Loistava lokakuu. Not.

lauantai 22. lokakuuta 2016 Valeäiti 19 Kommenttia

Isossa mittakaavassa mun täytyy olla kiitollinen, ja olenkin. Kummatkin lapset ovat syntyneet terveinä, turvallisten synnytysten kautta ja syöneet maitonsa alusta asti hyvin. Kummatkin ovat kehittyneet oikein priimuksina kasvukäyriensä keskellä, hampaat suorasti ja helposti tulleina, pituutta ja taitoja joka vuosi kerryttäen. Kenellekään ei ole synnynnäistä sairautta, altiutta tai haasteita. Eikä perheessämme ole edes suvun mittapuussa jouduttu sairastamaan kovin vakavia tauteja. 

Mutta silti. Aion nyt vähän valittaa ja inistä, koko väsyneen kroppani voimalla.

Tästä lasten perussairastelusta me ollaan kyllä saatu osamme. Tiedän, että on ihan normaalia ja hyväkin että lapset sairastaa sen 10-12 flunssaa vuodessa ensimmäisten kahden vuoden aikana. Mutta kun meillä oikeasti kummatkin tuntui vetävän sen 12. Aina peräkkäin. Lähes jokainen tauti keuhkoihin asti hiipivänä. Meillä ei ole korvatulehduskierrettä, meillä on Ventoline-kierre. Ja oksennustaudit - niiltäkin olen kuullut joidenkin välttyneen? Hah, meistä on tullut laatta-expertejä. 

Vaikka historiaamme kuuluu yksi superpelottava keuhkokuume ja yksi erittäin musertava murtunut luu, välillä eniten nyppii nämä ns. normaalitaudit. Koska ne on usein megatauteja. TJEU: Toukokuussa 2014 saimme peräjälkeen nämä: kurkunpääntulehdus x1, oksennustauti x 4, vesirokko x 2, silmätulehdus x1. Ai että, oli hyvä vappu. Jouluna 2014 aloitimme perheenlaajuisen yskän, joka kesti meillä muilla kahdeksan viikkoa ja Insinöörillä se on päällä edelleen. Meni vähän niinkuin keuhkoputkiin se homma.


Vuodet 2015 ja 2016 ovat periaatteessa olleet hienot. Tauteja on ollut vain pari ja ne on olleet lyhyitä. Lapset ovat olleet tänä vuonna kai kaksi kertaa pois tarhasta. Mutta tämä nyt juostu maraton antoikin sitten koko rahan edestä. Tai siis antaa, edelleen.

Todennäköisesti mulkun nimi on Adeno. Ykkönen sai sen 29. syyskuuta, ja siitä asti ollaan oltu kotona kipeinä. Ykkösen kuume kesti yhtäjaksoisesti 17 päivää ja oli hilkulla mennä taas keuhkokuumeeksi (ne hiton isot kitarisat ovat kyllä riesa!). Minä ja Kakkonen aloitettiin oma vuoromme yhtä aikaa, heti Ykkösen ensimmäisen aidosti kuumeettoman päivän jälkeen. Mulla on nyt seitsemättä päivää kuumetta, joka oli parhaimmillaan personal best 39.2. Kakkosella on seitsemättä päivää yli 38 ja eilen yöllä oli hengittely jo tosi pinteessä.

Nyt siihen valitukseen: Kuinka hemmetin kauan tämä yksi tauti meinaa vielä kestää? Me ollaan jo pelattu kaikki talon pelit läpi, puhallettu laatikoista löytyneet saippuakuplat ja serpentiinit, rakennettu-purettu-rakennettu jokainen Lego Friends, luettu hyllyn täydeltä kirjoja ja katottu aivan hävyttömän paljon telkkaria, piiretty tuhat piirustusta ja vedetty sata Robin-keikkaa (ilman pomppimista), asutettu sohva kaatopaikkavalmiiksi ja syöty talouden näkkärit sekä karkit viimeiseen muruun asti.

