Äiditkin poraa

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017 Valeäiti 21 Kommenttia

Eilen lastenhuoneesta kuului ihmettelevä, vähän ehkä pelokaskin kuiskaus: "Kakkonen, äiti aikoo yrittää porata seinää!"

Voi prkl sentään, ei siitä nyt niin montaa vuotta ole kun porasin itse ihan jokaisen taulun kiinni, kytkin valaisimet suoraan sokeripalaan ja tyhjensin hajulukot viemäristä. Miten ollaan tultu tilanteeseen, jossa pelkkä poraan tarttuminen saa lasten silmät hämmästyksestä pyöreiksi?

Ennen kuin tapasimme Insinöörin kanssa, elin nelisen vuotta sinkkuna. Siihen aikaan sisältyi muutto Turkuun, kaupunkiin jossa en koskaan ennen ollut käynyt. 19-vuotiaana mirkkuna ajelin laina-autolla keskustaan ja lähdin etsimään sopivia asuntoja. Neuvottelin, tein sopparin ja muutin itse omaan kämppääni. Hoidin kodin kuntoon. Asensin ne hiton lamput ja taulut. Ostin, kasasin ja siirsin huonekaluja vaikka sentti kerrallaan, jos voimat eivät riittäneet isompiin liikkeisiin.

Meillä tytöt leikkii tekniikkalegoilla.
Muistan jo silloin ajatelleeni, että on hienoa olla näin itsenäinen. Toisaalta jännitti osaanko heittäytyä vielä joskus parisuhteeseen ja antaa jonkun toisen ottaa haltuun asioita. Menettämättä kuitenkaan niitä itsenäisestä hankittuja taitoja.

Nyt ollaan sitten juuri siinä tilanteessa. Olen kipuillut tosi paljon vastuun jakamisesta ja edelleen pusken itsepäisesti kaiken ite niin kuin mikäkin kolmevuotias. Ja kuitenkin olen jättänyt poraus- ja viemärihommat miehelle, kun kerran voin. En minä niistä koskaan nauttinut, vaikka ne hanskasinkin.

Kahdesta pienestä porauksesta kasvoi äkkiä pääni sisällä feministinen kysymys. On se nyt perhana jos minun tyttäreni ei kasva sellaisen naisen malliin, jossa voi samana päivänä porata seinää ja kyyneliä. Tehdä uraa ja halia lapsia, tykätä autoista ja silittää omat työpaidat.

Meillä tytöt temppuilee välillä rämäpäisestikin.
Jotta Ykkösestä ei tule nainen, joka kertoo Hesarin haastattelussa Suomen olevan jo riittävän tasa-arvoinen (vinkki: ei ole), tartuin poraan kahta innokkaammin ja huikkasin lastenhuoneeseen "porata voi kuka vaan kun vain harjoittelee!".

Sain muuten koiran pyllyt seinään. En ihan ohjeitta, enkä ehkä ihan oikein, mutta sainpa kuitenkin. Mikä tärkeintä, lapset saivat nähdä että äiditkin poraa. Ihan tosta noin vaan.

Meillä tytöt poraa.

Eilen lastenhuoneesta kuului ihmettelevä, vähän ehkä pelokaskin kuiskaus: "Kakkonen, äiti aikoo yrittää porata seinää!" Voi prkl...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

21 kommenttia :

  1. Olin vähän aikaa sitten yhdistyksen talkoissa, joissa piti ruuvata ripustuskiskoja poralla irti katonrajasta. Otin poran käteen ja kiipesin tikapuille ja ruuvasin kiskon irti ilman isompaa aiempaa kokemusta. Tästä innostuneena eräs eläkeikäinen nainen sanoi että "kyllä mäkin nyt sitten kokeilen", ilmeisesti ei ollut siis koskaan aiemmin pitänyt poraa kädessä ja odotti aluksi että joku paikan miehistä olisi hoitanut työn. Hyvin sujui häneltäkin!

