Armoa ja Annea

maanantai 18. tammikuuta 2016 Valeäiti 0 Kommenttia

Kiitos kaikille ihanille eilisen tekstin kommenteista. Olin ihan oikeassa, apuahan siitä taas oli. Niiden innoittamana annan tänään itselleni armoa, enkä vastaa kommentteihin vielä tänään. Vastaan niihin sitten joskus kun jaksan ajatuksella siihen paneutua. Samalla syyllä en kirjoita tänään mistään sen ihmeellisemmästä, vaan siirryn suoraan Tammihaasteeseen, jonka kohde on tänään (sinänsä ihmeellinen) Anne.

Anne taitaa olla pitkäaikaisin edelleen aktiivisesti elämässäni oleva ystävä. En edes kehtaa laskea vuosia. Niin hyvä ystävä, ettei tavallaan tarvitsisi Tammihaastetta, koska tietää jo muutenkin olevansa todella tärkeä. Kerromme sen toisillemme usein. Kerron silti, koska ehkä maailmakin haluaa tietää miten mahtava tyyppi Anne on! Sen lisäksi että Anne näyttää joltain eteeriseltä klassikkoleffojen sankarittarelta, ja tekee työkseen niin vaikeita asioita etten niistä mitään ymmärrä, Anne on loistava kuuntelija ja mitä parhain lastenvahti (viimeinen kohta on häpeilemätön imartelukortti, tiedätte kyllä mitä tarkoitusta varten). Meidän lapset onkin ihan hulluna Anneen. (Kysyin tässä välissä Kakkoselta, minkälainen Anne-täti on. Vastaus oli "Hieno. Upea.") Soitellaan aina tasaisin väliajoin Annelle aamulla ja kysytään yhdessä, milloin Anne voisi taas tulla käymään. Yleensä se voi, hyvin pian. Koska Anne on aina valmis avuksi, seuraksi tai makutuomariksi, ja näkee paljon vaivaa sen eteen että saa aikaa varattua ystävilleen.

Parasta on ehkä meidän yhteinen ylianalysointi. Kun päästään kävelylle tai teekupin ääreen, mikään asia maailmassa ei ole liian pieni vatvottavaksi kuoliaaksi asti. Ja melkein jokainen aihe päätyy lopulta jonkun huonon vitsin kohteeksi, oli aihe kuinka kipeä tahansa.

Itseasiassa, ehkä se onkin parasta, ne kipeät aiheet. Me puhutaan todella, todella diipistä kamasta. Sellaisesta sielu vereslihalla -tyyppisestä. Se jos jokin osoittaa äärimmäistä luottamusta, joka syntyy vain vuosien työn tuloksena. Ja se ei ole aina ollut näin, oikeastaan löydettiin tämä taso ystävyydestämme vasta muutama vuosi sitten. Onneksi löydettiin, koska tämä on aika huippukamaa. Upeaa.

Kiitos.

Kiitos kaikille ihanille eilisen tekstin kommenteista. Olin ihan oikeassa, apuahan siitä taas oli. Niiden innoittamana annan tänään itsellen...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.