Huumori lopussa

lauantai 30. tammikuuta 2016 Valeäiti 15 Kommenttia

Selvä, nyt mä sen uskon. Lauantai-iltapäivän Prismat ei ole mua varten. Vaikka kaikki meni ihan kivasti, eikä sitä jengiäkään mitenkään mahdottomasti ollut, paniikkioireet pakkasi päälle heti kun kärryt käteeni sain.  Huumori loppui jo ennen HeVI osastoa. Siinä tulee jotenkin semmoinen vankilafiilis. Että täältä jättihallista ei vaan pääse pois ennen kuin kärryt on täynnä kamaa limetistä eteismattoihin, ja sitä ennen ne kaikki pitäisi löytää. Auta armias jos joku asia unohtui, sen hakeminen vastapalloon painavien kärryjen kanssa on ihan sieltä syvimmästä helvetin kerroksesta.

No kotiin päästiin. Eikä mikään nyt kovin pahasti vialla ollut, mutta osa teistä kyllä tietää mistä puhun. Pää tuntuu kevyeltä ja käsissä pistelee, sitä haaveilee vaan pois pääsemisestä. Mutta seuraavaksi vuorossa tortillaa ja ystävää, kyllä tämä tästä.

Käytin varmankin kaikki huumorivarastoni eilen kun kaivoin aivojen syvyyksistä sarkastisimman osioni. Tammihaaste kuitenkin velvoittaa minut pukemaan huumorinkin takaisin vaaleanpunaiseen kukkamuotoonsa. Sillä Laurahan on tietenkin ihan kaikkea muuta kuin sitä, mistä eilen puhuin. Rivien välissä juuri ne eilen väärinpäin kerrotut asiat ovat niitä joita Laurassa eniten arvostan. Uskomattoman kaunis, hauska ja nauravainen nainen, jonka kanssa aika juoksee siivillä ja Snapchat täyttyy naurusta. Lauran kotiin on aina ihan mahtavaa mennä, siellä on niin maailman seesteisin fiilis ja kaikki tyypit täynnä sellaista aitoa turkulaista lämpöä. Siinä kodissa uhmakohtauskin muuttuu lempeäksi nauruksi, en vieläkään ymmärrä miten se tehdään vaikka olen tilanteen todistanut livenä. Meidän talouden kiukkuisilla aikuisilla on aika paljon opittavaa tuosta kärsivällisyyden ehtymättömästä lähteestä. Laura ja miehensä ovat kummatkin sitäpaitsi ihan ensiluokkaisia halaajia! Siinä ei auta kuin hymyillä muikeasti kun tollaset tyypit sanoo moi ja kietoo lämpöönsä. Voin kiteyttää näkemykseni Laurasta tälläiseen kulinaristiseen metaforaan, jonka eilen Lauralle sanoin:
" Olet aivan mielettömän ihanan avoin ja lämmin. Sellainen kanakeitto, aina tulee hyvä mieli!" 
Ja hei, tämä kanakeitto tavallaan tuntee Robinin. Sillä pääsee varmuudella mun ykköslistoille. Ykköslistoilla keikut tiukasti rakas turkulainen ystäväni, olenpa kiitollinen että ollaan tavattu tälleen häveliäästi netissä!

Sitten toiseen nettikaveriin. Tämä tukipisteeni on ihan livenä tavattu ja ystäväksi sidottu, mutta tänä päivänä suurin osa meidän yhteyksistä menee Facebookin messengerin kautta. Mutta voi mitä yhteyttä sieltä saakaan! Lotan kanssa jaetaan pikaviestimillä yleensä elämän nihkeimmät hetket. Sellaisella suoruudella ja välittömyydellä, jota en oikein kenenkään muun kanssa osaa ottaa. Näissä keskusteluissa ei tarvitse sanoa "moi" vaan voi vain alkaa tykittää. Mitä enemmän ISOJA kirjaimia, kirosanoja ja huutomerkkejä, sitä parempi. Jokaisessa asiassa on tiukka annos huumoria mukana, Lotta onkin harvinaisesti ehkä vielä mua sarkastisempi tyyppi. Parasta. Löde oot just paras. Mua naurattaa joka kerta niin paljon meidän väliset megamaratonviestit, vaikka aiheet liippaa yleensä kohtuullisen mustaa huumoria. Ihan vakavasti sanottuna arvostan myös ihan mittaamattoman paljon kaikkea sitä tukea, jota olen sulta saanut, ja olen tosi kiitollinen siitä että jotenkin otit meidän yhteyden palaamisen asiakaseksi vielä itämeren punaisten vuosien jälkeen :) Arvostan sussa huumorin ja tuen lisäksi äärettömän paljon sitä, että olet aidosti oma itsesi. Oma, ihana itsesi.

Ja nyt, hyvät naiset ja herrat, ilman mitään vitsejä: tortilloja. Ja kaljaa.

