Sekasyöjän suuri pettymys - vegetarismi ei olekaan hippiä

maanantai 3. lokakuuta 2016 Valeäiti 25 Kommenttia

Nyt ovat kuulkaa silmät auenneet. Viime viikon äkillisen Lihaton lokakuu - ajatuksen jälkeen aivoissa tapahtui jotain. Ne kääntyi asentoon, jossa kasvisruoka ei ole kasvisruokaa vaan ruokaa, jossa ei satu olemaan lihaa. Tiedättekö? Siinä on ero. En voi sille mitään että mun päässä kasvissyönti on ollut vähän sellaista ituhippeilyä. Paljon kaikkia outoja ruoka-aineita (myös niitä ituja) pavuista kaaleihin, omituisia vaatimuksia ja aina Sen Asian korostamista: joo ei täällä taida olla mulle mitään mitä mä voisin syödä kun mähän oon kasvissyöjä. Mulle kasvisruokavalio on aina ollut jollain tavalla liian aatteellista, liian painava asia ihmisen elämässä. En voinut mitenkään tarttua siihen. Etenkin kun kasvissyönti tuntuu äkkiä johtavan siihen, että pitääkin olla vegaani ja kaikin puolin muutenkin täydellinen, hyvä ihminen. TJEU: Puutalobabyn kommenttiboksi.

Ja se kasvisruoka, eikö se ole ensisijaisesti tyytymistä ja toissijaisesti pahaa? Kasviksia kermalla ja juustolla? Ajattelin mielessäni salaattia, papuja, munakoisoa (yök) ja linssejä. Omituisia ja epäilyttäviä kaikki.

Sitten tuli tuo ajatus lihattomasta lokakuusta. Mitään ajattelematta, täysin vastaan panematta ja ilman sen kummempaa aatteellista suuntautumista siirryinkin samantien, pelkän yhden aivopierun voimalla sekasyöjästä lihattomaksi jo viikkoa ennen lokakuuta. Vähän vahingossa ja täysin vaivatta. Lapset ei huomaa missään mitään eroa, ja Insinöörikin teki ilman erillispyyntöä bolognesensa kokonaan soijarouheesta. Näinkö helppoa se nyt sitten oikeasti on, vuosikausien aktiivisen muutosvastarintailun jälkeen?

Ihanan Café Panikin I H A N A päärynä-vuohenjuusto Flammkuchen, josta tulin ajatelleeksi vasta ruoan jälkeen että lihatonhan tämäkin.
Hetken haettuani ymmärsin miksi tämä oli nyt niin helppoa. Minulla on salainen ase, Mamma. Eleettömästi ja vailla isoa show:ta pelkkää kasvista kokkaava Mamma on jo kuukausia pikkuhiljaa käännyttänyt muakin, varmasti tietämättään. Aiankin sen ruoat ovat salakavalasti hiipineet Helsinkiin asti. Meidän perheen lemppariruokaa on jo monta kuukautta ollut tuon entisen ruokatoimittajan, nykyisen Turun Kuningattaren lehtikaalipasta. Viime viikolla kokeilin myös sitä kuuluisaa linssikeittoa, vaikka se sisältääkin niitä linssejä. Toimi. Eikä lentänyt ympäri seiniä. Eilen heitin vielä rohkeusvaihteen päälle ja paneroin leipäjuustot Myssyfarmin hernerouheella. Oh dear lord - tämä ruoka pääsi just mun lemppariruoaksi. Tämä kasvisruoka pääsi mun all time ruokien lemppariksi. Aivan sairaan hyvää.

Julistankin tässä ja nyt, että Lihaton lokakuu tulee olemaan Mamma Rimpuileen johtama, ohjeistama ja inspiroima. Jos olette mukana, tulette saamaan täältä jotain vinkkejä jokaiseen viikkoon. Jos mä pystyn tähän niin tekin kyllä! Meidän perheen haasteena tulee olemaan se, että neljästä viikosta kolmeksi on tilattu valmiit ruokakassit. Ostin tänään jääkaapin täyteen Härkistä sekä MiFúa ja aion yrittää parhaani mukaan korvata ruokien lihat niillä. Teille muille ajattelin heittää joka viikolla 3-4 linkkiä Mamman resepteihin. Saatte ikään kuin ruokalistan, vaikka minä en siitä mitään kiitosta voikaan ottaa. Aion kyllä heittää teille pari Valeäiti originaliakin, varokaa vain! 

