Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole hiljaa

sunnuntai 26. helmikuuta 2017 Valeäiti 18 Kommenttia

Salamatkustaja-blogin Satu kirjoitti hetki sitten aikovansa lähteä kahdestaan esikoisensa kanssa reissuun ja kyseli vinkkejä hyviksi hotelleiksi. Hain heti popparikulhoni. Mikään ei ole varmempi arvostelumagneetti kuin maininta siitä, että aikoo jättää pienen (toim. huom.: 17kk. Ykkösestä tuli siinä kohtaa isosisko) lapsen yksin eli isänsä tai vaikkapa mumminsa hoitoon. 

Sieltähän se sitten tuli: 

Mua ei suinkaan ahdista sun puolesta, vaan nimenomaan sun lapsen puolesta, hei. Se, että sanot et asia on pienelle lapselle yhdentekevä, oletko paikalla vai et, kertoo jotakin sun suhteesta häneen. Eikä kovin moni äiti voi katsoa sitä kauheen hyvällä. Se et sun miehes on matkoilla koko kevään, on vähintäänkin yhtä arveluttavaa, mutta hän ei kirjoittele siitä kuitenkaan blogia, joten on mun mielestä vähän kuin tän keissin ulkopuolella. Vai haluaako hän et isänkin elämää aletaan täällä ruotimaan, vaikkei hän blogia pidäkään. Tottakai arvostelu kohdistuu siksi sinuun.
Hetkinen nyt saatana. "Eikä kovin moni äiti voi katsoa sitä kauhean hyvällä"? "Tottakai arvostelu kohdistuu siksi sinuun"? Kertoisiko joku vielä minulle, miksi Satun valintoja pitää ylipäänsä arvostella? Ja hei, jos et voi katsoa hyvällä, katso muualle. 

Taas mietin, kuinka äiti on äidille susi. Pahimmat arvostelijat vanhemmuuteen löytyy aina sieltä samasta epätoivon lätäköstä, jossa me kaikki uimme. 

Vanhemmuus on välillä ihan törkeän vaikeaa. Kaikille meille annetaan sama epäkiitollinen tehtävä selvittää kryptisen mytyn käyttöohjeet ja sietää sitä että se silti huutaa, vaikka parhaasi teet. Teet mitä teet, tunnut tekevän väärin.

Huomaa puutteet: Lapselle tarjotaan sokeria, hanskat puuttuu ja lapsi on netissä ilman lupaa. 
Matkan varrella teemme satoja valintoja: Miten puen lapsen, mitä syötän sille, missä se nukkuu ja miten se viettää aikansa hereillä. Suurin osa valinnoista menee oikein, osa ei ehkä toimi. Jokainen valinta on kritiikin paikka. 

Sitä kritiikkiä saadaankin sitten ihan pyytämättä ja yllättäen. Jos ei anopilta kuulu riitasointuja, niin kyllä internet sen sinulle tarjoaa. Kokeile vaikka kysyä jossakin FB:n mammaryhmässä, mikä purkkiruoka on parhaan makuinen. Lupaan, että saat alle viidessä minuutissa vastauksen "mikset tekisi itse niitä soseita?". Kommentti, jossa ei vastata kysymykseen vaan ujutetaan kritiikkiä kysyjää kohtaan ei ole avulias ehdotus vaan vain ja ainoastaan paskamainen kommentti.

No kyllä muakin vaan ahdistaa nämä "viikoksi anopille hoitoon" jutut. En voisi kuvitellakaan jättäväni omaa samanikäistä noin pitkäksi aikaa, tai edes muutamaksi päiväksi, kun itse lähtisin reissuun aurinkoa ottamaan. Noin pienellä lapsella on aivan erilainen aikakäsitys kuin edes vähän isommalla. Jo pelkkä hoitopäivä on pienelle tosi pitkä siivu. 
Ääh, ööh, noh, huh, juuh, siis ottaa välillä koville lukea sun blogiasi :D koska tuntuisi itse pahalta olla viikko erossa pienimmästä, tai isommastakaan. En pystyisi olemaan erossa puolitoistavuotiaasta viikkoa.