Selvä, nyt mä sen uskon. Lauantai-iltapäivän Prismat ei ole mua varten. Vaikka kaikki meni ihan kivasti, eikä sitä jengiäkään mitenkään mahd...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

15 kommenttia :

  1. Ketä varten lauantai-iltapäivän Prismat on? Tai Prismat ylipäätänsä. Onneksi teen ruokaostokset vain itselleni. Silloin harvoin kun joudun (siis itse menen tuntemattomasta syystä) Prismaan, niin eksyn siellä aivan taatusti, ostan kaikkea mitä en tarvitse ja unohdan ne asiat, joita lähdin hakemaan. Onni on lähikauppa, joka on kohtuullisen kokoinen. Ei valtava, mutta ei mikään minimarketti. Mutta tortillat pelastaa päivän kuin päivän. Ihan kuten ystävät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei taida olla ketään varten. Jotenkin mä vaan aina ajattelen että olis niin ihana (ei ole) mennä sinne isoon kauppaan ja ostaa iiiiihan kaikkea mitä mä tarviin (eli jauhelihaa ja maitoa. hoh.)

      Poista
  2. Onni on Kauppakassi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, tavallisesti sieltä ostetaankin. Ja jatkossa taas.

      Poista
  3. Jos pitää mennä lauantai-iltapäivänä Prismaan, pitää mennä yksin. Pitää ottaa puhelin, ja kuulottimet, ja varmistaa, että paras Spotify-soittolista on ladattuna puhelimelle eikä vaadi verkkoyhteyttä. Ja sitten pitää laittaa kuulottimet korviin ja paras Spotify-soittolista niin kovalle, että kuuluu sille toisellekin tomaateista tappelevalle.

    Ei se siitä kivaa tee, mutta se voi pelastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, kova idea. Todella. Tai sit joku vois kehittää VR pelin, jossa muista kaupassakävijöistä tulee vaikka zombeja joita voi lasautella omalla pyssyllä kumoon.

      Poista
  4. Moikka. Tunnistan oireen. Mulla paniikkioireet alkoivat puskea just niissä paikoissa, joista en päässyt haluamallani hetkellä pois. Kontrollifriikki?

    Lentokentällä ja laivaterminaalissa, pitkissä ja ahtaissa jonoissa oireet puskivat esiin, laivojen pitkät tuubikäytävät olivat ihan painajainen, varsinkin jos olin siellä tuplarattaiden kanssa. Siitä tilanteesta ei vain voi ryysiä ulos, varsinkaan rattaiden kanssa, eikä rattaita voi tietenkään siihenkään jättää ja juosta itse vessaan.
    Lentokoneessa oireet pahenivat kun turvavyövalo syttyi- sillä hetkellä piti just päästä vessaan ja vatsaa alkoi vääntää.
    Metro- mistä ei välttämättä pääse ulos jos se jää asemien väliin, pahimmat ulkomailla olivat kuitenkin hotelli(bussi)kuljetukset- kuskia ei vain voi pyytää pysähtymään lähimpään vessaan- kuljemmekin nämä matkat nykyään aina taksilla, ja valitsen edelleen kohteet sen mukaan, mitkä ovat lähellä lentokenttää. Vähän hassua...
    Linnanmäen semmoiset laitteet, joissa jokaiselle laitetaan turvapuomit- voivat jäädä jumiin, tai semmoiset laitteet jotka menevät korkealle, ja voivat jäädä sinne, ovat olleet mulle ihan ehdoton nou-nou...

    Ja kyllä, kerran kun olimme sulkemisaikaan Prismassa, jonottaminen kassalle oli lähes mahdotonta. Sydän hakkasi, vatsaa väänsi, olisin halunnut jättää ruokakärryt siihen paikkaan ja paeta jonosta. En vaan voinut, sillä en olisi voinut palata enää jonottamaan, kun kauppaan ei päästetty enää sisään. Sydän hakaten ja kylmä hiki valuen sain kuitenkin ostoksen maksettua. Vähän epänormaalia ehkä?

    TÄRKEITÄ HAVAINTOJA: mulla nämä oireet pahenivat moninkertaisiksi talon rakentamisen aikana. Siitä tilanteesta kun ei päässyt enää pakenemaan tonttikauppojen ja talopaketin oston jälkeen. Budjetoimattomat kymmenet tuhannet eurot vilisivät tililtä maatyövaiheessa ja tuotti hallitsematonta paniikkia, perääntyä ei enää voinut.
    Positiivistä loppuun: kannatti ehdottomasti rakentaa, olemme enemmän kuin tyytyväisiä rakkaaseen taloomme. Maatyövaihe oli vaan tosi horror.

