Ei tunnu missään

perjantai 22. huhtikuuta 2016 Valeäiti 4 Kommenttia

Luulen synnyttäneeni yhden sosiopaatin. Kakkoselta puuttuu kaikki syyllisyydentunto. Se on ihan käsittämätön. Vaikka kuinka tiukasti sille sanoo että nyt teit kyllä tosi, tosi tuhmasti, se katsoo takaisin silmät pyöreänä ja sitten se alkaa ilmeillä. Jäähylle se menee heiluttelemaan jalkoja. Anteeksi se sanoo kikattaen. Ja anteeksihan se aina lopulta kuitenkin saa kun on pirulainen kuitenkin niin söpö*.

Tämä oli kevään viimeisiä jääpaloja. Arvaatteko, kuka astui sen rikki? Nauraen?

Eilen illalla se "meni nukkumaan", oli hiljaa. Ykkösen valvova silmä oli jo lurpsahtanut kiinni ja veli perhana pääsi pahoille teille. Siellä hiljaa sängyssä "nukahtaessaan" se piirsi tussilla itselleen ääriviivat. Ja lakanoille, ja sängylle. Mitä edes mietitte, tottakai mustalla ja tottakai permanent kamalla (mistä se sai sen? Saamarin nuorisorikollinen!). Tällä kertaa pidettiin puhuttelu aika pitkän kaavan mukaan. Selitin, en vain tylyttänyt. Kerroin, mitä se tarkoittaa että sänky on nyt pilalla myyntiä ajatellen, eikä voida siis mennä vaikka matkalle sinä vuonna kun teille pitääkin ostaa uusi sänky. Luonnollisesti valehdeltiin ja liioiteltiin niin paljon kuin voidaan, tiedättehän, dramaattisen vaikutuksen varalta.

Ekaa kertaa ikinä jotain tuntui tapahtuvan. Pieni rikollinen kuunteli hiljaa ja vakavana. Istui siinä nakuna, mustaraitaisena. Jokin sitä tuntui vähän painavan. Ehkä se oli ajatus huomenna eli tänään koittavasta siivouksesta (ei ei ei, tietenkään sitäkään ei tapahtunut koska unohdettiin - että ollaan laiskoja paskoja). Ehkä se oli vain se että jouduttiin ihan erikseen sanomaan että kyllä me sua rakastetaan, mutta...

Vaikka tilanne oli raitoineen kaikkineen sangen vituttava ja jututtaminen vähän nihkeää, olin aika iloinen kuitenkin. Ihan kuin se alkaisi nyt vähän tajuta, tämä oppitunti taisi mennä aika tiukasti perille kerrankin!

Ja sitten. Tasan 24h myöhemmin, päiväni murmelina. Tänäänkin kymmeneltä illalla huoneesta saapuu täysin viattomasti yksi nuorukainen, pyytämään jotain ihan pientä ja vaatimatonta. Vesilasillista tai Koirien kalevalaan vielä toista kierrosta. Ja mitä sillä tulevalla cannonballilla on naamassaan? Kaunis, kahteen kertaan vahvistettu sininen spiraali.

Onneksi tällä kertaa se oli sentään jättänyt sängyn rauhaan. Koska seinää meidän ei tarvitse saada myytyä eteenpäin.

*Joo mäkin luin sen tosta nyt ihan omilla silmilläni. Mut ei se hei tästä johdu.

Luulen synnyttäneeni yhden sosiopaatin. Kakkoselta puuttuu kaikki syyllisyydentunto. Se on ihan käsittämätön. Vaikka kuinka tiukasti sille ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

  1. Oujee! Meidän number two samanikäinen ja niin samat elkeet. Meillä ei ole enää yleisesti saatavilla saksia eikä tusseja. On saksittu mm. pehmolelu palasiksi illan hiljaisina tunteina. "Ei haittaa mua". Se ei millään meinaa tunnustaa pahoja tekojaan ja anteeksi pyytäminen on kiven takana. Olen ollut jo vuosia (!) häkeltynyt, koska esikoinen on hyvinkin synnintuntoinen eikä oo koskaan piirtänyt mihinkään kiellettyyn (seinään, lakanoihin, huonekaluihin) eikä myöskään ole leikannut koskaan lakanoita, vaatteita, veljen tarravihkoja tms. Ehkä nää on vaan niitä toisia lapsia ja näin ollen täysin normaalia käytöstä, onhan??!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. APUA! Tämän luettuani (jo aikaa aikaa sitten, anteeksi tämä ihme viive!) piilotin meiltä kaikki sakset ja tussit. Seuraavaksi lapsi hoitoon :D

      Poista
  2. On näitä muitakin, tosin se pyytää aina vuolaasti anteeksi jälkikäteen... Kun se oli kaksi se väritti siskon tusseilla nukkuvan veljensä. Kolmevuotiaana se veteli sillä mustalla tussilla valkoisen nahkasohvan ja naamansa. Broidille se piirsi tällä kertaa vaan viikset. Nelivuotiaana se leikkasi saksilla ensin oman ja sitten veljen marimekon yöpaidat täyteen reikiä ja lopulta sen valkoisen nahkasohvan. Viisivuotiaana se aiheutti yläkerrassa vesivahingon... kohta se täyttää kuusi. Jokainen töllöntyö on vienyt vaan muutaman minuutin. Sen hetken kun oon ollut yläkerrassa tai alakerrassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahaah mua kyllä aina naurattaa toi nukkuvien sisarusten turmeleminen :D

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.