Anonyymit Nalkuttajat Ry

tiistai 16. helmikuuta 2016 Valeäiti 17 Kommenttia

Kevään eka häikäisy. Ei nalkutettavaa.
Heli Vaaranen kertoi jo kuukausi sitten, että naiset ovat laittaneet miehet yksissä tuumin nippuun ja niistä raukoista pikku tossuista on tullut koiria alhaisempia olentoja (paitsi Turussa). Nalkutetaan ne ihan kuoliaaksi. Nalkuttaminen on kamala sana. Se kuulostaa siltä, että mäkätetään ihan mäkättämisen ilosta ja pyritään tekemään toisesta mahdollisimman nöyrä, pinoon laitettu alamainen. Sinä se et koskaan tätä ja aina sinä näin ja sinä senkin vätys. Ihan karseeta. Ja jotenkin hirveän yksipuolista. Ikään kuin kaikki parisuhteiden ongelmat johtuvat naisista, jotka eivät arvosta miehiään. Ehkä ne miehetkin toimivat kuitenkin osaltaan jollakin tavalla niin, ettei se nalkku ole onnellinen?Ja miehetkin muuten nalkuttaa, sitä ei vain kokemattomampi heti huomaa. Oli kyseessä kuka tahansa, nalkuttaminen on oire. Onnellinen ihminen ei nalkuta, sanon minä. Siinä hetkessä kun nalk nalk pääsee, on moni muukin asia pielessä kuin lattialle jääneet sukat.

Kun nainen sanoo "siis täällä on taas nää astiat pöydällä, voi elämä mikä sotku" ja mies vastaa "no en ollut vielä ehtinyt, älä jaksa nalkuttaa", puhutaan koodikieltä. Kumpikin verhoaa oman sanomansa ihan väärään muotoon. Keskustelu menee oikeasti näin:

Nalkuttaja: Mulle olisi tärkeää, että keittiö on siisti kun tulen syömään. Olen sanonut siitä sinulle aiemmin ja nyt harmittaa kun joudun eka siivoamaan. Tuntuu ettet halua huoimoida minua tällä pienellä eleellä.

Nalkutettava: Minä en huomaa astioita, koska minulle keittiön tahraton siisteys ei ole niin tärkeää. Kun sinä sanot siitä heti ensi töiksesi, tuntuu että ruoan tähteetkin ovat minua tärkeämpiä enkä minä kelpaa sinulle näin. 

Pahimmillaan tilanne taitaa kulminoitua erään bloggarin keksimään noidankehään: Oleta - pety - mökötä. Täysin kuvitteellisena esimerkkinä: minä oletan, että Insinööri muistaa minun haluavan siistin keittiöpöydän (ja että muistaa huomata ettei sitä ole nyt tulossa). Sitten petyn, jonka päätteeksi nalkutan. Koen, ettei minun toiveitani huomioida. Insinööri puolestaan kokee että minä olen liian vaativa.

Itse olen aina ajatellut, etten nalkuta. Halunnut ajatella niin. Tiedänhän minä oikeasti että nalkutan, osasinpa jopa sitä lajitella eri lajeihin. Mutta silti, en minä halua nalkuttaa. Sellaista nalkuttamisen ilosta tehtyä nalkutusta. Ulos tulee usein karmean kuuloista napinaa, kyllä. Sen takana on aina jotain muuta väsymystä, joka muuttaa alkuperäisen viestin ihan vääräksi. Hyvänä hetkenä nielaisen koko ajatuksen ja siivoan ihan onnellisena toisen jäljet, tietäen että siltä nyt vain unohtui se kun lasten kanssa oli hyvät leikit.

Mutta miten nalkutuksesta voisi päästä kokonaan eroon? Voiko?

Tiedän muutaman onnellisen perheen, joissa on erikseen sovittu nalkutusvapaasta taloudesta. Yksi perhe on sopinut ydinsääntöjä yhteiseen eloon; mikä on arjessa kummallekin tärkeää. Toisen listalla oli klassinen "sukat lattialla" ja toisella jotain muuta mitä en nyt muista (apua, mulle niin nalkutettaisiin tässä taloudessa!). Näitä muutamaa ydinsääntöä tulee ilman eri käskyä noudattaa ja muista pienistä eroista pidetään suu supussa tai vain ystävällisesti pyydetään apuun. Toisessa perheessä kaikki palaute osataan antaa niin, että sitä kutsutaan lahjaksi. Ihan loogista: palautteesta tiedät, mikä toiselle on tärkeää ja miten elämä voi sujua mallikkaammin, siis lahja. Mutta mikä on sitten nalkutuksen ja palautteen antamisen ero? Se äänensävy?

Minä en ainakaan osaa mitään lahjoja antaa. Silloin kun duunit painaa, selkä rassaa ja elämä väsyttää, ja edessä on "taas tämä sama asia", tekee mieli purkautua ulos jonain vielä pahempana kuin vain ärsyttävän nalkutuksen muodossa.

