Tiedemiesnaiset löytäneet uhrigeenin

keskiviikko 7. syyskuuta 2016 Valeäiti 8 Kommenttia

Ykkösen tarha anteeksi, eskariryhmän seinällä oli lappu ja sen vierellä kynä. "Tähän voitte vanhemmat halutessanne antaa yhteystietonne synttäreistä yms sopimista varten!"

Hienoa! Paitsi että "vanhemmat" tarkoittaa oikeasti "äidit". Listalla oli kymmenen nimeä ennen meitä, jokaisen kohdalla luki sievällä käsialalla "Maija (Petterin äiti) 040...". Äiti, äiti, äiti. Ja sitten me vielä ihmetellään, miksi synttäreiden järjestäminen, tarhalahjojen hommaaminen ja kaikki muut täysin pyytämättä elämään tulleet metatyöt nojaavat naisten vahvoihin kännykännäpytyssormiin. Tsotsottelin siinä itsekseni tilanteen surkeutta. Että on se nyt, äiditkö tosiaan nämä kaikki hoitaa?

Yhtäkkiä huomasin katsoa kättäni, joka jo tomerasti tuhersi meidän perheen vanhempien yhteystietoja. Siis meidän perheen äidin, minun numeronihan se siinä loisti. Oikein ilkkuen pomppi silmille että hah, siinähän nyt sitten vastailet kutsuihin ja lähettelet omia.

Sorruinko patriarkaalisen yhteiskunnan vaatimuksiin? Pidinkö koko juttua akkojen hommana? Seurasinko vain ryhmän aloittamaa liikettä, taivuin paineen mukana? Ei, paljon pahempaa. Löysin aivoistani killumasta seuraavan vahinkoajatuksen:
"Haluan kyllä olla itse sopimassa näitä juttua, ei sitä tiedä miten se Insinööri näitä sitten hoitaisi."
Siis veeteeäf. Ihanko tosiaan päivää vaille kolmekymmentäkuusivuotias mies ei osaisi vastata "Kiitos, Ykkönen pääsee Petterin kutsuille" tarkistettuaan tilanteen kalenteristamme? Tai sopia leikkitreffejä Ykkösen parhaan kaverin kanssa?

Jotain mätää näissä mun tippaleipäaivoissa on. Niihin on pesiytynyt jokin uhriutuva kontrolligeeni, joka haluaa olla kaikesta perillä ja sanoa viimeisen sanan, mutta kuitenkin väsyneesti vaatii muiden tekevän ne kaikki samat asiat pyytämättä, ja paree muuten olla vielä ihan samalla tavalla miten minä tekisin. Ole siinä sitten aviomies ja aktiivinen perheenjäsen. Kun et kuitenkaan osaa mutta tekisit jo.


Noin. Kyllä voi yksi lappu syöstä yksinkertaisen ihmisen syviin itseanalyysin ylilyönteihin. Huomenna menen ja vaihdan lapun sukupuolta. (en mene).

Ykkösen tarha anteeksi, eskariryhmän seinällä oli lappu ja sen vierellä kynä. "Tähän voitte vanhemmat halutessanne antaa yhteystietonn...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

  1. Aahhahaa, taas tuttu aihe! Meillä kiersi ko. lappu vanhempainillassa ja kopioitiin myöhemmin lapsille kotiintuomisiksi. Olin kierroksen alussa ja kirjoitin listaan automaattisesti oman nimeni. Kotiin tulleesta lapusta luin sitten korvat punottaen melkein kaikkien kohdalta MOLEMPIEN vanhempien numerot. Ja ne yksittäiset, joiden kohdalla oli vain yksi nimi, päättelin itsekin heti yksinhuoltajiksi. Ja nyt koen pakottavaa tarvetta jossain (missä? Vinkkejä?) huutaa, että iskäkin asuu meillä ja kyllä sekin osais näitä hoitaa. Ihan vain, ettei se ainoa informaatio, jota muut vanhemmat meidän perheestä saa, oo heti väärä. ;D

    ...vai annetaanko vain olla, molemmat? :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaa, nyt sun pitää ehkä mennä selventämään sinne lapulle että niin meillä on siis myös mies täällä ja se on siis mun aviomies ja lasten isä ja tota kyllä sekin osaisi mut mä nyt ajattelin.

      Poista
  2. I hear you. Huoh. Näin se vaan menee vaikka kuinka vastaan rimpuilee. Lisäksi jos mun mies huomauttaa asiasta suutun sikana. Että miten niin muka en luota että hän hoitaa (toki väitän luottavani mut tarkistan ja varmistan silti). Tästä huolimatta en yhtään epäile etteikö mies hoitaisi varsin vaativaa työtään ihan näppärästi.

    Ehkäpä voisin tänään tarhalla lisätä miehen nimen just tuohon samaiseen listaan jossa on ne vanhempien (=äitien) nimet ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua just toi suuttuminen on pahin! Että älä käy mua syyttelemään, mutta voisitko kuitenkin? Ollaan me hankalia!

      Poista
  3. So true! Meillä kerättiin päiväkodin toimesta lupa lähettää muille vanhemmille sähköpostiosoitteet ja tässä vaiheessa mukana olivat molemmat vanhemmat. Samalla viestiketjulla sitten informoitiin synttäreistä, kunnes jossain vaiheessa listalta oli yhtäkkiä pudotettu isät pois! Joku siis teki kaikkien perheiden puolesta sen päätöksen, että äidithän nää jutut hoitaa!

    VastaaPoista
  4. Mä olen ottanut tästä asiasta pienen mission itselleni. Jotenkin koen sen niinkin, että mulle on kunnia-asia, että olen valinnut puolison, joka myös hoitaa näitä juttuja. Molempien nimet laitetaan, tai välillä radikaalisti vain mies.

    Toisinaan tulee myös koulusta opettajien Helmi-viestejä vain mulle. Pöyristyttävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on aika ihana tapa ajatella, että se on kunnia-asia. Otan sydämeeni!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.