Sattumaa ja kovaa työtä

lauantai 17. joulukuuta 2016 Valeäiti 4 Kommenttia

Uskon sattuman ja kovan työn yhteisvoimaan. Uskon, että suurin osa meille tapahtuvista asioista on sattumien summaa, mutta toisaalta uskon että oman kohtalon voi ottaa käsiinsä kovalla työllä. Niitä sattumiakin voi ikään kuin pedata itselleen.

Oli sattumaa, että tavattiin Insinöörin kanssa yhteisen ystävän mökillä. On todellakin maailman suurinta ja kauneinta sattumaa, että sen seurauksena maailmassa on kaksi siistiä minityyppiä.

Siitä puheen ollen, veikkaan, että oma syntymänikin on osaltaan sattumaa - kolmas lapsi yrittäjäperheeseen keskelle rakennusprojekteja? Just sayin'.

Satuin hakemaan englanninkieliseen lukioon, mutta tein kovaa työtä päästäkseni sinne sisään ja ulos järkevin arvosanoin.

Setäni sattui soittamaan minulle yrityksensä aulahenkilöä etsien ja päädyimme puhumaan graduni aiheesta. Oli tosi kovaa työtä kääntää tuo lounaalla sattumalta saatu työpaikka melkein kymmenen vuoden uraksi.

Oli sattumaa, että uuden yrityksemme ensimmäinen projekti löytyi ystävän Tinder-treffien keskusteluista, mutta tosi kovaa työtä saada projekti myytyä.

Satuin menemään kahville tapaamaan tuttavan tuttua, jotta voisin kertoa heidän hankkeestaan blogissa. Satuin innostumaan aiheesta vähän liikaa, ja tulee olemaan ihan hemmetin kovaa työtä, jos siihen oikeasti hurahdan.

***

Ja niin edelleen. Menneistä vuosista löytyy paljon hyviä (ja huonojakin) hetkiä, jotka menevät mitä oudoimpien sattumien piikkiin.

Erityisesti blogin myötä sattumien merkitys on kasvanut elämässäni. Olen tavannut kymmeniä ihmisiä, joita en varmaankaan olisi tavannut muissa merkeissä: nuoria muotitaikureita, sisustamisen ammattilaisia, taksikeskuksen pyörittäjän,  lääkealan ammattialisen, ompelijan, opettajan ja ihan aidon turkulaisen kirjanpitäjänkin.

Arvostan sattumaa ihan uudella tavalla, ja annan sille ison tilan arjestani. Nähdäkseni sattuma vähentää sen kovan työn määrää.

Elämää ei pidä toki jättää sattuman varaan, mutta sitä sattumaa voi hyvin ruokkia. Mennä kahville jos joku pyytää, jutella ventovieraan kanssa, kysyä ja kuunnella enemmän kaverin työtilanteesta, puhua ideoistaan ääneen. Miettiä vähemmän sitä onko tästä minulle nyt hyötyä ja olla vähän enemmän miksei.

Kannattaa olla kiinnostunut muista, olla kiinnostava itse. 

Sillon voi käydä niin kuin rakas ystäväni aina sanoo: "Kun sydän on puhdas, ja jotain haluaa ihan todella, todella paljon, ihmeitä voi tapahtua". Tällä asenteella tämä tyyppi on saanut mm. poliisiveneeltä kyydin juhannusjuhliinsa kun viimeinen lautta ehti mennä nenän edestä. Aikamoista sattumaa.

Mitä hyviä asioita teidän elämässä on sattuman kautta?

Hyvää lauantaita kaikille, pysykää uteliaina ja pitäkää sydän puhtaana!



Uskon sattuman ja kovan työn yhteisvoimaan. Uskon, että suurin osa meille tapahtuvista asioista on sattumien summaa, mutta toisaalta uskon e...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

  1. Jess!! Just näin. Mun mielestä pitää sanoa niin kauan kyllä, kuin vaan vähänkin pystyy. Juuri näistä syistä :)
    (Sitten kun alka oikeasti väsyä, pitää tietysti oppia sanomaan EI, mutta se nyt on toinen aiheensa jo)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Mäkin melkein jo sotkin tähän aiheeseen sen "ei":n mutta se on tosiaan oma aiheensa :) Mieluummin kannustan sanomaan kyllä aina kun voi ja etenkin silloin kun tuntuu ettei ehkä uskaltaisi tai osaisi!

      Poista
  2. Tää! ❤ https://hollanninsuomalainen.fi/2016/11/17/kuinka-tapasin-hollantilaisavomieheni/

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.