    VastaaPoista
  2. Mä olen sitä mieltä että naisten ja äitien pitäisi enemmänkin miettiä just tätä esimerkin voimaa. Mä havahduin jossain kohtaa siihen että en ajanut koskaan autoa kun koko perhe oli kyydissä. (Johtui ihan vain siitä että sain ajaa työmatkoja ihan riittävästi eikä ratin takana huvittanut olla enää vapaa-ajalla). Kun lapset hämmästyivät tilannetta jossa äiti ajaa ja isä istuu vieressä, niin tulipa tarve alkaa olla itsekin koko perheen kuskina.

    Mutta muuten perheessämme on kyllä häpeällisen paljon stereotyyppistä töiden jakoa: mies hoitaa autoasiat (jos mun pitäisi vaihtaa renkaat, mä maksaisin jollekin että se ne vaihtaisi), käyttää porakonetta, vaihtaa lamput (en ihan oikeasti taida olla vaihtanut parisuhteessa ollessani koskaan lamppua!) jne. Toki se mies myös laittaa ruokaa, siivoaa ja pesee pyykkiä. Herääkin kyllä itse asiassa kysymys että mitä ihmettä mä sitten teenkään perheemme kotitöistä (?!?!). Ehkä oonkin vaan tekevinäni... hahah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meil oli ihan sama! Rakastan ajamista mutta mulla on viime vuosina ollu selkä niin shittinä että usein joudun istumaan pelkääjän paikalla. Kerran sitten ajoin ja Ykkönen ihmetteli että äiti miksi sä menit siihen isin paikalle. Sen jälkeen olen ajanut joka hemmetin kerta kun vaan voin :D

      Poista
  3. MAHTAVAA! Kyllä mäki teen ihan kaikkea mitä miehetkin... usein noi porausjutut on vaan kiva jättää toiselle (jolla on enemmän voimaa ja pituutta)... mut esim. maalaus on meillä pyhästi minun. Mies ei saa pensseleihin koskea...muuta kuin avustaa talonmaalauksessa korkeintaan.
    Onneksi meillä mies tekee niitä kuuluisia naistenhommia enemmän kuin minä. Saavat pojat isältä oppia.

    Lapset kyllä osaavat ulkoa mun mantran: "Minä en kasvata semmosia lapsia, jotka ei ossaa pyykätä ja laitta ruokaa ku kotua lähtevät"
    heh... ainakin mantran osaavat....

    VastaaPoista
  4. Puuh.... en osaa pukea nyt ajatustani sanoiksi mutt yritän. Minua häiritsee ihan suunnattomasti, että naisen pitää tehdä numero siitä että "Ooo hienoa osasin hienosti porata, vaihtaa renkaat/lamput, tyhjentää hajulukot IHAN ITSE". Jotenkin ahdistun aina, sillä minusta tällainen puhe vain lisää sitä streotypiaa, että se on jotenkin erikoista että nainen tekee tällaisia asioita ja ohhoh vieläpä onnistuu. Pitäisi olla itsestään selvää, että ei ole "naisten ja miesten töitä" ja kaikki tekee kikkea sitä mitä on opetellut.
    Olen itse miettinyt paljon, että en halua tehdä mitään numeroa tyttärilleni siitä mitä kotihommia teen ja korosta, että katsokaapas kun äiti hienosti osaa näitäkin hommia mitä isä yleensä tekee. Tekisin siinä vaan tasa-arvolle hallaa. Tuntuisihan se nyt tosi kummalliselle, jos mieskin korostaisi kuinka osasi leipoa, pestä pyykkiä, huoltaa viherkasveja tai ostaa lapsille vaatteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh mikä määrä kirjoitusvirheitä :o Pahoittelut!

