TBT: Erään tontin tarina

torstai 12. toukokuuta 2016 Valeäiti 2 Kommenttia

Nyt kun yksi tonttiunelma on kuollut ja kuopattu, ja toinen ehkä varovaisesti viriää esiin, voisi olla aika tehdä jotain tuolle sivupalkissa näkyvälle "Tonttipäiväkirja" -sivulle. Ajatuksena oli, että sinne kertyisi kivasti muisto rakennusprojektin vaiheista, mutta nythän me tiedetään että siitä tuli jotain ihan muuta. Ennen kuin piilotan sivun toistaiseksi, jaan sen nyt tässä teille Throwback Thursdayn hengessä. Olihan se kuitenkin tavallaan ihan mielenkiintoinen (masentava) matka, josta voisi syntyä vaikka (takaperoinen) novelli nimeltä "JES! EI! Matkamme tontinomistajina".

*******************
TONTTIPÄIVÄKIRJA

Tällä sivulla kootusti koko 2015 alkaneen (ja 2016 keväällä päättyneen) taloprojektin kulku. Tarkemmat tuskat ja ilot löytyvät blogiteksteistä tunnisteella "taloespoossa".

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Toukokuu 2016 
Uskomattoman yllätyskesän keskellä (melkein 20 astetta ja aurinkoa!) myymme tontin. Keskellä kuumaa iltapäivää istumme pankin hiljaisessa konttorissa ja paperille kaartuvat nimet sinetöivät homman. Espooseen ei nouse meidän taloa. Kättelemme ja onnittelemme, vellomme itse ristiriitaisissa tunteissa. Mitä me nyt tehdään?

Alle viikossa uusi toivo kuitenkin viriää, ja kevät muuttuukin pikkuhiljaa tutun tuntuiseksi: on kivien potkimista, kallion mittailua ja budjettien arpomista. Ehkä vielä kuitenkin?

Huhtikuu 2016 
Juoni sen kuin sakenee. Keskustelut ajautuvat yhä tiukempiin umpisolmuihin ja toivo hiipuu. Vastailemme tontista kiinnostuneille ostajaehdokkaille raskain sydämin, vaikka se tuntuu kamalalta. Ette te tätä saa, tämä on niin hieno! Mutta kun eihän mekään tähän saada rakennettua..Elämä on yhtä Sofian valintaa.

Huhtikuun 27. päivä hyväksymme erään ostajan tarjouksen. Se oli nyt tässä.

Maaliskuu 2016 
Homma on seis kuin pappajopo talvella. Kellariton talo on suunniteltu (ja se on loistava!), mutta se ei kelpaa naapureille. Olemme pattitilanteessa: emme voi suunnitella muuta, emme voi edetä tässä tilanteessa. Tontti on varmuuden vuoksi myynnissä jo nyt, paperien mukaista rakennuslupavaihetta suunnitellaan tilanteesta huolimatta. Omat synttärit, pääsiäinen ja kaikki vapaa-aika menee murehtiessa, eivätkä oikeat rakennusmurheet ole vielä edes alkaneet.

Helmikuu 2016 
6. helmikuuta tavataan ekaa kertaa naapureita kuulemisen merkeissä. Alku on lupaava, mutta vielä jännittää.

20. helmikuuta kaikkien naapureiden nimet paperissa, mukaan lukien oman tontin tyyppien! JES! Lupa voisi mennä sisään nyt, mutta...jostain pitäisi löytää ylimääräiset sata tonnia tai muuttaa suunnitelmia kokonaan. Sen lisäksi että talosta tuli jäätävän suuri, yllätyksiä alkaa löytyä joka nurkasta jo suunnittelupöydällä. Pohjaveden korkeus on aliarvioitu parilla metrillä ja joudutaankin miettimään, miten rakennetaan talosta uima-allas. Edessä on isoja valintoja: Kestääkö talous tätä täysin räjähtänyttä budjettia vai vedetäänkö suunnitelmat isolla kädellä uusiksi?

28. Helmikuuta: Talon uusi, kellariton suunnitelma menee draftina arkkitehdille. Ei kestä talous, kellarista taidetaan luopua. Sniff ja huh.

Tammikuu 2016 
Vuosi alkaa toiveikkaissa tunnelmissa: vaikeimmat suunnittelupähkinät alkavat rakoilla kuoristaan, kaupungin rakennuslupavalvoja antaa vaaleanvihreitä valoja tärkeisiin asioihin, naapureiden kanssa on löydetty puolitie ja rakennuslupapiirrokset saavat vihdoin edetä. Tavoitteena luvan jättö heti helmikuun alkuun!

