Start-up-kuoppa ja kuinka sieltä noustaan (ehkä)

maanantai 21. marraskuuta 2016 Valeäiti 9 Kommenttia

Tänään oli synkeä päivä. Yritin soitella meille töitä. Sain kiinni kiireisiä ihmisiä, jotka olivat kohteliaan melkein-kiinnostuneita meistä. Väliaikaisen toimistomme lamppu tuijotti vähän liikaa silmään ja päätä alkoi särkeä. Väänsin kasaan kokeellista meilikamppista meistä. En keksinyt mitään sanottavaa. Kaikki oli tahmeaa.

Lähes sama stoori pätee perjantaihin, torstaihin..niihin kaikkiin samanlaisiin tuhnupäiviin.

Ilmeeni duunipäivän jälkeen. Blaaaaaaah.
Olen astunut huomaamattani start-up kuoppaan. Sellaiseen tyhjyyden täyttämään tyhjiöön, jossa odotan jatkuvasti pääseväni tekemään jotain merkityksellistä, mutta en pääse siihen koska joudun ensin itse luomaan sen tekemisen mahdollisuuden.

Päivät ovat vapaampia kuin koskaan, mutta täynnä niin painavaa vastuuta, etten saa pienintäkään tehtävää aikaiseksi. Kukaan ei vaadi minua tekemään mitään ja se on kamalaa. Minä olen vastuussa siitä, että tekemistä tulee.

Jokaisen tuhnupäivän jälkeen tunnen tehneeni vähemmän yhteisen hyvän eteen, ponnistelleeni toisia heikommin ja luoneeni nollan verran arvoa. Se saa minut aivan käsittämättömään negatiivisuuden kierteeseen. Tunne siitä, etten "tee jotain järkevää ja arvokasta" tekee minusta löysän säkin, joka ei sitten ihan oikeasti tee mitään järkevää ja arvokasta.

Se säkki sitten alkaa epäillä koko yrityksen ideaa, omaa osaamista, onnistumisen mahdollisuuksia. Syövereissä tuntuu, ettei tästä voi koskaan tulla mitään, emme tule koskaan täyttämään tätäkään toimistoa. Soita siinä sitten voitokkaita myyntipuheluita.

Kiukuissani vedin illan päätteeksi lenkkikamat niskaan ja heitin korviin "The Startup" -podcastin ekan jakson. Päätin kävellä edes Töölönlahden ympäri, mutta löysinkin itseni juoksemasta. Yhtäkkiä kuuntelin jo toista jaksoa, Hesperian puistossa. Kolmannen jakson kohdalla kiersin Lapinlahden poukamaa. Palasin kotiin vasta tunnin ja seitsemän kilsan jälkeen (jos ette jo tienneet, hidas vauhti on avain onnelliseen lenkkiin) ja pää täynnä ajatuksia.

Tärkein niistä lienee tämä: Mene nainen lenkille jos ahdistaa. Voit tehdä sen vaikka päivällä, olethan nyt niin kovin vapaa. Siellä lenkillä aukeaa mielen solmut ja selviää totuudet.

Kuten se, ettet ole tässä yksin. Sinun ei kuulukaan yksinäni saada kaikkea aikaiseksi. Kysy hyvä ihminen apua, tukeudu niihin kumppaneihin! Toisekseen, miksi hemmetissä kyseenalaistat hetkeksikään meitä ja meidän onnistumista? Tässä on käsissä semmoinen timanttiporukka, että niiden asiakkaiden pitäisi olla kiitollisia jos satut soittamaan niille ja ehdottamaan tapaamista.

Viimeiseksi: tälläistä tämän kuuluukin olla. Ailahtelevaa, joskus vaikeaa, satunnaisesti yksinäistä ja kaikki tämä ihanuus omissa käsissä. Älä pelkää sitä vaan ammu suoraan päin: valmistele huomiseksi parempi soittostoori, mieti miten sanoisit kaverille mikä teissä on muita parempaa. Jatka soittelua ja keskity vahvuuksiin. Varaa se ihana toimisto, tuleepahan jotain mitä täyttää.

Huomenna on selvästi hyvä päivä.

Fiilis lenkin jälkeen. Se kuuluisa ponnarikin intoilee.

Ps. Jos tarvitset liiketoiminnan sparrausta, killerisiistejä designeja, äärimmäisen taidokkaasti kehitettyjä mobiilisovelluksia tai oikeastaan mitä vaan digi-digi-alkuista verkkosivuista lisättyyn todellisuuteen, niin soitahan. Olisit onnekas.


Tänään oli synkeä päivä. Yritin soitella meille töitä. Sain kiinni kiireisiä ihmisiä, jotka olivat kohteliaan melkein-kiinnostuneita meistä....

Facebook-kommentit

Muut kommentit

9 kommenttia :

  1. Kyllä! Yrittäjän elämää juuri tuo. Itse kutsun näitä ylä- ja alamäkiä maanis-depressiiviseksi yrityäjyydeksi. Huonot päivät ja hävityt keissit syöksevät syvälle mustaan aukkoon, mutta onnistumiset vievät aivan euforiseen tilaan.
    Paljon maanisia vaiheita sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, apua mutta onpa osuva kuvaus :D Kiitos, toivotaan paljon maniaa kaikille!

      Poista
    2. Hahaa �� Just noin. (Ja ai että olen huomannut että sillä tietyllä ajalla kuukaudestakin on vaikutusta. Jos on valmiiksi maanis-depressiivinen silloin niin sitä todella syöksyy mustaan aukkoon.)

      Poista
  2. Samoja fiiliksiä myös täällä, kun kotihoidontuella käynnistelen lääkehoidon arviointeja tarjoavaa toiminimeä. On kovin ahdistavaa, kun kuluja on niiiiin paljon enemmän kuin tuloja. Silti tiedän tekeväni jotain ainutlaatuista ja sen voimin jaksaa puskea jokaisen päivän läpi kohti parempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, pidä tosta visiosta kiinni!! You go!

      Poista
  3. Jessus- juuri tuolta tuntuu täälläkin! Olipas mielettömän upea kiteytys siitä, mitä oman yrityksen aloittaminen on! Lenkki tai joku muu aina auttaa... Käsittämättömintä, mutta niin upeaa on, kun huomenna vessan peilistä tuijottaa asiaansa uskova maailmanvalloittaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään pitää joka päivä urheilla! Välipäivät on aina tuhnuisia! Tsemppiä maailman valloitukseen :)

      Poista
  4. Jotenkin olen onnistunut ohittamaan tiedon siitä, mikä yritys sulla onkaan starttailussa? :) Onko teillä nettisaittia, josta vaikkapa ne palvelut, killeritiimi ja se puhelinnumero löytyisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vitsi ei ihan vielä ole :) Ensi viikolla nousee pystyyn erittäin riisuttu saitti, jonka viestinä on varmaan about tämä:

      We design and build digital products that create or change businesses. We focus on turning ideas into innovations by sparring the concept, designing it with customers, building it and marketing it.
      A good portion of our customers will be start-ups but we also work with larger companies that have embraced start-up thinking.

      Jos ylläoleva kiinnostaa, laita meiliä valeaidin (at) gmail.com niin kerron lisää ;)

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.