Ollaanko sellaista että oltaisiin oikeasti täällä?

perjantai 25. marraskuuta 2016 Valeäiti 10 Kommenttia

Läsnäolo ja sen puute. Vuoden teema, ainakin Helsingissä.

En nyt lähde avautumaan siitä mustasta korpista. Katja niittasi siitä jo kaiken niin hyvin, ettei siihen tarvitse mitään lisätä. Kampanja on äärihuonosti laadittu ja sen rahat olisi voitu käyttää paremmin jne jne.

Seuraa puolustuspuheenvuoro. Ei kampanjalle ja sen tyylille, vaan sen sanomalle.

Kuva Eric Pickersgill:in hienosta Removed-projektista, täältä.
Minulla on nimittäin sellainen teoria, että osasyy suureen kohuun oli kollektiivinen huono omatunto.

Uskon, että lähes jokainen äiti ja se kuvasta puuttunut isä tunsi ikävän piston sydämessään samalla kun huudahti ääneen "onpa huono kampanja!".

Kampanja ei nyt oletettavasti halunnut viitata siihen yhteen tekstiviestiin, tai siihen reseptin katsomiseen, tai edes siihen, että hengaat hetken vaikka Valeäidin parissa jaksaaksesi sitten lapsiarkea paremmin.

Kampanja ei todennäköisesti tarkoittanut sanoa, että meidän vanhempien pitäisi niiden kaikkien muiden satojen vaatimusten keskellä olla vielä 100% läsnäkin. Helliä, kuunnella ja kikattaa joka helvetin tunti. Luulen, että pointtina olisi välttää sitä 100% poissaoloa, jonka ruudut saa aikaan.

Koska onhan se nyt ihan karmeeta, aikuisille ja lapsille. Kun toinen tuijottaa edessäsi ruutua, niin kuin sinä et olisi huoneessa lainkaan. Ei kuule kysymystäsi. Ei havahdu siihen, että ympärillä on hiljaista. Ei hitto vie tajua sanoa lapselle, joka siinä kohta kädet väsyen sitä piirustustaan näyttää, että hei onpas hieno. Tai jos sanookin niin tuijottaa edelleen sitä ihanaa sinistä valoaan. Silmät palaavat ruutuun viimeistään piirustuksen vielä laskeutuessa alas huomioalueelta.

Puhun nyt siis itsestäni. Vihaan sitä dopamiiniaddiktiota, joka saa minut roikkumaan kännykässä silloinkin kun en haluaisi. Vihaan sitä, että missaan lapseni katseen kun hän aloittaa kanssani keskustelun. Vihaan sitä, että sanon lapselleni "joo joo" ja "mmhmm" ja "ihan kohta kulta" nostamatta kertaakaan katsetta ylös. Vihaan sitä, että roikumme Insinöörin kanssa kaikissa ruuduissamme kiinni niin kuin niistä kasvaisi karkkia.

Enkä osaa sitä kovin helpolla lopettaa.

En nyt sano, että korppi ja heiluva kristallikruunu minua välttämättä asiassa auttaa, mutta laajalle levinnyt vitsailu huonolle kampanjalle kyllä vähän. Ainakin meidän piireissämme oli hetken aikaa hyvää hurttia huumoria sanoa toiselle vanhemmalle "varo vaan, nyt korppi vie", kun toinen roikkui kännykässä.

Siinä sitten kaikki naurahti väsyneesti, mutta tuli samalla miettineeksi että tosiaan, peukkuanihan minä tässä taas rasitan.

Helsingin kaupunki voisi ehkä vähän miettiä mihin rahansa laittaa, mutta kyllä me hyväosaiset suorittajavanhemmat voitaisiin myös vähän miettiä, kuinka usein meiltä jää kokematta joku hauska juttu omien lasten kanssa ihan vaan sen takia että luettiin jotain mukahauskaa juttua Facebookista.