Joulukuu 2015 
Ne viimeiset kymmenen metriä, tai siltä tuntuu. Siis suunnittelun osalta, sen jälkeen alkanee vielä seuraavat 1000 kilometriä. Mutta ensin, kohti rakennuslupaa. Talo on kuun alussa edelleen liian kallis mutta aivan sairaan hyvä, vielä entistä parempi. Tulevien naapureiden kanssa on erimielisyyksiä meidän suunnitelmista, ja välillä tuntuu ettei kompromissia voi löytyäkään.

Miten tästä ikinä päästään lupaan asti?

Marraskuu 2015 
Ensimmäinen kustannustarjous oli noin 50.000€ yli. Suunnitelmat meni osittain uusiksi, mutta toivo viriää: ei tämä hirveän kaukana ole. Myös maapohjatutkimus antoi häkellyttävän toiveikkaita tuloksia: Hiekkaa, ei vettä, ei hirveästi ainakaan kalliota. Tilanne vaikuttaa pelottavan hyvältä.

20.11. On nyt virallisesti merkkipäivä. Silloin sähköpostiin kilahti luonnokset, jotka näyttävät jo joltain sellaiselta, jota haluamme rakentaa. Ensi viikolla luvassa kaupungille esittely. Pitäkää peukkuja.





Lokakuu 2015
Arkkitehti valittu, briiffattu ja valjastettu töihin. Tontin kauppa ja hallinnanjakosopimus vihdoin maalissa! Kuun lopussa tähtäimessä maapohjatutkimus ja vanhan rakennuksen purku. Todellisuudessa talo seisoo hienosti paikallaan vielä Halloweenin tohinoissa, mutta maapohjatutkimus on tehty ja JES: se sanoo että pohja on pääosin hiekkaa tai moreenia, ei savea eikä ainakaan pääosin kalliota.

Kuun lopussa löydetään arkkitehdin kanssa Se Oikea Suunta ja talon oikea suunnittelu alkaa. Heti marraskuun alussa laitetaan piirustukset tarjouskierrokselle talovalmistajille. Tilanne on aika kutkuttava: Talo tuntuu muotoutuvan melko täydelliseksi ja näyttää aivan helvetin kalliilta rakentaa. Kohta nähdään mikä tilanne oikeasti on.

Syyskuu 2015
Tavataan muut minitontillemme muuttavat perheet ja huojennutaan: ne on tosi mukavia ja niilläkin on lapsia. Kaikilla on samantyyppiset talosuunnitelmat ja kiistoja ei tunnu syntyvän, vaikka edessä on pelottava hallinnanjakosopimus. Muutama viikko väännellään sopparin sanakäänteitä (mitä aitoja, minkälaisia taloja, mihin roskikset?) ja edetään kohti varsinaista tonttikauppaa.

Mietitään talon ulkoasua ja sisätiloja, haetaan arkkitehtiä ja rakkennuttajaa.

Elokuun viimeinen viikonloppu 2015


Käytyämme ehkä sadassa asuntonäytössä, potkittuamme ainakin kolmea tonttia ja turhauduttuamme totaalisesti koko epämääräiseen tilanteeseen, jossa kaikki vuokrakodista kerrostaloasuntoon ja kartanoon Kirkkonummella on auki, se tapahtuu. Oikotielle pompsahtaa tontti, joka ei tullut hakuvahteihin. Käymme heti katsomassa juuri myyntiin tullutta, Espoossa sijaitsevaa pientä plänttiä. Lenkkeilemme lähimaastossa ja tehdään samantien päätös: tämä me otetaan. Sunnuntaina tehdään tarjous, maanantaiaamuna sähköpostissa makaa meili "Hyväksymme tarjouksenne". Tästä se alkaa.

Nyt kun yksi tonttiunelma on kuollut ja kuopattu, ja toinen ehkä varovaisesti viriää esiin, voisi olla aika tehdä jotain tuolle sivupalkissa...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

  1. Tässä on jotain jännää ja elämänmakuista. Samanaikaisesti luovutaan unelmasta ja samalla kurkataan jo varovasti tulevaisuuteen. Bittersweet <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitähän se tosiaan on. Jatkuvaa vuoristorataa mutta päällimmäisenä tunteena kuitenkin aina uteliaisuus ja varovainen innostus :)

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.