Kroppa muistaa sydäntä paremmin

lauantai 3. joulukuuta 2016 Valeäiti 8 Kommenttia

Jokin hämärä muistikuva vielä tästä fiiliksestä. 
Tiedättekö sellaisen tunteen, kun jonkun fyysisen tapahtuman muistaa todella kirkkaasti vielä vuosienkin päästä? Se saattaa yhtäkkiä jostain palautua mieleen kropan palauttaessa jonkin hermoviestin, joka kertoo että tämä on tehty ennenkin ja aivot vie heti takaisin sinne vuosien taakse.

Tunnepuolelta mulle ei jostain syystä samaa fiilistä oikein tule. En muista kirkkaasti miltä tuntui, kun lapset syntyi. Olinko ylionnellinen, helpottunut, shokissa, järkyttynyt, rakastunut? Ei muistikuvaa.

Sen sijaan mulla on päässäni - kropassani - äärimmäisen tarkka fiilis siitä, miltä tuntui muutama päivä Kakkosen syntymän jälkeen. Oltiin kotona koko perhe, Ykkönen syöttötuolissaan sotkemassa ja Kakkonen vähän huolettomasti lattialla, niin kuin kuopukset aina.

Kumarruin nostamaan jotain Ykkösen tiputtamaa. Muistan jopa mitä mulla oli päällä: Harmaat verkkarit ja valkoinen imetyspaita. Kesken kumarrusliikkeen multa pääse riehakas yllättyneen ilon nauru - olipa vaivattoman helppoa tämä kumartuminen, miten ihanaa elämä onkaan ilman vauvamahaa!

Muisto about tätä vuosikertaa.

Toinen vastaavan vahva muistikuva on vähän nolompi. Se liittyy krapulaan. Oltiin koulukavereiden kanssa pahamaineisella Perinteinen IsoKänni (PeIsKä) risteilyllä, sen 17. tunnilla. Laiva oli saapumassa takaisin Turkuun ja mulla oli niin paha krapula etten uskonut pääseväni sieltä pois. Hätä oli aito. Todella paha olo ja aivan hirvittävän kova päänsärky. Kiemurtelin tuskissani alasängyllä ja mietin, miten saan itseni pois ilman ambulanssimiehiä.

Kesken pahimman tuskan laivan telkkarista alkoi soida Justin Timberlaken joku hyvä biisi, en ihan muista mikä (mutta tämä muisto palautuu kyllä mieleen joka kerta kun se biisi soi). Aloin laulaa mukana ja alle parissa minuutissa olin seisomakunnossa. Se helpottunut tunne siitä kun elämä voittaa, ai että!

Ehkä hilppasen kiusallista, että elämäni vahvimmat hyvät muistot liittyvät krapulaan ja spagetin nostamiseen lattialta.

Tämän valitettavasti muistan: miltä tuntui kun lääkäri kertoi reiden olevan murtunut. 

Kyllähän mä toki muistan myös miltä tuntui kun keilapallo solahti pois sisuksista ja kaikki kipu lakkasi. Synnytykset siis. Muistan myös sen vahvasti kun Ykkönen laitettiin ensimmäiseksi mahani päälle ja se tuntui ihan samalta kuin minuuttia ennen siellä vatsanahkan toisella puolella. Tuli sellainen "hei kyllähän mä sut tunnen" -olo.

Vahvimpaa kärkeä hyvissä muistoissani vie silti kumartuminen ja pystyyn pääseminen. Nämä tulee mieleen monta kertaa vuodessa, ensimmäinen joskus jopa viikottain.

Onko muilla samanlaisia vahvoja "kroppamuistoja"? Vai onko kaikilla muilla vain voimakkaat synnytysrakkausvibat ja mä olen ainoa joka tyylikkäänä fiilistelee oksentamisen tarpeen poistumista?

Jokin hämärä muistikuva vielä tästä fiiliksestä.  Tiedättekö sellaisen tunteen, kun jonkun fyysisen tapahtuman muistaa todella kirkkaast...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

  1. Synnytyksen jälkeinen aamu ja kun menin ekaa kertaa vessaan. Niiden kuukausien jälkeen, kun oli saanut ravata koko ajan pissalla eikä sieltä koskaan tullut kuin 2 pisaraa kerrallaan. Kun nyt yhtäkkiä sitä pissaa vaan tuli, ihan tuosta noin vaan, oikein kunnolla paineella ja rakko kerralla tyhjäksi. Mä hihkuin oikeasti ääneen riemusta.

    VastaaPoista
  2. Mä luulin aluksi, että tarkoitit sitä kumartumisen tunnetta, mikä mulla oli, aina kun laittoi esikoista alas pinnasänkyyn. Siis että jotain on sängynlaidan ja minun välissä. Vatsamakkara. Eikä se tunne toisen vauvan myötä parantunut. :) Ihan just nyt en muista, miltä se tuntuu, kun vatsa on taas mallia rv 37+, mut eiköhän se taas kohta tuoreesti painaudu mieleen. Jos vaikka joskus pääsisi siitä eroonkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, sitä en muista mutta varmaan oli toikin! Tai sitten siinä välissä olikin sitten se vauva :D onnea odotukseen!

      Poista
  3. Mulla on pyörinyt yksi juttu päässä tältä syksyltä niin vahvasti, että se vie kaiken huomion joltain aiemmin tapahtuneilta asioilta :D

    Muutenkin oon enemmän näkömuistillinen yksilö ja muistan fyysisistä asioista ehkä toisinpäin eli sen, kun mun pohkeet oli tosi huonossa kunnossa ja joustamattomat pökkelöt verrattuna nykyiseen normaalitilaan. Sillon ennen en voinut oikein edes ponnistaa ja nyt pystyn loikkimaan ilmaan täysin ilman ongelmia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ollakin muuten että tämä on geenikysymys: mä vain satun olemaan fyysisesti muistava. Peukku pomppiville pohkeille!

      Poista
  4. Ehheh, yllättäen mulle tulee synnytysmuistoista enimmäkseen vain aika huonot vibat, mutta itse yllätyin siitä, kun menin ekaa kertaa kuopuksen putkitukseen. Lapsi nukutettiin ja sain ihan yhtäkkiä melkein paniikkireaktion. Kun lapsi nukahti menin vessaan itkemään ja ihmettelin, että mitä nyt tapahtuu - ei ollut edes ensimmäisen kerta, kun olin lapsen nukutuksessa mukana. Sitten tajusin, että se maski haisi ilokaasulta. Sain siis paniikkireaktion siitä synnytysflashbackista, jonka lapsen nukutusmaskin haju aiheutti. Sittemmin olen osannut varautua reaktioon, mutta seuraavissakin nukutuksissa (joita kuopuksella on ollut nyt kolme) olo on sama, nyt vain osaan rauhoittaa itseni jo etukäteen. Ei siis synnytyssalia mulle enää, kiitos. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eheh, yllättäen ;) Mut voi vitsi tota paniikkikohtausta, voin hyvin kuvitella! Tuoksumuistothan on tosi vahvoja, saattavat aiheuttaa supervoimakkaita reaktioita.

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.