Ensimmäiselle viikollenne ehdotan seuraavaa ruokalistaa: 
2. Ihanat leipäjuustot

Näin. Helppoa kun tekee. Vai onko? Se nähdään kuun lopussa.
 

Nyt ovat kuulkaa silmät auenneet. Viime viikon äkillisen Lihaton lokakuu - ajatuksen jälkeen aivoissa tapahtui jotain. Ne kääntyi asentoon,...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

25 kommenttia :

  1. Halleluja! Mä olen seurannut ihan liikutukseen asti vegejuttujen nousua valtavirtaan tässä viimeisten parin vuoden aikana. Tätä mä olen niiiin odottanut. Että lounaspaikan listalla ei olisi yksi pakollinen, huono tai korkeintaan keskinkertainen "kasvisvaihtoehto". Että juhlissa tarjoilija ei kailota koko seurueen yli "kuka oli se kasvis?". Että jatkuvasti ei tarvitse olla hankala, erilainen, hippi. Että tarjolla olisi vain ruokaa. Hyvää ruokaa.

    Meidän 5-vuotias ei varmaankaan edes tiedä, että perheen toinen aikuinen ei syö lihaa. Kotona syödään lämmin ruoka joka päivä ja sattumalta siinä ei ole lihaa. Asiaa ei korosteta millään tavalla. Satunnaisesti on tarjolla kahden sekasyöjän herkkuruokaa, esim. maksalaatikkoa tai nakkikastiketta (vegenakit on 3/3 mielestä pahaa). Silloin se jäljellejäävä syö edellisen päivän jämiä tai jotain muuta. Eleettömästi, korostamatta. Jos lapsi pyytää maistamaan omaa annostaan, niin aikuinen maistaa ja toteaa, että ei välitä nakeista ja valitsee mieluummin tämän toisen ruuan.

    Vilkaisin muuten tuota puutalobabyn juttua ja kommentteja. Mä luulen tajuavani, mistä on kysymys. Mun mielestä Valio ei ole onnistunut Mifun markkinoinnissa: ei maitotuote ole eettinen tai ekologinen vaihtoehto lihalle. Se on edelleen eläinproteiini, tehotuotetusta lehmästä. Nyt on nosteessa kasvisproteiinit, joten Mifun markkinointi rinnasteisena niiden kanssa menee metsään. Varmaan se on ihan hyvä tuote, mutta se olisi pitänyt markkinoida jotenkin muuten kuin eettisenä ja ekologisena lihankorvikkeena. Puutalobabyn kommentoijia varmaan ärsyttää kasvissyöjäbloggarin yhteistyö näin pieleen brändätyn tuotteen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt saat liikuttua, tässä on käymässä juuri noin kuin haaveilit! Teillä on siis just se meininkin kotona minkä meillekin ajattelin nyt tässä toteuttaa.

      Mifusta: onko Valio sitä markkinoinut nimenomaan ekologisena tai eettisenä? Mun mielestä markkinointi on keskittynyt siihen "vaihteluun", että saataisiin pöytään muuta_kin_ kuin lihaa. Mutta silti: onko kasvissyöjäbloggari = eettisyyden perikuva? Onko kasvissyöjäbloggarin pakko olla myös hippi ja vegaani kun kerran puutalossakin asuu? Musta tässä on iso oletus kaikilta lukijoilta tehty vähän epäreilusti Kristaa kohtaan. Siinä toteutuu just se että ihan kiva että olet vähän vihreä, mutta kun kerran olit vähän vihreä niin ole kokonaan tai olet vähemmän eettinen kuin rehellisesti epävihreä. Jos tosta nyt mitään tajusi :D Just tää mua on pelottanut! Että jos sanoo olevansa kasvissyöjä niin sit ei muuten myöskään saa omistaa autoa tai lentää Thaikkuihin.

      Poista
  2. Yhteishyvän ruokaliitteen mifuperunalaatikko tuli testattua viikonloppuna ja jatkoon pääsi :) -Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja pinaattilettuihin saa ruokaisuutta, kun korvaa osan vehnäjauhoista härkäpapurouheella, jonka pyöräyttää sauvasekottimella jauhoksi. Lisäksi oon saattanut heittää joukkoon kauralesettä.

      Poista
    2. Täytyy kokeilla, kiitos kummallekin vinkeistä!

