Onni omissa käsissä

tiistai 7. helmikuuta 2017 Valeäiti 12 Kommenttia

"On meille aika hyvin näissä jutuissa nyt käynyt", Insinööri heitti minulle eräänä iltana kuin joimme iltateetä keittiön pöydän ääressä ja ihmeteltiin onneamme. Olimme juuri saaneet tietää, että talotoimittaja, jonka kanssa meinasimme rakentaa, oli mennyt konkurssiin.

Aikamoinen läheltä piti -tilanne. Jos olisimme lähteneet siihen kelkkaan, olisimme istuneet tuossa teehetkessä ihan muissa mietteissä. Viimeisen vuoden aikana on muutenkin ollut monta hetkeä, joissa taaksepäin katsomalla voi todeta meille käyneen hyvin.

Edellisestä tontista luopuminen toi meille paljon paremman tontin eteemme, vaikka aluksi tilanne oli tosi tuskainen. Mun työasiatkin ovat menneet hienoon suuntaan ja yrittäjäksi lähteminen on ollut oiva valinta, vaikka irtisanoutumisen päättäminen ole vaikeaa.

Tämän kaiken osalta myhäilimme siinä tyytyväisinä, kuinka se tosiaan on totta että asiat lopulta aina järjestyvät.

Yhtäkkiä sain kaikkien aikojen ahaa-elämyksen. Ei asioissa ole käynyt hyvin. Me olemme kääntäneet kaiken hyvin. Olemme aktiivisesti tehneet töitä oman onnemme eteen.

Kuvassa parannan aktiviisesti elämääni kävelylenkillä.

Nämä vaikeat päätökset ja isot ratkaisut ovat olleet sataprosenttisesti meidän aikaan saamiamme, meidän ajatustyömme tuloksia. Hakeuduimme aktiivisesti pois huonolta tontilta. Tein aktiivisesti töitä oman firman aloittamiseksi ja irtisanouduin erittäin pitkän ajatusprosessin päätteeksi. Päätimme talotoimittajan osalta omia unelmiamme ja haaveita vastaan, sinnikkäästi hyvää ratkaisua hakien.

Ei tässä ole mitenkään "hyvin käynyt". Tässä on hyvin tehty!

Tämän tajuaminen avasi paljon ovia mielessäni. Että todellakin, minun onneni on minun käsissäni. Nyt vasta tajuan, miten konkreettista se on, kun sanotaan että pitää olla oman onnensa seppä.

Omassa elämässä ei pitäisi koskaan ajautua uhrin tai tahattoman sankarin rooliin, jolle asioita vain tapahtuu. On tärkeää tunnistaa ja tunnustaa oman tekemisen vaikutus elämän kulkuun.

Näin isojen päätösten aikakauden keskellä tämä oivallus tuntuu tosi hyvältä. Että minä tein tämän, me ohjataan tätä laivaa. Minä ja me olemme rakentaneet meille hyvän elämän.

Se antaa uskoa tulevaan. Että mitä väliä, mitä sieltä nyt sitten sattuu tulemaan. "Kaikki kyllä järjestyy", koska minä voin järjestää ne niin.

"On meille aika hyvin näissä jutuissa nyt käynyt", Insinööri heitti minulle eräänä iltana kuin joimme iltateetä keittiön pöydän ää...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

12 kommenttia :

  1. Hyvin sanottu!! Täällä painiskellaan (edelleen) isojen kysymysten kanssa, työ- ja kotikuvioiden. Toisella meistä varsinkin on sellainen olo, että on miljoona vaihtoehtoa, joista pitäisi osata valita Se Ainoa Oikea. Itse uskon, että valittiin miten vaan, niin siitä valinnasta meidän on täysin mahdollista muotoilla Se Oikea Ratkaisu. Mutta onhan se nyt silti jännää ja stressaavaa päätyä Siihen Ratkaisuun... 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, toi painiminen on niin syvältä! Mut heti helpottaa kun teette ratkaisun, lupaan! :)

