Media tekee kuplat, vaikka voisi ne myös puhkaista

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016 Valeäiti 19 Kommenttia

Nyt on taas sarjassamme niin vaikeita aiheita, etten tiedä kannattaisiko suutaan edes avata. Kokeillaan. Aiheena suvakki, joka on haluamattaan ennakkoluuloinen. Minä taidan olla sellainen, ja veikkaan että moni muukin.

Ostin uusimman Imagen. Se on ihana, kaikinpuolin. Ihan yhtä hyvä tai huono kuin Image aina, mutta tällä kertaa lähes läpikotaisesti sellaisten suomalaisten tekemä, jota osa suomalaista vihaa ihan lähtökohtaisesti, tai ainakin pelkää. Tiedättehän, ei-kantasuomalaisia. Erinimisiä, -värisiä ja -taustaisia ihmisiä kuin peruspentti.

Voi että miten siistiä sitä lehteä oli lukea. Tuli jotenkin sellainen olo, että miksei tästä maailmasta ole kerrottu mulle mitään? Enkä tarkoita mitään Maailma kylässä -maailmaa, sillä lehdessä puhutaan ihan siitä samasta Suomesta, jossa minäkin elän ja josta luen. Tarkoitan sellaista maailmaa, jossa meillä on lukematon määrä lahjakkaita ei-valkoisia toimittajia, valokuvaajia ja kolumnisteja, jotka voisivat hyvin kirjoittaa vaikka kaikki maailman Imaget. Miksi sitten kaikki tekstit on yleensä kirjoittanut joku Reetta tai Sampo?

Maryan Abdulkarimin päätoimittama Image oli kaikin puolin virkistävä. Jokaisen artikkelin kohdalla tuli jotenkin häkeltynyt olo. Ihan kuin olisi yllättynyt että kappas, tämänkin on kirjoittanut joku muu kuin Jenni. Jokaisen artikkelin kohdalla olin onnellisempi että tämä lehti on tehty. Tämä Image on vahva, taitava, hauska, viihdyttävä ja ihan itsestäänselvä. Ei siinä ole mitään muuta erikoista kuin että nimet ovat keskimäärin vaikeampia lausua ja että siinä kerrotaan uudesta näkökulmasta Suomesta, sen eri kulttuureista ja rodullistamisesta.

Kuva Image / A-lehdet
Jos et ole vielä lukenut, suosittelen. Erityisesti Jani Toivolan haastattelu oli todella ajatuksia herättävä. Siitäpä se sitten heräsi se yksi vaivaannuttavakin ajatus. Haastattelussa toimittaja (Maryam) mainitsee olevansa huivia käyttävä musta nainen. Hetkeä myöhemmin hän hakee Toivolalta vastausta vähän kiivaammin, on ehkä hivenen päällepuskeva. Minun ensimmäinen, täysin tahdosta riippumaton mielikuvani oli se, että Maryam huutaa tai ainakin puhuu kovalla äänellä. Samalla hetkellä tajuan että "reetta-mielikuvani" olisi älykkään utelias, hiljaisella äänellä kysytty pohdinta.

Että mitähän vittua? Pysähdyin tähän pidemmäksi aikaa, kunnes tajusin etten ole koskaan itse keskustellut huivipäisen, mustan naisen kanssa (harmikseni). Tässä minun pienessä Ruoholahti-Punavuori-Töölö-kuplassani huiveja ei edes (harmikseni) juuri näy. Joten minun mielikuvani huivipäisen naisen puheesta on se, jonka saan täysin satunnaisesti kadulla kävellessäni. Ohi pelmahtaa usein kaksi naista, kaunista, laittautunutta - ja kovaäänistä. Jälkeen jää voimakas, makea tuoksu ja ihailen vielä mennessäni toisen kädessä keikkunutta laukkua. Positiivista huomiota, kaikin puolin. Mutta jälkeen jää myös ennakkoluulo, jonka itselleni ruokin. "Mustat huivipäiset naiset puhuvat kovaäänisesti kielellä, jota en tunne ja joka kuulosti korvaani vihaiselta". Aargh. Nolottaa hulluna myöntää, mutta siinä se nyt on: ennakkoluulo.

Ennakkoluulot eivät aina tarkoita pahaa, mutta ne ovat ennakkoluuloja silti. Niistä pääsee helposti eroon, jos mieli on avoin ja on mahdollisuus tutustua siihen vähän tuntemattomaksi jääneeseen asiaan. Mutta miten siihen voi tutustua, jos se oma kupla Jämsässä tai Töölössä ei tuota siihen järkeviä mahdollisuuksia? Mediassa, rakkaat ystäväni. Jos meidän mediamme olisi täynnä kaikennäköisiä ja -nimisiä ihmisiä, syntyperään ja rotuun katsomatta, aktiivisina tekijöinä, jokaisen olisi helpompi olla ihan rehellinen suvakki. Tai oikeastaan, ehkä suvakki ei tarkoitakaan sitä, että ei saisi olla ennakkoluuloinen. Ehkä se tarkoittaa sitä, että luuloistaan huolimatta kohtelee kaikkia tasa-arvoisesti ja muuttaa mielipiteitään sitä mukaa kun saa totuuden tuomaa vahvistusta.

