Hyvästit tontille

keskiviikko 4. toukokuuta 2016 Valeäiti 22 Kommenttia

"Homma on seis kuin pappajopo talvella. Kellariton talo on suunniteltu (ja se on loistava!), mutta se ei kelpaa naapureille. Olemme pattitilanteessa: emme voi suunnitella muuta, emme voi edetä tässä tilanteessa. Tontti on varmuuden vuoksi myynnissä jo nyt, suunnitelmien rakennuslupavaihetta suunnitellaan tilanteesta huolimatta. Omat synttärit, pääsiäinen ja kaikki vapaa-aika menee murehtiessa, eikä oikeat rakennusmurheet ole vielä edes alkaneet." // Ote Tonttipäiväkirjasta, maaliskuu 2016

Rakennusprojekteista varoitellaan ihan hulluna. Rakennuttajat kusettaa, naapurit on kamalia ja avioero on ihan varma juttu kun mies luuhaa illasta toiseen työmaalla ja vaimo raahaa betonisäkkejä vanhan Corollan takapaksissa, laiminlyödyt lapset takapenkillä valittaen. Budjetit venyy tuplaksi ja valmiissa talossa on kuulkaa sitten kamalasti hommaa ja kulueriä. Älkää ainakaan hallinnanjakosopparin ansaan menkö, se se vasta perseestä onkin. Naapureista tulee hirveitä verivihollisia ja kaikki lumitöistä roskalaatikoihin muuttuu normaaleista arkipuuhista sodan instrumenteiksi.

En tiedä mitkä kaikki näistä uhkakuvista meille olisivat toteutuneet, sillä me puhalsimme pelin poikki viimeksi mainittuun draamaan. Naapuririitaan. Myytiin tontti pois ja palattiin lähtöruutuun.

Puoli vuotta yritettiin yhteisesti. Korjattiin väärinkäsityksiä. väännettiin kompromisseja ja petyttiin puolin ja toisin aina uudestaan eri käänteiden ilmestyessä. Kummallakin puolella koettiin että toinen rutistaa omista haaveista pois kaiken ja jäljelle jää jotain ihan muuta. Luopuminen on ihan kamalaa. Tontti on kaikin puolin täydellinen, ja rakennuslupa oli juuri menossa sisään. Talon pystyi jo melkein näkemään tontilla. Mutta ei näin voi aloittaa yhteistä elämää.

Lopulta kyse oli neljästäkymmenestä sentistä. Monta metriä korkea talomme oli sen verran liian korkea. Me emme löytäneet itsestämme enää halua uuden kompromissin etsimiseksi, naapurit eivät löytäneet itseltään sen neljänkymmenen sentin sietokykyä. Puolen vuoden eestaas väännön aikana, muutenkin rasittavan rakennusprojektin tiimoilla ehdittiin puhua toisillemme ja toisistamme ihan kummia juttuja. Lopulta välit tai ainakin motivaatio koko paskaan olivat jo niin pahasti menneet, ettei elo muutaman metrin etäisyydellä toisistamme houkuttanut, vaikka jonkun väkisin tehdyn kompromissin olisimme löytäneetkin.

Multa lähti melkein työkyky tämän stressitaakan alla, Insinöörillä on ollut neljä kuukautta putkeen yskä. Me kestetään kyllä paljon ruuhkavuosista työstressiin, mutta sitä meidän on ilmeisen mahdoton kestää että meitä pidetään huijareina. Ja tunne on aina totta, vaikka me eri mieltä olisimmekin. Me olisimme aina olleet heidän silmissään huijareita. Parempi siis jatkaa elämää eteenpäin muualla. Jossain mihin vastasuunniteltu upea talomme saa rauhassa nousta, ja jossa saamme nauttia naapurielämästä ilman pelkoa seuraavasta riidasta. Tai ehkä olemme jatkossakin kaupunkilaisperhe, jonka pihana toimii kaupungin omat puistot ja kalliot. Ei voi tietää, homma on nyt taas lähtöruudussa.

Painajainen on ohi, mutta unelma elää.

"Homma on seis kuin pappajopo talvella. Kellariton talo on suunniteltu (ja se on loistava!), mutta se ei kelpaa naapureille. Olemme pa...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

22 kommenttia :

  1. Mä oon aina välillä kuullut päivitystä tilanteesta, enkä voi muuta sanoa, kuin että uskon, että päädyitte oikeaan ratkaisuun. Olen itse asiassa jokseenkin sijaishelpottunut teidän puolesta (ja toivon, että ne melkein-naapurit tikahtuvat omaan myrkkyynsä, mikä on ehkä melko reippaasti sanottu kun en ole koskaan tyyppejä tavannut, mutta niin kurjalta musta on teidän puolesta tuntunut.)

    Olette olleet ihan todella kärsivällisiä ja ... no, rakentavia, no pun intended. Mutta ei se kaikkien kanssa vain auta, eikä sellaisten lähellä ehkä tosiaan kannata elää.

    Oot ihan oikeassa siitä, että unelma elää, ja se oikea ja hyvä ratkaisu löytyy ihan varmasti. Rutistuksia ja häntä pystyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sinä, toi merkitsee paljon kun tiedän että tiedät vähän jotain tästä :) Unelma elää vahvasti, seuraava haaveilukohde on jo löydetty!

