Ulos feministikaapista

perjantai 10. kesäkuuta 2016 Valeäiti 20 Kommenttia

"Oon aina ajatellu että sä olet aika fiksu,
mutta nyt mä huomasin että sähän olet myös tosi kuuma pakkaus"

"Ai ne osti, hyvä! Mitä luulet, oliko se toi sun mekko vai noi sukkikset?"

"Tämä asiakas kyllä ehkä vähän kaipaisi sellaista naisellista
otetta, jos ymmärrät mitä tarkoitan"

"Ei sun kannata hakea sinne duuniin, ne ei palkkaa nuoria ja
hyvännäköisiä naisia kun siellä ei sitten jengi pysty keskittyy"

"Sä olisit hyvä tossa hommassa, kaivataan vähän
tietynlaista monipuolisuutta tähän porukkaan"

"Kerropas hei naisena.."

"Joo me puhuttiinkin toi jo oikeastaan saunassa."

"Eiiii tässä mikään kiire olekaan kun on niin hyvät maisemat."
[Nainen kumartuneena pöydän ylle]

"Tämähän on aika miehinen ala.."

"Olet aika pelottava joskus"
[Kun nainen on vaativa]

"Hehe, tää kuva näyttää ihan vaginalta. Joo, sellaiselta vanhalta!
Todellakin, tää on kyllä joku ihan loppuun porattu vagina"

[Sanatonta tissien / perseen / jonkunmuun tuijotusta]


Kaikki yllämainitut on todellisia, minulle ja kahdelle ystävälleni tapahtuneita tilanteita. Kaikkia en edes tähän kirjoittanut. Kertasimme tapauksia toinen toisillemme eräänä lauantaina viinilasien (pullojen) äärellä. Se alkoi vitsillä, mutta jossain vaiheessa homma meni vähän vakavaksi. Että hitto vie, meille tosiaan on sanottu aikamoinen kasa sovinistista paskaa ihan muutaman hassun vuoden työuran aikana. Ja me kun luultiin olleemme aika turvassa, hyvissä työpaikoissa joissa tasa-arvo voi ja elää vahvana.

Niin niitä kuitenkin nuorelle naiselle kertyy, vahingossa tai tietoisesti. Kommentteja, katseita, yli- ja ohikävelyitä. Asiakkailta, kollegoilta, esimiehiltä. Mikä pahinta, tajusin myös lähteneeni itse siihen mukaan. Olen taistellut erittäin miehisellä alalla omaa tietäni läpi äijäasenteella: minähän olen ihan yhtä ronski, minua ei nää jutut hetkauta. Olen hekotellut tulevani palaveriin mukaan "kiintiömekkona" ja nauranut mukana kun vanhemman miesostajan tarpeista on vitsailtu.

Aion vihdoin lopettaa mukana hekottamisen. Kerran olen jo ollut keskustelussa, joka päättyi minun jämptisti (pelottavasti?) sanomaan toteamukseen "niin olenkin feministi, ja ylpeä sellainen". Se tuntui muuten yllättävän pelottavalta, vaikkakin vapauttavalta. Että perkele, niin olenkin ja niinhän mun kuuluukin olla. Olen viimein siinä tilanteessa, jossa itse ihan oikeasti uskon olevani todella pätevä ja kokenut, vahva ammattilainen. Ei tarvitse enää arvuutella ostiko asiakas sittenkin sen mekon, tai pääsinkö projektiin huulipunan avulla, oikeassa kohdassa nauraen. Minä olen minä, ensisijaisesti pätevä, toissijaisesti jonkun ikäinen ja muotoinen. Enää ei tarvitse nauraa keskenkasvuisten, kilpailua pelkäävien miesten mukana. Voin olla ihan oma itseni ja huomauttaa, jos toiset eivät minua niin näe. Olen mielelläni vaikkapa pelottava, kunhan asiat menee oikein ja tulosta syntyy.

Jotta homma ei menisi ihan femakkoraivoksi (vaikka hmm, onko siinäkään vikaa?), jätän teille viikon parhaan vinkin: The man who has it all. Niin yksinkertainen, mutta ah niin toimiva metodi: käännä naisille sanotut asiat miehille sanotuiksi, ja tajua miten naurettavia ne ovat. Muutama suosikki viime ajoilta, olkaa hyvät:





"Oon aina ajatellu että sä olet aika fiksu, mutta nyt mä huomasin että sähän olet myös tosi kuuma pakkaus" "Ai ne osti, ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

20 kommenttia :

  1. "Sun ainoa ongelma on, että olet nuori, nätti ja nainen."