Näiden 90 sivun aikana yksi lehti onnistui tekemään ulkomaalaistaustaisesta Suomesta normaalia, tavallista, toivottavaa ja täysin suomalaista. Jos en pääsekään kuplastani aina fyysisesti pois, voin aina tarttua tähän lehteen uudestaan ja toivoa että näitä tulisi lisää. Naiivisti haluan uskoa, että Suomen mediamaisema olisi menossa enemmän tähän suuntaan, eikä Facebookin kupla-algoritmi pääsisi sekoittamaan ihan jokaista päätä. 

Nyt on taas sarjassamme niin vaikeita aiheita, etten tiedä kannattaisiko suutaan edes avata. Kokeillaan. Aiheena suvakki, joka on haluamatta...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

19 kommenttia :

  1. Tunnistin jostain itseäni - vaikka koen olevani suvakki, niin kyllä tunnistan myös häivähtäviä ennakkoluuloja. Osa vaatii enemmän sulattelua ja sen sanomista itselleni, että ei se välttämättä niin ole. Suvakki minussa tahtoo mahd paljon tutustua juuri vaikkapa huivipäiseen naiseen, jotta mahd moni jostain kumpuava ennakkoluulo hälvenisi. Tosin ennakkoluuloja löytyy myös kantasuomalaisia kohtaan ja samaa häventämistä pyrin käymään heidänkin/meidänkin kohdalla. Mutta enimmäkseen ulkomaalaistaustaisten kohdalla olen uteliaan kiinnostunut - positiivisellä tavalla janoan tietoa heistä :) Vaikkapa läpikotaisin hunnutettujen/kaavutettujen naisten vaatetus kiinnostaa minua kovasti - mitä kaikkea ihanaa he piilottelevatkaan siellä kaapujen alla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti, mullakin on paljon ennakkoluuloja ihan kantasuomalaisia kohtaan. NIin kuin tuossa alla sanotaan, kaikenlaisiin ihmisryhmiin sitä lataa ennakkoluuloja ja varmoja käsityksiä. Vaikka eivät olisi kaikki edes negatiivisia!

      Poista
  2. Jes!! Tätä me juuri kaivataan, sitä todellista arki monikulttuurisuutta. Niiden polarisoituneiden oma etu keskustelujen sijaan.

    Omat ennakkokäsitykset on niin syvällä, että saan itseni kiinni samanlaisita ajatuksista. Tekee aina mieli potkasta itseään nilkkaan.

    Kiitos aiheen ja lehden nostamisesta esiin.

    T. Peruselovenasuvakki Pirkko :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kiitos kannustuksesta! Toivoinkin etten ole ihan yksin näiden ajatusten kanssa :)

      Poista
  3. Hienoa, että kirjoitit tämän tekstin! Elän tuossa samassa Töölö-Punavuori-Ruoholahti -kuplassa, mutta olen kyllä täällä törmännyt useampaankin kertaan tummaihoisiin, huivipäisiin naisiin. Viimeksi eräässä trendikahvilassa, jossa he puhuivat keskenään suomea. Ei siis omita tätä "keskustakuplaa" ja oleteta, että tummaihoiset, huivipäiset naiset liikkuvat vain Itä-Helsingissä, jooko? (Kun tekstistä ei äänensävy välity niin selvennän vielä, että en tarkoita kommentillani mitään pahaa, yritän lähinnä hyväntahtoisesti huomauttaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mä en itseasiassa puhunnut mitään Itä-helsingistä :) Tarkoitin oikeastaan kirjaimellisesti omaa kuplaani - minun aikatauluihin ja ohjelmiini ei jostain syystä osu muut kuin hyvin minun kaltaiseni ihmiset. Ja se on sääli!

      Sinänsä hyvä huomautus, tuossa kaupunginosa-asiassakin piilee paljon stereotypiaa.

      Poista
  4. Tämä on niin totta. Ja todella tärkeää sanoa se ääneen. Ennakkoluuloísuus ei ole yksinomaan vain vaikkapa rasistien ominaisuus. Uskoisinpa, että ennakkoluuloja kohdistuu yhtälailla lestadiolaisnaista, maalla asuvaa aikaimiespoikaa tai fitnessharrastajaa kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä huomio, juuri noin! Tai bloggaajia kohtaan! ;)

      Poista
  5. Mäkin pohdiskelin ennakkoluuloja tuossa eilisellä. Tosin hyvin erilaisia ennakkoluuloja, kuin nämä mistä sä kirjoitit.