Hormonihuuruisten äitien päässä tuntuu riehuvan "hyökkäys on paras puolustus" -ajattelu. Jos yhden vanhemman valinta oli eri kuin jonkun muun, on parempi haukkua sen toisen valinta. Silloin oma muuttuu oikeammaksi.

Joskus tarkoituksena lienee aidosti auttaminen. Että voi, tuo raukka on valinnut väärin ja nyt sen lapsi kärsii. Minun tehtäväni on se pelastaa. Kerronpa tälle äidille, miten väärin hän toimii. Annan vain hieman palautetta!

Palautetta ei ola aina pakko antaa. Haluaisin muistuttaa: jos sulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään.

Ai elämää ei voi optimoida hyvinvoiva, hyvin toimeentuleva keski-ikäinen nainen, joka suunnittelee tässä tapauksessa aurinkoreissua omaan auringonottohaluunsa vedoten. Mielestäni tässä tapauksessa elämäänsä voi optimoida juurikin niin, että siirtää joko matkaa tai ottaa oman pienen lapsensa mukaan.
Olisipa kyseessä edes vain vanhemmuus. Samaan paskaan törmää kuitenkin netissä ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Lemmikkien omistaminen, yrittäjyys, kulutusvalinnat ja matkustelu - ihan kaikkea voi ja pitää arvostella. 

Maailmamme on rikki. Liian moni tuntuu ajattelevan että Internetissä on joku väärässä ja minun on hänet korjattava. Ei muuten ole. Voit ihan hyvin olla vain hiljaa. 

Juuri tästä puhumme Lauran kanssa Valeäidin Nauhoitusten kaikkien aikojen ensimmäisessä jaksossa. Mietimme, miksi siellä netissä oikein roikutaan muita arvostelemassa ja miten sen voisi lopettaa. Kannattaa kuunnella, sillä meillä on tarjota ratkaisut parempaan nettimeininkiin! Apuna meillä on Ykkösen eskarista saama ongelmanratkaisuapulainen. Voitto!


Lainatut lauseet Satun blogikirjoituksen kommenteista anonyymeiltä käyttäjiltä.

Valeäidin Nauhoitusten 1. jakso julkaistaan tiistaina 28.2. Kaikki jaksot löydät täältä blogin puolelta Valeäidin Nauhoitusten omilta sivuilta, podcastia tuottavan WeCastin sivuilta tai suoraan Soundcloudista (linkki tulossa ti!).

Salamatkustaja-blogin Satu kirjoitti hetki sitten aikovansa lähteä kahdestaan esikoisensa kanssa reissuun ja kyseli vinkkejä hyviksi hotel...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

18 kommenttia :

  1. Aaaaa mä kirjotin just tänään intternettiin ja sain miljoona kommenttia ja sitten mietin miksi avauduin, koska ihmiset kuvittelee et toiselle voi sanoa mitä vaan!! Arrrr!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaargh! Ja se on just pahinta et jengi alkaa hiljentyä kun ei jaksa sitä vääntöä :/

      Poista
  2. Mulle tulee aina kovin surku tommosia anonyymeja. Mielen joustamattomuus on surullista katsottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vähän joo. Harmi miten isot verenpaineet jengi ottaa muiden elämästä.

      Poista
  3. Tässä just mietin, että kuinkahan paljon mussa on vikaa kun ootan aika paljon sitä päivää, että saisin olla pari päivää ilman lapsia.. Ja en oikein tunnista tuota tunnetta, että "en pystyisi olla erossa lapsesta yhtään yötä". Tosipaikan tullen varmaan ois mullekin iso juttu mutta nyt ajatus kuulostaa niiiiin hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on niin ihmisestä kiinni! Mä olin 2 yötä ykkösestä erossa kun se oli 14kk ja koin sen vähän tukalaksi. Kakkosesta en muista :D

