Mitä sulle kuuluu?

perjantai 16. syyskuuta 2016 Valeäiti 103 Kommenttia

Hyvää perjantaita rakkaat Valeäitilän asukit, ja terveisiä tien päältä. Täällä sitä taas huristellaan, tietokone sylissä, Onepiece päällä, pieni boyflu* pukkaamassa päälle ja ajatukset tukevasti saunassa ja Vain Elämäässä. Tässä matkaa tehdessä roikuin luonnollisesti kännykässä välttyen täysin perheeni kanssa seurustelulta** ja bongasin sieltä Nakki-Päivin mainion postauksen ja ajatuksen. Päivi kyseli lukijoiltaan, keitä he ovat. Kommenttiboksi oli superkivaa luettavaa! Minähän heti sitten apinoimaan. Mäkin haluaisin tosi paljon tietää, keitä siellä ruudun toisella puolella jumittaa. Olettekohan kaikki lapsellisia, mieleltänne tai perheeltänne? Kyrsiiköhän teitäkin Satun hyvin kuvaama turhautus ei-koskaan loppuvista kotitöistä? Mitähän te teette töiksenne? Katsottekohan tekin Vain Elämäätä ja mietitteköhän tekin miten se pitäisi kirjoittaa ja sanoa? 

Haluan ihan palavasti oikeasti tietää! Osan teistä toki tunnenkin, tai sillä tavalla nettitunnen. Jotkut teistä ovat olleet niin pitkän matkan mukana, että tunnistan jo nimimerkin lisäksi kommentin sävystäkin kuka kirjoittelee. Silti en tiedä kuka sinä olet? Kerro! Kerro heti tai vähän myöhemmin!***  


Moi, mä olen Hanne. OIen 33-vuotias, pitkä ja kömpelö. Syön jäätävät määrät karkkia ja teen päivisin töitä oman yrityksen parissa liiketoimintaa kasvattaen ja vähän liian pitkillä kahvitauoilla viipyen. Tykkään laulamisesta, koriksesta ja sanaleikeistä. Ja kirjoittamisesta, ihan hirveästi. Haluaisin olla enemmän sitä ja vähemmän tätä mutta ennen kaikkea ihan vaan tämä mikä nyt olen, ja onnellinen siinä. Toivon parempaa selkää ja lottovoittoa, jotta saadaan se mahtava talo rakennettua. Puhun nopeasti ja usein liikaa, mutta osaan kyllä myös kuunnella. Palelen lähes aina, paitsi silloin kun puen lapsille vaatteita eteisessä ja kaikki huutaa. Inhoan lähijunia mutta rakastan kaukojunia.

Sellainen olen minä. Kuka ja millainen sinä olet? Mitä teet ja mistä tykkäät?

* Boy flu on manful:n vähemmän tunnettu esiaste, jossa sairastunut luulee, toivoo ja kuvittelee saavansa kohta manflun. Todennettavat oireet ovat pienet, mutta tunne totta.
** Insinööri on ostamassa jotain tietokonehärpätintä ja lapset ihmettelee Lego-mainoksia Verkkokauppa.com:in ruudulla
*** Myös Suomen Blogimedia eli minun yksi tulolähteeni haluaa tietää. Jos siis bongaat täältä lukijatutkimuksen, käy pliis vastaamassa. Se auttaa myös mua! Tein juuri itse kyselyn ja siihen meni vain muutama minuutti.

Hyvää perjantaita rakkaat Valeäitilän asukit, ja terveisiä tien päältä. Täällä sitä taas huristellaan, tietokone sylissä, Onepiece päällä, ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

103 kommenttia :

  1. 34v kahden lapsen äiti, joka on palailemassa työelämään mammailulomilta. En siis saanut vakkaripaikkaa, joten teen opesijaisuuksia. Mikä tuntuu muuten just nyt hyvältä, koska ruuhkavuosi-käsite alkoi tuntua liian tutulta tänään loppuneen sijaispätkän aikana. Maanantaina ei töitä, vaan treffit meiän yhteisen tutun kanssa. Näin ainakin muistelisin kaverin sanoneen kerran kun haettiin esikoisia kerhosta vajaa vuosi sitten :)

    Kunhan lapset nukkuu, telkkarista pyörähtää käyntiin Vain elämätä. Kotityöt ei lopu tekemällä,joten luovutin jo tän päivän osalta. Sua seuraan, koska kirjoitat niinkuin mä haluisin osata kirjoittaa. Mutta kirjoittaminen takkuaa, joten mä ompelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei sä voit sit ommella mun puolesta koska mä en todellakaan osaa 😂 Ja mikä mikä yhteinen tuttu, nyt kävi kiinnostaa :) kiva kuulla sinusta!

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Moi, Mä oon Karita ja muthan sä tunnetkin jo entuudestaan ja tiedät, että mäkin tykkään laulaa ja kirjoittaa. Kovin mieltä vapauttavaa tekemistä molemmat. Liikunnastakin tykkään ja valmennan ja ohjaan liikuntaa myös muille. Senkin sä kyllä jo tiesit :) Mutta muutamaa juttua et taida tietää musta: Olen ollut joskus työkseni bingoemäntä ja olin ennen kova harrastamaan Tarot -korteilla ennustamista. Enkä söis koskaan leipää, jossa on täytteet epätasaisesti ja väärinpäin. Kinkku alle ja juusto päälle :D Jos leipä on erimallinen kuin esim kinkkusiivu, leikkaan kinkun palaseksi, jotta saan se tasaisesti leivälle. Sellainen avaus tähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana muru, sunhan jutut tiedänkin :) paitsi että mitä hittoa, toi kinkkujuttu oli alusta loppuun väärin!!! :D

      Poista
  5. Olen yhden lapsen äiti ja opettaja. Molemmissa hommissa on parantamisen varaa, mutta en suinkaan ole toivoton. Molemmat pestit on kuitenki sitten sitä mitä haluaa tehdä. Vain elämäätä en ajatellut katsoa, yritän olla muka erilainen. Sitä paitsi Vain kuolemaa (löytyy youtubesta, hevarit tekee kaiken hauskemmin) huvittaa huomattavasti enemmän. Haluaisin syödä tänään vielä lisää jäätelöä, koska lapsi nukkuu ja työviikko on taas paketissa, mutta osallistun paraikaa lääketieteelliseen tutkimukseen, johon täytetään ruokapäiväkirjaa. Eli en kehtaa kirjottaa sinne tälle päivälle enää lisää paheksuttavia asioita. Ja valehdella en uskalla. Aloin lukea Valeäitiä aika lailla tasan tarkkaan vuosi sitten, kun sain lapsen. Sain sitä kuuluisaa vertaistukea lukemalla ihan kaikki tekstit, hyvä minä ja kiitos Valeäiti. Ja nyt on maailma sellaisella mallilla, että taitaa olla meidän Kakkonen tulossa huhtikuussa, joten saatan joutua palaamaan blogissa taaksepäin hakemaan jälleen sitä vertaistukea toden teolla. Valeäiti voinee tästä päätellä, että ei ole onnistunut ainakaan tätä Feikkiäitiä säikyttämään... Mutta vähän olen silti tulevasta kauhusta kankea. Onneksi ihan hirveästi en kerkeä asiaa vielä ajatella. Minä tykkään lukea älykkäitä juttuja. Kirjoista ja täältä, enkä muuten lue muita blogeja. Että odottelen aina innolla uusia juttuja. Niin ja loppuun vielä se, että täytin tänä vuonna 30, joten yritän olla myös Feikkiaikuinen. Woopwoop