      Poista
  2. Mä en osaisi kuvitella teitä parempia naapureita - eli eipä tiedä tämä hankala ex-tulevanaapuri, mitä juuri menettivät.
    Teidän kannalta mun mielestä juuri oikea ratkaisu. Naapureita nimittäin näkee koko ajan, ja vaikka olisi minkälainen unelmatalo, mulkerot rajanaapurit onnistuu pilaamaan sen kotielämyksen läsnäolollaan, ikävä kyllä. Te löydätte varmasti vielä ihan mahtavan tontin, jonka laitamilla asuu jengiä, jonka kanssa tekee jopa mieli grillata viikonloppuisin - tai vähintään sellaisia ihmisiä, jotka eivät joka asiasta ole tekemässä riitaa.

    Nyt otatte keväällä iisisti, vedätte henkeä ja teette kivoja sunnuntaikävelyiltä alueille joissa on tontteja myynnissä. Sellaista huoletonta ikkunashoppailua. Sitten tulee vastaan joku pihamänty tai parvekemaisema, joka kolahtaa ja sitten se on siinä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 kiitos, ihana ja lohduttava kommentti. Ei me osata ikkunashoppailla, meillä on aina käsi luottokortilla ja nytkin on seuraava kohde löytynyt :D

      Poista
  3. No voi rähmä. Mutta toisaalta varmasti harkittu päätös, joka oli pakko tehdä. Tylsää silti. Ensi kerralla parempi tuuri. Myös naapureiden suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos darling, toivoa meillä vielä riittää!

      Poista
  4. Mä uskon, että teitte hankalassa tilanteessa oikean ratkaisun. Vaikka kyse on "vain" rajanaapurista eikä seinänaapurista on todella ikävä jos välit on huonot. Meillä on käynyt mieletön tuuri naapureiden kanssa, rajanaapureita kun on neljä ja kaikki vähintään ihan ok, osa ihan tosi kivoja, kavereita jopa. Miettikää ihan rauhassa mitä haluatte, taloyhtiössä asumisessa on omat hyvät puolensa, samoin on omakotitalossa. Me on yksi rakennettu ja olisin valmis rakentamaan toistekin, hyvinkin valmis. Nyt tietää vielä paremmin mitä haluaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihana toi viimeinen lause etenkin, lohduttavaa kaikin puolin! :) Kiitos!

      Poista
  5. Aika uskomaton juttu! Ratkaisu osoittautuu takuuvarmasti just oikeaksi, vaikka se nyt kirveleekin. Muutaman vuoden päästä kiitätte Luojaa (ja niitä potentiaalisia naapureita) siitä, että tämä juttu meni näin. Kannattaa varmaan vetää nyt syvään henkeä ja miettiä RAUHASSA, mitä oikeasti haluatte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhassa ei osata miettiä kun tätä siirtoa on jo viitisen vuotta hiljalleen tehty, mutta onneksi siksi tiedetäänkin mitä halutaan. luulen ;) Naapureista ei voi ikinä tietää, mutta ehkä tämä meidän karma oli tässä?

      Poista
  6. Ei hitto. Oon aina sanonut, etten ikinä ryhdy rakentamaan taloa. Me ollaan ukon kanssa niin nollasta sataan kiihtyviä, että pelkkä yhdessä tehty pintaremppa - ei menny niin kuin Strömsössä - riittäisi laukaisemaan pesäeron. Tää postaus vahvisti tunnetta.

    Mutta teitte varmasti oikean ratkaisun. Jos jo ennen koko taloa arveluttaa, niin entäs sitten kun pitäisi oikeasti elää rinnatusten..?
    Asioilla on tapana lutviutua, kyllä se oikea tontti, talo tai asunto vielä löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mäkin uskon että parempaa on tulossa!

      Poista
  7. Rauhallista mieltä teille. Luetutin tämän miehellänikin, olihan surku mutta oikea päätös silti.

    VastaaPoista
  8. No jopas. Tietämättä tarinan käänteitä sanon silti että paskoista naapureista on hyvä hankkiutua eroon jo alkumetreillä. Olen joutunut vierestä seuraamaan millaisia ihmiset (naapurit) voivat toisilleen olla: rikosilmoituksia, roskaa toisen pihalle, kivisadetta niskaan.. You name it. Että varmaan ihan hyvä jättää jäätävät välit taakseen. Mutta uskon kyllä että harmittaa. Se jo melkein konkretisoituneen unelman aikalisä kyllä kirpaisee. Mutta oma (mielen)terveys on varsin arvokasta sekin. Tsemppiä! Ehkä kuitenkin helpottaa kun tilanne on lopullisesti päätöksessä. Ei ainakaan tarvitse sitä enää säätää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no JUST noita skenaarioita me vähän sit lopulta pelättiin. Että mitäs jos. Vaikka ihan tavallisia ihmisiä he ovat mutta eihän sitä koskaan tiedä ja tässä oli jo hyvät ainekset kamalaan farssiin.

      Poista
  9. Voi apua, olen tosi pahoillani. Ja se on kyllä just nin että jos siihen unelmataloon pistää kiinni merkittävän määrän fyrkkaa niin löytyy raja sille, miten paljon naapureiden antaa siitä päättää. Uus tontti löytyy kyllä ja se on vielä parempi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomaisesti sanottu taas kuomaseni, kiitos <3

      Poista
  10. Avoimesti ja rohkeasti kirjoitettu. Myös rohkaisuksi muille, jotka miettivät.
    Aurinkoa kesään!

    VastaaPoista
  11. No voi jumalauta 😲 Eihän tällaista ole olemassakaan... Epäilemättä ihan tasan oikea päätös ja moiset naapurit tai naapuriehdokkaat voi toivottaa sinne minne aurinko ei paista, eikä kuu kumota...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kieltämättä itsekin parin kertaa ollut vähän epäuskoinen olo että näinkö tässä tosiaan kävi...tällä kertaa näin, seuraava menköön paremmin!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.