Jos ei mitään muuta, niin kyllähän sitä ihminen näyttää sitä ruutua tuijottaessaan tosi dorkalta:


Haastan meidät kaikki läsnäolotalkoisiin: Laita kännykkä töistä tullessasi johonkin lipaston päälle tai hyllyn nurkkaan. Puheluihin ja viesteihin (whatsapp tai tekstari) saa vastata. Muuten katsoa saa vasta seuraavana aamuna. Hanki siis herätyskello.

Pystytkö? Vaikka viikon ajan? Jos et, onkohan se vähän huono juttu?

Läsnäolo ja sen puute. Vuoden teema, ainakin Helsingissä. En nyt lähde avautumaan siitä mustasta korpista. Katja niittasi siitä jo kaiken ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

10 kommenttia :

  1. Messissä :D
    Vaikka mulle se taitaakin olla aika helppoa, kun en ole koskaan siellä facebookissa ollutkaan. What's up:in latasin vasta pari kuukautta sitten (vasten tahtoani), kun esikoisen luokalla ja fudisjengissä sitä ehdotettiin vanhempien viestintäkanavaksi.
    Mutta kyllä mäkin myönnän viettäväni liikaa aikaa puhelin kädessä, eniten juurikin uutisia lukien. Mulle tämä kaupungin kampanja oli hyvä havahduttaja, ja mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapset ansaitsisivat enemmän meidän aikuisten läsnäoloa kaikilta mahdollisilta ruuduilta.
    Mutta mukana siis! Huomenna me mennään moikkaa muuten sun veikkaa, kivaa!
    Terkuin Liisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tää on sulle selkeesti muita helpompaa :) Sano terkkuja sille veikalle ja mun kummitytölle! :)

      Poista
  2. Kiitos erilaisesta näkökulmasta. Olen samaa mieltä, se koira älähtää johon kalikka kalastaa. En jaksanut pahentua kyseisestä mainoksesta, mutta hymähtelin kyllä kohulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä älähtäminen tosiaan johtuu siitä, että jotain totuuspohjaakin löytyi..

      Poista
  3. Olet varmaan oikeassa, vaikken ole vanhempi enkä osannut syyllistyä juuri tuosta kampanjasta, koskee tämä mitä tahansa perhemuotoa tänä päivänä. Meillä on itse asiassa puolison kanssa sellainen diili, että kun lähdemme yhdessä syömään, elokuviin, kävelylle tms. ylipäätään ulos ovesta yhdessä, puhelimet jätetään kotiin. Kai olemme liian monta kertaa nähneet pariskunnan viereisessä pöydässä treffeillä kännyköidensä kanssa. Samoin olen kyllä herkkä marmattamaan ystäville tai siskolleni, jos he seurassani jäävät kiinni luuriin. Mutta kotona tuijotan erilaisia ruutuja turhan herkästi itsekin ja pitäisi ehdottomasti opetella uudelleen tyhjien hetkien sietämistä kotonakin ilman sinistä valoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä diili! Just toi tyhjän hetken sietäminen olisi niin tärkeää. Siinä ajassa syntyy kaikki ajatukset ja keskustelut!

      Poista
  4. Kiitos! Kampanja oli karsea mutta ongelma totta! Yritän keksiä itselleni tähän toteutustavan... Hannaliina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta tietty olisi jos osaisi jotenkin pysyvästi muuttaa omaa käyttäytymistään, en vielä tiedä miten se onnistuu.

      Poista
  5. En minä ole saanut 70-80-luvulla vanhemmiltani huomiota. Oli aina uutiset, joku sarja, radiosta metsäradio ja sanomalehti. Ja väsymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä. Ei se tietysti tarkoita ettei voisi parantaa vanhojen sukupolvien jälkiä. Enkä sano että meidän pitäisi aina lasten tavoitettavissa olla mut kyllä nää kännykät ärsyttäviä huomiosyöppöjä on.

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.