Oppivatko tytöt ja pojat eri tavalla?

torstai 19. tammikuuta 2017 Valeäiti 16 Kommenttia

Meillä on kaksi hyvin eriluonteista lasta, se on tullut ajan mittaan selväksi.

Kärjistettynä voisi sanoa, että riittävällä äänenpainolla Ykkösen voi käskeä tekemään mitä vain, ja toisaalta mitä jämäkämpi käsky sitä vähemmän Kakkonen tekee yhtään mitään. Kakkosen saa tekemään haluttuja asioita pukemisesta mukana kävelemiseen melkein ainoastaan positiivisen kannusteen avulla.

Ykkösellä onkin iso riski ajautua kiltin tytön syndroomaan, kun me vanhemmatkin raukkaa huomaamattamme sinne pusketaan. Iloitaan siitä, että se on "niin helppo". Onhan se helpomman tuntuista, käskeä toinen tekemään jotain kun olet ensin tunnin keksinyt toiselle motivaatiotekijöitä.

Kumpi lapsista oppii vaatimaan itselleen oikeaa motivaatiota ja kumpi ajautuu tekemään sitä mitä käsketään?

Mietin tätä dilemmaa joka kerta kun näen jossain maininnan, että koulu on tytöille poikia helpompaa erilaisten oppimistapojen takia. Että tytöille sopii kirjan tankkaaminen ja opetuksen kuuntelu siinä missä poikien täytyy saada itse kokea ja tutkia (huomaa kärjistys).

Tästä on enää pieni askel siihen että sanotaan poikien olevan poikia ja ne tytöt on aina niin kilttejä ja helppoja.

Kuvituskuva. Ku vitutus - kuva.
Musta tuntuu että tämä kaikki on ihan paskapuhetta.

Onko todella niin että kaksi ihmislajin edustajaa poikkeavat evoluution tärkeimmässä ominaisuudessa, kyvyssä oppia, vain sukupuolen takia?

Vai voisiko olla niin, että jokainen ihminen tarvitsee sisäisen motivaation tehdäkseen hommia? Minä uskon että olemme kaikki uteliaita ja haluamme itse tutkia.

Erilaisista oppimisen tavoista on toki kymmeniä tutkimuksia. Tyypillisesti sanotaan että ihmisillä on erilaisia tapoja, vaikkapa niin että 40 % ihmisistä oppii lukemalla tai näkemällä, 30 % oppii kuulemalla (luokkahuonetilanne), ja jopa kolmannes tarvitsee oppiakseen tekemistä, kokeilemista, käsin kirjoittamista.

Harvassa tutkimuksessa sanotaan, että tyttöjen ja poikien välillä olisi biologisia eroja oppimisessa. Minä en löytänyt nopeasti katsottuna yhtäkään, mutta linkatkaa jos löydätte!

Ettei kuitenkin olisi niin, ettei jokaista tyttöjä oikeasti kiinnostaa kuunnella, lukea ulkoa ja kirjoittaa puhtaaksi? Voiko olla että tyttöjä motivoi näistä asioista saatu palaute ja tunne siitä, että he tekevät oikein, ovat kilttejä, pärjäävät, tulevat hyväksytyiksi?

Ei siitä ole kovin kauaa kun Suomessakin tyttöjen odotettiin tekevän jotain ihan muuta kuin harjoittelemaan matikkaa akateemista uraa varten. Tyttöjen oikeus käydä koulua on edelleen maailmanlaajuisesti harvinainen herkku ja laitan pääni pantiksi että se etuoikeus painaa vielä tämänkin päivän tyttöjen vastuuntunnolla.

On oltava kiltti tyttö ja luettava läksyt, vaikka minuakaan ei oikeasti kiinnosta. Ihan vaan ettei tule heitetyksi vaikka koulusta ulos kun tänne on kerran päästy ja täältä se ammatti saadaan.

Pojat sen sijaan, nuo tulevaisuuden all male panelin edustajamme, saavat vähän turvallisemmin riehua, älämölöidä ja "olla poikia". Kokeilla ja tehdä, mikäs tässä.

Onneksi tämä näyttäisi olevan muuttumassa. Uudet opetussuunnitelmat ilmiöoppimisineen ajavat koko luokkaa enemmän tutkivaan maailmaan, pois ulkoluvusta ja hiljaa istumisesta.

