Säätunnetuskaa

maanantai 6. kesäkuuta 2016 Valeäiti 4 Kommenttia


En voi sille mitään, tunnemuistini on vahva tyyppi. Kävelin ihmeellisen kuumana päivänä Hietsun rannalla ja kropan läpi kulki lievä tuska. Elin yhtäkkiä sellaista heinäkuun hetkeä, jossa ulkona on oltu koko päivä vähän liian kuumassa, ilman hattua. Auringonpistos on lähellä, hiekkaa joka kolossa ja kaikilla on nälkä. Kaikkialla on kosteutta ja nihkeyttä, ja minun epämukavuusmittarini rähisee ääriasennossaan. 

Tänään seisoin bussipysäkillä auringon lämmössä. Varjon puolella puhalsi niskaan kylmä myrskytuuli, josta tunnemuistini nappasi heti kiinni: syyskuun alku. Kesä on väistämättä ohi, vaikka jotain lämpöä voi vielä oikein kovasti yrittämällä etsiä. Aamuisin kauhistellaan työpaikalla, miten tänään melkein jo laitettiin hanskatkin käteen. 

Vuodenajat määrittävät minulla sisäistä hyvinvointia ulkoisen mukavuuden kautta. Elän jatkuvassa tornadossa, jossa aurinkorasvan tuoksu nenässä vie heti tainnuttavan kuumaan Espanjaan, lipputankojen kalkatus vähän liian pelottavaan purjehduspätkään, kellon kääntämisen jälkeen koittava aamun pimeys synkän pitkään talveen. 

Vuodenajat tekevät minulle muistot. Yhtenä kuumana päivänä isoäiti kuoli, lehtien puhjetessa kauneimpaan keltaiseen Ykkönen syntyi. Tämä kevät sekoittaa pakan kesäaisteillaan ja suurilla muutoksillaan. Ihan kuin kevät mutta ihan kuin kesä. Ja päälle vielä tämä kesäkuinen syksy.

Mitähän kaikkea tämä vääräaistinen vuosi vielä tuokaan tullessaan?

En voi sille mitään, tunnemuistini on vahva tyyppi. Kävelin ihmeellisen kuumana päivänä Hietsun rannalla ja kropan läpi kulki lievä tuska. E...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

  1. Mulle on tietyt kevättalviset pakkasyöt aika raskaita, kun silloin veljeni oli sairaalassa, ja mietin kauhuissani, että mitä, jos hän kuolee. Sitten ajattelin, että höpsö Liina, hänhän on sairaalassa, eihän kukaan sinne kuole.

    Ne muistot puskevat ilmanalan mukana läpi ihan väistämättä.

    Mutta onneksi on hyviäkin, vaikka ne ovat harvoin niin konkreettisia, ehkä enemmän tunnelmia ja häivähdyksiä koetusta onnesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( no just tota mä tarkoitan. Ehkä just erityisesti ikävät tunteet jää suorastaan elämään, kiinnittyvät siihen silloin vallinneeseen säätilaan ja palaavat joka vuosi uudestaan. Hurjaa.

      Poista
  2. Tunnistan!

    Pahoinvointi oli yhtä ällötystä täynnä koko yhden toukokuun, ja joka toukokuu häivähtelee sellainen etova olo, jos sää on samanlainen. Syksyistä tulee mieleen muutot ja pakkaamisen yksinäisyys uuden edessä.

    Neutraaleinta aikaa taitaa olla helmikuu, mitään tunnepitoista ei muistu mieleen.

    Kaislakerttu

    Ps. kiitos tunnustuksesta valmisateriakommenttiini! Ihan itse olen päätellyt, ja innottimena on täysi vakava innostuksen puute ruoan laittoa kohtaan. Teollisuudesta ei siis ole sidonnaisuuksia, mitä nyt yksi perheenjäsen on nuorena ollut kesätöissä juustoja pakkaamassa! Tänään söimme hyvällä ruokahalulla pinaattiohukaisia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ihana toukokuu on sulta pilalla! I feel you! Helmikuulle siis pisteet :D :D

      PS: eipä mitään, hienoa keskustelua aina tämän nimimerkin takaa! :)

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.