Nalkutuksen ongelmana on sen sävyn ja muodon lisäksi sen tarkoitusperä. Ehkä nalkutus onkin pahimmillaan tyhjää valitusta, jonka tavoitteena ei ole asioiden muuttaminen vaan heikkouksista huomauttaminen? En minä sitäkään kyllä halua tehdä, ei kai kukaan halua.

Pitäisi varmasti sopia ne ydinasiat, sillä en todellakaan halua jatkuvasti valittaa turhista asioista, jotka saavat toisen tuntemaan itsensä riittämättömäksi. Eikä varmasti Insinöörikään. Asiat, jotka on mulle tärkeitä, asiat, jotka on sulle tärkeitä. Nämä jos ei toteudu koen että et huomioi minua. Näistä saan sanoa. Loput asiat menee erilaisten standardien piikkiin ja se korjaa joka ehtii. Ja sillä hetkellä korkeamman standardin omannut pitää mölyt mahassaan samalla kun hoitaa tilanteen oman vaatimustasonsa korkeudelle.

Nalkutetaanko teillä? Jos ei niin kertokaa nyt hyvät ihmiset miten se tehdään.

Kevään eka häikäisy. Ei nalkutettavaa. Heli Vaaranen kertoi jo kuukausi sitten, että naiset ovat laittaneet miehet yksissä tuumin nippu...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

17 kommenttia :

  1. Nyt kun me ollaan pari kuukautta taas oltu ton nalkutettavan kanssa saman katon alla, olen ahdistunut tätä omaa "nalkutustani". Se ei oikeasti ole mitään pätemisentarvetta tai nillitystä vaan pyrkimys kaikkien parhaaseen, mutta mutta. Nyt yritän miettiä pari kertaa ennen kuin avaan suuni, että onko tämä sellainen asia jota mun kannattaa alkaa opettaa vai antaako miehen oppia itsekseen (tyyliin ei sekoita kunnolla kuopuksen korvikejauhetta veteen ja tulee kökköjä - lapsi ei niistä välitä, minä kuitenkin tiskaan kökköisät pullot, mutta en jaksaisi oikeasti tällaisesta asiasta jatkuvasti huomautella. Koska yhdellä kertaahan viesti ei mene perille). En tiedä. En ole edes anonyymi nalkuttaja, vaikka vihaan kyllä tota nalkutus-termiä. Jos mies taas huomauttaa mulle esimerkiksi että oon jättänyt pesuaineet lasten ulottuville tms niin se EI ole nalkutusta koska looginen mies vain auttaa yksinkertaista vaimoaan... Noh, tulinpahan nyt avautumaan. Mennään ens kuussa kaljalle ja jatketaan siellä aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se. Kun pitäisi päättää mikä noista sadoista kokkareasioista on se, joka ihan oikeasti on edes ärsyyntymisen arvoinen. Asioitahan on sata ja jokaisesta EI voi tehdä sellaista ydinasiaa.

      Mäkin vihaan nalkutustermiä ja olen ihan samaa mieltä että se jotenkin useimmiten sattuu osumaan naisten sanomisiin! Puhuttiin näistä tosi paljon yksi ilta ja Insinöörikin kyllä myönsi nalkuttavansa itse. Yhteistä taitaa olla vaan se että ihan kaikki vihaa nalkuttamista. Kaikki.

      KALJAA joo.

      Poista
  2. Tämä on aihe, mitä olen viime aikoina pohtinut. Nalkutus kuluttaa nyt minua hiukkasen, mutta en haluaisi nalkuttaa. Kehittelen siis strategiaa ;) Mutta tekstistä voisin nappailla vinkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukapa haluaisi :) Kerro jos keksit jotain aidosti toimivaa, kuten vaikka nalkutuspanta? Vähän niin kuin koirien haukkupanta? :D

      Poista
    2. Haukkupanta toimii vain rangaistusmenetelmänä, nalkutuspannan pitäisi ehdottomasti toimia toisin päin eli kun nalkutus alkaa nousta kurkkuun niin panta joko värisee jostain korvien erogeenisten alueiden läheltä, ruiskuttaa amfetamiinia kaulavaltimoon tai alkaa erittää ihon läpi suklaan ja punaviinin sekoitusta.

      Poista
  3. Mä olen huomannut ajautuvani "nalkuttamaan" eli toistuvasti huomauttamaan samasta asiasta lähes non-stoppina koska mies ei mitenkään reagoi mun ekaan kommenttiin. Vaan esim. jatkaa netissä surffaamista. Siis jos se voisi vain sanoa ääneen, että "mä tyhjennän tiskikoneen heti kun olen lähettänyt tän yhden viestin, joka liittyy tärkeään duunikuvioon", niin asia ois tosi ok. Mutta kun se ei sano mitään, ei ekalla eikä tokalla huomauttamisella eikä vielä senkään jälkeen ja sitten mulla alkaa keittää se täysi tiskikone ja se puhelimen räplääminen ja sit koko homma menee nalkuttamiseksi. Mutta olen sitä mieltä että mut ajetaan siihen tilanteeseen. Jos vois vaan jotain kommentoida ja reagoida toisen sanomiseen niin mitään ongelmaa ei koskaan ehtisi muodostua! Nih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hear hear! Mä niin komppaan tätä, ja oon monta kertaa miehelle sanonutkin, että jos se ei mitenkään reagoi mun pyyntöön tai sanomaan asiaan, niin se sama huomautus tulee toistumaan yhä kiristyvällä äänensävyllä, kunnes joku vastaus tulee. Ja miehet itse usein valittaa, etteivät voi tietää mitä ihmettä naisten päässä liikkuu. No eipä me naisetkaan voida tietää herrojen ajatuksia tai aikovatko miten/milloin hoitaa halutun asian, jolleivat niitä tuumiaan verbalisoi kuuluville asti. Nii-ih!