    "Sä olisit vakuuttavampi, jos ottaisit palavereihin mukaan vanhan miehen." (ihan totta, rekvisiitaksi. Entisen pomoni suusta tämä.)

    "Mun uskottavuuteni rakentuu sen ympärille, että olen tällainen isokokoinen, vatsakas mies." (näin kertoi hän minulle, varsin pienikokoiselle naiselle - jolla ilmeisesti ei ole tippaakaan uskottavuutta?)

    Eli joo, tuttua tämä.

    Mutta myönnettäköön sekin puoli, että jouduin pinnistelemään näiden esimerkkien kanssa. Itsekin olen miehisellä alalla töissä (tosin naisten vähemmistö on suuri), ja monesti huoneen ainoa nainen. Tytöttelyä en muista, mutta kerran olen ojentanut naispuolista kollegaa, ettei kutsuisi osaavaa asiantuntijaa pojaksi.

    Ihan oikein teet, kun et suostu vähäteltäväksi. Seksistinen läppä on iljettävää, ja on ihan ookoo sanoa se ääneen. Se ei ole nipottamista, mutta jos se jotakuta pelottaa, niin ehkä ihan hyvä vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. WOOOOT aikamoisia esimerkkejä silti sieltä muistisi syövereistä löysit!! Toi uskottavuus on nimenomaan miehistä. Itsehän olen juuri miehisellä tavalla uskottava: jämpti, vaativa (eli pelottava), matala ääninen ja isokokoinen. Olen useammankin kerran kuullut että olen uskottava koska en ole tyttömäinen, ja toisaalta kuullut muista "liian tyttömäisistä" kollegoista että ovat naiiveja, liiketoimintaa ymmärtämättömiä ja kaikin muin tavoin epäuskottavia. Ja ovat pätevämpiä kuin sanoja.

      Toisaalta olen itsekin syyllistynyt arvioimaan kriittisin silmin erästä varsin näyttävästi pukeutuvaa silarinaista, joka osottautui aivan superkovaksi ammattilaiseksi. Vaikeaa!

      Poista
  2. Tämä oli hyvä!! Tärkeä kirjoitus, kiitos :)

    Mä oon säästynyt tältä skeidalta suurimmaksi osaksi, koska teen suurimman osan aikaa töitä yksin ja suurin osa mun tilaajista ja asiakkaista on naisia. Mutta heti kun tulee keikka, jossa kommunikoin laajemmin myös miesten kanssa,
    luennot, yksityisopastukset jne. niin melkeinpä aina siellä joukossa on joku "hauska" setäihminen, jonka mielestä on tosi näppärää esimerkiksi kysyä, että "miten hyvää huolta sä meistä ajattelit pitää" ja "mitäs kaikkea hyvään asiakaspalveluun kuuluu". Nykyään oon pääsemässä näistä tilanteista yli jäätävällä asenteella. Mutta yllättää se silti aina joka kerta. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hoh, onhan toi aika kreisiä, joku asiakaspalveluun viittaaminen, kamoon! Kuinkahan paljon samaa tapahtuu oikeasti toisinpäin?

      Poista
  3. Juuri samojen asioiden äärellä olen askarrellut. Erityisesti miettinyt tuota, että en itse ylläpitäisi tapoja ja rakenteita, jotka "luvallistavat" setämiesten vitsit. Rajaa on vaikea vetää, koska toisinaan asia menee puhtaasti huumorin piikkiin. Mutta silloin vitsailijan täytyy tuntea minut ja pitää olla osoittanut, että arvostaa.

    Tytöttelyä kuulen viikottain, vaikka iän puolesta olen kyllä enemmän jo täti - omasta mielestäni.

    Välillä vaan väsyttää kaikki tämä. Välillä toivoo, että olisi syntynyt miehenä. Elämä olisi helpompaa monelta osin. Mutta olenhan mä aika rautanen nainen ja maailman paras äiti. Sitä komboa on harvalla miehellä. (sori - vähän pitää aina provota)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just toi on se ongelma: Mä tykkään itse tosi mustasta huumorista eikä mikään aihe ole pyhä. Joten siksi joku mekkoläppä saattaa tulla ihan minun itsenikin suusta. Jotenkin raja menee sitten kuitenkin siinä, ettei juuri vähän vähemmän minut tunteva saa tollaista heittää. Vaikeaa, vaikeaa! Koska en mä halua mikään tiukkis olla, jolle mitkään vitsit ei kelpaa.