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Vain kuolemaa"!!! En kestä :D :D viikon paras! Vitsi miten otettu olen että luet tätä blogia ❤️ Onnea kakkosesta! Hyvin se tulee menemään! Ja vaikka ei menisi et kuitenkaan muista siitä mitään jälkikäteen 😂😂

      Poista
  6. Kohta kolmen alle kouluikäisen pojan (oh man, kirjaimellisesti...) äiti, 34 vee. Löysin sut Snapchatistä joskus vuosi sitten ja valuin sieltä seuraamaan blogiakin. Tykkään siitä, että oot ihan tavallinen - ei silleen pahasti vaan hyvästi. :) Snäpissä varsinkin kaikki on niin vegaania ja boheemia ja somistajaa. Että virkistää, kun voi kuunnella tai lukea semmoisiakin juttuja, jotka vois tulla omastakin päästä. Sellaisia sopivan kyynisiä. :)

    Oon ollu Kakkosen syntymästä asti kotosalla, mutta välttelen onnistuneesti kotitöiden tekemistä. Näin pölyrätin suunnilleen ensimmäisen kerran, kun tutustuin mieheeni. Kyllä sen tietää, kun se oikea sattuu kohdalle. :D

    Mäkin muuten palelen aina. Paitsi lapsia pukiessa. Ja raskaana. En kyl aatellu käyttää tätä lämmitysmuotoa enää neljättä kertaa. Villasukat on kätevämmät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on ehkä siisteintä ikinä - löysit mut Snäpistä ja sieltä tänne? Mahtavaa! Ja apua täytyy siis alkaa snäppää taas 😂 Ihana kun olet täällä!

      Poista
  7. Terhi täällä. Nyt luen Lontoosta käsin, kohta Düsseldorfista. Me siis muutetaan aika usein. Sitten huomasin yksi päivä puolitoista vuotta sitten kasvattavani saksalaista lasta, ja tuli identiteettikriisi. Siis sellainen kunnon, buum, mites tässä nyt näin kävi. Kävi kai kun ennole koskaan päässyt neuvolaan! Raskaana asuin Unkarissa, äitiyslomalla Saksassa ja nyt siis Englannissa. Piti alkaa selvittää itselle millainen on suomalainen äiti ja että olisiko minustakin sellaiseksi. Matkalla itsen parempaan ymmärtämiseen löytyi paaaljon blogeja, ja ihan hemmetin fiksuja äiti-ihmisiä! Ammatiltani olen maisterisnainen. Tällä hetkellä teen väikkäriä kotoa käsin ja silloin tällöin opetan halukkaille suomea ja sen sellaista. Harrastuksia on pyykin pesu, kaikenlainen muuttolaatikoihin liittyvä puuhastelu, turhan tiedon keräily ja juoksu. Tykkään hyvistä kirjoista, kauniista valokuvista, pitkistä yöunista ja kaikenlaisista kieliopeista. Vihaan lukea ulkomaankieltä illalla, mistä saatiinkin ennen aika usein mehevä riita aikaan, kun neuvoteltiin illan tv-politiikkaa. Luojalle kiitos netflixistä ja saksalaisille dubbauksesta. Suomalaisia tv-ohjelmia en katso, ellei Fröbelinpalikoita ja Musarullaata lasketa. Haluaisin kyllä, mutta tarjonta on niukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oj då, voin kuvitella että on vähän identiteettikriisiä. Aikamoinen älykkönainen siellä, kieliopit ja kaikki! Kato hei suomenkielisistä Siskonpetiä ja Kimmoa. Ne on aika ok :)

      Poista
  8. Mä oon Tiina 35 äiti ja vaimo keski-Suomesta. Mulle tuli olo, että ollaan tunnettu toisemme nuoruudessa. Tai jos oot sama Hanne kuka kävi soukassa talleilla ja kenellä on isosisko?

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No MOI Tiina, ollaanhan me tuttuja!!! ❤️❤️ Hämmentävää :) eikö me teidän kanssa katottu sitä kamalaa Candymania, ehkä jopa sun porukoilla Sadun ja Minnan kanssa? :) ps. Oon himotellu pussukkakassia ittelleni ;)

      Poista
  9. 58-vuotias kolmen ihanan tyttären äiti ja kahden ihanan ihanan mummo. Olin aikanaan kotiäitinä n. 11v., väitän tietäväni, mitä on olla lasten kanssa kotona. Syön ihan liikaa karkkia (joka päivä) ja jätskiä (melkein) joka päivä, nukun liian vähän (lykkään aina nukkumaan menoani, vaikka ei enää ole edes lapsia, joiden nukkumaanmenon jälkeen näin tekisin). Liikun sentään tällä hetkellä (mielestäni) riittävästi. Piti katsoa Vain elämää, mutta nukahdin kesken (pitää katsoa ruudusta siis). En yhtään tykkää siivoamisesta, lykkään sen helposti aina seuraavalle päivälle eikä sekään ole kyllä fiksua. Unohdan täysin ikäni lueskellessani teidän nuorten äiti-bloggareiden blogeja (ja monessa muussakin kohtaa elämässä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, 11 vuotta kotona?? Respect! Kuulostaa jotenkin ihanalta sun elämä, tunnut löytäneen asiat jotka tekee onnelliseksi :) sellaiseksi nuoreksi mummoksi minäkin haluan! Onpa mahtavaa että olet täällä, kiitos :)

      Poista
    2. Niin ja siis työterveyshoitaja, miten se nyt jäi pois...

      Poista
    3. Haha, arvasin äitini löytyvän täältä :). Eli Anna-Liisan esikoinen, niiden kahden ihanan ihanan lapsenlapsen äiti (1 ja 2 vee). TKK:lla opiskellessa löytyi ihana mies, jonka töiden mukana olemme koko kööri komennuksella Shanghaissa - vielä vuosi. Oma työ odottaa Suomessa - itse asiassa samassa firmassa Ykkösesi kummisedän kanssa.

      Poista
    4. MITEN SIISTIÄ, viihdettä yli sukupolvirajojen! :) Ja nyt mä mietin päätäni puhki kuka sä olet. Ykkösen kummisetä on niin iso firma että joutuu hetken hakemaan :D Kiva kun olet täällä!

      Poista
  10. 30-vuotias kahden lapsen äiti, jonka muksut muistuttaa sun lapsia blogitekstien perusteella. Kaksi tyttöä, esikoinen täyttää kuusi nyt talvella ja kuopus täytti neljä kesällä. Mies, omakotitalo Espoossa, kolme koiraa. Luen todella paljon, raahaan itseäni ja perhettäni metsässä paljon, harrastetaan partiota lähes koko perhe. Olen insinööri, mutta haaveilen sivutöikseni tekeväni vaikka jotain opetusjuttuja. Tai jotain ihan muuta. Niinpä päätin aloittaa avoimessa yliopistossa kirjallisuuden opinnot. Tukee hyvin tätä rakennusinsinöörin ammattia :D

    Seuraan sua snäpissä kanssa, ja nyökyttelen niin usein sun ajatuksille ja kuvauksille lapsista. Todellakin, noin just meilläkin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iik tää snäppijuttu on tosi yllättävä! Kun ei siellä koskaan musta hirveästi ihmiset niitä juttuja katso joten oon vetäny vähän mitä sattuu :D nyt täytyy heittää teille terkut!

      Mahtava juttu myös noi opinnot! Hyvä sinä!!

