työ tulee järjestäytymään ihan uusilla tavoilla lähivuosina enivei. Yrittäjiä me tässä kaikki ollaan, allihop!

      Poista
  9. Hei onnea! Ihanaa että tuntuu omalta :) Mähän vaihdan uraa ja alaa ja hommia - toisten mielestä useammin kuin vaatteita; "Ai mut miten sä nyt ihan toisenlaista?" Huomaan selitteleväni; "Kun nää lapset ja pitää olla joustavampaa, ja kyllä mä vieläkin ikävöin sitä edellistä hommaa..." Niin että, mahtaavaa ja upeeta ja rohkeeta! Mun mielestä moderni ja aikaansaseuraava ihminen tekee sitä duunia mikä kuhunkin elämänvaiheeseen parhaiten sopii!

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.