Kukaan ei jaksa kokata eikä kenenkään tee ruokaa mieli. Lihaton lokakuu on heitetty naurukammioon. Pyykkejä ei ole pesty viikkoon, astiat kasaantuu lavuaariin ja roskat eteiseen. Pyykkiä ei sinänsä kyllä tule lisää, koska ei enää jakseta vaihtaa yöppäreitä pois. Luulin tänään olevani jo ihan elämäni voimissa, joten aloitin raivauksen tärkeimmästä päästä: poistin itseltäni kaikki turhat karvat, kävin suihkussa ja lakkasin kynnet. Siihen loppuikin sitten voimat ja kuume kellotti takaisin mittariin.

Jos loppuun vielä vähän marttyyrinviittaa, niin arvaatteko mikä ärsyttää melkein eniten? Sitten _kun_ Insinööri saa tämän taudin, se saa sairastaa sen yksin kotona samalla kun palkka juoksee. Voi jumalauta.

Isossa mittakaavassa mun täytyy olla kiitollinen, ja olenkin. Kummatkin lapset ovat syntyneet terveinä, turvallisten synnytysten kautta ja ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

19 kommenttia :

  1. Kannattaisi ainakin astmatestit ottaa, jos noin paljon hengitystieongelmia ja flunssat pitkittyy. Terv. Itsekin astmaatikko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne kaikki pitkity :) Tästä on puhuttu jo lääkäreiden kanssa mutta toistaiseksi ei ole nähty tarpeelliseksi.

      Poista
  2. I feel you. Meidän enkka on vaan 9 kuumepäivää putkeen, joten 17 on kyllä hoocee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ollut tätä ennen koskaan edes laskenut :D

      Poista
  3. Se kirosana on p-ä-i-v-k-o-t-i. Trust me. Meillä lapset (kohta 3&6) ovat olleet kotona 6 vuotta ja molemmat ovat olleet kaiket vuodet erittäin terveinä, toisella ollut tähän mennessä 1 antibioottikuuri. Se on vain karu fakta, että lapset sairastavat päiväkodeissa paljonkin, valitettavasti. Miten ois kolmas lapsi ja kotona hengailu :) ?
    Ja oletko koskaan selvittänyt päiväkodin kosteustilannetta..? Home- tms tiloissahan flunssia yms esiintyy paljon normaaliakin enemmän.
    -Maija-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joo. Siinä lahoais ehkä vain äidin pää, mutta se päähän on selkeesti ihan ok menettää, kunhan ei nyt ANTIBIOOTTEJA.

      Eiku siis oikeesti, (meinasin tässä välissä pyytää anteeksi mutta hah) mutta mua vituttaa ihan hurjasti ajatus siitä, että syy olisi vain päiväkotiin viemisessä. Että paskaaks yksilöllisistä eroista, vanhemmat on kaikkivoipia ja voi ihan valita, että ottaako tän sairastelukierteen vai ei.

      (Paappa aina sanoi, että ei pidä provosoitua, ja vähänpä taas siitäkin opin :D)

      Poista
    2. Hahah. Vois siis vaihtaa sairastelukierteeen vauvakierteeseen: aina uus että voi "hengailla kotona". Mut tosiaan, päiväkodin rakenteiden kosteus- ja hometilanne ei ole ollenkaan huono idea tsekata / miettiä. Meillä sairasteltiin selkeästi enemmän kun lapset viettivät päivänsä homeisessa päiväkodissa.

      Poista
    3. Niin tai sitten se kirosana on vaan huono tuuri, luonnostaan heikompi vastustuskyky tms. Meidän kolme lasta on olleet päiväkodissa parivuotiaasta ja silti meillä ei juuri sairasteta. Pari flunssaa vuodessa yhteensä kaikilla kolmella, ehkä yks yrjötauti per vuosi. Syödään eineksiä välillä eikä eletä mitenkään erityisen terveellisesti. En tiiä onks sillä vaikutusta, et oon antanu lasten aika vapaasti tunkee suuhunsa kaikkee (sillon kun ovat siinä iässä olleet) enkä oo muutenkaan mitenkään erityisen pöpökammoinen. Että kaikkia julkisia ovenkahvoja ja kengänpohjia on nuoltu ihan huolella��

      Poista
    4. Oho, tämä oli yllättävä veto! En nyt ihan lähtisi vetämään tätä johtopäätöstä suorilta, vaan komppaan että kyse on yksilöeroista. Mäkin olin sen 2,5v kotona lasten kanssa ja silloin sairasteltiin kyllä ihan yhtä paljon. Toki mainittakoon että liikuimme ihmisten ilmoilla, niin kuin oletan kaikkien kotonakin hoidettujen tekevän? Toki päiväkoti lisää sairastelua kun jengi tuo kipeitä lapsia hoitoon. Mutta mä kyllä näen tämän niin että joskus ne pitää tauditkin sairastaa ja mieluummin nyt kuin aikuisena. Vikaa anonyymia kompaten: meillä on ihan sama meininkin. Ollaan oltu tosi hurlumhei ja uskon että nyt se kantaa kyllä hedelmää. Niin kuin sanoin, tämä oli _toinen_ tauti koko vuonna. Ja isäänsä Ykkönen ei ole kuulemma koskaan nähnyt sairaana.

      Poista
  4. Mulla uppos toi mainitsemasi ventoline-kierre. Meillä myös tytöllä menee aina, siis AINA, yskimiiseksi kaikki flunssat. Ja sitten yskitään seuraava 5-8 viikkoa ja vedellään Ventolinea, hengitellään höyryä ja yskitään silti niin että lopulta oksennetaan. Argh ja mur. Mut siis ei pitäny nyt itte valittaa vaan tsempata! Kyl se vielä helpottaa! Any day now...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tajusin näistä kommenteista että meillä ei oikeastaan koskaan niistellä! Flunssat ei mene räkään vaan keuhkoihin. Ja kyyyyyllä meilläkin oksennetaan yskästä, usein alkaa sillä Kakkosen flunssa. TSemp tsemp!

      Poista
  5. Meidän lapset on perusterveitä. Meillä on vältytty infektiokierteiltä, korvakierteiltä, niiltä laatoilta jne. Mun laskujen mukaan oksuja on kai ollut kolme tai neljä kahdeksaan vuoteen, jos sitäkään (kop, kop, kop - koputtaa lahoa päätään). Pari keskimäärin helppoa flunssaa kauteen ja ehkä yksi antibioottikuuri vuodessa - ehkä. Näitä tavistauteja meillä ei ole. Sen sijaan on vähän ADHD:ta ja autisminkirjoa. On ollut septistä lonkkaa, infektioastmaa ja kaikkea muuta. Mä olen sitä mieltä että ollaan päästy ihan järkyn helpolla. Toiset taas väittää että mun pitäis olla huolissani kun meillä on vakavia ongelmia. Onko?

    Mut joo astma kannattais tsekata jos ootte ventolinekierteessä. Ventoline kun on hetken helpotus ja hengitettävällä kortisonihoidolla saattais saada pidempiaikaista apua. Meillä kulkee Flovent mukana syksyn ekasta lentsusta kesäkuuhun ja vannon että se pitää ne pitkittyneet yskät poissa.

    Sitä en tiedä mikä oksutaudunestohaltiakummi me ollaan saatu, muu kuin että mä muistan aina kertoa noille että oksupöpöt lähtee vaan hinkaamalla käsiä kuumalla vedellä ja saippualla, siihen ei käsidesit ja hanan näyttäminen auta.

    Mut joo, henkilökohtainen valinta taitaa loppupeleissä kuitenkin olla perusterveet ja vähän neuropoikkeavat. Helpompaa kaikille.

    Tsekkaa se infektioastma, ja pyydä kortisonihoitoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sellainen tunne, ettei kukaan pidä omaa "kohtaloaan" pahimpana. Ei kukaan tässä kuitenkaan mitään kohtaloita elä, vaan ihan vaan elämiä. Ongelmien vakavuus kai määrittyy sen mukaan, miten ne itse voi ottaa, kai?

      Astmasta on tosiaan ollut puhetta mutta ei ole ollut lääkärinkään mukaan tarvetta testata ja ennen tätä Adenoa piippu oli varmaan vuoden koskematta. Mut voihan sitä aina uudestaan kysyä.

      Poista
  6. Täältä ainakin irtoaa sertifikaatti ja kunniamaininta tuollaisista sairastamisputkista. Tsemppiä, oikeasti!

    Meillä on kolme lasta joista kaksi on ollut pieninä infektioherkkiä (suositus astmatesteille täältäkin, infektioastmaan auttaa kortisoni) ja tietty päälle kaikki "normaalit" sairastamiset. x 3. Mutta ei meillä NOIN pitkiä aikoja ole taudit koskaan viipyneet. Kuulostaa ihan horrorilta!

