Älä koskaan hiljene

tiistai 14. helmikuuta 2017 Valeäiti 6 Kommenttia

Sain muutama kuukausi sitten oudon viestin Valeäidin meiliboksiin. Viesti oli oikein ystävällinen, mutta hieman outo. Lähetetty tekaistusta osoitteesta ja vähän kummallisella agendalla. Eikä se ollut ainoa laatuaan, omituisia viestejä on alkanut tulla.

Pitäisi kai pitää sitä suosion merkkinä.

Sen sijaan ne ovat laittaneet miettimään koko hommaa uusiksi. Olen aina ollut luonteeltani super avoin ja luottavainen. Syytön, kunnes toisin todistetaan, uskon kaikista. Ajaudun usein väittelyihin foliohattujen (termi, jota käytän ihmisistä, jotka mielestäni ovat ylivarovaisia) kanssa, koska elämme ihan eri maailmassa. Minä hällävälisti luottaen, vaikka hyvin tiedän että maailmassa on paljon pahaa - he jatkuvasti pahinta karttaen, vaikka mitään ei ole koskaan tapahtunut.

Ja niin haluan elää jatkossakin. Mutta kun meiliboksiin alkoi tulla kamaa, jouduin pysähtymään. Miettimään, mitä kaikkea minusta netissä lukee, mitä kaikkea olenkaan kirjoittanut.

Vaikka viestit ovat olleet todella epäpelottavia, mielessä juoksee väistämättä hölmöjä ajatuksia. Lopetan koko blogin. En ainakaan kirjoita tästä. En vastaa niille mitään. Vai siitäköhän ne sitten raivostuu?

Hetken jälkeen saan aina kerättyä itseni ja vastattua selkä suorana, asiallisesti, ilman pelkoa. Mutta kyllä se ensimmäinen lukukerta aina saa vetämään vähän syvempään henkeä. Että mitä nyt.

Netissä on se paska juttu, ettet voi arvioida kohtaamaasi ihmistä lainkaan. Et voi katsoa silmiin ja päätellä onko se vain vihainen vai oikeasti epävakaa. Et myöskään näe mitä se tekee. Etkä voi juurikaan estää sitä, että vihaiset, huonosti voivat ihmiset käyttävät sinua terapeuttinaan. Voit vain toivoa ettei niin käy juuri sinulle.

Entäs ne tyypit, jotka saa oikeasti kamalia viestejä? Kiusaamista, piikittelyä, tapppouhkauksia? Miten hemmetissä ne nukkuu yönsä, jatkaa sitä mitä tekivät uhkauksen saadakseen ja vielä kirjoittavat niistä asioista julkisesti?

Sain ilon kuulla Jessikka Aron kokemuksia oikeasta trollaamisesta PING Helsingin studiossa viime viikolla. Sitkeästi tutkivaa journalismia harjoittava mimmi on saanut osakseen oikein kunnon paskamyrskyn, kaiken henkilökohtaisten tietojen levittämisestä tappouhkauksiin. Hän kuulemma selviää saamastaan vihapuheesta rakkauspuheen avulla. Kun muut tukee pyytämättä ja lähettää tsemppaavia viestejä.



Jessikkasta tuli samantien idolini, joten noudatan hänen pyyntöään julkaisemalla tämän tekstin.

Jessikkan viesti meille kaikille oli nimittäin se, ettemme koskaan hiljenisi. Ettemme antaisi trollaavien idioottin vaientaa meitä, pelottaa meitä. Samaa sanoi tilaisuudessa puhunut Suomen Poliisin edustaja Marko. Meidän pitää nostaa meteliä, kun netissä tapahtuu vääriä asioita. Ilmoittaa Facebookille, laittaa Poliisille tänne nettivinkkiä ja tehdä rikosilmoitus matalalla kynnyksellä.

Vihapuheelle voi ja pitää tehdä jotain.

Hattu ylös kaikille, jotka kirjoittavat myös asioista joista se paskamyrsky nousee. Tarvitsemme teitä.

Tarvitsemme meitä.

Sain muutama kuukausi sitten oudon viestin Valeäidin meiliboksiin. Viesti oli oikein ystävällinen, mutta hieman outo. Lähetetty tekaistusta ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

6 kommenttia :

  1. Aika kurjia kommentteja on tullut toisinaan. Valtaosa on järkevää, rakentavaa ja keskustelevaa. Ei kaikesta tartte olla samaa mieltä, mutta on erilaisia tapoja kertoa oma näkemyksensä. Hetkeksi suljin kommentoinnin kokonaan ja lopulta avasin sen rekisteröityneille lukijoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on todella monta tapaa kertoa näkemyksensä. Välillä toivoo ettei niitä näkemyksiä kerrottaisi lainkaan :D

      Poista
  2. Hyvä teksti ja tärkeä aihe! Itse olen enimmäkseen säästynyt ikäviltä blogikommenteilta. Mutta valitettavasti törmäsin siihen, että jotkut ihmiset saattavat penkoa joka ikisen tekstin blogista, jotta löytäisivät jotain johon tarttua ja käyttää sitä minua vastaan :( Mokomasta keissistä tuli blogikriisi ja teki mieli lyödä hanskat tiskiin. Lopulta päätin, etten voi antaa jonkun ääliön vaikuttaa elämääni. Että pitäkööt tunkkinsa, minä pidän omani ;)

    Tsemppiä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan perse mikä blogikriisi! Hyvin päätetty, toivottavasti jaksat jatkossakin pitäytyä tossa voimassa <3 tsemppiä myös sinne!

      Poista
  3. Tuohon, kummallisen asenteeseen, törmää myös asiakaspalvelutyössä. Olet se, johon saan purkaa oman pahan oloni - asenteeseen. Näitä on kuitenkin onneksi se yksi yksinäinen joskus ja ajattelen silloin, että sillä on vain huono päivä. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Usein se, että siihen mielentila ei itse lähde mukaan, rauhoittaa tilanteen. Ajattelen, että ne sadat muut hyväkäytöksiset ihanat ihmiset ovat tärkeämpiä ja jaan aikani ja huomioni heihin. Monesti, tuo huono käytös on vain huomionhakua ja tolla asenteella multa sitä huomiota ei ikävä kyllä saa.. oikeasti uhkaavat ja väkivaltaiset tilanteet on tietty asia erikseen ja siihen meillä on Suomessa ammattitaitoinen helposti lähestyttävä poliisi ja poliisin kaverit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Asiakaspalvelu on kyllä välillä sellaista tuskaa että huh. Mua on mm. ihan huoriteltu kun asiakas oli itse tilannut väärän kakun. Onhan se tietysti paha moka. Häneltä :D

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.