Onnea tyttö, mä uskon suhun

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017 Valeäiti 6 Kommenttia

Täytin tänään 34. Vietän juhlapäivääni verkkareissa sohvalla, jonka tyynyjen päällisistä puolet on pesussa, tunnustellen tuleeko Kakkosella eilen alkanut noro minullekin. Toistaiseksi tilanne on aika 50/50.

Aamulla sain aamupalaseuraa kaukosäätimensä kanssa, kukkia ja lahjakortin juoksukenkiin. Illalla kävin Ykkösen kanssa Itiksessä shampoota ja Uno-peliä ostamassa. Ihan tavallinen ruuhkamutsin päivä, jossa sekoittuu ilo ja onni, turhautuminen ja väsymys, pikkukinat puolison kanssa ja hetkelliset onnistumiset töissä. Same same, mutta kuitenkin hyvä tai ehkä vähän keskivertoa parempi.


34 on jotenkin tylsä luku. Ei vielä iso 35, mutta toisaalta kolmenkympin kriisit on jo niin nähty. Ensin ajattelin, etten edes jaksa kirjoittaa perinteistä synttäritekstiä, että se viimevuotinen kyllä kattaa kaiken. Sanoinhan siinä niin kovin viisaasti että
"..onnea vain Minä, sulla menee aika hyvin! Perheesi on ihana, lapset isoja ja helppoja ja aviomies loistava. Teet työtä, joka on sinulle merkityksellistä ja jossa olet hyvä. Asut kivassa kodissa ja seuraavakin on varmasti just hyvä, vaikka siinä nyt vähän kestääkin. Ympärilläsi on rakkaita ihmisiä, joille sinä olet tärkeä, ja jotka ymmärtävät kun sanot ettet tänään jaksa. Harrastat ja touhuat ja olet tosi terve, vaikka se selkä välillä vihoitteleekin. Kroppa ei tosiaan ole enää 19v, mutta toisaalta mitäpä siitä kun se 19v kantajakaan ei ollut siihen ikinä tyytyväinen. Tämä vanhempi versio on oikein hyvä, selluineen päivineen. Naama ehkä ryppyyntyy ja kapenee ja silmänaluset sen kuin mustuvat enemmän, mutta hymysi on vähän aiempaa svyempi ja sitäkin kauniimpi.

Pidä siis toi, sulla on nyt hiton hyvä buugie. Ensi vuosi on vielä parempi..."

Tuossahan se oli kaikki sanottu, ihan samalla linjalla vahvasti edelleen! Paitsi että. Ihan muutama yksityiskohta täytynee mainita. Kuluneen vuoden aikana, näiden kahden tekstin välissä, olen:

sairastanut masennuksen ja ahdistuksen
vaihtanut työpaikkaa 
...kahdesti 
myynyt pois tontin ja ostanut uuden tilalle
perustanut yrityksen 
ajautunut elämäni pahimpaan selkäkriisiin
tehnyt yhden tuotantokauden omaa podcastia
muuttanut. 

Että tuota, ehkä silloin viime vuonna kaikki ei ollutkaan ihan niin valmista kuitenkaan. Melko jännä nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaan, sen lisäksi että luvuksi pyörähtää vihdoin jotain helposti muistettavaa.

Loppuun yritin ottaa sellaisen nätin synttäriselfien, mutta ei siitä oikein tahtonut tulla oikein mitään täältä sohvan nurkasta laiskana. Kymmenen epäonnistuneen kuvan jälkeen päätin valita sen ekan, jolla voin taltioida hetken juuri sellaisena kuin se oli, minut juuri minuna, kaikki 34 vuotta silmäpusseissa ja tukan sekoilussa näkyen. (toim. huom. ryppyjen määrä edelleen siedettävä ellei maltillinen, naaman kapeus vielä hallittu).



Ja ihan loppuun vielä Ryanilta tsemppiviesti minulle ja kaikille muillekin:



Good luck girl, I believe in you. 



Täytin tänään 34. Vietän juhlapäivääni verkkareissa sohvalla, jonka tyynyjen päällisistä puolet on pesussa, tunnustellen tuleeko Kakkosella ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

6 kommenttia :

  1. Hirmuisesti onnea! :)

    Asiasta kukkarukkuun, jota pohdin tänään lattialla maatessani ja miettiessäni miten sieltä pääse ylös: Muistanko ihan väärin, että olisin jossakin (snäpissä ehkä?) nähnyt sulla sellasen selän tukivyön? Jos joo niin onko siitä ollut apua ja mikä se tarkkaan ottaen on merkiltään? Muistanko myös oikein että oisit joskus kehunu jotakuta fyssaria tosi hyväksi? Työterveyslääkärin ratkaisu kahteen välilevyn pullistumaan, skolioosiin ja niveliin liittyvään rakennevammaan oli se, että ei istu liian pitkiä aikoja putkeen (jep, tällä sen mielestä katoaa kaikki kipu, en kuulemma tarvii fyssarin apua), joten täytty näköjään metsästää kaikki apu itse... Marja Putkiston kirjan laitoin jo kirjastoon varaukseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et muista väärin, on mulla sellainen! Sen merkki on Thuasne ja kyllä siitä mun mielestä on apua. Käytän sitä juostessa ja välillä jos on tosi huono päivä. Se on aina yhtä ihana tunne kun se vetää päälle ja se oikein nitoo kaikki ne liikkuvat nikamat ja välilevyt yhteen, ah. Käyn Vitassa Maria Viskarilla ja musta se on ollut tosi hyvä! Tsemppiä :)

      Poista
  2. Onnea! Kuulen sun itsellesi puhumisessa valtavasti rohkeutta.
    Ole ylpeä siitä. Ja onnellinen kaikesta <3
    Olkoon elämäsi kevyttä!

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.