Kuinka paljon päivähoitoa kuuluu kritisoida ja kenelle?

torstai 2. maaliskuuta 2017 Valeäiti 4 Kommenttia

Päiväkodit, nuo pahuuden tunnelit. Kurjat, aliresursoidut lasten kiduttamot, ainakin jos mediaa katsoo.

Meille on käynyt hyvä tuuri, ja lapsemme viihtyvät äärimmäisen hyvin omassaan. Ovat olleet siellä jo monta vuotta, ja vaikka tyypillisiä päiväkodin ongelmia toki esiintyy, joka päivä sieltä tulee kotiin kaksi oikein iloista lasta ja hoitajien kanssa on mukava keskustella.

Kaikille ei ole niin, ei edes meidän hyvän päiväkotimme sisällä. Ryhmissä on isoja eroja, lapsissa on eroja, tilanteissa on eroja. Jossain ryhmässä hoitajat vaihtuvat tiuhaan, toisaalla tilat ovat liian pienet, kolmannessa ei muisteta tiedottaa tärkeistä asioista.

Päiväkodin vanhemmat keskustelevat keskenään vanhempainyhdistyksessä ja Facebookissa. Tasaisin väliajoin joku kysyy: onko hommat mielestänne riittävän hyvässä jamassa? Ei ole, vastaa moni. Turhautuneita vanhempia on iso liuta. Osaa turhauttaa omassa ryhmässä esiintyvät ongelmat, toisia vanhemmat, jotka eivät tajua antaa hoitajille kiitosta mistään.

Keskustelu kulminoituu usein vaikeaan kysymykseen: mistä kaikesta saa antaa palautetta ja miten?

Ei näin. Kuvituskuva.

Palautetta tarvitaan kyllä. Päiväkodissa hommat ei aina mene putkeen. Jos palautetta ei anna, ei tiedetä, että asioihin tarvitaan muutosta. Toisaalta jos sitä annetaan väärin, romahtaa sitkeimmänkin sissin selkä kun kaikesta raatamisesta saa vain haukkuja niskaan.

Hoitajat tekevät jo nyt enemmän kuin kahden käden edestä töitä. He jaksavat hymyillä ja vääntää sukista lumiukkoja, viedä lapsia retkelle ja kertoa vanhemmalle vielä hassusta sattumasta aamupäivällä.

Mutta sitten on niitä päiviä, jolloin pihalla leikkivät lapset saavat rauhassa sanallisesti solvata toisiaan kun kukaan ei huomaa sitä pihan kakofoniassa. Kun kaikki huomio menee fyysisen nujakoinnin estämiseen. Päiviä, jolloin kuulet jonkin liian väsyneen hoitajan huutavan hoitolapsilleen, kun muuhun ei enää pysty.

Kyllä minunkin leijonaemoluonteeni laittaisi aina välillä antamaan vähän kipakampaa palautetta, mutta toisaalta en halua asettaa jo viimeistä jaksamistaan käyttäviä tyyppejä vaikeaan tilanteeseen. Kuitenkin puutteista pitäisi voida huomauttaa.

Entä johtaja, voisiko sinne välittää ongelmista palautetta? Mutta kun sielläkin ollaan on jo jaksamisen äärirajoilla, kun saa ottaa vastaan toisten vanhempien antamaa "palautetta", jossa aikuiset käyttäytyy kuin eskarilaiset. Sitäpatisi sieltä saattaa ns. paska valua alaspäin, väsyneiden hoitajien niskaan väärällä tavalla.

Kaiken ongelmallisuuden keskellä normaalille palautekeskustelulle ei ole tilaa.

Tekisi mieli huutaa päiväkodin väelle että kiitos kiitos kiitos kun pidätte näistä huolta mutta tehkää nyt pliis kaikkenne että teitä olisi enemmän. Ja sitten tajuaa, että ne varmaan tekee jo niin.

Keskimääräinen lastentarhaopettaja palvelee yhtäaikaa niitä pieniä lapsia, oman yksikkönsä johtajaa ja niitä keskenkasvuisia vanhempia, joiden lapsella pitää olla tismalleen oikeat vaatteet, oikea ruoka ja riittävästi leluja. Miten siinä enää politikointiin ehtisi?

Siksi meillä vanhemmille on tärkeä rooli. Meidän tehtävä on huomata puutteet ja kertoa niistä oikeisiin paikkoihin.