    JA HUOM!!! Mulla oireet ovat lähes loppuneet, kun olen lopettanut kahvin juomisen. Minä- kahvinarkkari 20 vuotta kahvia päivittäin juoneena lopetin seinään. Paras päätös vuosiin. Eipä ole tuo vessahätä oire enää juurikaan vaivannut. Siksi tekstikin on kirjoitettu osittain menneessä aikamuodossa. Jännityksellä odotan maaliskuun risteilyä ja ensi kesän lintsireissua, pärjäänkö paremmin ilman kahvia. Oon käynyt psykologilla juttelemassa, ja neuvolalääkäri kirjoitti mulle jotain rauhoittavia lääkkeitä, jollaisen saatan ottaa nykyään lentomatkapäivinä. Niistä on ollut apua, sekin jeesaa kun tietää, että ne on laukussa. Neuvolalääkäri oli sitä mieltä, että lapsille on ehdottomasti parempi rauhallinen, kuin neuroottinen/ panikoiva/ stressaava ja vessassa ramppaava äiti. Parempi olla näyttämättä lapsille semmoista mallia, kun sen voi yhdellä lääkkeellä välttää.

    Kandee käydä etsimässä tietoa kahvin ja paniikkihäiriön yhteydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kauhea, olipa tässä ikävän paljon samaistumista :) Mä olen ton kahvin kans bongannut, ja melkein olenkin sen kokonaan jo lopettanut. Ihan hyvin voisin lopettaa kokonaan ja sitäkin on miettinyt..Lääkkeetkin löytyy ja ne on onneksi ihan tuttuja rytmihäiriöiden ajalta! Eilen otin sellaisen ennen rakenna & remontoimessuja (joo kyllä) ja oli kyllä loistava idea. Päivä meni tosi hyvin.

      Kiitos paljon kokemuksen jakamisesta, arvostan!

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Tulee näköjään tuplana nää mun jutut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuplana ne sietäisi lukeakin, niin hyviä olivat :)

      Poista
  7. Hei! Tunnistan minäkin Prisma tilanteen. Tilanteeni on suljetuissa paikoissa ollut sama kun Auringonmunalla, tosin kahvilla asian kanssa ei ole mitään tekemistä. Pahimpina aikoina olin varma etten enää koskaan pysty matkustamaan minnekkään, menemään töihin tai osallistumaan perhejuhliin. Sain avun lääkäriltä joka heti tunnisti oireeni. Apunani on beetasalpaaja. Voin ottaa lääkkeen jo etukäteen jos arvelen meneväni tilanteeseen jossa paniikki ottaa vallan. Alkuaikojen 20 mg päivä annoksista olen tilanteessa jossa tarvitsen lääkettä noin 20 mg kuukaudessa. Asia ei rajoita mieltäni, koska tiedän että kohtaukset eivät määritä tekemisiäni eikä hallitse arkeani. Olen päässyt valtavasti eteenpäin tämän jutun kanssa ja tiedän että sinäkin pääset! Ko. lääke ei vaikuta mihinkään muuhun kuin sydämen hapensaantiin, sen kanssa et ole sekaisin eikä sillä ole keskushermostoon vaikuttavaa ominaisuutta. Olen sairastanut kymmenen vuotta. Tsemppiä sinulle, tästä selviää! T: Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tosiaan on noi samat lääkkeet kans tähän, on ollut ennen isommalla annostuksella sydämen rytmihäiriöihin. Auttavat hyvin kyllä rauhoittamaan meininkiä ja jo tietä niiden mukana olemisesta auttaa hienosti. Tosin nyt ne alkaa jo unohtua kotiin kun tarve on jo niin paljon pienempi...

      kiitos superisti sullekin kommentisti, on se vaan aina tavallaan kiva kuulla että muillakin näitä on!

      Poista
  8. Mullakin tää oireilu vaikutti paljon siihen, etten halunnut matkustaa. En lentokoneella, en bussilla, enkä oikeastaan muuten kuin omalla autolla. Olen ollut kolmen lapsen kanssa kotona 7 vuotta ja noita liikennevälineitä onkin ollut helppo vältellä, kun mulla on auto käytössä päivisin. Mulla diagnoosina taitaa olla agorafobia.

    Olen onnistunut opettelemaan semmoisen hengityksen, joka jeesaa kun oireet alkavat puskea esiin. Kahvin juomisen aikana tämä ei onnistunut. Mä olen muutenkin tosi herkkä kofeiinille, kupillinen kahvia vaikutti mulla 8-10 tuntia, eli nukahtaminen tuona aikana oli mahdotonta. Viime vuosina en juonukaan enää kuin aamukahvin. Toisilla alkohlli vaikuttaa kohtauksiin.

    http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00404

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kans huomannut alkoholin ihan selvästi vaikuttavan. Kahvi ei niin paljoa, ainakaan jos se on vain se aamukuppi. Agorafobiaa mäkin mietin lauantaina ja sunnuntaina kun välillä pelkkä ostoskeskuksiin astuminen tuottaa tuskaa. Jotenkin siellä Prismassa just tajusin että se paikan laajuus ja ihmismassan "holtiton liikkuminen" sen sisällä ahdisti.

      Tosta hengityksestä: sitä en vielä osaa mutta laulaminen auttaa! Siinähän nimenomaan tulee hengitettyä oikein!

      On tämä aikamoista tämä elämä, kun kaikenlaista saa kokea :(

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.