      Poista
  3. But where is the FISH? Näissä postauksissa puhutaan lihasta sekä lihattomuudesta, joka on yhtä kuin kasvisruokavalio. Ymmärrän, että siipikarja ilmeisesti tässä luokittelussa menee kategoriaan "liha", mutta entä veden asukit?

    Omasta näkökulmastani rankinta (ja vaikeinta perustella itselleni) kasvisruokavalioon siirtymisessä olisi se, ettei voisi syödä kalaa ja äyriäisiä, jotka ovat sekä hyvää että terveellistä sapuskaa. Ja eettiset pointitkin ovat kaukaisempia kuin esim. broilerin kohdalla.

    Mutta tarkoittaako teillä siis "lihaton lokakuu" myös "kalatonta lokakuuta"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai siipikarja menee kategoriaan liha. Ja ihan yhtä elävä se kalakin on eli jos tarkoitus on syödä ilman ettei sivutuotteena kukaan heitä henkeään ja sehän tässä lihattomassa lokakuussa on pointtina.

      Eikä kalat noin muutenkaan ole ihan ongelmatonta ruokaa. Monia kalakantoja kalastetaan liikaa ja kalojen kasvatus rehevöittää vesistöjä.

      Ja siis itsekin kalaa syön, mutta ei se mikään ekoteko ole.

      Poista
    2. Riippuu varmaan vähän osallistujasta, mikä "pointti" tässä on. Mulla se on nyt vain lihalihan vähentäminen: Possu, nauta, kana, kalkkuna. Kala kuuluu lautaselle edelleen. Muistetaan taas että pienetkin askeleet on hyviä, eikä tehdä liian suurta kynnystä muutokseen! Näin mä ainakin itse itseäni tsemppaan. Porttiteorian kautta jätän ehkä sitten joku päivä kaiken eläinperäisen pois, mutta vielä ei ainakaan sen aika ole.

      Poista
    3. Niin siis piti vielä täsmentää että mun pointti on enemmän räikeän epäekologisuuden vähentäminen kuin eläinten tappamisen vähentäminen. LIsäksi terveyssyyt: meillä syödään varmasti liikaa vääriä rasvoja ja eläinproteiinia nyt. Tai syötiin ;)

      Poista
  4. Jee! Huippua! Tsempit sit vain. Hyvä siitä tulee.

    Nimim.entinen suuuuri lihansyöjä

    VastaaPoista
  5. Mulle kävi ihan samoin kuin sulle! Nyt vietetään lihatonta lokakuuta rennolla otteella. Eli sellaisella, jossa kaikki kotona laitettavat sapuskat on lihattomia. Töissä syödään mikä parhaimmalta vaikuttaa ja kylässä sitä mitä tarjolle annetaan. Ja kalaa, tottakai. Sitähän nyt muutenkin syödään helposti liian vähän. Mulla kyllä veretseisauttava tekijä koko hommassa on härkis. Voi tehdä samat tutut sapuskat mutta ilman sitä jauhelihaa. Nyhtökauraa ostan heti kun osun kauppaan samaan aikaan sen kanssa. Eli ehkä joskus vuonna 2017. Soija-asiat on mulle vähän no go kun joskus luin että niissä on jotain omituista ja kyseenalaista noinniinkuin terveysmielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soijasta luin just jotain kyseenalaista myös ekologisesti, mutta mulle riittää se että se on ihan törkeen pahaa :D

      Poista
  6. Jee! Kirjoitin pitkän kommentin siihen edelliseen lihaton lokakuu -postaukseesi ja nyt vielä kerron, että jotenkin noin minullekin kävi. En halunnut "alkaa kasvissyöjäksi", just jotenkin sen aatteellisuuden takia. Mutta eihän _kaikesta_ lihasta tarvitse luopua heti, eikä alkaa vegaaniksi yhdessä yössä.

    Tiesitkö, että kasvisruokapainotteisesti syövälle on oma termikin, Kun ihmisellä nyt on tarve luokitella kaikkea: fleksaaja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OH MY eli mä fleksaan fleksaan niin kuin Sanni konsanaan :D :D

      Poista
  7. Mahtavaa!! Meilläkin alkoi lihaton lokakuu jonka toivon salaa kestävän pidempäänkin :D kiitos ohjeista ja linkeistä ja kivasta meiningistä! :)

    VastaaPoista
  8. Hienosti oivallettu, hyvä sinä!