      Poista
  11. 33-vuotias 2 tytön äiti Espoosta. Samoja ruuhkavuosia elellään, yritän niiden keskellä myös pitää rankani ja pääkoppani kunnossa, hengitellä välillä, silittää lasten tukkaa ja lukea niille satuja. Ja sit käydä lenkillä ja jumpassa ja töissä ja työmatkalla ja vanhempainillassa ja nukkua ja nauraa paljon. Tykkään mun työstä, hurjasti, haluan kehittyä siinä ja tulla hyväksi pomonaiseksi. Tykkään myös meidän aika uudesta talosta, viinistä, hyvästä ruuasta, kavereista, sisustelusta, lukemisesta, urheilusta. Kaikesta ihan tavallisesta, vaikka en muka ole omasta mielestä tavallinen. Sun blogi on mahtava! Kirjoitat aidosti ja rohkeasti, ehkä niin miten itsekin haluaisin kirjoittaa. Olet hauska ja vaikutat tosi hyvältä tyypiltä! Kiitos kun saan lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susta tulee varmasti hyvä pomonainen! Kannustan sua täältä käsin ihan hulluna!

      Voi miten kauniisti sanottu, kirjoitat sitäpaitsi itse tosi hyvin! En kestä että sanot "kiitos kun saan lukea" - kuule ihan kiitos sulle että luet. Se merkitsee paljon.

      Poista
  12. Kaisa 31 v, kahden lapsen äiti. Ja kumma kyllä, opettaja, joita löytyi jo tuolta aiemmista esittäytyjistä! Tykkään tanssia, laulan kuorossa ja to-del-la-kin katson Vain elämäätä. Kuuden pääkaupunkiseudulla asutun vuoden jälkeen olemme palanneet pohjoisemmaksi kotikonnuille ja kärsin "pitäiskö äkkiä hankkia oma koti tän kolmion tilalle" ja "mistä mä ikinä saan töitä äitiysloman jälkeen" -tyyppisistä neurooseista. Oon lukenut sun blogia esikoisen syntymästä saakka, eli suunnilleen viisi vuotta! Tykkään sun taitavasta, humoristisesta ja toisaalta syväluotaavasta kirjoitustyylistä. Luen jatkossakim innolla. Onnea ja menestystä yrittäjän uralle! ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen selkeästi opettajien mieleen - eka kerta sillekin, hah!! :) apua olenko mä kirjoittanut tätä siis kohta viisi vuotta?!? Apuva.

      Poista
  13. Olen 22-vuotias opiskelija, 6 lapsen isosisko ja toivon mukaan joskus itsekin äiti, tän blogin lukija jo vuosia eikä mitään aavistusta mistä tänne päädyin. Mäkin harrastan laulua, asun hyvän ystäväni kanssa kämppiksinä,rakastan seura- ja uunisaaria tuulisina syksypäivinä,välttelen kasautuvaa tenttikirjapinoa ja haaveilen vanhasta omakotitalosta ja pihasta ja niistä lapsista siellä pihalla. En harrasta blogeihin kommentointia paitsi silloin jos on joku arvonta,nimittäin arvontoihin osallistumista harrastan aktiivisesti (lisää niitä!).Välillä tuntuu, että oon 15-vuotias jonka tehtävä on esittää uskottavasti aikuista, välillä taas että oon henkisesti keski-ikäinen joka bileiden sijaan menee mielummin vanhempien luo tekemään omenahilloa. Enkä edes erityisemmin tykkää omenahillosta..Näin opiskelijana tulevaisuus stressaa aika paljon, mutta yleisesti ottaen elämä on varmaan aika jees kun vaan muistaa huomata sen aina välillä. Mun motto on itse (?) vahingossa whatsappissa keksimäni kuolematon lause :"ku tekee ni sit on tehty", oli sitten kyse tuosta oman firman perustamisesta, tenttikirjan lukemisesta, hammaslääkärin varaamisesta tai tiskaamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomaisen hyvä motto! Toimii todellakin, mä just kirjoitin mun upouuden sähköpostinkin allekirjoitukseen vähän vastaavaa. Mun mielestä sulla on just paras vaihe elämästä menossa (tai no jokainen vuosi tuntuu tätä nykyä olevan vaan parempi :)): voi ite päättää onko teini vai kypsä aikuinen. Kuinka siistiä! Kiva että olet täällä :)

      Poista
  14. Olen 33-v. lukija P-K:n seudulta (sieltä Heinäveden mökin naapurimaakunnasta;)). Kahden tytön äiti, vaimo miehelle, koiran omistaja. Myytiin kesällä itse rakennettu (itse ja itse, avaimet käteen-periaatteella) koti ja ostettiin isompi, toisten tekemä ja sisäänajettu oma(pankin)kotitalo, mielenkiinnolla seuraan teidän taloprojektia. Et josko sitä itsekin vielä joskus rakentaisi.. Meidän esikoinen on samaa vuosimallia kuin teidän kakkonen.
    Olen melko varma että olet hyvän ystäväni ja esikoiseni kummitädin kaksoisolento, molemmat pelaatte korista ja sillä on myös selkä ollut sökönä.
    Löysin blogisi muistaakseni esikoisen vauvavuoden aikana toisen bloggarin (olikohan vauva.fi:n Jennijee?) kommenteista tai sitten sut oli linkitetty johonkin postaukseen missä olitte istuneet terassilla. (??) Voitko kertoa jos sulle toi Jennijee ei kerro mitään, koska se blogihan loppui jo muutama vuosi sitten ja minua vaivaa että mikähän se mahtoi olla mistä löysin blogiisi... Nyt kun tätä kerran lähdin miettimään! :D (ja tähän aikaan yöstä, hyvä tavaton!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla että talon rakentamisesta voi selvitä järjissään :D :D Toki muistan JenniJeen, ja muistan myös sen terassikeikan! :) Toivottavasti sait nukuttua vaikka vielä keskellä yötä näin tärkeitä asioita mietiskelit :D

      Poista
  15. Olen 50+ kotona lasten kanssa työskentelevä kuuden, jo aikuisten lasten äiti ja yhden vauvelin Mamma. Luen blogeja iltasaduiksi itselleni lapsiperheitten arjesta. Pysynpähän kartalla miten tänä päivänä lasten kanssa elellään kaiken kiireen keskellä. Oi voi kun aika kultaa muistot, onhan meilläkin vilskettä tainnut olla, kun lapset synt 10,5v sisään. Minusta on aivan ihanaa kun joku osaa kirjoittaa asioista, joita on itsekin läpikäynyt aikanaan. Hastavaksi lukemisen vaan tekee tämä puhelimesta lukeminen, pieni ruutu. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelen, tämä mun blogi on vielä kännykällä ihan kamala! yritän muuttaa pohjan piakkoin jos vaikka helpottaisi. Tosi hauskaa kun täällä on mukana myös ihmisiä, joille tämä on enemmän vanhojen muistojen lukemista kuin tämän hetken vertaistukea. Ilahduttaa mua kirjoittajana että sopii kaikenlaisille ihmisille :)

