Toiston kuningas

maanantai 4. huhtikuuta 2016 Valeäiti 4 Kommenttia


Vihaan jostain syystä toistoa.* Olen varmaan vaan liian kärsimätön luonne siihen. Maiseman pitää vaihtua, kirjan edetä ja puheen kuulua ensimmäisellä kerralla. Etenkin tuo viimeinen on elämääni vaikeuttava seikka, eritoten yhdistettynä siihen faktaan että puhun itse aivan sairaan nopeasti ja (väitetysti) epäselvästi. Joudun siis usein tilanteeseen, jossa mua pyydetään toistamaan juuri sanomani. Yksi toistokerta menee vielä jotenkin. Toinen on jo vaikea. Sosiaalisesta olosuhteesta riippuen joko huudan sanomani tai sihisen kiristettyjen hampaiden välistä. Kolmatta toistoa ei muuten tule. Silloin tiuskaisen mumisten että "no ei ollut niin tärkeää" ja jos siitä ei saa selvää, ei voi jälkikäteen syyttää minua hampaanjäljistä käsissään.

Onneksi olen sentään oppinut tämänkin piirteen itsessäni ja voin sen näin kypsänä aikuisena hyväksyä. Eli hakeutua vain ihmisten pariin jotka aina ymmärtää ja kuulee kerrasta. Olen oppinut myös vanhemmuudesta. Ainakin sen että lapset haistaa, löytää ja hyödyntää juuri niitä sinun ärsykenappejasi. Minä en kestä viivyttelyä, jaagaamista ja toistoa. Niinpä lapseni harrastavat sangen aktiviisten ja omalla tavallaan etenevien itkupotkuraivareiden sijaan italialaista lakkoa ja täydellistä kuuroutta.

Kakkonen, tuo haastajista paras, on tietysti vienyt tämänkin asian ihan omiin sfääreihinsä. Sen lisäksi, että sille saa sanoa keskimäärin neljätoista kertaa yksinkertaisetkin käskyt ("laita housut jalkaan", "laita sakset alas" ja "älä tunge sitä leivinjauhoa suuhun nyt yhtään enempää"), se on itsekin aivan jäätävä jankuttaja. Ei se sitä varmaan tahallaan tee, mutta sillä on sellainen metodi että jos joku ei vastaa sinulle, kysy uudestaan, väsymättä. Kokeile vaikka vähän kovempaa. Niinpä kotona on varsin usein päällä tämänkaltainen dialogi:

Kakkonen: "Isi mikä tää on?" 

Kakkonen: "Isi mikä tää on?" 

Kakkonen: "Isi mikä tää on?" 

Kakkonen: "Isi mikä tää on?" 

Kakkonen: "Isi-ii mikä tää on?" 

Kakkonen: "Isi mikä tää on?" 

Minä: "VASTAA SILLE LAPSELLE VOI HYVÄ LUOJA SENTÄÄN"

Insinööri: "Ai mitä?" 

Kakkonen: "Isi mikä tää on?" 

Minä: Huudan tyynyyn. 

Toisto ei jää suinkaan puheen tasolle. Spotifyn replay nappi olisi parasta, mitä Kakkonen tietäisi, jos se tietäisi siitä. Vaatteet voisi olla joka päivä samat. Lautanen menee aina samaan kohtaan ja pyyhe heitettäisiin joka kerta lattialle jos se sinne kerran tippui. Ymmärtänette.

Olen vähän miettinyt. Kun se kerran tykkään niin kovasti CD:istä ja niiden laittamisesta mankkaan (eh, samat levyt aina, tietysti), niin mitä jos tekisin sille ihan oman CD:n? Laittaisin sen nimeksi "näin paljon äiti sinua rakastaa" ja sitten nauhoittaisin sinne parin tunnin verran kamaa. Toistaisin joka kolmannen jutun jälkeen että olet ihana pikkumies, äiti rakastaa sua kovasti, ja muut välit täyttäisin hiljaisella asennekasvatuksella. Voisin samalla korjata sen elämästä pari epäkohtaa. Kuten: veden alla ei voi hengittää. Pissalla pitää käydä vaikka kävit jo eilen. Kylläpäs nukuit päikkärit tänään. Aika ennen päikkäreitä oli aamu, ei eilen. Pissalla pitää käydä vaikka kävit jo eilen, eikun siis aamulla. No? (vastauksena kestosuosikkiin "arvaatko mitä äiti?"). Tosi hienoa kulta. Tule, nyt mennään.

Itseasiassa, riittäisi että CD:llä olisi tuo viimeinen sata kertaa. Olisin onnellinen.

*Nyt tuli muuten kaikkein aikojen ahaa-elämys. Tässä selvisi nimittäin nyt miksi en kestä salilla käymistä.

Vihaan jostain syystä toistoa.* Olen varmaan vaan liian kärsimätön luonne siihen. Maiseman pitää vaihtua, kirjan edetä ja puheen kuulua e...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

  1. Ei hel.. Tuo dialogi on kuin suoraan meidän talosta. En käsitä miten mies voi olla kuulematta kun vieressä rankutetaan jotain kysymystä miljoona kertaa. Ja kyllä, hermot palaa!

    Ps. Ihana blogi, elä vaan lopeta!

    Terveisin vanha vakilukija Pohjois-Karjalasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OI kiitos ihana, terkut sinnekin ja en lopeta! :) Ja ei, mäkään en ihan ymmärrä miten ne ei kuule mutta se ei ollut tässä tällä kertaa se pointti :)

      Poista
  2. Siis toi keskustelu on NIIN tuttu täälläkin. Kävi myös niin, että mieheni ja siskonsa mies olivat kylppärissä "vahtimassa" kylpeviä lapsiaan. Kuulin itse keittiöön asti ammeista serkusten suusta JATKUVAN, RAI-VOS-TUT-TA-VAN "isi kato isi kato isi toi otti kädestä isi kato mitä toi teki isi toi kiusaa koko ajan isi isi", mutta tällainen pieni häiriötekijä ei tietenkään porautunut isien huomiokenttään, koska olivat keskustelemassa kuivausrummuista. Teki mieli marssia kylppäriin, repiä ovi saranoiltaan ja karjua että nyt saatana unohdatte ne lämpöpumput hetkeksi ja vaiennatte noi kakarat. Mietin vaan, että jos jankutus oiskin ollut sisällöltään esim. "isi isi kato nyt toi meni veden alle", mitä olisi tapahtunut. Onko kellään havaintoja siitä, että isien huomiosuodatin päästäisi läpi kuitenkin ne ns. reagoinnin arvoiset ärsykkeet?

    Aropupu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai ne sitten oikeasti kuulee ne oikeasti tärkeät. mä oon itseasiassa sitä mieltä että me naiset kuullaan ihan liikaa. Ei ole kenenkään edun mukaista että kuullaan kaikki kitinät. Kun sit ne ei opi ite ratkomaan niitä ja kaikkia vaan vituuuuuttaa :)

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.