      Poista
  4. Todellakin, äidit äideille susia :/ Hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
  5. En nyt tarkoita varsinaisesti tätä casea, mutta en ole silti sitäkään mieltä että blogeissa ei saisi olla eri mieltä kirjoittajan ajatuksista. Mua on välillä häirinnyt suunnattomasti miten bloggaajat toisinaan suhtautuvat eri mieltä oleviin ("No miksi luet?", "Älä tule tänne mun blogiin lukemaan!"). Ei pidä eikä kuulu haukkua ja arvostella tai olla ilkeä mutta kyllähän blogeissakin pitää voida olla eri mieltä. Sitten ihan oikeasti on myös niin että kaikki rumasti kommentoivat eivät takuulla tarkoita niitä niin rumasti. Kirjoitettu viesti ilman ilmeitä ja äänenpainoja (pahimmassa tapauksessa vielä mobiililla vähän normaalia hankalammalla välineellä kurjoitettuna) voi näyttääkin ilkeämmältä kuin oli tarkoitettu. Ja jos joku on ihan kunnolla kommentoinut rumasti niin ne seuraavatkin saatetaan tulkita rumemmin kirjoitetuiksi kuin muuten olisi tulkittu. Eihän objektiivisesti tarkasteltuna toi ääh, ööh, huh, puh -kommenttikaan kauhean paha mielestäni ole. Siinä lievitetään sitä ekaa tyrmistymistä hymiöllä ja sitten kerrotaan että itse ei vastaavaan kykenisi. Onhan nyt sekin kai nyt ihan Ok, että kaikki eivät tekisi samaa ratkaisua. Ja pitäähän sekin voida sanoa.

    Muuten olen ihan samaa mieltä että mölyt voisi useimmiten pitää mahassaan. Kuten myös "minä myös" -tyyppisen kommentoinnin ja someviestittelyn ja twiittaukset ja mitä ikinä. Aika harvalla on mitään oikeasti kiinnostavaa lisättävää keskusteluihin. Jos joku jo sen oman ajatuksen sanoi, niin ei sitä samaa tarvitsisi kaikkien toistaa. Tätä mieltä olen. Saa olla eri mieltä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mutta just se kun tämä on niin hiton vaikeaa! Siis saada se oikea äänensävy ja pointtinsa perille. Tosi tosi usein se erimielisyys kääntyy kuitenkin (ehkä tahattakin?) vähän ilkeäksi. Sitten jos käykin niin että vaikka bloggaaja tulkkaa sen rumempana kuin se oli ja loukkaantuu, eikö silloin voisi sanoa että hei sori en mä kyllä tota noin tarkoittanut?

      Eri mieltä saa ehdottomasti olla. Mutta voi aina miettiä mitä fiiliksiä se toiselle aiheuttaa, miten sen voisi sanoa niin ettei aiheuta kurjaa mieltä. Toi ööh huh puh on hyvä esimerkki - mäkin saan kiinni tosta lieventymisestä ja selvästi tarkoitus on sanoa että tekee tiukkaa ymmärtää kirjoittajaa, mutta sitten tuo "vaikea lukea blogia" on niin lähellä sitä perinteistä "en enää lue tätä" -uhkausta joka on kuitenkin aika negatiivissävytteinen.

      Ja mä ymmärrän tosi hyvin ton mikä suakin häiritsee, häiritsee se välillä muakin. Joskus bloggaajat vetää vähän liian herkästi herneet nenään. Se taas johtuu siitä että niilläkin on tunteet :D Usein kirjoittaa jostain aiheesta joka ei ole itsellekään ihan mustavalkoisen selvä. Silloin voi olla tosi vaikea kuulla sitä vastalausetta, jos se on sanottu liian kärkkäästi.