    Tuttuni kohtasi ennakkoluuloja treffiensä jälkeen ja hieman suuttui. Hän kertoi itsestään jotain treffikumppanilleen vasta treffien jälkeen ja homma kuivui kasaan sen myötä. Treffikumppanilla oli ennakkoluuloja sitä asiaa kohtaan ja tuttuni loukkaantui. Mä jäin miettimään tuon myötä että vaikka on ennakkoluuloja, niin onko se aina huono asia? Onko se aina väärin? Tarkoittaako se, että sulla on ennakkoluuloja, kuitenkaan sitä ettäkö et hyväksyisi jotain? Kuten ylläoleva kommentoija kommentoi, ennakkoluulot ei ole aina vain rasismia tai rasistien ominaisuus. Ennakkoluuloja voi olla ihan hirveästi ja mua mietityttää että onko kaikki ennakkoluuloisuus automaattisesti negatiivista? Vai voisiko osa ennakkoluuloista mennä jonkun muunkin alle? Toki silloin astutaan jo esimerkiksi aika kauas rasismista. Mielenkiintoisia juttuja pohtia. Musta on jopa aika vaikea määrittää että mikä on ennakkoluuloisuutta ja mikä esimerkiksi tietämättömyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kamala miten fiksuja ja vaikeita kysymyksiä! En minä osaa niihin yhteenkään vastata! :D Kai tärkeintä on se että ihminen kohdataan ihmisenä, jolla on arvo. Oli sitten ennakkoluuloja tai ei, voihan ne aina pyörtää kun tilanne osoittaakin ettei omat luulot pitäneet tämän _ihmisen_ kohdalla paikkansa.

      Poista
    2. Mä uskoisin, ennakkoluulot (niin erinäköisiä ihmisiä kuin vaikka erilaista ruokaa kohtaan) kumpuaa jostain kivikautisesta itsesuojeluvaistosta. Kaikkea tuntematonta oli turvallisempi tutkia ennakkoluuloisesti kuin hyökätä maistamaan tai paijaamaan. Itsessäni tunnistaisin ja tunnustaisin ennakkoluuloksi myös esim. hitaan lämpenemisen muoti-ilmiöihin. Kaikkea uutta pitää aika kauan katsoa sivusta, kunnes se hiljalleen alkaa tuntua normaalilta ja joskus vuosien päästä saatan löytää jopa päältäni. Olen toki muutenkin introvertti tarkkailijaluonne, mutta pointtina siis, juuri se, ettei ennakkoluulo jotain asiaa kohtaan aina ole negatiivista vaan asian normalisoituminen vain vaatii hiukan aikaa. Toiset tarvitsevat sitä aikaa enemmän kuin toiset. Ihan vaan luonnostaan, kaikissa asioissa.

      Poista
  6. Okei, sä oot mun idoli. Oikeesti. Olen lukenut tätä blogia ties kuinka kauan ja aina joskus kommentoinutkin, tosin aika harvoin, mutta vitsi miten ihanasti tää blogi sopii mun suvakkikuplaan, tätä on tosi kiva lukea!

    Olen parikymppinen lapseton, joten meidän elämäntilanteilla ei ole paljon mitään yhteistä. Mutta silti. Juttuja sun arjesta ja lapsista on ihana lukea (okei hoidan paljon lapsia jne, joten kaikki näkökulmat lapsiin on hyviä siinä mielessä), ja varainkin tykkään näistä pohtivammista teksteistä.

    Tämä oli ihan mahtava teksti. Koska itse olen teoriassa niin suvakki kuin voi vain olla, mutta silti huomaan päässäni stereotypioita ulkomaalaisista, seksuaalivähemmistöistä, mistä tahansa vähemmistöstä. Yleensä en sano niitä ääneen (vain tällaisissa keskusteluissa), ja ehkä se onkin osa suvakkiutta, että osaa silti kohdata ihmisen ihmisenä, vaikka ennakkoluuloja olisikin. Mutta kyllä minulla on silti työsarkaa tässä. ja tosiaan yhdyn edellisiin: on minulla ennakkoluuloja esimerkiksi vapaaehtoistyössäni kohtaamistani perheistä, tiettyjen ammattien tai uskontojen edustajista jne. Ihan supisuomalaisista. Eikä varmaan ilman ennakkokäsityksiä ole mahdollista elääkään, mutta siihen on hyvä pyrkiä...