      Poista
  16. Perheen, työn, lasten ja omien harrastusten, parisuhteen, ystävien kuuluisista ruuhkavuosista moikka! Kotityöt putoo prioriteettilistalla viimeiseksi, sitä ennen sijoitan lasten kanssa vietetyn ajan, työt ja pienet muruset oman kunnon ylläpitoon ja parisuhteeseen. Kuulostipas ylevältä, mutta työpaikka on kotoa 160 km päässä, joten vessojen pesu ja kotiruoka ei pääse ihan top-teniin tässä elämäntilanteessa. Onneksi etätyöt, eli sinne toimistolle/pk-seudulle ei tarvitse ilmaantua ilman asiakaskäyntiä/muuta todellista syytä päivittäin.
    Harrastan juoksua, pumppia, futista ja nykyään harvemmin juhlimista ja pilkkuun asti tanssimista kavereiden kanssa. Oon lukenut sun blogia mooonta vuotta, mulla lapset alle 10v. Diggaan sun realistisia ja hauskoja tekstejä ja samaistun usein niihin (työ, perhe, vitutus, kuntoilu, lastenvaate/urheiluvarusterumba you name it). Oot tosi rohkea aihepiireissä, joista kirjoitat, isot kiitokset!
    Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha, ylevää mutta fiksua! Tosi hyvä jos saa tiputettua noi siivoukset priolistalta vaikka kokonaan pois, eihän sillä oo oikeasti yhtään mitään väliä. Tosi kiva että jaksat lohkaista siitä kiireisestä arjesta vielä mullekin aikaa, kiitos :)

      Poista
  17. 35-vuotias yhden 5-vuotiaan äiti ja insinöörin vaimo pääkaupunkiseudulta. Olen töissä IT-alalla keskijohdossa ja mukana Valeäidin kelkassa ihan ensimmäisestä julkaisusta lähtien! Sait heti imaistua faniksi, ja sillä tiellä edelleen :) Kommentoin ääriharvoin ja vaihtelevilla nimimerkeillä, mutta ahmin edelleen jokaisen jutun. Ja palaan monesti vielä lukemaan kommentteja, kun sekin on yleensä niin kivoja. Aiheet on kasvaneet vuosien varrella vauvankakasta laajemmalle samaa tahtia, kun omakin elämä ja kiinnostuksenkohteet vauvan kasvaessa. Valeäiti on paras!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, ihana sinä! Tästä tuli niiiiin hyvä mieli, luin kommentin ekana aamulla ja ihan melkein tippa silmässä täällä. Tosi tosi ilahduttava kommentti, kiitos Elli :) Muistan kyllä sut ainakin tällä nimimerkillä jo sieltä kaukaakin!

      Poista
  18. Heippa! Täällä kirjoittelee nelikymppinen lääkärisnainen, jolla kolme alakouluikäistä muksua. Olen fanittanut Valeäitiä varmaankin jo kolme vuotta. Meillä on sun kanssa paljon yhteistä: Selkäni on aivan umpisurkea (tursuilevat välilevyt), palelen aina ja syön ihan liikaa karkkia. Lisäksi pääni hajoilee milloin mistäkin, viimeksi eilen yleisestä lapsiperheen arkisähellyksestä: tavarat aina hukassa, kamala sotku koko ajan, ei jaksaisi aina laittaa ruokaa yms. Ihailen sun rohkeutta hypätä yrittäjyyteen, itse olen sen verran mamis, ettei minusta taitaisi olla siihen. Olet pelastanut monta päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ilahduttava kommentti tämäkin, kiitos! Mä siis jatkossa pyydän aina sulta terveysneuvonnat täältä kun ei ole enää työterveydenhuoltoa :D Kiva kun olet mukana ja kiitos vertaistuesta! Ei kai kenelläkään meistä ole siisti koti ja aina ruoka valmiina? Eihän?

      Poista
    2. Ja täällä toinen lääkärisnainen, joka myös kokee, että meillä on niin paljon yhteistä: selkä, karkit(!), lasten ikäero, koris (tosin itse pelasin vaan yläasteikäisenä, mutta sen jälkeenkin haaveillut siitä monesti). Ikää 30v ja 3 päivää, lapset nyt 2v 6kk ja 3v 10kk. Omakotitalo Espoosta, liian monta autoa, ei onneksi koiria. Taisin eksyä blogiisi unikoulujen kautta, voin nimittäin kertoa et valvottu on!

      Poista
    3. Hei mene takaisin korikseen, nyt on paljon harrastejengejä! Laita vaikka Sukkiksille viestiä :) Eli Sukkana Sisään Nimenhuuto.com in kautta :) Kiva että olet täällä!

      Poista
  19. 37v. Teollisuuden ylempitoimihenkilö. Miesvaltaisella alalla. Löysin blogin ystäväni suosituksesta.
    Kirjoitat hulvattomasti. Tiedän, että irl olisimme samalla puolella ja hyviä ystäviä :)

    Olen vahva, vaikka välillä haluaisin olla vähemmän sitä. Olen puhelias, ylisosiaalinen, empaattinen, hymyilevä, lyhyt ja vähän pullukka (omasta mielestä). Rakastan kaikkea kaunista. Yhteen aikaan surin, etten ehdi nähdä kaikkea maailman kauneutta yhden elämän aikana.

    Rakastan väittelyitä. Ihailen ihmisiä, joilla on intohimoja jotain tiettyä asiaa kohtaan. Mä olen enemmänkin tehosekoitin, vailla päämäärää.
    Olen vahva idealisti. Heikompien puolustaja ja tasa-arvoisuuden edistäjä. Olen Martta - ollut jo 6 vuotta.
    Osaan kaikenlaista. En kuitenkaan ole se "the paras" missään. Paitsi itsenäni ja luotettavana ystävänä.

    Mulla on monenlaisia traumoja elämästä, mutta niitä enemmän sisua ja selviytymisen tahtoa. Mun saappaat on syvällä savessa ja maalaisjärki tuntuu pelaavaan keskivertokansalaista paremmin. Olen se ihminen, jolle puretaan huolet ja surut, haetaan tukea ja vahvistusta - olen Leelian lepotuoli. Välillä en jaksaisi sitä. Enimmäkseen jaksan.

    Olen suorittaja. Olen hyvä äiti. Olen onnistunut kasvattamaan 2 poikaa, jotka ainakin nyt ennen teini-ikää ovat niin hyväkäytöksisiä, että muut voivat kadehtia :) Olen aina pärjännyt lasten kanssa.
    Minulla on auktoriteettia ja karismaa. Ilman, että edes avaan suutani. Kesti kauan, että uskalsin myöntää sen itselleni ja olla ylpeä... vielä opettelen, miten hyödyntäisin noita ominaisuuksia parhaiten.

    Aloitin joogan eilen. Pitäkstä aikaa. Ensimmäisten hengitysten aikana alkoi itkettää. En koskaan muista huolehtia itsestäni tarpeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostat ihanalta tyypiltä. Tunteet pinnassa on hyvä kulkea, itkeminen vielä parempaa! pidä huoli ittestäsi nyt kuule <3

      Poista
  20. Täällä Laura "yhteinen tuttu" moi!

    Mulla on 2- ja 5-vuotiaat pojat. Äippävapaat loppui juuri ja työpaikka etsinnässä vaatetusalalta. Haaveilen omasta pihasta ja siististä kodista. Omalla ajallani haluaisin ommella enemmän, ainakin siihen asti kunnes pitää ruveta purkamaan mutta todellisuudessa rötvään sohvalla roikun netissä ja katson telkkaria samalla.