    Meillä pojat nappasivat 0-3-vuotiaina yleensä syys-huhtikuussa flunssan per kuukausi, ja noin joka kolmas kerta meni toisella keuhkoputkiin ja toisella kurkunpäähän tai korviin. Sittemmin on helpottanut, eikä tauteja enää ole kuin pari kolme talvessa. Ovat myös yleensä parin kolmen päivän setejä max. Esikoinen on ollut lapsista kaikkein tervein. Häneen iskee lievä flunssa ehkä pari kertaa vuodessa. Ja hyvä niin, koska hänhän on jo sen ikäinen, että saa selviytyä taudeistaan arkipäivisin yksinään.

    Vatsatautien kanssa meillä oli tuossa parin vuoden ajan aivan peikkomainen flaksi. Ei yhtäkään oksennusta kahteen vuoteen! No, viime vuosi tasoitti tilanteen ja jokainen lapsi sairasti viiden kuukauden sisällä kolme vatsatautia. Nice... Kahdella kerralla saatiin puolison kanssakin oma osamme. Toivon lämpimästi, että nyt olisi edessä vähän iisimpi vuosi. Mutta ei näistä tiedä.

    Mä en kauheasti usko mihinkään poppakonsteihin tautien ehkäisyssä. Käsihygienia on ehkä tehokkain keino välttää pöpöt, mutta harvassa monilapsisessa perheessä kädet pysyy joka iikalla koko ajan niin puhtaina (ja poissa suusta), ettei mikään tauti koskaan iskisi - ja sitä myöten tarttuisi muihinkin perheenjäseniin. Yrittää aina voi. Ja joo, kyllä meillä napsitaan d-vitamiineja ja maitohappobakteereja ihan vakkarina. Mutta ei ne nyt varsinaisesti ole meitä suojanneet, ehkä.

    Niin että pikaista toipumista sinne. Ja Insinöörille ihanan leppoisia sairaslomapäiviä! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah kiitän! Ihana saada tunnustusta! :D

      Poista
  7. Heippa! Minulle tuli mieleen että onkohan teillä kotona mahdolliaesti kosteus/homevaurio kun noin paljon sairastelette? Me asuimme tietämättämme homeisessa asunnossa ja vauva sairastui kovaan yskään jo 2kk vaikka oli täysimetyksellä. :/ muutenkin oli paljon sairasteluja siellä asuessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, en ihmettele että tuli mieleen mutta ei ole mitään syytä uskoa niin. Tässä on eri asuntojakin kuitenkin ollut matkan varrella ja eri päiväkotejakin. Tosi kurja toi teidän keissi :(

      Poista
  8. Meillä on kolme lasta. Vauvasta lähtien kaikilla on ollut oma sairastelu tahtinsa. Esikoinen ei juurikaan sairatele, toinen sairastaa mielestäni ihan keskiverrosti pari/kolme flunssaa syksyllä ja toiset samanmoiset keväällä, kuopus sairastaakin sitten koko ajan ikää on kohta 11kk. Hän on sairastanut ihan viikon iästä lähtien. Taudit ei ole kummoisia, mutta kyllähän ne vähintään unet vie ja muuttaa iloisen ja perus tyytyväisen vauvan kärsimättömäksi. Kaikkia lapsia olen imettänyt samalla tavalla, eikä ole kyllä kummemmin suojannut ketään taudeilta. Saman katon alla asuvat ja kaikkia hoidetaan kotona. Isommat käy kerhossa ja koko porukka liikkuu kerhoissa, muskarissa, kaupungilla yms. Eroa on siis vain lasten iällä ja luonnollisella vastustuskyvyllä.

    Välillä kun kaikki sairastaa peräkkäin ja siinä sivussa itse niin meinaa järki lähteä. Onneksi meillä ei ole toistaiseksi ollut noin pitkiä sairasteluita. Tsemppiä sinne taudin nujertamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, ihanaa kuulla! tavallaan :D Tohon minäkin uskon. Ja jos yksi on taipuvaisempi sairasteluun niin se sitten tartuttaa muita.

      Taudit on nyt nujerrettu mutta Ykkösellä valuu uudestaan nenä :D :D

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.