      Poista
  2. Tuo on todella tärkeää, että oppii näkemään ne asiat jotka ovat omassa vaikutuspiirissä ja joista voi tehdä päätöksiä. Ne on juuri niitä asioita joilla vahvistaa reselienssiä ja kykyä sopeutua. Tiedän, että usein tämän tyylistä kirjoitellua katsotaan siitä näkökulmasta, että tässä nyt ne korkakeastikoulutetut länkkärit puhuvat omien etuoikeuksiensa läpi maailma tiiraillen, mutta uskallan silti olla eri mieltä siitä, etteikö yksilö voi päättää silti monesta. Toki ne asiat joista me ei voida päättää tai joihin me ei voida vaikuttaa asettavat asioille erilaisia vaikeuskertoimia, mutta yleensä niistä vaikeistakin asioista selviää helpommin kun keskittyy muuttamaan sitä mitä omasta vaikutuspiiristä löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei mennä nyt siihen "kaikilla on samat mahdollisuudet elämässä" - siihen en usko ja se ei ollut tässä tosiaan pointti :) Mut just se että oppii tunnistamaan mihin asioihin voi vaikuttaa, se on tärkeetä!

      Poista
  3. Muhun on matkan varrella kolahtanut kaksi asiaa - no useampikin, mutta tähän kohtaan sopii nämä kaksi.

    Se psykiatrian sairaanhoitajan lause ettei kukaan tee tietoisesti huonoa valintaa, eli vaikka se oma valinta jälkikäteen näyttäisi ihan sudelta on se silloin valinnan hetkellä kuitenkin ollut niissä olosuhteissa se paras mahdollinen vaihtoehto.

    Väkivaltakouluttjan kehoitus kuunnella omaa intuitiotaan. Jos hississä seisova tyyppi näyttää arveluttavalta kannattaa kuunnella itseään sen sijaan että hiljentäisi sisäisen äänensä ja yrittää vakuttaa olevansa ihan turvassa vaikka sisin huutaa kovaan ääneen juoksemaan pakoon.

    Nämä kaksi kun yhdistää, pääsee aika pitkälle, puhuttiin sitten makaronilaatikosta, talokaupoista tai potilaan uhkaavasta käyttäytymisestä ;)

    VastaaPoista
  4. Niin,monessa tuo pätee että kaikki kyllä järjestyy ja minä voin ne järjestää.Sairauksissa se ei päde,ainakaan vakavissa.Meiltä kuoli lasten isä ja minun puoliso syöpään.Ei sitä voinut järjestää niinkuin halusi ja senkään jälkeen asiat eivät mene niinkuin haluaa....mutta ehkäpä tarkoititkin lähinnä tontti kauppoja yms....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen todella pahoillani menetyksestänne.

      Tämä ajatukseni tietenkin koski vain asioita, jotka ylipäänsä ovat vaikutettavissa, ja joihin on voimavaroja. Silloin kun on mahdollista olla aktiivisessa roolissa, se kannattaa tehdä.

      Poista
  5. Tämmöstä oivallusta on mukavaa lukea! Oma elämä on just nyt melkoista suossa tarpomista ja perus-positiivisuus ajoittain varsin hukassa, mutta ihanaa silti että muilla on joskus tämmösiä oivalluksia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joskus se aurinko paistaa sotkuiseen aivokasaankin! :D

      Poista
  6. Niin hyvä pointti. Olen alkanut vihata (Anoppini) sanontaa kaikissa kiperissä tilanteissa "kaikella on tapana järjestyä" - kun ei ole. Ne pitää järjestää! Meillä oli jo nimet paperissa kun talofirma meni konkurssiin, siinäpä sitten oli aika sota, jotta pääsi sopimuksesta irti. Ja se piti nimenomaan itse taistella. Onnea rakennusurakkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kans vähän inhoan sitä sanontaa, vaikka tavallaan rakastan tukeutua siihen ajatukseen. Että jos nyt vain tässä odotan ja laitan pään hiekkaan niin asiat vaan järjestyy.

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.