    Blogisi fani olen ollut aina! Mahtavasti lapsiperheen elämästä kirjoitetut tekstit ovat koukuttaneet. Kiitos! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, salaisuuden verho rakoilee! :D Säkin voit ommella ihan mulle suoraan, kyllä kävisi parit duunimekot. Saat näkyvyyttä! ;)

      Poista
  21. Viisikymppinen nainen Etelä-Saksasta. Luen paljon, tykkään pitkistä kävelylenkeistä, vaeltamisesta vuorilla ja matkustamisesta. Rakastan keittokirjojen selailua, josta lähes aina seuraa kauppareissu ja keittiössä hääräily. Karkkeja syön kerran vuodessa. Olen ollut viimeiset neljä kuukautta vapaaherrattarena oltuani pitkään johtotehtävissä liike-elämässa ja nyt mietin mikä minusta tulee isona. Luen suomalaisia blogeja ihan kielen takia. Luen vain hyvin ja hauskasti kirjoitettuja blogeja ja Valeäiti on sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, Etelä-Saksa, gefällt mir sehr! Oi kun mäkin inspiroituisin keittokirjoista. Kiitos ihanasta kommentista :)

      Poista
  22. Moikka Valeäitee. Olen Ritu kirjoittelen Rouva Tiaisen ja Vapaalla Kädellä-blogien takana. 38 (aak)-vuotias, juurikin kesällä irtisanoutunut ja Hollantiin muuttanut "edustusrouva" (hehee). Siis kotoisasti kotiäiti kahdelle lapsoselle vuosimallia -08 ja -11. Tykkään lukea, hääräillä himassa, järkkäillä, organiseerata, ommella, askarrella ja puuhailla... ja pyöräillä. Se on täällä parasta. Sarkastista ja itseironista huumoria viljelevä ja rakastava lukija tykkää kovasti sun kirjoituksista ja yrittää tsempata sua eteenpäin. p.s. ei tarvinnut green peacea sinne Ranskaan.. oli tilaa rantsussa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heipä hei Rouva Tiainen, vanha tuttu! Hauska kuulla sinustakin vähän taustoja :) Edustusrouva kuulostaa mielenkiintoiselta :D

      Poista
  23. Olen Anna ja asun Milanossa italialaisen miesystäväni kanssa. Päätyökseni kirjoitan sovelluksia asiakkaillemme, mutta tykkään myös rakentaa kotisivuja ja ohjelmoida pieniä hyötyohjelmia lähinnä omaan käyttöön. Rakastan moottoripyöräilyä ja metallimusaa, erityisesti Nightwishin seurassa mopo tahtoo lähteä käsistä. Milloin sormet eivät ole näppäimistöllä tai käsi kaasukahvalla, väkerrän käsitöitä. Viihdytän itseäni hyvien blogien seurassa, rock-konserteissa, irkkupubeissa tai muuten vaan luuhaamalla kaupungin vilskeessä. Mulla ei ole rutiineja, tai oikeammin rutiinit vaihtuvat jatkuvasti. Seuraan sun blogia, koska kirjoitat taitavasti ja viihdyttävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oohlalaa mikä mimmi! Kova! Meillä olisi salettiin hyvät bisset jossain hyvässä pubissa.

      Poista
  24. Täällä yhden pojan äiti ja kahden tytön mummi, joka ei lainkaan ymmärrä käyvänsä kovaa vauhtia kohti seitsemääkymppiä. Tykkään lukea fiksua, älykästä ja usein riemastuttavaa tekstiäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai jee miten mahtavaa! Ihana että olet täällä :) :)

      Poista
  25. No sähän nyt jo musta jo jotakin kai...mutta...

    44v. kolmen kouluikäisen lapsen äiti Seattlen itäpuolelta. Rinsessa on kahdeksan ja kolmasluokkalainen terot , on kuus ja ekalla luokalla.

    Mä pelastan maailmaa, tai siis kuvittelen pelastavani, potilas kerrallaan läheisessä yksityssairaalassa junailemalla niille halvempia lääkkeitä ja puhumalla vakuutusyhtiöt maksamaan niitten toimenpiteet. Ei oo harvinainen skene että saan asiakkaalta puhelun kun apteekki iloittaa lääkkeen maksavan $800, ja sit me junaillaan hommaa ja lopulta samat lääkkeet irtoaa satasella, tai jopa ilmaiseksi. Niin että jos ei nyt ihan maailma pelastu niin ainakin helpotan meidän potilaitten elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai vitsi vähänkö sulla on hieno ja merkityksellinen työ! Kiitos kun kerroit lisää :)

      Poista
    2. Oon aina kokenut jotenkin vaikeeks kirjoittaa duunista... kiitos kun innostit :)
      http://tahdonasiat.blogspot.com/2016/09/duunista-saa-muutakin-kuin-rahaa.html

      Poista
    3. Mahtava kirjoitus ja mahtava työ! Kiitos!

      Poista
  26. 30-v juristi ja yhden lapsen äiti. Blogia oon lukenut lähes kaksi vuotta, ja se pelasti äitiyskriisini kun olin kotona. Ihana oli löytää blogi, jossa työ, ura, eteneminen ja itsensä toteuttaminen on tärkeää. Ja on ok syödä ulkona/ woltia jne sekä juoda skumppaa :). Arvostan paljon, että kirjoitat omalla naamalla ja nimellä vaikeista asioista ja että perustit firman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi veljet, miten ihana kuulla että olen voinut auttaa ❤️❤️ Kiitos kauniista sanoista!

      Poista
  27. Heidi, moi! Pian 33 v ja lapset 6, 4 ja 1v3kk. Ope. Paitsi nyt kotiäiti.

    Samaistun sun juttuihin usein hämmästyttävän paljon. Tosin joskus en sitten yhtään. (Esim. Urheilu- ja yrittäjyysosioissa.) Oon mielestäni yhtä fiksu ja hauska kuin sä, mutta harmikseni en osaa kirjoittaa sitä hauskuuttani auki oikeilla sanoilla. Taidan sortua liian usein pisteiden sijaan pilkkuihin. Tai huonoihin sanoihin...



    Pitkä ja kömpelö oon mäkin. Oon rasittavan takkutukkainen ja vähän oudon näköinen. (Juuri tänään oon päättänyt leikkauttaa taas otsatukan.) Inhoan palelemista ja pimeää, ja mulla on aina kylmät sormet ja nenä. Sielultani oon taiteilija. Ja maalaisjuntti. Vaikka tosijuntiksi oon ehkä liian hienopieru ja laiska. Välillä oon paniikkiin asti ahdistuva, ja taas välillä viisas (kröhöm) ja elämänsä hienosti hallitseva.

    Tällä hetkellä palelen mökillä pimeässä kamarissa, nukutettavista 2/3 on nukahtanut. Mulla on myös orastava boy flu, reppana esikipeä tutina ytimissä. Mutta jaksan toki puhua itsestäni rivikaupalla, kun joku sattuu sopivasti kysymään.

    Pinnasängystä kuuluu sinnikästä päristelyä ja viereisestä huoneesta dippikastikkeen sekoitteluääniä...

    Kivaa lauantaita sulle ja kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No moi Heidi PIi, tässäkin oikein tuttu tyyppi vaikkei yhtään tuttu :D Tosijuntti ja hienopieruhan on just hyvä yhdistelmä, mukavaa sunnuntaita sinne! :)

      Poista
  28. Vuoden 2012 alussa olin kolmen alle kolmevuotiaan äiti (kaikki lapset yksösiä). Luulin, että minulla on krooninen vauvakuume. Nyt nautin, kun lapset leikkivät keskenään ja voin hetken kutoa. En silti ole varma, sanoisinko ei vauvalle.

    Olen 32-vuotias ja asun kolmen lapseni ja kissan kanssa maalla, omakotitalossa isolla tontilla. Tykkään kotitöistä, joita tässä yhtälössä yhdelle aikuiselle riittää liiaksikin ja joiden tekemistä palkkatyö (hoitajana) rajoittaa.

