Entinen lukutoukka ja sen äiti

keskiviikko 20. tammikuuta 2016 Valeäiti 28 Kommenttia

Juuri kun sitä on mojovan Blogger's blockin (tästä loistotermistä kiitos Lauralle) edessä, tulee kollega ja pelastaa pulasta! Satu haastoi mukaan Oi Mutsi Mutsin (lifestyle)bloggaajien kirjahaasteeseen, ja voi pojat minkä patouman ajattelua tämä vapauttikaan. Kirjat, lukeminen, voih.


Olin joskus lukutoukka. Kirjoihin ja kirjastoihin liittyy ehkä vahvimmat lapsuuden muistoni: miten lainasin puolipaniikissa Laura Palmerin päiväkirjan, kun pelkäsin että kirjastohoitaja sanoisi minun olevan liian nuori (toim. huom. olin. Ohhoh); miten innostunut olin kun Vampyyripäiväkirjojen uudet osat olivat tulleet; miten piilottelin kallistuvan purjeveneen hytissä kirja toisensa perään ja uppouduin samaan tarinaan kannella vällyjen alla sormet juuri ja juuri vielä toimivina. Luin melkein kaikkia genrejä runoutta lukuunottamatta. Saksan kielenkin opettelin vaihtovuoden aikana osittain lukemalla: ostin helpot teinikirjat (esim. Hevoskuiskaaja) saksaksi ja luin. Painoin läpi vaikeiden sanojen miettimättä liikaa mitä ne tarkoittivat, ja 15. kerran kohdalla opin sanan merkityksen. Lukuvauhdiksi vakiintui noin 60 sivua tunnissa, joten parhaat kirjat oli sellaiset jossa mentiin ja tapahtui, ennemmin kuin älytöntä keskittymistä vaativat, montaa eri nimeä viljelevät opukset. Sormusten herran ensimmäisten sadan sivun ylittämiseen menikin muutama yritys.

Silloin ennen luin vähintään kirjan viikossa, usein yhdeltä istumalta. Tänä päivänä luen yhden kirjan vuodessa. Eikä se itseasiassa johdu mistään ajanpuutteesta, kirjoille löytyy aina aikaa! Vanhoina hyvinä päivinä mulla oli ihan aina kirja mukana. Luin bussissa, vessassa, hampaita pestessä, sängyllä pötkötellessä, kello yhdeltä tiistaiyönä ja jopa kävellessä, mikä ei muuten ole ollenkaan vaikeaa, paitsi jos sataa. Kirjojen pölyttyminen hyllyllä johtuu paljon synkemmästä syystä. Multa on lähtenyt keskittymiskyky. Luen kyllä jatkuvasti, edelleen. Mutta luen ihan tajutonta kuraa: Facebookin aivotonta feediä, pitkää artikkelia aiheesta joka mua ei kiinnosta, mutta jonka joku muu linkkasi, blogien kommenttiketjuja (tunnustus), blogeja joista en enää edes pidä mutta seuraan tottumuksesta..halpaa, helppoa ja nopeaa kirjallista pikaruokaa siis. Jos päivässä on yli viiden minuutin pituinen tauko, käytän sen typerästi kännykkää räpläämällä sen sijaan että kaivaisin kirjan esiin. Jos se edes olisi mukana. Iltaisin nakutan konetta tai tuijotan telkkaria, ja siinä vaiheessa kun kaadun sänkyyn, ollaan jo pitkälle yli optimin nukkumisajan. Äänikirjat ovat sentään tuoneet kirjat hieman takaisin elämään, mutta nekin vaatii sen lenkin joka on yleensä pelkkä toive. Kindleen en lähde, koska rakastan oikean kirjan tuntua ja etenemisen tunnetta. 

Ylläoleva oli se ajattelun patouma. Keittiöpsykologi sisälläni sanoo että mulla taitaa olla lukemista aika kova ikävä, ja että sen poissaolo nyt suorastaan hävettää. Parempi siis lopettaa tämä pakina tähän ja syöksyä siihen varsinaiseen haasteeseen.