      Poista
    2. Ymmärrän kyllä pointtisi mutta en mä tässä siitä numeroa tehnytkään että ne asiat osasin vaan nimenomaan siitä, että on tullut unohdettua niiden ylläpitäminen kun on ulkoistanut muualle. Lapselle nimenomaan näytin vain esimerkillä että kaikki poraa. Enemmän numeroa oon tehny himassa siitä että opin tekemään ranskanletin :D

      Poista
  5. Hyviä kommentteja indeed! Itse huomaan että saatan aiheuttaa hämmennystä esimerkiksi sillä että rinteessä äiti menee offareille, laskee reilit ja hyppyrit. Lähinnä lasten kaverit on silleen että "wau sun äiti tulee meidän kaa offareille". Tai että mä metsästän ja mutsilla on oma kivääri ja haulikko ja se käy välillä ampumaradalla. Ja juu molemmat lapset ampuvat mielellään lutkulla mökillä.

    Toisaalta tyttö saa mun puolesta olla ihan niin hörhelö ja pinkki kuin haluaa eikä vaatteiden tarvitse olla mitään unisex- mallisia (jos itse ei niistä tykkää). Ja isoveli kyllä rakastaa niitä H&M:n supersankari vermeitä ylikaiken. Että skeittirampille mennään tyllihameessa jätkien joukkoon; taito on se millä sitten kuittaillaan.

    Muuten kotona meillä on aika selkeä kahtia jako; se tekee joka on osaa paremmin. Tekemisessä avainsana on tehokkuus. Itse olen sellainen "ei tartte auttaa, minä ite" ja apua en mielelläni mieheltä pyydä vaan teen itse. Toisaalta kyllä ne autot pesee ukko koska mua ei juurikaan kiinnosta onko auto puhdas vai ei koska sillä silti pääsee paikasta a paikkaan b.

    Ollaan periaatteessa aika perinteisiä "miehiä ja naisia" mutta sitten monessa jutussa taas kaikkea muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä kai se vaara piileekin: usein se osaa paremmin joka on niitä eniten tehnyt. Ehkä meidän kannattaa kaikkien tehdä kaikkea ihan vain että taidot pysyy kohdillaan ja ei tule liian selkeitä sukupuolirooleja.

      Oot aika cool mutsi kyllä! :)

      Poista
  6. Samaa mieltä edellisen anonyymin kanssa. Meilläkin toimii niin, että se tekee, joka asian paremmin osaa. Minä oikein mielelläni teen ruuan ja leivon sillä aikaa, kun mies huoltaa ajoneuvot, korjaa tai rakentaa. Kiireettömänä aikana voidaan sitten tehdä niitä asioita, mitkä ei ole parhaiten hallussa, jos se sattuu kiinnostamaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut eikö toi lisää sitten kuilua? Susta tulee entistä parempi leipoja ja miehestä entistä parempi rakentaja? Siis samoin mekin toimitaan mutta nyt vain kävin miettimään että ehkä pitäisi nimenomaan toimia toisin jotta kummallekin tulee tarpeelliset taidot haltuun.

      Poista
    2. En ole ihan sitäkään mieltä että esim. vastenmielisiä hommia olisi pakko tehdä vain siksi että ei nyt syvennä mitään "perinteistä sukupuolijakoa". Esim. just auton renkaiden vaihto: mies vaihtaa itse, mä veisin ne vaihdettaviksi. Halkojen hakkuu, kerran kokeilin todetakseni osaavani jos tosi hätä iskee, muuten en halua tehdä sitä, en nauti asiasta. Moottorisahaa en ihan vaan uskalla käyttää ja mies kun näyttää hommasta nauttivan niin kaatakoot se ne puut. En myöskään jaksa säätää elektroniikan kanssa koska mua ei kauheesti kiinnostele minkälaiset poppivehkeet taloudesta löytyy, toisin kuin miestä. Mä taas hoidan talouden kuvataidehankinnat ja kannan hyllyyn kirjoja. Teen lumitöitä, koska pitää tehdä ja tykkään niistä, leikkaan nurtsia ja maalaan seiniä.