    Rakastan kutomista ja kesytän ompelukonetta. Haluaisin lukea ja liikkua enemmän. Ja yritän olla hyvä äiti. Haluan olla lapsilleni läsnä ja viettää heidän kanssaan mahdollisimman paljon aikaa: tavallista arkea kotitöineen, juhlapäiviä ja retkiä lähimetsään tai suureen kaupunkiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh man, aikamoinen tahti siellä ja vielä kuumettakin voisi olla jäljellä. Ja yksin vielä hoitelet kaikkea, voi jee! Hattu nousee, isosti!

      Poista
  29. Täällä myös yksi opettaja. Kaksi lasta (melkein samaisella ikäerolla kuin teillä), nyt 1- ja 2-vuotiaat. Löysin blogisi odottaessani toista lastamme ja jäin koukkuun pahemman kerran. Kirjoitat hyvin ja arvostan rehellisyyttäsi. Olen nauranut ja itkenyt monet kerrat juttujasi lukiessani. Kiitos Hanne, oot upea!
    -Mirka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Mirka, kiitos! Opettajat on aika iso lauma näemmä täällä, mistä se nyt sitten kertoo? :D

      Poista
  30. Sanni. Kohta 38 v. Viestintäihmisiä, järjestöhommissa. Vaihdoin just uuteen blogiin. :-)

    Kolme lasta, talo ja työt. Mun mies kysyy multa usein päivän päätteeksi, että "mitä SULLE kuuluu". Nykyään vastaan aina jokseenkin uuvahtaneena, että "mitä nyt MULLE ehtisi kuulua, kaiken TÄMÄN keskellä".

    Tähän on tultava muutos.

    Ihanaa kun kirjoitat tätä blogia, tykkään ihan hirmuisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivan näköinen uusi blogi ja ah miten mahtava vastaus miehelle :) Pidä itsestäsi huolta myös!

      Poista
  31. Joku toinen Johanna näytti olevan jo kommentoijissa myös, mutta täällä kaima, joka harvoin kommentoi. Oon 33v. kahden lapsen äiti, naimisissa ja ostettiin juuri kesällä ensimmäinen oma koti. Kolme kerroksinen omakotitalo pikkukaupungista. Muutettiin isosta kaupungista, vuokrakerrostalokolmiosta tänne missä bussilla kulkemisen sijaan kuljetaan pyörällä ja pihassa on omena-, luumu- ja kirsikkapuita, leikkimökki ja trampoliini. Mä siis ikäänkuin elän unelmaani, mutta samalla sairastan masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä. Pyristelen niistä ylös kaikin voimin ja oon aloittanut rimpuilemaan jonkunlaista kuntoutusta monien monien kotona olo vuosien jälkeen ja täytyy vain toivoa, että tämä olisi nyt viimeinkin se suunta ylöspäin. Mä luen paljon, kirjoittelen blogia ja koitan taas laihduttaa. Vanhempi lapsi aloitti juuri koulun ja nuorempi on 5½v. Niillä taitaa siis olla saman verran ikäeroa kuin teidän lapsilla? Melkein päivälleen 1½v. Huh huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, isot voimantoivotukset masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Ne on kyllä todella vittuimaisia perkeleitä.

      Ikäero on juu melko sama (respect!), näillä melkein päivälleen 1v5kk. Nyt auttaa kyllä paljon pieni ikäero!

      Toivottelen paljon sisäistä valoa!

      Poista
  32. Ope täälläkin. 3 lasta alakoulussa. Taloja on rakennettu. Muutettiin etelän kiireistä maakuntaan.

    Eniten seuraan talojuttuja,sitten ruokajuttuja (sun blogissa!) ja jotkut vertaiskokemukset kolahtaa kovaa(uupumiset,paskaäitihommat). Sou tänks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokajuttuja??? MUN blogissa??? Dear lord. :D

      Kiva kun olet täällä!

      Poista
  33. Moikka! Olen Heli, 22-vuotias turkulainen. Lapseton, vaikka välillä aika lapsellinen. Lukija ihan alusta asti, kiitos hauskasta blogista!

    Elämässä tärkeää/isoa juuri nyt

    -lääkiksen pääsykokeisiin luku. Jos ensi vuonna vihdoin pääsisin sisään, viimeksi oli tosi lähellä

    -vapaaehtoistyö ja hyväntekeväisyysprojekti Tansaniassa. Viimeisen 3v aikana olen ollut kahdesti, ja nyt marraskuussa koittaa vähän erillainen reissu, kun käydään viemässä meidän rakasta ja rasittavaa äitiyspakkausprojektia eteenpäin. (Www.äidiltätoiselle.fi)

    -lukeminen, kaverit, halpa viini. Se, että joku muu kokkaa, pitkät yöunet. Se, että stressi ei vituta ihan koko ajan, kiitos lähestyvän afrikanreissun. Enemmän tai vähemmän satunnainen vapaaehtoistyö myös suomessa. Välillä vähän liikaa kaikkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sä pääset, mä tsemppaan täältä! Go Go go!

      Vitsi miten hieno toi ÄIdiltä toiselle, kiitos että teet sitä!

      Poista
  34. 23-vuotias tyyppi Kanadasta. Muutin tänne preerialle muutama vuosi sitten miehen perässä. Nyt menossa mukana on kaksi lasta (3v ja 1v). Päivisin oon kotona lasten kanssa ja pysyn järjissäni kutomalla villasukkia (jep, mummo), järjestämällä kotikutsuja ja konsultoimalla, lenkkeilemällä ja jumpassa käymällä. :)
    Ps. Tykkään sun blogista!

    VastaaPoista
  35. Täällä kaksvitonen entinen syrjäytynyt mielenterveysongelmainen, lapseton ja muutenkin aivan eri elämäntilanteessa. Nautin kuitenkin tyylistäsi kirjoittaa ja erilaisen elämänne seuraamisesta.

    Tällä hetkellä olen hitaasti nousemassa takaisin yhteiskuntaan. Vapaa-ajallani, jota on toistaiseksi vielä todella paljon, katson dokumentteja ja lueskelen vanhemmuusblogeja (varovaisesti pohtien, olisiko minustakin joskus vielä jonkun äidiksi).

    Tsemppiä syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai miten ihanaa että täällä on ihmisiä joka lähtöön, kiitos että kommentoit! Tosi hienoa että jaksat tehdä nousua takaisin yhteiskuntaan, se ei varmasti ole helppo tie. Ja kiva että olet täällä <3

      Poista
  36. Olen 29-vuotias, jonka noin vuosi sitten alkaneen vauvavuoden ajan järjissään pidit sinä sekä muutama muu blogi. Arkistot on luettu yön pimeinä imetystunteina ja saatu fiilis siitä että kyllä tämä vielä tästä.