    Mä tartun yhteen sinänsä tribiaaliin mutta mua pitkään mietityttäneeseen kohtaan tekstissäsi: "aina Sen Asian korostamista: joo ei täällä taida olla mulle mitään mitä mä voisin syödä kun mähän oon kasvissyöjä."

    Niin että miten voisi esim. lounaspaikkaa valitessa tuoda esiin toiveensa saada itselleenkin syötävää ILMAN että korostaa Sitä Asiaa?

    Kun mä en ihan tosissani halua korostaa. Samaan aikaan en halua syömään pihvipaikkaan. Onko mun kohtaloni syödä yksin?

    Tää ei ole vittuilua, vaan oon ihan rehellisesti hämilläni tästä suhtautumisesta, jonka tuot esiin. Haluaisin käyttöohjeet siihen, miten kasvissyöjän kuuluu toimia sekasyöjien seurassa, ettei tule tarkoittamattaan piirtäneeksi päänsä ympärille hyvän ihmisen sädekehää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys - eikä mulla ole tähän selvää vastausta! Tämäkin asia varmasti kumpuaa omista kokemuksista: Mulla on joskus ollut (tästä kyllä aikaa) aika rasittavia kohtauksia joissa huonoista kasvisvaihtoehdoista on tehty oikein iso juttu ja ikään kuin samalla sheimattu lihaisia tyyppejä. Ehkä sitä ei nykyään enää samalla tavalla tule. Kuten montaa muutakaan asiaa näistä mun vanhoista ennakkolululoista, onneksi!

      Mä ehkä myös kirjoitin ton eri tavalla kun mitä ajattelin. Se on tietysti ihan eri asia, jos ei oikeasti löydy mitään syötävää. Tämä päti enemmänkin niiihin keisseihin, joissa valittavissa olevat ruokavaihtoehdot on vähissä (voisin kuvitella että aina näin, eh) ja siitä tehdään numero. Pyörittelen tätä nyt päässäni ja en osaa sanoa muuta kuin että tässä on olemassa eri äänensävyjä ja onneksi ei enää kovin usein kuule niitä sädekehää kiillottavia äänensävyjä :)

      Poista
  9. Mun mielestä parhaat semi-vegeilyn välittömät vaikutukset oli pakkausjätteen väheneminen, joten tarvii harvemmin juosta roskikselle ja toki luonnonvarojakin säästyy, ja kaupassakäyntiväli pitenee, koska kasvikset nyt vain säilyy pitempään ja mahtuvat pienempään tilaan, koska edellinen, joten kauppakassiin mahtuu "enemmän" - aikaa säästyy entisestään. Kiireisen ja laiskan valintoja?

    VastaaPoista
  10. Tuo linssikeitto on niiin hyvää! Pääsi kerrasta sekasyöjien ruokalistalle. Vähän olen rukannut sitä ja lisännyt porkkanaa+paprikaa ja vähentänyt tomaattia. Mutta nam! Minäkin luulin ennen, että linssit on epäilyttäviä, mutta kiitos mamman maagisen keiton olen alkanut osittain korvata niillä lihaa :)
    Yks ruokavinkki: papuquesasillat. Törkeän hyviä nekin! Ja helppoja ja nopeita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pavut ovat olleet meidän taloudessa valitettavan syrjinnän kohteita. Lapset ei suostu ollenkaan niihin, vaikka muuten ei nirsoja olekaan. Täytyy kokeilla jos quesadillat piilottaisi ne tarpeeksi hyvin!

      Poista
  11. Tässä lihatonta lokakuuta viettäessä, arveluttaa noiden korvaavien tuotteiden hinnat (mifu, härkis). Onko kasvispainoitteisuus tullut kalliimmaksi? Kävin eilen ostamassa tarpeita kasvisruokiin ja aika kallista oli :( Minulle yksi tärkeä osa lihattomuudessa olisi myös halvempi ruoka. En haluaisi maksaa terveellisyydestä ja ekologisuudesta/eettisyydestä enemmän kuin jauhelihasta.

    VastaaPoista
  12. Meidän nirppanokat rakastaa tortilloja/tacoja, joissa täytteenä on texmex-maustettua Härkistä. Ollaan kyllä markkinoitu lapsille ihan vaan lihana...

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.