    Mutta kiitos tästä tekstistä ja blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sinä, kiitos! Tulipa hyvä mieli tästä kommentista :) Mä luulen kans ettei ilman ennakkoluuloja voi olla. Sehän on ihmisen perimmäinen piirre että arvioi ympäristöään, sen uhkia ja mahdollisuuksia. Mutta se miten paljon antaa omien ennakkoluulojensa vaikuttaa lopulliseen suhtautumiseen toisesta ihmisestä on sitten kai sitä suvaitsemista?

      Kiva kun luet! :)

      Poista
  7. Oijjoi, kauhean kiehtovan aihe ja nyt harmittaa, etten täällä maailmalla saa Imagea käsiini - ja noh, olisi tässä sitä luettavaa aika paljon muutenkin... Mutta mielenkiintoinen pohdinta, mähän elän kanssa sometodellisuudessa sellaisessa punavihreässä suvakkivassarikuplassa, kun taas sitten arki Itä-Helsingissä on jo vähän moninaisempaa, siihen samaan Lidlin jonoon osuu helposti useampaa uskontokuntaa, yksi Kiitos-paitainen klanipää ja whatnot. Se tekee tavallaan helpommaksi suhtautua ihmisiin yksilöinä ja ennakkoluulottomasti, koska joutuu ja saa olla jatkuvasti tekemisissä erilaisten tyyppien kanssa eikä pääse poteroitumaan, MUTTA joskus kyllä tarjoaa niitä negatiivisiakin esimerkkejä, jolloin on vaikea muistaa että kyse on yksilöiden urpoilusta, jota ei voi yleistää koskemaan jonkun tietyn maan, taloyhtiön tai perheen ihmisiä. Mutta heh, kohtahan sä oot siinä sen saman Lidlin jonossa, että kuplat puhkeamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei totta tuokin! Kohta voin sitten ihan omakohtaisesti huomata tämän efektin tosiaan sieltä jonosta...;) Kohta, eli parin vuoden päästä :D :D

      Poista
  8. Ihana ja tärkeä kirjoitus! On sääli että liian usein vain ne kovaääniset ennakkoluulot saa mediatilaa ja kuuluvuutta, ja unohtuu että valtaosa suomalaisista on kuitenkin enemmän tai vähemmän suvakkeja.

    Mä teen töitä hiljaisen - niin kovin, kovin hiljaisen ja pehmeästi puhuvan - musta huiviin verhotun nuoren naisen kanssa. Aamulla mulle huutelee huomenta kiinalainen setä; zǎoshang hǎo! - jumpatessaan jalkakäytävällä. Naapurit on kotoisin kaikkialta.

    Monikulttuurisuus on joskus ihan sairaan rasittavaa ja useimmiten ihan valtava rikkaus, ja kun toisenlainen kulttuuri yhdistyy yleiseen urpoteen tulee yhdistelmästä toisinaan kertakaikkisen kestämätön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin ihana toi sun keskimmäinen kappale ja koko kommenti kaiken kaikkiaan :) Ihana kuulla aina näitä vähän erilaisia tarinoita!

      Poista
  9. Moi! Vihdoin sain kaikki blogikirjoituksesi luettua! Aloitin urakan 2015 elokuussa kun esikoiseni oli juuri syntynyt. Kaipasin vertaistukea valtavaan elämänmuutokseen sekä haastavaan vauvavuoteen ja sitä olen kirjoituksistasi saanut. Kiitos! Tiesin että vauvavuosi ja äidiksi tulo tulee olemaan rankkaa, vaikka vauva on ollut perustyytyväinen mutta silti olen ollut yllättynyt miten mustana mieli on ollut usein ja pinna kireällä, kun kaikki ei enää ole ollut mun hallinnassa. Hienoa että näistä synkemmistäkin jutuista puhutaan ääneen niin ei tarvitse ajatella, että on ainoa kireä äiti, joka ei vaan löydä niitä vaaleanpunaisia laseja silmilleen vauva-arjessa. Onhan tää nyt ihan sairaan rankkaa, vaikka lapsi onkin ihana ja toivottu. Helpottavaa tietää, että elämä ja arki helpottuvat, kun lapsi kasvaa. Sitten uskallan ehkä vihdoin haaveilla toisesta lapsesta. Kiitos siis vielä tuhannesti pohdintaa tuovista teksteistä ja toivottavasti jatkat vielä pitkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mulla tipahti leuka tämän lukiessani. Olet siis kahlannut _Kaiken_ läpi, oikein projektina? Hyvänen aika! Olen otettu, liikuttunut ja kauhuissani samaan aikaan :D :D Ihana että olet täällä, yritän nyt oikein sua varten saada lisää tekstejä eetteriin jahka nämä työkiireet hlepottaa! Pus!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.