Muru nimeltä Marita

keskiviikko 13. tammikuuta 2016 Valeäiti 0 Kommenttia

Sängyn pohjalta terve (tai siis sairas, ehe ehe). Kuume nousee samaan aikaan pullataikinan kanssa ja minä mietin, milloin tämä koko vuoden (ehe ehe taas) kestänyt flunssa aikoo loppua.

Nyt kun olen vielä jotenkin tajuissani, kerron taas yhden "rakkaudentunnustuksen", niin kuin Heli niitä Tonin tarinaa kommentoidessaan hienosti kutsui. Tämä ihminen oli jostain syystä mielessäni jo silloin kun mietin tämän haasteen aloittamista. Pohdin pitääkö nimet koodata, ja kelasin miten ensimmäinen kirjoitus kertoisi "Maritasta". Ehkä taustalla oli sellainen fiilis, että "Maritan" pitäisi välillä kuulla miten siisti tyyppi se on.

Ja tänään Marita meni sitten laittamaan seuraavan päivityksen Facebookiin, ansaiten paikkansa päivän tarinassa:
En tiedä miks mulla on viime päivinä ollut semmonen fiilis, et biisit, joita kuulen radiosta, yrittää kertoo mulle jotain. Niinku vaikka tää, jonka kuulin tänään: Muru hei takki auki, täältä tulee hauki, joka susta tykkää.
Pahoittelen "Marita" luvattomasta lainauksesta, mutta antanet anteeksi kun sanon seuraavaa. Karita on myös työkaverini, itseasiassa samassa tiimissä Sympatagen kanssa. Hyvä tiimi, sieltä voisi poimia kenet vain! Karita on ollut työkaverini jo monta vuotta, ja on ollut alusta asti jotenkin tuttu. Karita on kissa, kaikilla tavoilla. Kuumis nainen, joka ponnahtaa jaloilleen vaikka mistä, mutta joka myös miettii tarkkaan, kuka pääsee suosioon. Kissoille ei kelpaa mitkä tahansa hännän heiluttajat, eikä ihan joka tyyppi saa Karitalta lämpöä, ja olen todella kiitollinen että olen päässyt sisäpiiriin! (Kai? olenhan? Kissani? :D)

Koska Karita, sinäkin olet aika mahtava tapaus. Empaattinen, huomioiva, sitkeä ja vahva. Osaat jotenkin hienosti jättää omat kiireesi taka-alalle, jos minä vaikka satun taas soittamaan ja pyytämään jotain, joka ei edes sinun tehtäviisi kuulu. Anteeksi siitä, olet kai vain niin luonnollinen kontakti mulle! Eräänkin kerran hoidit matkatoimiston kämmin kuntoon joskus ällöttävän aikaisin aamulla, etkä kertaakaan marissut mulle että hoida omat reissusi ja anna mun nukkua.

Työjutuista sikseen, olet myös loisto krebauskaveri, jonka kanssa saadaan kymmenet ihmiset vaihtamaan suuntansa Teatterista Patikseen. Päälle vielä hullun treenatut muskelit ja naurettavan hienot ripset ja kas - meillä on särmä Bile-Barbi aidolla sydämellä!

Ja nyt, arvon naiset ja herrat, menen kuolemaan. Ajattelen teistä ja länsimaisesta lääketieteestä pelkkää hyvää koomassani.

Sängyn pohjalta terve (tai siis sairas, ehe ehe). Kuume nousee samaan aikaan pullataikinan kanssa ja minä mietin, milloin tämä koko vuoden (...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.