    Parin viikon päästä palaan innoissani liikenneinsinööriksi ajattelemaan ja tekemään ja syömään pidempiä kuin viiden minuutin lounaita. Kotona intoilen kävelemään ja puhumaan opettelevasta tyypistä, ja rakastan lukea blogiasi jossa innostutaan sekä työstä että lapsista. Toivottavasti jaksat kaiken arjen keskellä vielä kirjoittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi onneksi olkoon töihin paluusta - se on ihanaa vaikka välillä tietty ruuhkaista! :) Kiva jos blogit on saanu järjen pysymään vähän kasassa, niin ne mullekin tekee :D

      Poista
  37. Täällä vähän päälle kolmekymppinen niin ikään pitkä ja kömpelö kahden lapsen äiti. Olen pk-seudulla asuva ex-luonnontieteilijä, nykyinen opiskelija ja tuleva puheterapeutti. Tykkään metsäretkistä, kirjoista ja kirjoittamisesta, valokuvaamisesta ihan innostun! Tunnistin yllä esittäytyneistä entisen naapurini (terveisiä sinne!) ja juhlin mieheni kanssa hääpäivää samana päivänä kuin sinä ja insinööri. Joskus ehkä 4-5 vuotta sitten kaverini mainitsi työkaverinsa siskon kirjoittaman blogin, joka päätyi aika pian vakilukulistalleni ja on siellä yhä. Ihanaa, kun kirjoitat edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haa eli kaikki nämä opettajat ja luonnontieteilijät ovat selkästi opettaja-siskon kautta rekrytoituja ;) Valokuvaaminen ON ihan superkivaa, siinä koko ajan haluaisi vaan kehittyä paremmaksi! Hurjaa että sinäkn olet näin pitkään ollut mukana, iso kiitos siitä :)

      Poista
  38. Ihan pikkusen yli kolmekymppinen lastentarhanopettaja, kahden lapsen äiti, yhden muusikon vaimo. Tällä hetkellä hoitovapaalla, miettimässä vihaako tasaisen tahmeaa arkea vai onko tyytyväinen, kun ei tarvitse aamuisin pukea jos ei halua. Yritän olla syömättä sokeria (ja vähän muutakin) koska siitä tulee huono olo, mutta epäonnistun surkeasti melkein joka päivä. Valitan paljon siitä, että mies on niin paljon pois kotoa mutta toisaalta olen tottunut siihen, ettei toinen ole jatkuvasti paikalla. Hengitän usein syvään ja odotan perjantai-iltoja, sillä perjantai-iltaisin äiti pääsee laulamaan ja voi pukeutua muihin kuin imetyskelpoisiin vaatteisiin.
    Olet yksi mun lemppareistani! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä mäkin haluan päästä perjantai-iltaisin laulamaan! Kiitos ihanasta kommentista, niin kiva kuulla näitä teidän tarinoita :)

      Poista
  39. Ei vielä ihan kolmekymppinen 1- ja 3-vuotiaiden lasten kotiäiti Englannista. Blogisi löysin jo silloin, kun vielä vasta vauvakuumeilin ja jäin koukkuun, olet niin ihanan aito :) Urani suhteen hukassa, vanhalle alalle en halua palata, mutta onneksi järkyttävän suuret päivähoitomaksut mahdollistavat hyvällä omatunnolla kotiäiteilyn vielä muutaman vuoden. Olen löysä äiti, jonka mielestä monikin asia ei ole niin nuukaa. Eilen kolmevuotias oli suuren osan päivästä puolialasti, koska halusi ja tänään on ballerina. Mikäs siinä, ei se multa ole pois :) Uusimman postauksesi luettuani musta olisi aivan huippua katsoa sun kanssa Frendejä, koska olen ihan samanlainen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aaaa ihanaa että olet löysä äiti, ne (me) on parhaita! Pitäis ehkä järjestää joku Frendien lukuilta jossa samalla kilpaillaan siitä kuka pissaa nopeiten :D

      Poista
  40. Täällä samaikäinen lukija, lapsi on 2-vuotias, ja kaikista vauva-aikana silmäilemistäni blogeista tämä on ainut joka jäi pysyvästi lukulistalle. En ole innokas kommentoimaan, lukemaan kyllä. Katson todellakin Vain elämää, sen punaviinilasin ja karkkipussin kanssa! Haaveilen pysyvästi siististä ja kauniisti sisustetusta kodista, mutta luulen että tarvitsisin sisäkön sen haaveen toteuttamiseen. Teen tutkijan töitä ja asun ihan maalla Pohjois-Savossa pienen eläinlauman kanssa (2 koiraa ja hevosta). Arvostan tässä blogissa rouheaa ja siloittelematonta tyyliä, ja onhan tämä nyt vain hirmu hyvin kirjoitettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on erinomaiset harrasteet, hyväksyn! :) Kiitos <3

      Poista
  41. Reilu kolmekymppinen 3- ja kohta 5-vuotiaiden tyttöjen äiti, aviovaimo vähän liiankin täydelliselle miehelle. Kaikki on niin täydellistä, vakituiset työt ja omistusasunto. Niin ruuhkavuodet muttei silti tapahdu mitään?! Oon niin kyllästynyt arkeen. Eikä toisaalta hirveästi edes huvita keksiä koko perheen piristystä. Haluisin lähteä yksin niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.. mukaan ottaisin kaverin. Enkä tulis takaisin ennen kuin arki taas huvittaa.

    Piristää itseäni lukemalla usein iltalukemiseksi blogeja. Sinun blogia olen lukenut niin kauan etten enää edes muista. Monesti saanut aikaan kunnon naurun räkätystä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota sivuharrasteeksi vaikka jotkut pienet rikokset? Varastelet vähän vaatteita pyykkinarulta? Oikeesti, ota vähän omaa aikaa. Muuallakin kuin blogien parissa :)

      Poista
  42. Täällä Saara, moi! IRL ei varmasti tunneta. Sanoisin, että harrastan blogien lukemista, aloitin sen ekalla äippälomalla v. 2010. Siihen perään tuli heti toinen äippäloma, mistä syystä luen mielellään juttujasi kahden lapsen perheestä. En kirjoita omaa blogia.
    Töissä käyn luonnonvara-alan insinöörinä, miesvaltaisessa ympäristössä, mikä on ah, niin helppoa, suorasanaista ja selkeää. Viihdyn työssäni erinomaisesti.
    Blogiisi löysin jonkun toisen blogin linkistä, luultavasti project mamasta. Aijoo, olen kohta 35, josta olen päättänyt että sen on oltava parempi ikä kuin 30 tasan oli kaikkine vauvahässäkkäväsymyksineen. Kun kuopus on neljävee, niin toisinaan saa jo nukkua kokonaisen yön omassa sängyssä, paitsi jos tiikeri on karannut kuopuksen sängystä!

    Jatka sinä tekstin tuottamista, minä jatkan lukua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai mäkin niin nautin olla miesvaltaisessa työyhteisössä, kumpiakin nähneenä! Karmeaa sanoa mutta on se vähän niin. 35 on todellakin parempi kuin 30 ja edelleen odotan sitä neljää kymppiä ihan vesi kielellä ja tissit roikkuen!
      Kiitos :)

      Poista
  43. 32v KTM Espoosta, yhden pojan ja yhden tytön äiti, lapset himpun nuoremmat kuin sulla. Ison pörssiyhtiön leivissä, haaveilen samasta yrittäjyysirtiotosta jossain vaiheessa. Tekstisi ovat usein aivan kuin omasta kynästäni. Eli mun ei tarvii blogata kun sä kirjoitat tätä "meidän" blogia munkin puolesta! :) Hauskan yhteneviä polkuja ja intressejä meillä tosiaan vähän joka nurkalla. Paitsi taloa minä en rakentais! Ja meidän pikkukolmonen ilmoitteli juuri tulostaan, joten hei miten olis please, että löytyisi blogista siihenkin vertaistukea ;) Kiitos kun kirjoitat, avoimesti, säpäkästi, rohkeasti, diggaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin tämähän tosiaan kuulostaa siltä että samaa elämää vedetään :) Paitsi että tämä kolmas lapsi asia. Oh. Jos talo lasketaan? Teille hurjasti onnea, ihan mahtava juttu <3