Omille lapsilleni toivon heti ensi syksystä alkaen (iik!) idearikasta, luovaa ja uudenaikaista opettajaa.

Kakkoselle toivon pikkuisen lisää kärsivällisyyttä tehdä asioita myös ns. ulkoisen motivaation kautta (koska minä sanoin niin) ja Ykköselle uskallusta heittäytyä hankalaksi jos sitä vain käskytetään.

Mukavaa, että joka aamu on mahdollisuus harjoitella.

Meillä on kaksi hyvin eriluonteista lasta, se on tullut ajan mittaan selväksi. Kärjistettynä voisi sanoa, että riittävällä äänenpainolla Y...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

16 kommenttia :

  1. Buahhahhaa, ei ainakaan ihan kaikki tytöt opi ulkoisen motivaation voimin, terveisin yhden "motivoi minua tunti ulkovaatteiden pukemiseen - jos motivaatio kohdallaan niin homma hoituu minuutissa"-tytön äiti. Usein toivon että hän tässä hetkessä olisi ns helpompi lapsi; sitten tulen järkiini ja toivon ettei hän milloinkaan opikaan kiltiksi tytöksi (jollainen itse olen..). Ja opettelen jatkuvasti sitä motivoimista ja positiivista kannustamista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha, just hyvä! Tätä mä just tarkoitin, pitää olla "vaikea" ettei päädy kiltin tytön syndroomaan. Aamusin se saattaa tosin _vähän_ kiristää...;)

      Poista
  2. Mä oon miettinyt ihan samoja juttuja, kun kahta tyttöä kotona kasvatetaan ja itse oon aikanaan ollut juuri se "kiltti tyttö". Meillä esikoisen vahva tahto on lävähtänyt naamalle heti pienestä pitäen ja mulle se on oman luonteeni vuoksi ollut vaikeeta sietää... Yhä edelleen taistelen itteni kanssa, etten tunkisi noita siihen helppoon kiltin tytön muottiin, vaan jaksaisin sietää kaiken tulen ja tappuran, mitä ne välillä syöksee :D

    Ammatillisesta näkökulmasta (oon äikänope) taas välillä harmittaa, että hyvät uudistukset jää liikaa suurten luokkakokojen ja mahdottoman ongelmaisten ryhmien jalkoihin. Opetan tällä hetkellä (elämäni ekaa kertaa) amiksessa ja juuri yksi päivä vuodatin työkavereille, miten vaikeaa on motivoida oppilasta, joka ei haluais luultavasti olla koko koulussa, eikä välttämättä välitä omasta työllistymisestäkään o.O Ja sit kun näitä on luokassa muutama, on koko loppusakin opiskelu torpedoitu hetkessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on varmasti totta, valitettavasti. Ettei niillä luonne-eroilla enää juuri edes ole väliä kun kaikki jää sen valtavan ryhmäkoon jalkoihin :( Samaa nähtävissä jo tuolla eskarissa..

      vitsi että on varmaan vaikea opettaa tommosia motivaatiopuutteessa eläviä tyyppejä, huh! Tsemppiä!

      Poista
  3. Kun väitetään koulun sopivan enemmän tytöille kuin pojille, unohdetaan, että paradoksaalisesti samaan aikaan väitetään, ettei koulu ole muuttunut tarpeeksi. Kummallekohan sukupuolelle koulu oikein onkaan alunperin suunniteltu? Tytöthän ovat tosiaan saaneet olla koulussa vasta melko vähän aikaa historian kuluessa. Eli suo siellä, vetelä täällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, totta! Erinomainen pointti! Toisaalta ehkä just se että tyttöjen on pitänyt sitten tehdä ekstrapaljon töitä näyttääkseen että saa ja voi siellä olla. Pojat on vaan ollu etuoikeutetusti siellä? Ken tietää.