      Poista
    2. Komppaan teitä täysin arvon naiset. Olen kehitellyt mielessäni "vaimorannekkeen": älykellon kaltaisen laitteen joka nauhoittaa naisen "ystävälliset pyynnöt", jolloin niitä voi ihan siitä omasta ranteesta toistaa jos ei meinaa muistaa / kuulla ekasta kerrasta.

      Heitän kuitenkin loppuun vielä yhden ikävän ajatuksen: tähän meidän naisten logiikkaan liittyy musta usein se että me halutaan miesten toimivan heti sen meidän pyynnön mukaisesti (siis jos ne murahtaa kuulemisen merkkinä). Et ehkä tässä on myös yksi sellainen vaativuusaste, jota voi itse koittaa lieventää..että asiat voi tapahtua myös muille sopvualla aikataululla.

      Poista
    3. Asiat voi tapahtua muille sopivalla aikataululla, mutta ... jos mä vaikka pyydän kuorimaan perunat (mitä en yleensä tee, koska mä oon marttyyrilinjaa, en nalkuttajalinjaa, ja siinäpä muuten huono vastaus kysymykseesi, en todella suosittele tätäkään) niin sitten ehkä haluan, että ne tehdään mun aikataululla edes jossain määrin.

      Koska jos ruoan valmistukseen menee vaikka 2 h, ja perunoiden kuoriminen on vaihe 1, niin sitten voi olla, että sitä ei tehdä ihan koska nyt kuorijalle vaan sattuu sopimaan.

      Mutta tietenkin voisi vaikka kertoa, että toivoisin, että perunat on tänään klo 15 mennessä kuorittu, niin päästään säälliseen aikaan syömään.

      Poista
    4. Joo, tarkkoja toiveita vain kehiin! Mieluiten jopa niin että yhdessä sovitaan että hei, syötäiskö tänään neljältä? Ok, sit pitää saada perunat kuorittua kolmeen mennessä. Kukaan ei pääsis nalkuttaa :)

      Poista
  4. Mulla oli pitkään tosi suuria vaikeuksia tuon "palaute on lahja" -ajattelun kanssa. Sitten kävin palautevalmennuksessa ja vihdoin tajusin, mitä se tarkoittaa.

    Lahjan vastaanottaja päättää, mitä lahjalla tekee. Antajalla ei ole siihen valtaa. Minä voin sanoa sinulle, että minua ärsyttää, kun jätät likaiset sukkasi ruokapöydälle. Sinä päätät, mitä tiedolla teet. Voit olla tekemättä mitään.

    Kas, siinä palautteen ja nalkuttamisen ero. Nalkuttaja vaatii, että alat toimia hänen tahtonsa mukaan. Jos et toimi, hän jatkaa nalkuttamista.

    Ihan vielä en ole hoksannut, mitä tehdä, jos en halua antaa lahjoja, vaan muuttaa toisen toimintaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk mä olin jotenkin missannu tän kommentin ja se harmittaa, koska tää on aivan kultaa taas! Nerokasta. Mutta tosiaan, mitäs siinä sitten tekee jos toinen ei toimi mun tahdon mukaan? Muutan tahtoani?

      Poista
    2. Pomo, opettaja tms. antaa palautetta. Tasavertaisessa suhteessa KESKUSTELLAAN. Kummallakin on yhtä hyvä oikeus näkemykseensä siitä, miten asiat pitää hoitaa. Jos jonkun mielestä jokin tekeminen tai tekemättä jättäminen oikeasti aiheuttaa muille merkittävää vaivaa, keskustelu aloitetaan siitä, onko ongelma todellinen ja niin suuri, että sille pitää tehdä jotain.

      Siis sanon vielä, että miehellä on yhtä hyvä oikeus näkemykseensä esim. siivoamisen tavoitetasosta kuin naisella. Asiat sujuvaat parhaiten, kun jaetaan vastuut ja sitten kumpikin hoitaa vastuualuettaan oman näkemyksensä mukaan. Jos joku ei vastuutaan sitten kanna, hänestä on paras erota.

      Poista
    3. On tottakai, ja tosta juuri pitääkin keskustella: Mikä on meidän keskenäinen kompromissi oikeasta tasosta.

      Poista
  5. Erinomainen ja ajatuksia herättävä teksti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva jos laittoi aivot pyörimään!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.