Arkihack: vatsataudin kerrossiivoaminen

sunnuntai 24. tammikuuta 2016 Valeäiti 23 Kommenttia


Täällä sitä ollaan, vielä pystyssä! Kakkosen oksutauti oli raju mutta nopea, neljässä tunnissa taisi tulla kuusi tyhjennystä. Yöllä lievän kuumeen jälkeen aamuun heräsi ihan toimelias mies. Minulla tietysti kiertää nyt itselläni mahassa, mutta me sovimme nyt tässä yhteisesti että se on vain psyykkistä taikka sitten pahin versio omasta taudistani. Syön edelleen karkkia, ihan vaan varmuuden vuoksi tiedättehän.

Taudin pyörteissä hoksasin että mulla on hihassa yksi noheva #arkihack, jota Insinööri ei ollut jostain syystä ennen tajunnut. Hänen ihastellessaan minun nerokkuuttani kahdelta yöllä, päätin kertoa teillekin saman kikan heti tässä aamulla. Senhän uohdin tietysti. Mutta ajatus palasi mieleeni kun näin Leluteekin Emilian nerokkaan #arkihackin Instagramissa, tämä tulee meilläkin jo heti tänään käyttöön!

Vuorossa siis pitkästä aikaa Valeäidin vinkit -sarjaa, nyt vuorossa vatsataudin siivoamisen helpotus. 

Vatsataudithan on melkein aina yöllistä seuraa. Heräät siihen, että lapsi itkee lohduttomasti ja sängystä löytyy laattakasan keskellä kroolaava napero. Seuraa suihku-mehu-uudetvaatteet-uudetlakanat -rumba, joka alkaa olla todella syvältä ihan hetken päästä. Sillä kun olet saanut lapsen uudestaan nukkumaan, menee puoli tuntia ja sama toistuu. Kolmannen kerran jälkeen sulta loppuu kaapista lakanat. Koska kelläpä nyt olisi kuudet ylimääräiset lakanat? Ja vaikka olisi, voipi olla että viidennen kierroksen jälkeen se aluslakanan asettelu vähän kyrsii. Ei näin.

Tee mieluummin näin:  
Kun homma alkaa ja joudut ensimmäistä kertaa vaihtamaan lakanat, tee se toki ihan normaalisti. Mutta valmiin petauksen päälle asetatkin vielä yhden ylimääräisen kosteussuojan alusalakanan päälle, ja sen päälle 5-6 pyyhettä tyynyn alle levitettynä. Siis pino aukilevitettyjä pyyhkeitä. Katso että pyyhkeet menevät sängyn laitojen yli, laatalla on tapana loiskua aika pitkälle. Tokaviimeisen kerroksen päälle laitat tyynyn tyynyliinoineen, viimeinen pyyhe tulee tyynyn päälle. Jos peitto meni ekassa aallossa pesuun, käytä yhtä pyyhkeistä peittona. Kun lapsi seuraavan kerran laatoittaa, käärit vain päällimmäisen pyyhkeen pesuun ja sujautat tyynyn seuraavan, puhtaan pyyhkeen alle. Tosiammattilaiset valitsee kaapista pelkästään samansävyisiä pyyhkeitä (vaalea / tumma), ja samalla sävyllä vaatteet sekä itselle että lapselle. Näin voit laittaa kaikki kamat aina suoraan (huuhtelun jälkeen) pyykkikoneeseen ja pyöräyttää kuudennen rundin jälkeen seuraavat puhtaiksi odottamaan.

Viimeinen kerros menossa.
Parhaassa tapauksessa se kuusi kierrosta riittää ja saat palkinnoksi jo valmiiksi pestyt laattapyykit kun heräätte uuteen aamuun.

Koska Emilia innoitti tähän kahden tähden Pirkkaniksiin, kerron Tammihaasteena tänään hyviä asioita Emiliasta. Olemme tavanneet Emilian kanssa muutaman kerran oikeassa elämässä, ja höpötelleet eri blogien kommenttibokseissa jo vuosia. Ollaanhan me toki yhdessä oltu myös telkkarissa. Emilia on musta tosi hauska tuttavuus, koska Emilian elämä on hyvin lähellä omaani, mutta kuitenkin ihan eri. Emilian perhe on kaksikielinen, siihen kuuluu yhdet kaksoset (joista kerran tyhmänä kysyin että mikäs olikaan se heidän ikäero? Vastaus oli "minuutti".) ja yksi oma yritys. Emilia askartelee, filosofoi ja etenee määrätietoisesti kohti omia unelmiaan. Viimeisin menestys oli Leluteekin siirtyminen Image-lehden blogien joukkoon, ihan mieletön saavutus! 

Tämä kaikki on mun mielestä jotenkin erityisen hienoa siksi, että Emilia ei ole ehkä ensi näkemältä sellainen tyypillinen "piinkova start-up menestyjä", joka olisi jatkuvasti pyrkyröimässä pinnalle ja kertoisi seurueessa kovimmalla äänellä hauskoja anekdootteja omista seikkailuistaan. Emilia on enemmän sydämellisesti naurava sivustatarkkailija kuin keskustelun aloittaja, ja menestyy (silti) hienosti. Musta se on hirvittävän virkistävää. Olet Emilia iso esikuva ainakin minulle, ja mun mielestä on mieletöntä miten osaat käydä lasten kanssa niitä filosofisia keskusteluja! Olet myös tosi pitkäpinnainen, vaikka itseäsi soimaatkin huutamisesta - kiitos muuten että uskallat kirjoittaa siitä huutamisesta. Kuten tiedetään, vertaistuki on parasta. Ja me kaikki muutkin huudetaan. 

