Joku sydän Freska

keskiviikko 22. helmikuuta 2017 Valeäiti 2 Kommenttia

YHTEISTYÖ: Minä kirjoitan ja Freska siivoaa.

Olen oppinut vihdoinkin laiskottelemaan priorisoimaan.

Puolen vuoden yrittäjyyden ja ajoittaisen kotitoimiston jälkeen olen lopulta oikeasti siinä tilanteessa, ettei kotona töiden tekeminen tarkoita siivoamista. Aina ennen kotipäivä oli yhtä kuin siivoamista. Että nyt kun on kerran aikaa niin hoidanpa nämä. No nyt en. En enää edes järjestele tavaroita, saati siivoa (=puhdista).



Aiemmin olisi pyykkikone laulanut, tiskikone hurissut ja nainen säntäillyt. Olisin käyttänyt monet tunnit kotona tehdyistä töistä kotitöihin. Vuosien opettelun jälkeen osaan nyt tehdä kotonakin sitä mitä siellä haluan tehdä (blogia, töitä, selkäjumppaa), ja jättää turhuudet (siivouksen) tekemättä.

Ajattelen kai, että näitä siivousjuttuja tehdään sitten illalla, yhdessä. Aika terve ajatus! Ja naiivi.

Lopputuloksena elämässämme on merkittävästi onnellisempi nainen, mutta myös merkittävästi saastaisempi koti. Koska kyllähän te tiedätte, mitä sille aiotulle yhteissiivoukselle iltaisin tapahtuu.

Lastenhuoneesta on tullut kaatopaikka, jonne viedään kaikki puhtaat pyykit keskelle lattiaa odottamaan että Joku viikkaa ne kaappiin. Samoin sinne roudataan kaikki olohuoneeseen päätyneet lasten lelut ja roinat, ilman aiettakaan laittaa niitä paikoilleen. Kunhan ovat lastenhuoneessa, niin että työpöydän ääreen mahtuu. Vessan peilit menevät päivä kerrallaan pahempaan suhmuun ja lavuaarin reunoille kertyy kamaa. Keittiössä astianpesukoneen päälle kerään kasaan tyhjiä mukeja ja lautasia yhtä ahkerasti kuin missäkin toimistossa konsanaan, samalla kun tyhjennän puhtaita astioita kahvitauko ja -muki kerrallaan koneesta.

Iltaisin on sitten sellainen fiilis että mikähän tämä paikka on, josta itseni tänään löysin? Että aika pahalta täällä haiseekin, eikö tätä toimistoa kukaan siivoa?



Onneksi on Freska, joka kyseli uuden vuoden kunniaksi tehtäisiinkö taas vähän yhteistyötä. Todellakin tehdään. Minä naputan edelleen verkkareissani duuneja, blogitekstejä (kuten tämän) ja sähköposteja, ja ihana Saara tulee meille kylään kerran kuussa. Saaran tekemä kotisiivous hoitaa ne meidän nurkkiin piilotetut pölykoirat ja lavuaarien möhnät.

Edeltävänä päivänä me tsempataan koko perhe ja laitetaan pyykit kaappiin ja astiat paikalleen. Saara varmaan luuleekin että me ollaan kohtuullisen siistejä. (Luuli.)

Seuraavaa käyntiä odotellessa me pelataan ruuhkavuosien rulettia: ketä ärsyttää ekana niin paljon että on pakko siivota? Usein ei ketään, vaan päädytään vain siirtelemään kasoja paikasta toiseen ja pyyhkäisemään välillä naaman mentävä aukko peiliin.

Melko usein lasketaan ääneen "Milloin se Saara olikaan seuraavan kerran tulossa..?" ja päätetään sen mukaan kestetäänkö vielä vai pyydetäänkö se Joku hommiin.

Joku on kyllä tosi usein tosi laiska. Se tietää että ainakin kerran kuussa kotona on aivan käsittämättömän siistiä ja puhdasta, joten miksi turhaan liikaa vaivautua.

EDIT: Siltä varalta että teilläkin asuu Joku, joka ei halua siivota... Freska halusi jeesata: nyt saa koodilla valeäiti20 - 20€ alennus kertasiivouksesta ja koodilla valeäiti50 - 50% alennus ensimmäisestä tilauskerrasta säännöllisen siivouksen tilaajalle. Molemmat koodit ovat voimassa 22.5 asti.

PS. Äiti jos tämä oli sinulle ihan liikaa niin olet tosi tervetullut siivoamaan! Ihan milloin vain!

YHTEISTYÖ : Minä kirjoitan ja Freska siivoaa. Olen oppinut vihdoinkin laiskottelemaan priorisoimaan. Puolen vuoden yrittäjyyden ja ajoi...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.