      Poista
  4. Peukku sulle päätöksestä lopettaa mukananaureskelu ja myötäily. Mä olen kanssa valinnut sellaisen linjan, etten em. läppää kuullessani ikinä tue sen heittäjää osoittamalla edes hiljaista hyväksyntää tuollaiselle puheenparrelle. Joko nonchaleeraan huonon vitsin jatkamalla järkähtämättömästi puhumista asia-aiheesta, vaikenen läpänheittäjän kuoliaaksi (pitkä hiljaisuus ja vakava katse silmiin on joskus tosi tehokas keino), korjaan virheellisen väittämän kuivan totisesti tai, jos tilanne on sopiva, ihan jopa toteankin, että kommentti oli asiaton tai että meidän talossamme ei ole tapana viljellä tuon kaltaisia juttuja.

    Teen tämän, olipa kyseessä sitten mies tai nainen. Viimeksi poistuin tilanteesta, jossa keski-ikäisten naisten lauma antoi ymmärtää (samassa pöydässä istuneen) nuoren miesassarin olevan "kaikin tavoin pätevä, hehheh" ja "ilahduttavan heitä kovasti monilla avuillaan joka päivä". Ei jumalauta että hävetti. Sanoin, että "tää menee nyt jo sukupuolisen häirinnän puolelle enkä mä valitettavasti halua olla mukana sellaisessa - eikä kenenkään muunkaan meillä pitäisi sellaista harrastaa", nousin ja lähdin. Tämän jälkeen puhuin asiasta myös talon isolle pomolle ja pyysin, että hän vetäisi tällaisten puheiden sopivuudesta selkeän linjauksen, jota meidän talossamme tulee noudattaa.

    Seksistinen puhe ei maailmasta lopu ainakaan niin kauan kuin sen annetaan jatkua. Aina kyllä jaksaa hämmentää, miten jotkut jaksavat ja kehtaavat sitä viljellä. Ei tästä ole kauankaan kun tulin potentiaalisen ostajan roolissa palaveriin. Jouduin pienessä neukkaritilassa kävelemään ahtaasta välistä ihmisten ohi omalle paikalleni, jolloin myyjän roolissa ollut keski-ikäinen mies hörähti, että "istu tähän polvelle vaan". Oikeasti. En päässyt koko presentaatiotilaisuuden aikana yli tosta, ja sanomattakin on selvää, että ostamatta jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sinä!

      Jäin miettii tota sun yllä kuvailemaa tapausta vielä. Voisin kuvitella tekeväni itse melkein saman myyjänä naiselle, koska noissa tilanteissa yllättävä vitsi rikkoo usein hyvin jään.

      Ei siis sillä että tuo olisi millään lailla ollut sopivaa, mutta kävin miettimään että kyllä sopimaton vitsi aika helposti tulee suusta ihan tahtomattaan.

      Poista
  5. Tää on musta vähän vaikeeta, koska aika harvoin koen vitsit jotenkin oikeasti kauhean sopimattomina. Ei siis silleen, että haluamalla haluaisin olla yksi pojista, mutta huumorintajuni on kökkö ja aika monenlaiset jutut naurattavat.

    Siis kärjistetysti, mua pitäis ehkä kehottaa just istumaan polvelle tai suoraan kommentoida jotain kehonosaa, että tajuaisin edes loukkaantua. (Ja jos käskettäis istumaan polvelle, saattaisin tehdä caitlinmoranit ja rojahtaa päälle niin, että allejäänyt ei halua enää veistellä vitsejä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olet Liinaseni niin asian ytimessä ja sanoit juuri sen mitä mä olisin halunnut osata kirjoittaa! Juuri toi etten oikein "osaa olla" täysi feministi koska tykkään itse noista vitseistä kumpaankin suuntaan. Kaikki stereotypioilla leikittelevä on hauskaa.

      Mutta sitten juuri se ongelma, että joku saattaakin käyttää tota huumoria oikeasti hyväkseen ja latistaa sillä vaikka mun osaamista. Ehkä kyse on sitä mitä tuossa joku jo sanoikin, että mut pitää sitten tuntea niin hyvin, että tiedän ko. henkilön oikeasti arvostavan mua. Sitten voi heittää vaikka mitä tyttöläppää, koska _tiedän_ sen olevan sarkastista.

      Poista
  6. "Siis nyt mä ymmärrän miksi sä käytät noita silmälaseja. Sähän olisin ilman niitä sellainen missityyppinen kaunotar."
    "Se on hyvä, että tajusivat laittaa tähän työryhmään sihteerinkin mukaan"
    "Ei tää homma kyllä ole mitään pienen lapsen äidin työtä" (ja tämän sanoi pienen lapsen isä)

    Että terveisiä järjestösektorilta sinne yksityiselle sektorille.

