Kotona metsässä

sunnuntai 20. marraskuuta 2016 Valeäiti 0 Kommenttia







Kun Kakkonen ottaa kuvan, Chandler-ilmiö lievenee.



Meidän lapsuudenkodin vieressä on puolen hehtaarin metsä. Ei kokonsa vaan luonteensa puolesta kirjallista esikuvaansa vastaava - kaunis, mystinen, suojeltu, oma. Täynnä seikkailuja ja omia tarinoita.

Kävelin sen metsän läpi kouluun kuusi vuotta, enkä muista koskaan harmitelleeni reittiäni. Metsä oli niin kaunis, että lapsikin osasi arvostaa. Ensimmäisen lumen jälkeen metsä oli kertakaikkisen maaginen: Aamuaurinko teki poluista kimaltelevia timantteja, joita jäin suurella todennäköisyydellä ihastelemaan liian pitkäksi aikaa. Saatoin vähän myöhästellä koulusta.

Kesäisin siellä leikittiin kotia ja pelattiin pesistä - joskus palloilla ja joskus kävyillä. Ihmeteltiin hiidenkirnuja ja hypittiin hullun vaarallisilta kielekkeiltä alas. Neljävuotiaana putosin yhden hypyn jälkeen koloon, jonka ylle joku oli kirjoittanut maalilla "Jeesus elää". Talvisin vedettiin Kuoltsin eli Kuoleman kallion viereistä mäkeä Stigalla ja hiihdettiin latuja pitkin kohti vielä suurempia metsiä. 

Tuntuu että luuhattiin vielä yläasteellakin melkein kaikki illat siellä. Huhu kertoi, että metsässä liikkui itsensäpaljastelija; joku outo tyyppi joka vetää poplarin auki sinut nähdessään. Minä löysin vain vanhoja röökiaskeja ja pelkäsin täysin järjen vastaisesti karhuja. (Pelkään vieläkin). Opiskeluaikoina juoksin lenkkejä metsän läpi toiseen kaupunginosaan, ja nyt Ugi vie omat lapseni sinne uusille seikkailuille.

Se oli ja on ihana metsä. Suojeltu, onneksi, eli tulee olemaan siellä vielä pitkään. Mikä onni, että omassa lapsuudessa on ollut niin hieno mahdollisuus siinä ihan kodin vieressä! 

Mutta kyllä se on kuulkaa vielä suurempi onni, että minun omat lapseni tulevat saamaan samanlaisen seikkailumetsän. Sillä meidän tonttimme takaa alkaa suojeltu metsä, jossa on kaikki samat herkut kuin siinä vanhassakin. 

Nyt sitten vain toivotaan, että omatkin lapset tykkää luuhata tällaisessa kaupunkimetsässä. Tulevat tykkäämään, jos se minusta on kiinni.

Kun Kakkonen ottaa kuvan, Chandler-ilmiö lievenee. Meidän lapsuudenkodin vieressä on puolen hehtaarin metsä. Ei...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.