      Poista
    3. Aika vaikea kysymys. Kun kuitenkin uskon että jos miestä ei näytä kiinnostelevan ruoanlaitto, ei poikaakaan kiinnosta. Me ollaan myös tarkkoja muuten siitä ettei koskaan puhuta urheilusta sillai "äh onko pakko mennä lenkille" vaan korostetaan miten hyvä olo tuli sen jälkeen. ihme piilo-opettamista kyllä jatkuvasti :D Ehkä jonkun verran siis itse haluaisin tehdä asioita ihan vain näyttääkseni että naisetkin tekee juttuja.

      Poista
    4. Noh, onhan toki myös niin että renkaat vaihdetaan kaksi kertaa vuodessa, ruokaa tehdään joka päivä. Nyt itse asiassa kun funtsin niin mielestäni nää jokapäiväiset jutut on tärkeitä jakaa ihan tasa-arvomielessä: ruoan laitto, pyykkihuolto jne. Sit joku reikä seinässä on harvemmin toistuva asia ja (ehkä kuitenkin?) sen kokonaisuuden kannalta vähäpätöisempi asia noin niinkuin tasa-arvokasvatusmielessä. Mulle muuten on itselle tärkeämpää olla kartalla perheen rahoista, lainoista, vakuutuksista ja sijoituksista kuin vaikkapa just huoltaa autoa. Kun noikin asiat saattaa usein olla sellaisia "miesten juttuja"...

      Poista
  7. Jotenkin koen, että juuri kotoa pois muuttaessa noita asioita sitten oppii. Meillä kotona vanhemmilla oli perinteiset sukupuoliroolit (äiti kokkaa ja siivoaa, isä vaihtaa renkaat, käyttää porakonetta jne.) Silti itse en kokenut että asioiden olisi pakko olla niin. Kun muutin omilleni sain porukoilta työkalupakin ja hyvin on itse tullut huonekalut kasattua ja taulut laitettua seinälle. Nykyisen miehen kanssa yhdessä jaetaan kotityöt, kumpi vain voi vaihtaa lampun ja autoasioissa mielelläni kysyn häneltä apua. Eli summasummarum, esimerkki ei merkitse kaikkea vaan myös (kasvatus)asenne, että sukupuolesta riippumatta pystyy tekemään mitä vaan, opettaa enemmän. Vaikkei äiti käyttäisi porakonetta, voi isä yhdessä tyttären kanssa sen käyttöä harjoitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo just näin! Erinomainen pointti. Meillä äiti ei todellakaan näyttänyt esimerkkiä poran kanssa, mutta isä näytti mulle liiankin tehokkaasti mm. miten akun saa oikosulkuun tiputtamalla kiintoavaimen sen päälle ;) Kauemmin mulla kesti oppia keittämään riisiä kun laittamaan niitä lamppuja. Toista opetettiin, toista ei.

      Poista
  8. Myönnän, että meillä tehdään jonkin verran näitä juttuja just "piilo-opetussuunnitelmat" mielessä. Eipä silti, osaamme ihan oikeasti puolison kanssa tehdä molemmat "kaikkea". Mutta musta on myös tärkeää, että lapset näkee sen kaiken. Että äiti poraa ja huoltaa autoa ja että iskä leipoo ja pyykkää, näin stereotyyppisesti...

    Ja tämä kaikkihan tulee (meidän ideologian mukaan) myös tehdä nimenomaan sillä tavalla muina miehinä, ettei lapsille tule mieleenkään, että siinä olisi jotakin erityistä.

    ...niin kuin ei meidän perheen tapauksessa olekaan, mutta näkeväthän he nyt mediasta ja netistä ja somesta ja kaikkialta, miten maailma kuitenkin edelleen monin paikoin makaa.

    Siksi piilo-opettussuunnitelma aika-ajoin. :-)

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.