      Poista
  4. Kyllä minä sitä päivää odotan, kun jokaikisellä yhdeksäsluokkalaisella on sisäinen palo selvittää toisen asteen funktion kulkua tai epäyhtälön ratkaisua. Sisältöjäkin se uusi ops kuitenkin vaatii edelleen. Toki minun tehtäväni on yrittää keksiä keinoja sen motivaation löytämiseksi, mutta sanoisin että on ilmiöitä ja sitten on näitä toisia ilmiöitä. Ja nämä toiset vaativat kyllä sitä, että ottaa vanhanaikaisesti kynän kauniiseen käteen ja antaa mennä.

    Nimim. Kun idearikkauteni, luovuuteni ja uudenaikaisuuteni kohtaavat realiteetit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, voin kuvitella että luovuus ei ihan joka kolkkaan riitä :) En mä ainakaan sitä sano että jokainen asia pitäisi saada motivoitua sisäisesti, kyllä sillä ulkoisellakin pitää pystyä toimimaan. Se on sitä sinnikkyyttä.

      Poista
  5. Taitaa olla se erilainen oppiminen tosiaan vaan henkilöstä kiinni. Itsellä kaksi tyttöä, toinen on just se "kiltti" tyttö (5v) joka tekee (melkein heti) mitä käsketään, toinen ei meinaa millään löytää motivaatiota huoneensa siivoamiseen tai muuhunkaan. Toisaalta tämä "hankalampi", eskarilainen, on melko nopea oppimaan, on aina ollut kiinnostunut kirjaimista ja numeroista ja osaa jo melko hyvin lukea ja tehdä jopa laskutoimituksia mut kotityöt tai aamulla reippaasti nouseminen ja aamutoimien tekeminen ei vaan huvita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, usein ne jotka motivoituu ihan vain itsekseen eikä käskemällä, oppivat sit hirmu nopeasti ne jutut joista ovat kiinnostuneita. Osaahan Kakkonenkin kaikki Robinin biisit ulkoa :D

      Poista
  6. Näinpä. Minä en myöskään ole löytänyt tutkimuksia, joissa biologia todella selittäisi oppimistyylien erot. Muistelen, että jossain persoonallisuustutkimuksissa tyttöjen on havaittu olevan tunnollisempia ja ominaisuus korostuu iän myötä. Mutta tätä kulttuuri varmaan tukee paljon.

    Mielenkiintoisia ovat olleet ne avaukset, jossa koulun tavoitteeksi määriteltäisiinkin se, että jokainen oppilas löytäisi sen jutun, missä on hyvä. Antaisi aika erilaisen pääoman ihan jokaiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää just! Että onko tunnollisuus sisään rakennettu piirre, vai kulttuurin pakottama ominaisuus? Muna-kana tämä.

      Poista
  7. Komppaan tätä idearikasta opea. Kun luovuus kohtaa realiteetin. Valitettavasti uusi opetussuunnitelma on aika optimistinen sen suhteen, että kaikki ovat innosta soikeana oppimassa uutta. Eivät ole. Ja siinä kohtaa tulee isossa ja hieman pienemmässäkin ryhmässä ongelma, kun toiset haluaa oppia ja toiset ei.

    Lapsista sen verran, että meillä on kaksi poikaa ja yksi tyttö. Täysin erilaisia luonteeltaan. Ei ole sidottu sukupuoleen nämä "kiltit" ja "hankalat". Perheessä on taiteilemista kun näitä erilaisia luonteita on useampi. Saatika sitten luokassa, jossa luonteita ja oppimistyylejä on yhtä monta kuin oppilasta. Tässä kohtaa on mun mielestä kodin vastuu. Kotona täytyy ymmärtää, että ope ei voi keksiä ja käyttää 23 eri opetusmetodia. Kotona täytyy tukea siinä tyylissä, mikä on lapselle ominaista. Avointa yhteistyötä open kanssa, mikä toimii meillä ja voiko sitä ottaa huomioon koulussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on niin totta, pitää tukea kotonakin sinnikkyyttä ja juuri sen ulkoisen motivaation ylläpitämistä myös!

      Poista
  8. 5 keskenään varsin erilaisen pojan yh-äitinä olen kuitenkin vähitellen oppinut ohjeistamaan lyhyesti ja selkeästi ilman turhia reunoja.... ��
    Osaavat kyllä tarvittaessa kysyä lisätietoja ja pohtia asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tämän haluaisin nähdä :D "Pue". "Syö". Loistavalta kuulostaa!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.