1. Kirja, jota luet juuri nyt:
Äänikirjana Anthony Doerrin All The Light We Cannot See. Ihana ihana ihana kirja, jonka kaunis kieli ja juuri sopivalla vertauskuvien tasolla kuvaillut tilanteet ovat ihan nappiin omiin toiveisiin. Lisäpisteet kerrankin erittäin hyvästä lukijasta, joka tuo tarinaan oman makunsa. Kesken on myös äidiltä joululahjaksi saatu Leena Lehtolainen Jonakin onnellisena päivänä ja ammattikirjallisuuden puolelta Design Thinking ja Simon Sinekin Leaders Eat Last.

2. Kirja, josta pidit lapsena:
Sairaan vaikea kysymys. Luin varmaan kaikki nuortensarjat romansseista lohikäärmeisiin, Bertin Päiväkirjan alusta loppuun punastellen, Agathat, Roald Dahlit, Tiinat, Neiti Etsivät...jostain syystä mielen syövereihin on jäänyt tosi vahvasti kirja nimeltä Pasianssimysteerio. Se oli varmaan ensimmäinen jotain ajatuksiakin herättävä teos.

3. Kirja, joka jäi kesken:


Vielä vuoteen 2010 (A.E.L.) asti ei yksikään. Mulla oli ihan sairaalloinen päähänpinttymä, ettei yhtäkään kirjaa saa jättää kesken. Viimeinen väkisin luettu kirja oli Paolo Coelhon Alkemisti (selfhelp meditaatiotuubaa yök yök), sen jälkeen taivas niin sanotusti aukesi. Tuhlattava aika loppui elämästä kesken ja aloin tyynesti antaa tappotuomioita tahmeille luvuille. Viimeisin häätötuomion saanut kirja oli Katja Ketun Kätilö. En jaksa kauhistua siitä kielestä, enkä jaksa samaistua tarinaan, jossa kaikki on niin perseestä (sinänsä huvittavaa että Doerrin kirja taas uppoaa: elämän pitää ehkä olla mulle kaunista, vaikka se olisikin vaikeaa). Ei jatkoon.

4. Kirja, joka teki vaikutuksen:
Taas paha kysymys. Onhan niitä monta. Viihteen puolelta päähän on jäänyt pyörimään itsestäänselvien TSH:n lisäksi Zana Muhsen karmaiseva tositarina MYYTY!, jonka luin yläasteaikana suunnilleen kerran vuodessa ja itkin alusta loppuun. Ammattikirjallisuuden puolelta Pyramid Principle heitti kerralla koko oman viestinnän ja ajattelutavan uusiksi ja saarnaan tästä jokaiselle vastaantulevalle tyypille. Nyt sulle, lue se, vaikka vaikea onkin.

5. Kirja, johon palaat uudelleen:
Fiktiosta Jodi Picoult'n My Sister's Keeper, jonka olisin jo äsken halunnut mainita. Tämän olen lukenut oikeasti monta kertaa, niin kuin kaikki hyvät kirjat. Todella riipaiseva, hyvin kirjoitettu tarina. Ammattipuolella Jack Welchin Winning on mulle johtamisen raamattu, jota selaan aina kun tarvitsen vahvistusta tai muistutusta. Vahvaa kokemusta yksinkertaisella kielellä, joka kolahtaa heti omiin tilanteisiin. 

Kuvan otti Kakkonen, silläkin on hyvä maku kirjojen suhteen.
Haastan samoihin pohteisiin äärihullut lukijat Liinan ja Bleuen, randomgeneraattorilla Taikinanaaman ja Rimpuilevan Mamman sekä vielä yhden ulkomaan pakenijan, Periaatteen Naisen