      Poista
  44. Täällä tervehtii 28-vuotias (TAAS piti kelata et kakskytmonta?) pikkutaaperon äiti. Muistelisin, että oon alkanu lukea valeäitiä kauan ennen omaa vauvaa ja elin vauva-arkea haaveissani blogien kautta :D no selvisihän se sitten itkuntäyteisen ja vähäunisen vauvavuoden jälkeen että ei sitä sitten pelkästään ruusuilla tanssittu. Mutta sitä mä tässä blogissa arvostankin, että voi yhdessä vähän sarkastisesti nauraa tälle meiningille ja silti tietää että oikeasti on myös aika tosi ihanaakin :)

    Oon myöskin palaamassa parin viikon päästä takaisin töihin IT-firman hommiin, jänskää (hyvällä tavalla) kun pikkasen uudet kuviot eessä. Innostaa siksikin lukea tätä kun oot vähän samoissa työmaailmoissa ja semisama koulutustausta (kai? Tuta, kati mitä näitä nyt on), niin oot myös mun idoli että ehkä mäki joku päivä vielä tuolleen :D

    No sit vielä sen sanon, että usein tulee sellanen olo kun näkee blogistit videolla että plääh, mutta kun aloin sua seurata snäpissä niin tuli fiilis että ei vitsi meiän pitäs olla kamui! Jotta näihin sanoihin päätän tämän. Hyvää yötä ja kiva ku kirjotat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei video (pun intended) miten ihanasti sanottu <3 <3 mua jännittää toi video niiin hirveästi vieläkin! Tuntuu että on ihan omituinen siinä vaikka kuinka yrittäisi olla oma itsensä! Eli kiitos tosi paljon :) Ja hienosti kiteytetty tuo sarkasmista ihanaan meininki! Töihin paluu on ihanaa, tsemppiä kuitenkin siihen :D

      Poista
  45. Moikka! Oon 28-vuotias äikän- ja luokanope. Oon neljättä vuotta työelämässä ja rakastan erityisesti nuorten opettamista. Mulla on avomies, jonka kanssa ostin omakotitalon vuosi sitten. Me tehtiin juur aita takapihalle mein rapian vuoden vanhan labbisuroksen vuoksi.

    Meillä ei oo ainakaan vielä lapsia, ja mä haluaisin ne lapset ehkä sillä tavalla, et ne olis heti syntyessään teini-ikäsiä, koska mä vaan jotenkin tykkään ylipaljon tehdä töitä nuorten parissa. Tää ei vaan vissiin oo ihan mahdollista. :D Sun blogi on kyl antanu uskoa siihen, et pikkulapsiaikakin on mahtavaa.

    Oon pelannu nuoresta asti salibandya maalivahtina ja nyt oon taas tekemässä pelaajasopimusta liigajoukkueen kanssa. Ehkä sulta tuli sellanen pieni innoke, et jos jotain haluaa, ni pitää tarttua toimeen. Laitoin siis yhdelle mulle entuudestaan tuntemattomalle valmentajalle viestiä, et pääsiskö treeneihin tuuraamaan tarvittaessa, ja heti ekojen treenien jälkeen tarjottiin mahdollisuutta sopimukseen. :) Seuraavaks laitanki si sulle viestiä, et tarviitteko tein yritykses suomen kielen ammattilaisen palveluksia. ;)

    Löysin sun blogin varmaankin Salamatkustajan kautta ja koukutuin tähän sun tapaasi kirjottaa. Lisäksi arvostan sitä, että sun tekstis on laadukkaita. :) Arvostan myös sitä, että kirjoitat lapsistasi niin, että heillä on silti yhä heidän yksityisyytensä. Täällä sun blogissas on helppo viihtyä. :)

    Oon aika huono kommentoimaan, kun tuntuu, että ei oo ikinä mitään merkittävää sanottavaa. Toisaalta koulumaailmasta tiedän, että tärkeää on avata suu silloin, kun voi kehua toista. Oot mahtava bloggaaja ja mää niin toivon sulle kaikkea hyvää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kommentti kaiken kaikkiaan, kiitos! Tuli hyvä mieli monestakin asiasta :) niin siistiä että olet saanut kimmokkeen palata jengiin ja aivan ihana kuulla että toi lasten yksityisyys on säilynyt - sitä juuri kovasti yritän vaikka haluankin heistä kirjoittaa.

      Kiva kun kommentoit, toivottavasti jaksat vielä joskus muulloinkin kun näin hyviä kommentteja on :D ja kyllä ne te niiden lasten kanssa pärjäätte, anti mennä vaan! :)

      Poista
  46. Minna, 46-vuotias oululaine ihimine. Toimistoekonomi. Kaksi teiniä, ikäero 1,5 vuotta. Jotenkin näin kommentoin Nakit ja mutsi-blogiinkin :) Yksi mies. Lapsen sairaus aiheuttaa surua, mutta silti arki rullaa eteenpäin.

    Kiitos ihanan reippaasta, ronskista ja herkästä blogista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olen tosi pahoillani lapsen sairaudesta, se on kyllä isoimpia murheita mitä ihmiselle voi tulla :( kiitos kommentista ja ihanaa syksyä teille!

      Poista
  47. Täältä viittaa yks ope lisää. Neljän lapsen äiti (10, 8, 6 ja 7kk). Mammalomailen tällä hetkellä, mut työ&kotiruuhkan kimppakin on tuttua. Vertaistuki ja hauskat oivallukset saa minut pysymään linjoilla. Oothan sä kirjoittajana aivan omaa luokkaasi: laadukas, syvällinen ja hauska!

    Puhelimen vaihdon yhteydessä kadotin blogisi pitkäksi aikaa, mutta olen niin onnellinen kun löysin tänne takasin! 😊

    Kiitos että kirjoitat! Sä vedät niin loistavasti! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ihanaa että löysit tänne takaisin - tervetuloa!! Ja kiitos kauniista sanoista <3

      Tämä ope-segmentti hämmentää mua kovasti. Opet on aina ennen inhonnu mua :D :D

      Poista
  48. Reilu kolmekymppinen kätilö ja kolmen lapsen äiti Varsinais-Suomesta moikka! :)

    VastaaPoista
  49. 33-vuotias matikan ope Turun seudulta täällä moi!

    Teidän lapset on molemmat syntyny meidän lasten välissä eli melko samanikäistä väkeä on täälläkin. Blogia olen seurannut intensiivisesti lähes alusta asti ja suositellut monessa käänteessä monelle muullekin. Osut usein kirjoittamaan just siitä, mikä meilläkin on sillä hetkellä pinnalla. Monet kerrat olen sanonut miehelle että nyt Valeäiti otti esiin sen mistä puhuttiin aamulla/eilen/koko viime viikko.

    Veikkaisin ope-segmentin johtuvan siitä, ettei opet kestä huonosti kirjoitettua tekstiä ja täällä sitä ongelmaa ei todellakaan ole. Ja ehkä vähän siitäkin, ettei opet voi velvollisuudentunnossaan jättää vastaamatta jos joku jotakin pyytää. :)

    Mullakin kuluu karkkia tajuttomat määrät. Ja puhun liikaa. Ja katson Vain elämäätä tietysti. Ja mäkin toivon välillä, että pää kestäisi vähän paremmin tässä ruuhkassa.

    Kiitos että kirjoitat. Tykkään valtavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah ihana toi että olet sanonut miehellekin <3 kiitos ihanasta kommentista!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.