      Mielenkiintoinen ja vaikea aihe tämä! Silti, ollaan varmasti kaikki samaa mieltä tosiaan siitä että jos tiedät että sanot jotain sellaista joka voi loukata, älä sano sitä :) (minä myös jutut voi myös jättää pois joskus :D)

      Poista
    2. Siis juu. Samaa mieltä. :) Sinällään tämä on ilmiönä omituinen koska olen itse paljon varovaisempi netissä kommentoidessani kuin in Real life (herkemmin tulee kotioloissa möläytettyä jotain jonka olisi voinut jättää sanomatta kuin netissä). Ilmeisesti kaikilla ei sitten näin.. Ja erinomaisen hyvä pointti että voisi kyllä palata kertomaan jos oma kommentti tuli väärin tulkituksi. Ja anteeksikin voisi opetella pyytämään. Tällaisia ihan perusasioita joita näyttävät päiväkoti-ikäisille yhteiskunnan toimesta opettavan, pitäisköhän näitä tunnetaitoja alkaa opettaa ihan aikuisillekin. Ei varmaan tekisi huonoa.

      Poista
    3. Niinpä! Itsekin yleensä (tänään sorruin) mietin tosi moneen otteeseen ennen kuin kommentoin, ettei tule sanottua vahingossa jotain väärin tulkittavaa. Mutta kun kaiken voi mun mielestä korjata. Netissä vaan jengi jotenkin menee ihan omiin sfääreihin ton riitelyn kanssa. Tuntuu että osalle se on _se_ juttu. Tiistain podcastissa on muuten oikeasti päiväkoti-ikäisten opit käytössä :D Todettiin että ne toimii!

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  6. Kiitos... mä oon tästä niin samaa mieltä ja sanon ton lauseen säännöllisesti myös lapsilleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://tahdonasiat.blogspot.com/2017/02/ken-leikkiin-ryhtyy.html

      Poista
    2. Olipa hyvä toi sun teksti, kiitos! Mitä enemmän asiaan mietin sitä vähemmän ymmärrän edes ystävällisesti kirjoitettua kritiikkiä, juuri tuon tekstisi logiikan mukaan. Mitä siitä jos olet eri mieltä siltä miten bloggaaja elää? Ei siitä tule muuta kuin paha mieli vaikka miten ystävällisesti sanoo olevansa eri mieltä. Selkeät kannanotot (kuten tämä minun blogitekstini tässä) ovat sitten eri asia. Näissä esitetään mielipide josta voi olla monta mieltä. Mutta matallle lähtö, kirkossa käynti...Oh please. Antakaa olla ja tehkää vaikka origami ;)

      Poista
  7. Ihanaa kun tyypit jaksaa puolustaa Satua. Välillä on meinannut keittää itellä niitä kommentteja lukiessa, mut eihän sellasille tyypeille voi sanoa vastaan ilman et se pahentaa asioita, koska heillä on käsissään Absoluuttinen Totuus, ja sitä myös julistetaan.

    Musta yks hyvä mittari siihen, mistä kuuluu tai kannattaa esittää mielipiteitä tai kritiikkiä tai "antaa palautetta" on se, että onko niitä pyydetty. Jos Satu olisi blogannut kiintymyssuhteesta, siitä olis sen alle ok keskustella. Mutta kun välillä tuntuu, että on ihan sama, mistä hän bloggaa, niin aina lähtee se vanha lastensahylkääjä-kela käyntiin. Se on väsyttävää lukijallekin ja musta heikentää jo Sadun blogin brändiä, koska yleensä tykkään lukea sitä kun siellä on asiallisia, hyviä kommentteja. Suurin syy, miksi valitsen hyvin tarkoin netissä, mitä luen on, että mä en halua lukea riitelyä enkä trollaamista. Ja tollasen kommenttiketjun jälkeen siitä blogin lukemisesta jää mulle lukijana enemmän pahaa kuin hyvää mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että miten hyvin sanottu, KYLLÄ Kaikkeen! onneksi Satu (ja Katja joka kans usein saa aikamoista shittimyrskyä) on niin fiksuja kypsiä leidejä että ne ei ite ainakaan tunnu ottavan tosta yhtään mitään kuumaa. Mutta olet oikeassa että kommenttiloota saa kyllä lukijalle vähän nihkeen fiiliksen...

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.