***

Jos olet lukutoukka ja jaksoit lukea tänne asti, lue vielä hetki. Haluan tämän päivän Tammihaasteessa muistaa tärkeää ihmistä, omaa äitiäni, jolta olen varmasti saanut kipinän lukemiseen. Tuttavallisesti Suvi-Mattina tunnettu äitini lukee pokkareitaan edelleen joka paikassa aamiaispöydästä veneen istumalaatikkoon. Luulenpa että sitten joskus kun tulee Se Aika Josta Emme Puhu, tulen muistamaan äitini veneessä selkä sprayhoodiin nojaten, sorjat ruskettuneet säärensä koukussa ja kirja sylissä. Kirja on varmuudella pokkari ja sen kirjanmerkkinä toimii joko kuva kissoista, joku ikivanha postikortti tai minun vuonna -92 taiteilemani ristipistovohvelikirjanmerkki. Varsin potentiaalisesti lasi viiniä siinä vierellä. Keskittyneenä, toiseen todellisuuteen paenneena, onnellisena. Välillä äiti hymähtää kohteliasuuttaan meidän jutuille, ja vasta monen häirinnän jälkeen laittaisi kirjan sivuun hakeakseen meille jotain pientä välipalaa. Todennäköisesti Domino-keksejä.

Kiitos äiti keksien lisäksi lukemisen taidosta, ilosta ja halusta. Varmasti sitä kautta myös kirjoittamisen palosta. Vaikka olenkin ikuisesti katkera että vaihtoehtoisista säärimalleista en saanut sitä sinun versiotasi, olen kuitenkin kiitollinen että elämässäni on ollut alusta asti vahva, sarkastinen ja vähän kuriton nainen, jota ei voisi vähempää muiden mielipiteet kiinnostaa mutta on kuitenkin jokaisen hädän hetkellä tukena, vaikka kuinka olisi itse eri mieltä minun kannastani. 

....Mikä siinä muuten on, että flunssassa tekee edelleenkin mieli heti ekana soittaa omalle äidille? Sen täytyy olla ne keksit. 


Juuri kun sitä on mojovan Blogger's blockin (tästä loistotermistä kiitos Lauralle ) edessä, tulee kollega ja pelastaa pulasta! Satu haa...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

28 kommenttia :

  1. Mä tiedän niin hyvin mistä puhut! Täälläkin entinen lukutoukka, joka nykyään jumittaa läppärin kelmeän valon loisteessa tai selaa kännykkäänsä eteisessä seisoen sen sijaan, että lukisi kirjoja. Edellisen kirjan lukemisesta on jo parisen kuukautta ja pinossa olisi kaikenlaista kiinnostavaa. Mikä on, kun ei vaan pysty tarttumaan kirjaan? (Otin muuten joululomareissulle anoppilaan mukaan Kätilön, mutta en jaksanut sitä kahta sivua pitemmälle). Tai tiedänhän vastauksen, olen liian kiinni somessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama. Jos olisin taipuvainen tekemään lupauksia, sanoisin nyt tälle vuodelle "vähemmän somea, enemmän kirjoja".

      Poista
  2. Uuh, jotenkin nyt osui ja upposi.
    Olen lukenut kirjoja ala-asteen kolmannesta luokasta lähtien. Mä olin se tyyppi, joka luki kirjoja joululomalla, kaikilla lomilla oikeastaan, kun muut olivat ulkona tai harrastamassa.

    Se kesti aikuisuuteen asti, mutta nykyään tulee istuttua koneella, katottua telkkaria tai Netflixiä, kuin tartuttua kirjaan. Sen kanssa olen yrittänyt petrata ja viimeisen vuoden aikana olenkin lukenut jo 15 kirjaa! Hyvä minä. :)

    Kiva haaste, taidan olla ikävä ja kopioida omaankin blogiin. :)

    http://jviideskerros.blogspot.fi/

    -Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa, ei mitään ikävää vaan kopioimaan vain! :) Hyvinhän sä olet noita kirjoja lukenut ja toi kirjapäiväkirja on tosi hyvä idea, pitäisi itsekin vähän listata. AIka lyhythän se lista toki olisi :D