    Mä kyllä tunnistan tuon hyvä jätkä -asenteen. Mulle vielä noita yläpuolella olevia useammin on hoettu sitä, että mä olen hyvä jätkä. Ihan yksi pojista ja siksi mun kanssa on niin helppo tulla toimeen. Sitten jossain kohtaa aloin pohtia, että en mä halua olla yksi pojista. En vaikka mulla on aina ollut jätkiä kavereina. Mä haluan olla hyvä ihminen, hyvä tyyppi, en mikään poikkeus käsitykseen sukupuolestani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :O voi kristus sentään, mitä ajatusvammaisia on maaimlan täynnä.

      Hyvä jätkä on tosiaan kiva olla, mutta on hirveä harmi että sitä pidetään hyvänä ominaisuutena siksi että silloin olet vähemmän tyttö.

      Poista
  7. Tuttu tunne. Joskus parikymppisenä pomo heilutteli rahaa vaihtaessa setelinippua ja pyysi "ota paita pois". Viikonlopun viettoon lähtiessä toivotti "rajatonta rusketusta." Ja nämä molemmat sen toisen ison kauppaketjun kaupassa töissä ollessani. Sen jälkeen jutut ovat muuttuneet hienovaraisemmiksi, mutta kyllähän sitä on sanottu esim. ettei tähän projektiin voi ottaa nuoria naisia kun ei ikinä tiedä koska ne jää pois yms. Ja kaikkein ärsyttävintä on se, että jos näistä kommenteista huomautat, niin voit olla varma että olet se femakkolohikäärme jolla ei ole huumorintajua ja jota ei kannata ottaa enää mihinkään mukaan kun pilaat "äijäfiiliksen". Itse olen nykyään aika diplomaattinen sanomisissani, mutta eipä siitä kauaa ole, kun mainitsin äänestäväni yleensä naista, kommentti oli "mitä vitun feminismipaskaa". Huhhuh, helpottipa kun sai raottaa feminismiluurankoa kaapista! KIITOS!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :O :O :O APUA näihinkin! Kiva jos sain helpottavan foorumin sullekin :D

      Poista
  8. Asenteet kylvetään varhain ja valitettavasti niitä usein myös huomaamattomasti tuetaan. http://tahdonasiat.blogspot.com/2016/06/sokerista-kanelista-ja-sammakoista.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kyllä, kyllä. Onneksi on fiksut lapset! :)

      Poista
  9. Olen nyt aika myöhässä tämän kommenttini kanssa, mutta pakko hieman avautua kun niin elävästi tulee muistot mieleen kymmenen vuoden takaisesta kesätyöpaikasta. Miesvaltaisessa teollisuusyrityksessä oli ihan arkipäivää kuulla kommentteja (tosin lähinnä yhden työkaverin suusta) siitä kuinka peba leviää jos syö liikaa pullaa ym. muita aika härskejäkin juttuja. Oma äitini oli samassa paikassa töissä ja opetti, että oikea tapa reagoida on vain olla kuulematta tai laukoa samalla mitalla takaisin. Sittemmin olen kyllä tuon toimitamallin arvioinut aika surkeaksi.

    Toisessa kesätyöpaikassa oman ikäiseni miehet ehdottelivat vitsillä, että voisin tankotanssia firman kesäjuhlissa. Se oli jo suht kiusallista, vaikka kyseisten herrasmiesten kanssa muuten tulinkin juttuun ja olivat ihan fiksuja kavereita yleensä...

    Tuo on just ärsyttävää, että jos et osaa "ottaa huumorilla" niin sitten olet jotenkin tiukkapipoinen. Varsinkin omien vanhempieni ikäluokassa tämä uskomus elää vielä vahvana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa kuule ollenkaan olla "Myöhässä", jokainen kommentti on ilo ja antaa ajattelemisen aihetta! Toi on varmaan ollut aika vaikea tilanne myös sun äidille. En mä ainakaan vieläkään osaa neuvoa miten pitäisi tehdä, tunnun valitsevan juuri noista tavoista jomman kumman :D

      Poista
  10. Niin varmasti onkin, äiti kun vielä joutui sitä länkytystä kuulemaan vuoden ympäri :/ Se oliskin, kun uskaltaisi avoimesti sanoa, että tommonen on asiatonta ja valittaa vaikka esimiehelle. Enpä tuota itsekään ole osannut toimia niin jämäkästi kuin olis pitänyt, kun sitä jo yksistään hämmentyy siitä, miten jotkut voi päästellä niin urpoja juttuja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Useimmiten sitä menee vaan jotenkin ihan jumiin ja jää suu auki tuijottamaan että sanoiko se tosiaan noin?

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.