Avoimien ovien vankilat

sunnuntai 29. tammikuuta 2017 Valeäiti 6 Kommenttia

Vietin taannoin kokonaisen vuorokauden yksin kotona. Insinööri oli mökillä poikien reissulla, lapset Mukkilassa Amerikan tuliaisia ihmettelemässä. Tilanne aiheutti minussa vilpitöntä onnea ja muissa pientä kateutta:

IHANAA! Ennen aina mietin, että mitä kaikkee tekisin jos voittaisin lotossa, nykyään kuvittelen mitä tekisin jos saisin olla vuorokauden yksin himassa.  Kommentti Valeäidin FB-sivulla.

Kävin miettimään. Olihan mulla aikaa ajatella siellä yhden naisen dinnerillä, lenkillä ja leffakeikalla. Hokasin, että lottovoitossa ja vuorokaudessa yksin ruuhkavuosien keskellä on jotain yhteistä.

Kumpikin edustaa täydellistä vapautta. Vapautta muiden ihmisten odotuksista ja tarpeista.

Lottovoittaja voi vaikka lopettaa työnsä jos haluaa, tehdä ajallaan mitä huvittaa vailla velvollisuuksia työnantajalle. Hän voi matkustaa Australiaan ja nukkua maanantainakin pitkään. Itsensä kanssa treffeille könyävä ruuhkamutsi voi tehdä mitä haluaa, syödä mitä tekee mieli välittämättä muiden toiveista ja ostaa vaikka kilon karkkia seurakseen leffaan.

Ei ole velvollisuuksia, eikä velvotteita muita kohtaan.

Kummassakin skenaariossa kylvemme terveessä itsekkyydessä. Ihanaa, kun voin kerrankin ihan itse päättää mitä teen!

Kuva Töölönlahdelta, Suomen Manhattanilta. Siellä niitä ajatuksia pyörii paljon.
Seurasi toinen ajatus. (Kyllä on niin tehokasta latautumista tämä kun pelkkiä ajatuksia pukkaa!)

Tarvitaanko tähän tosiaan lottovoitto tai perheen lähettäminen ympäri Suomea? Vai onko tässä taas kyse sellaisesta asiasta, jonka voisi saada omaan arkeensa ilman mitään ulkopuolista voimaa tai sattumaa?

Ehkä jos vain asettaisimme itsellemme oikeita tavoitteita ja suunnittelisimme elämämme uudella tavalla, voisimme päästä haave-elämään kiinni.

Lottovoiton sijaan voi keskittyä etsimään itselleen sellaisen uran, jota tekisi palkattakin. Ilman arpaonneakin voi pitkäjänteisesti säästämällä olla rahaa lähteä Australiaan. Mutsi voisi olla kantamatta oletettuja vaatimuksia harteillaan, ja miettiä enemmän mitä haluaa tehdä. Vuorokauden yksinolon pystyy yleensä jakamaan myös arkeenkin pala kerrallaan. Mennä tiistaina yksin Umeshuun sushi-illalliselle tai käväistä joku lauantaipäivä yksin leffassa.

Jos vain kehtaisi. Jos ei ajattelisi että se on joltain muulta pois. Olisi terveellä tavalla itsekäs.

Tämän huikean ajattelutyön päätteeksi luin vielä vapaalla ajallani Anna Perhon kirjaa Työ + Perhe = Superarkea². Sieltä löytyi tämän tiivistävä lause:

Älä jää istumaan vankilaan, jonka ovi on auki. 

Ei muuta kuin ovia availemaan.

Vietin taannoin kokonaisen vuorokauden yksin kotona. Insinööri oli mökillä poikien reissulla, lapset Mukkilassa Amerikan tuliaisia ihmettele...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

6 kommenttia :

  1. Niinpä, omilla valinnoillaan voi vaikuttaa asioihin - toki oman elämänsä realiteetit huomioon ottaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tietysti realismi vaikuttaa tässä aika paljon - ei se lottovoittokaan kaikille osu :) mutta jotain lähentymistä tähän haavemaailmaan voisi varmasti tehdä!

      Poista
  2. Mulla on tässä ihan käytännön vaikeus ja se on se, että vaikka kohtuullisen terveellä itsekkyydellä poistun tarvittaessa kotoa (juoksemaan tai kaljalle tai whatnot) niin se, mitä oikeastaan haluaisin, olisi olla enemmän kotona yksin ... ja siihen ei mun terve itsekyys riitä, tai siis tuntuu vähän kohtuuttomalta, että ihan ajamalla ajaisi muun perheen pois, jotta tähän tilanteeseen pääsisi.

    Sen verran sentään osaan, että jos mies ja lapsi lähtee opettelemaan lumilautailua ja on poissa kotoa viitisen tuntia, parkkeeraan itseni tiiviisti himaan enkä tuhlaa aikaa tekemällä juttuja, joita en halua tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut ei se ole kohtuutonta, oikeasti. Sen kun pyytää että menisittekö te vaikka puistoon käymään. Ei se ole paha juttu, tuntuu vaan meistä siltä!

      Poista
  3. Oma aika - miten sen järjestäminen voikin olla niin vaikeaa, ja miksi siitä tuntee niin huonoa omaatuntoa? Ja miks musta tuntuu, ettei mun miehellä ole näitä ongelmia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää tuntuu olevan vain naisten ongelma, en ymmärrä miksi. Saispa välillä olla vähän enemmän mies :D

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.