      Poista
  3. Äärihullu lukija kiittää haasteesta ja varsinkin kunniakkaasta tunnustuksesta äärihulluksi lukijaksi :D! On loistavaa, että ihmiset kirjoittaa lukemisesta. Tekee mieli viisastella tähän väliin, että itse asiassa se, että vanhempi lukee ja puhuu lukemisestaan (blogikirjoittelua ei liene tutkittu :D) vaikuttaa lapsen lukemiseen positiivisesti. Eli mallioppimista tietenkin!
    Taidan vastailla tähän haasteeseen lastenkirjablogini puolella, minulla on myös tuo omien lukujen polku kirjattuna toiseen blogiini... Itse asiassa luin vasta sellaisen uutuuden, josta piakkoin bloggailenkin, kuin Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon, joka voisi kyllä kolahtaa sinullekin Valeäiti (hei, ja alle 200 sivua)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äärihullu ole hyvä :) HYvä viisastelu, varmasti totta! Täytyykin pitää huoli että lapsetkin kiinnostuu. Kirjoittamisesta kyllä selkeästi ovat kiinnostuneita kun puhun siitä paljon. Mä vähän toivoinkin että sä ottaisit tän lastenkirjahaasteena! Ja minähän tuon kirjan tsekkaan, vaikka sinäsä kirja saa mun puolesta olla just pitkä - olattean että tarina on hyvä :)

      Poista
  4. Mulla katos lukukyky ekan lapsen synnyttyä. Koitin lukea synnärillä, ei tullut sitten yhtään mitään moisesta. Nyt oon opetellut lukemaan uudelleen, mullakin on just probleemana toi keskittymiskyvyn puute. Nyt sain luettua kolme kirjaa kolmessa viikossa, jee! Välillä kävin lukemassa blogeja ja facekakkaa ja palasin onnellisena lukemaan taas kirjaa. :)
    Eevi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirmu paljon! Hyvä että palasit, mun on tosi vaikea päästä takaisin kirjaan kun keskittyminen kerran katoaa nettiin.

      Poista
  5. Mulla katos lukukyky ekan lapsen synnyttyä. Koitin lukea synnärillä, ei tullut sitten yhtään mitään moisesta. Nyt oon opetellut lukemaan uudelleen, mullakin on just probleemana toi keskittymiskyvyn puute. Nyt sain luettua kolme kirjaa kolmessa viikossa, jee! Välillä kävin lukemassa blogeja ja facekakkaa ja palasin onnellisena lukemaan taas kirjaa. :)
    Eevi

    VastaaPoista
  6. Mulla on toi Doerr kesken sivulla 75 jo toista viikkoa. Tuossa sohvannurkassa nököttää ja tuijottaa, kun selaan Facen kirppisryhmiä. Iltaisin, kun jengi nukkuu, tekisi mieli neuloa/lukea/katsoa elokuvaa, joten en sitten tee mitään niistä, vaan lamaannut netin ääreen. Ihan Karseeta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mä lupaan että kannattaa hypätä sen kyytiin, paranee vielä tuosta kun pääsee enemmän siihen varsinaiseen sota-aikaan! Mutta tunnistan kyllä ton sun tuskan. Ihan samaa mulla. yritän tehdä kaikkea ja kun en muka mitään ehdi, menen nettiin. Blaah.

      Poista
  7. Ennen mulla oli aina joku kirja kesken. Sitten syntyi esikoinen ja luin kirjan vuodessa ensimmäisen neljä vuotta. Nyt olen saanut lukuintoani takaisin ja joku aika sitten luin taas kauhealla palolla, niin, että kahdessa päivässä sain luettua taas kirjan ja seuraavaa kehiin. Sitten luin Kätilön ja mä oon hitto vie varmaan kuukauden sen jälkeen ollut lukematta mitään. En oo saanut tartuttua mihinkään :D Pakko äkkiä saada tilalle jotain, että mä unohdan sen :D Se kieli oli kamalaa ja se tunnelma oli ankea, mutta mun oli pakko lukea se loppuun, jotta mä sain selville saiko ne lopulta toisensa vai ei. Olis pitänyt vaan katsoa loppuratkaisu puhtaasti oikaisten toista sataa sivua...

    P.s. Siitä flunssasta ja äidin kaipuusta. Ei se liity Dominokekseihin varmaankaan, luulen, että se on yleinen tunne jos on tosi kurja olo <3 Arvaapa mikä oli aivan reisille menneen alatiesynnytyksen jälkeinen tunne, kun olin kirjaimellisesti shokissa, "Olisipa äiti täällä" <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että sulla oli toi sama fiilis Kätilöstä! En mä tiedä, ehkä mäkin jossain vaiheessa yritän, mutta kun en kestä sitä naista. Se on niin epävarma jotenkin etten jaksa seurata sitä tuskaista taistelua tolla kielellä ja ankeudella. Se kirja on ikuinen talvi, sukat märkänä.