On selvää, että tilanne lähtee kuntatasolta. Resurssit ovat liian pieniä, piste. Hoitajia on liian vähän ja rahaa hintsusti. Pääosin hoitajat ja johtajat ovat painonsa arvoisia kultaa, mutta eivät saa tehdä työtä haluamallaan tavalla.

Jäljelle jää vain yksi oikea kritiikin kohde: kunnallispolitiikka ja sen valtuuttamat päättäjät.

Päiväkotien ja koulujen resurssipula alkaa olla ihan huutava. Ongelmia näkyy isommissa ja pienemmissä, paremmissa ja "huonommissa" päiväkodeissa. Yksikään päiväkoti ei varmasti sano, että resursseja on nyt hyvin ja riittävästi. Useimmissa lasketaan senttejä, että saadaan vessapaperit ostettua tai värityskuvia printattua.

Mulla ei ole tähän mitään ratkaisuja. Aion jatkossakin kehua ja kiittää, mutta myös esittää ystävällisiä toiveita jos kaikki ei mene niin kuin pitäisi. Aion myös äänestää. Vaalikausi on sopivasti käynnistymässä. Nyt olisi hyvä aika meille kaikille tutustua kunnallisvaalien ehdokkaisiin ja heidän agendoihinsa.

Aloita pienestä; kiitä tänään lastesi hoitajaa jos kiitettävää on. Yleensä on.

Päiväkodit, nuo pahuuden tunnelit. Kurjat, aliresursoidut lasten kiduttamot, ainakin jos mediaa katsoo. Meille on käynyt hyvä tuuri, ja la...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

  1. Just tuli eilen kuntavaalilappu ja ekaa kertaa tänä vuonna tuntui siltä, että helvettiäkö tässä äänestämään, ja sitten luin tän, ja okei, totta kai mä äänestän, tietenkin, mitä edes eilen ajattelin, sekö siitä seuraa kun ei mene ulos koko päivänä.

    Mä just hiljan laitoin palautetta päiväkodin johtajalle. Laitoin kiitoksen. Laitoin, että näin, miten hankala tilanne oli talviloman aikaan kun hoitajia oli kipeänä, ja näin senkin, miten kovasti se jäljelle jäänyt ope teki töitä, että kaikilla lapsilla olisi mahdollisimman hyvä, ja näin senkin, miten se tän kaiken lomassa ehti kuunnella meidän ehdotuksen päivän kulusta (ja toteuttaakin sen, vielä). Ja sitten laitoin, että oli tietenkin tosi kaunista, että se sama ope pari päivää myöhemmin pahoitteli kun ei ollut ehtinyt jutella kunnolla mun kanssa, mutta täysin tarpeetonta koska en kokenut sitä ollenkaan sillä tavalla. (Ja sanoin sen vielä hoitajalle itselleenkin.)

    Koska hyvistä jutuista nyt vaan pitää kiittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten ihanaa! Oot kiittäny hyvin ja vähänkö hyvä jos äänestät! Mäkin aion, pitää vain ehdokas löytää. Eivät kovin tehokkaasti kukaan selvästi somea ota haltuun kun ei tule sopivia naamalle vaan pitää ihan etsiä :)

      Poista
  2. Kiitos! Lastetarhanopettajana näitä sanoja kuulee liian vähän. Palautetta (asiallista sellaista, myös sitä negatiivista) minä ainakin otan ihan mielelläni vastaan, jotta työtäni pystyn parantamaan. Valitettavasti se palaute ei tosiaan aina ole asiiallista ja arvostus ei ole kovin korkealla. Toki poikkeuksia on paljon, mutta ne välillä hukkuvat kaiken sen tykityksen massaan. Nyt kerrankin tuntui siltä, että joku näkee meidät päiväkodin väen ihmisinä. Tuli ihan pikkuinen itku tähän aamutuimaan. En tarvitse kukkia ja kiitoksia ja sen semmosia. Ymmärystä ja se kiitos edes joskus lämmittää mieltä. Kiitos! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että miten ihanaa kuulla että tämä lämmitti, todella sydämestäni olen kiitollinen kaikille niille ihanille hoitajille, jotka meidänkin lasten puolesta tekee koko ajan tinkimättömästi töitä! Ootte parhaita! <3

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.