Asioita, joita rakastan jo nyt

torstai 30. maaliskuuta 2017 Valeäiti 8 Kommenttia

Mun on pakko myöntää. En kaipaa sittenkään yhden yhtä asiaa sieltä vanhasta niin ihanasta kodista. Muutosta on nyt viikko ja minä olen rakastunut. Seuraa lista asioita, joista rakastan jo nyt uudessa asunnossa ja asuinalueessa.






60-luvun arkkitehtuuri. Tämä asunto ja taloyhtiö on 60-luvun hyvin rakennettua kamaa. Asunto on hiljainen ja toimiva. Tilavissa kaapeissa on lankavetimet ja huoneisiin vie paksut ovet, jotka sulkevat heti kaikki äänet taakseen. Keittiön kaapit ovat olleet täällä jo vuosikymmeniä ja näyttävät kestävän vielä monta vuotta.

Parveke. Olen aina, aina, sanonut ettei tarvita parveketta. Nyt kun se on tuossa, keksin sille miljoona käyttötarkoitusta. Ensimmäisenä sadan muuttolaatikon säilytys, toisena kaljan viilennys. Tulossa vielä ainakin aamukahvit, villapaitojen tuuletus ja iltaviinit.

Yhteisö. Se huokuu joka paikasta läpi. Täällä tunnetaan naapurit ja välitetään ihmisistä. Asuinpaikalla on oma FB-ryhmä, jossa joku kertoo jotain kivaa päivittäin, tai huomauttaa jostain korjattavasta asiasta. Siellä jopa raportoi teini, joka kertoo miten mahtavaa täällä on asua.

Lapset. Mein gott miten paljon lapsia. Ensimmäisen kolmen päivän aikana Ykkönen löysi kaksi uutta kaveria. Oikean ikäisiä kavereita löytyy Facebookin, pihojen ja tuttujen kautta joka päivä lisää. Tätä ennen meillä ei koskaan ole ollut muita kuin tarhakavereita ja nyt yhtäkkiä koko maailma on yhtä leikkiseuraa.

Lähiömeininki. Taloyhtiömme pihassa on kaksi turvallista, hyvää leikkipaikkaa, johon lapset uskaltaa päästää yksin. Ensimmäisestä päivästä alkaen iso muutos elämässämme. Nyt mennään lapset ulos -maanittelun sijasta meillä kaikuu äiti voinko mä jo mennä ulos, jonka jälkeen vain viuh ja itse itsensä pukenut lapsi on ulkona. Tänään se otti siellä juoksuskabaa skuuttia ja pyörää vastaan. Ja mikä parasta: nyt saadaan huutaa ikkunasta syööööömääään.






Miljöö. Tulevan talon järkyttävä kustannus pienenee mielessäni jokaisella lenkillä. Tämä paikka on ihan älytön! Merta, puistoja, mäntyjä omassa ikkunassa, kalliota, mäkiä. Niin kaunista, niin lähellä! Kirjaimellisesti talomme takaa alkaa ulkoilualue, joka on (anteeksi rakkaani) oikeastaan kauniimpi kuin se Seurasaari.

Männyt. Vielä erikoismaininta kuuluisille ikkunoistamme näkyville männyille, joista talon entinen asukki osasi kertoa kun tämän kämpän vuokraamista harkittiin. Kuulemma ne pelastivat vauvavuonna mielen hajoamiselta, enkä ihmettele. Niiden huojumista on näistä valtavista ikkunoista i h a n a katsella. Ihana.

Oijoi, aika pitkä listä jo. Ja tämä kaikki maaliskuussa, mitenköhän mahtavaa täällä on asua kesällä?

Ei muuten tunnu ollenkaan niin pahalta, että tilasimme tänään talopaketin. Nyt se oikeasti alkaa. Lisää tonttipäiväkirjan puolella!

Mun on pakko myöntää. En kaipaa sittenkään yhden yhtä asiaa sieltä vanhasta niin ihanasta kodista. Muutosta on nyt viikko ja minä olen raka...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

  1. Mä olin myös aivan onnessani kun esikoisen ollessa neljä meillä alkoi ovikello soida monta kertaa päivässä ja oven takana oli aina joku kysymässä "voiks R tulla ulos leikkimään". Oon itse asunut maalla ilman muita lapsia naapurissa, eikä mua ole ikinä haettu ovelta ulos! Mä olinkin vähintään liikutuksen kyynelissä kun sitten seuraavana kesänä kerran ovikellon soidessa siellä kyseltiinkin kuopusta ulkoleikkeihin. Kaksivuotiasta! Tunsin tehneeni oikean valinnan asuinpaikan suhteen :) Taloyhtiö missä asuu kolmekymmentä lasta ja on kaksi suojaisaa leikkipihaa, voin suositella kaikille lapsiperheille! Nyt mietitään talon ostoa jostain tästä läheltä, mutta en raaskisi millään viedä lapsia pois tästä pihapiiristä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ihan älytöntä! Olenhan mä tästä aina kuullut mutta keskustan asukkaana ei ole tullut nähtyä ihan käytännössä. Nyt on ihan lähellä! jee!

      Poista
  2. "Suomalainen onni on luminen mäntymetsä omakotitalon ikkunasta." Tämän luin kerran jostakin lehdestä istuessani (talvella!) kahvilla kotona. Vilkaisin ulos metsään, joka alkaa takapihalta ja totesin, että totta se on. Eli ymmärrän sua aika hyvin, eiköhän se kerrostalokin (?) käy tähän :D Toivottavasti saatte sinne etelään lumisia talvia, jotta näet myös ne lumiset männyt. Teidän maisemat näyttää ihanilta. Paljon onnellisia hetkiä teille tänään ja myös tulevina päivinä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hah, no sehän se on! Kerrostalo käy myös oikein hyvin, ensi vuonna omasta talosta katsellaan :)

      Poista
  3. Hei. Kiitos perjantaiaamun livelähetyksessä, eka kertaa seurasin Instagramin livevideota. Harmi, kun piti jättää kesken, työt pakottivat.

    Ja kiitos myös podcasteista. Ne ovat mun tiistaiden arki-ilo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole totta, mä just ajattelin tossa kotimatkalla että mitä sitä nyt sellaistakin piti mennä tekemään kun ei kukaan edes katsonut :D Kiitos siis kommentista, samoin podcastien puolesta, tosi tosi kiva kuulla jos mun tekeleet viihdyttää! :)

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.