      Poista
  8. Oho, mitä ihmettä. Ammattikirjallisuutta opiskelujen JÄLKEEN! Kuulostaa siltä että olen jäänyy paljosta paitsi. Onko muita vinkkejä tuon yhden lisäksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aika maltillisesti :D :D Tossa ne melkein on: kaikki mitä Sinek on kirjoittanut (erityisesti start with why), Jack Welch ja se Pyramid Principle. Varmaan jotain muitakin on, mutta en minä niitä lue :)

      Poista
    2. Niin ja nyt on muuten kesken Design Thinking (siis kröhöm, lukenut about kaksi sivua) ja Hooked (sama kröhön ja luovutin. Ei kiinnostanut) Lean In on sellainen mitä kaikki hehkuttaa, ja pari ihan klassikkoa on From Good to Great ja Blue Ocean Strategy. Google kirja on kanssa ihan mielenkiintoinen. Oonhan mä hei jotain sit kuitenkin lukenut!

      Poista
  9. Mä oon aina lukenu paljon, synnytyksen jälkeen meni pari kuukautta etten koskenutkaan mihinkään kirjaan ja sillonkin kaivoin tabletin esille ja kindlen. En oo muuten tsinnu lukea itse yhtään "oikeaa" kirjaa kohta vuoteen. Tytölle oon lukenut ääneen Diana Wynne Jonesin Aarnikotkan vuosi ja David Dayn Keisarin pandan. Muuten pitäydyn vielä e-kirjoissa. Ei varmaan tulis vieläkään luettua mitään jos ei olisi kännykässä/tabletissa kindleä/play kirjastoa. Eli jos kaipaa vaihtelua (ja kännykkä/tabletti muutenkin paremmin tarttuu kouraan) niin suosittelen kyllä testaamaan kindlen/play kirjaston valikoimaa. Äänikirjat olen varannu täysin töihin ja pitääkin kaivaa ipod esille ja laattava/testattava toimivuus kun pian äitiysloma loppuu ja töihin paluu edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei oikein toimi noi digitaaliset muodot sekä tuntuman että addiktion takia: Äänikirjaakin kuunnellessa meinaan karata välillä vaikka Instaan. Parempi olla ihan fyysinen kirja, josta EI VOI karata muihin sovelluksiin :) Kindle on ihan jees laitteensa kanssa, sitä olen joskus kyllä harkinnut.

      Poista
  10. Mulla meni kauan kans noitten äänikirjojen kans, mutts töistä on vaikea karata ja tulee samalla kuunneltua ja pysyypä paremmin yömyöhään hereilläkin kun kuuntelee mielenkiintoista äänikirjaa. Muuten jos on tykänny harry pottereista niin stephen fry on ihan loistavasti lukenu ne äänikirjat, suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tässäpä siis se suurin syy, miksi lukeminen ylipäänsä on vähentynyt: en pysy hereillä. Varsinkin äänikirjojen kanssa, mikään ei ole varmempi tapa saada mua nukahtamaan kuin korvissa tasaisesti käyvä juttelu! Perinteisen kirjan kanssa sentään kymmenen minuuttia voi ehkä saada aikaa :D Kiitos vinkistä, Potterit olen kyllä lukenut niin moneen kertaan paperisina, että ehkä pitäisi vaihtaa aihetta...;)

      Poista
  11. Thanks, minä tähän palaan kunhan olen selvittänyt oman lukuhaasteeni, joka on ihan helvetinmoinen pino akateemisia artikkeleita afrikkalaisten etnisen identiteetin rakentumisesta siirtomaavallan jälkeen ja sen merkitys alueen yhteiskuntarealiteetteihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi. Tsemppiä. Ja kirjoja siihen väliin.

      Poista
  12. Mä oon vähän jäljessä, kaiken kanssa, mutta kiitos haasteesta!

    Ja se, mitä äidistäsi kirjoitit - jättäisinpä itsekin tuollaisen muistijäljen. Ihana.

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.