Siis onnea ja menestystä hyvä nettiystäväni, toivottavasti nähdään taas pian IRL! 

Täällä sitä ollaan, vielä pystyssä! Kakkosen oksutauti oli raju mutta nopea, neljässä tunnissa taisi tulla kuusi tyhjennystä. Yöllä lievä...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

23 kommenttia :

  1. Tsemppiä!

    Meidän versio tuosta on sängyn petaaminen kylppäriin. Patja, mielellään 2m, mutta oon pedannu myös 120 cm lasten patjan kun muu ei mahtunut. Muovilakanaa, pyyhettä, lakanaa.

    Meillä on aukeavat /sisään taittuvat suihkuovet, niin ne pois tieltä, samoin suihkukaivon ritilä, ja siinäpä se. Ekat oksut jos saa pönttöön, niin seuraavat yleensä on niin nestemäisiä, että viemärikin kelpaa.... Suihkua vasn perään ja uutta odottelemaan. Lopuksi lakanat koneeseen ja Domestosta viemäriin.

    Tätäkään en olisi keksinyt ilman näitä blogeja, en vasn muista mistä luin. Tuo kerrospyyhepetaaminen on myös fantastinen idea, kiitos siitä.

    Toissa yö meni täällä esikoisrn kanssa kylpyhuoneen patjalla torkkuen, jalat ristissä, ahdasta oli, mutta sotku oli hallittavissa. Nyt odotellaan ja jännitetään, kuka on seuraava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kans kerran viettänyt yön ykkösen kanssa vessassa. Never again. Meillä oli nimittäin kummallakin tauti samaan aikaan. Aina kun oli just saanu ite laatattua vessaan ja nukahdettua, toinen alkoi siellä suihkun luona kakomaan. Nykyiseen ei onneksi mahdu patjat ;)

      Poista
  2. Meillä se joka oksentaa saa porttikiellon niihin makkareihin joissa on kokolattiamatto. Sänky kerrospedataan kosteussuojin ja pyyhkein just teidän malliin ja peitto vaihdetaan vanhoihin pinniksen peittoihin... niitä kun on helpompaa pestä pesukoneessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi noita kokolattiamattoja! Ymmärrän teitä täysin :D peitot on hyvä pointti, mäkin vaihan usein vilttiin joka mahtuu hyvin koneeseen.

      Poista
  3. Mä juuri täällä pähkäilen, mihin lahjoittaisin kymmenen pinnasängyn lakanaa - kaksosten eka oksennustauti sai mut aikoinaan vähän hamstraamaan. En ollut tätä pyyhehommaa silloin vielä hoksannut.

    Ja kiitos. Kehut lämmittää erityisesti silloin, kun ne tulee hyvältä tyypiltä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saisiko ne johonkin keräykseen tai ensikotiin? Kiva jos kehut lämmitti, se se oli tarkoituskin :)

      Poista
  4. Eka anonymous täällä. Ai kauhee. Yhdessä oksentaminen. Sitä ei vielä ole nähty. Kerran mies ja poika veti yhdessä, mutta mä olin assarina, kun pieni oli vasta vuoden ja risat. Oli aika pitkä yö. Aamulla yks alko syömään pekonia ja munia ja toinen juokseen hippaa. Mä en pystyny viikkoon iloitsemaan mistään ruoasta ja pelkäsin koko ajan tartuntaa. Jostain syystä en saanu, mutta en kyllä ikinä oo ollu niin luulosairas kuin silloin....

    Tossa vessassa kaverina "nukkumisesssa" on ollu se etu, että ehtii ohjaamaan oksennuksen muualle ku lapsen itsensä päälle. Toissayönä, kun tätä taas testattiin, meni kaikki pyttyyn ja viemäriin. Tosin potilas on jo 5 vee, ja kerrankin yhteistyöhaluinen. Pyykin määrä pysyi kontrollissa. :) (ilo se on pienikin ilo, eikä siinä oikeesti itse pysty mitään nukkumaan, mutta eipä pysty lakanoita vaihtaessakaan :) eli jaksamista!! Ja toiv teillä ei tartu)

    Ps. Tuo karkinsyönti-argumentti on ihan helmi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, aika piktä viikko sulla ollut :D Musta toi luulosairaus vaihe on melkein pahin. Parasta on sitten kun ei enää pelkää tartuntaa TAI saa sen eikä tarvii enää pelätä :D

      Poista
  5. Kyllä oli taas hyvä ajoitus oksuniksien suhteen. Lapsi oksensi äskettäin sänkyymme, muutama tunti sen jälkeen kun olin lukenut postauksesi. Niin että osasin sen jälkeen kerrospedata pyyhkeillä. Oisko sulla vielä niksiä siihen, miten perhe pärjää yhtäaikaisessa mahataudissa..? Kiertää nimittäin mahassa sen verran ikävästi, että ei taida perheen aikuisetkaan päästä pälkähästä. Edellinen kerta on vielä turhan tuoreessa muistissa. Voi kun edes olisi muutama tunti väliä mun ja miehen taudin puhkeamisella...

    VastaaPoista
  6. Ei karkkia, liian sokerista - ja aina riskinä se, että saa kammon johonkin tiettyyn karkkilajiin koko loppuelämäksi. Näin kävi salmiakkikossun kanssa, tai no 15 vuotta siinä vain meni. Oli ainoa kerta, kun olen koskaan alkoholin vuoksi oksentanut.

    Meillä käytetään mehukeittoa. Se on kivan makuista vielä paluupostissakin. Ihan kuten se salmiakkikossukin oli... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnetään, yhdet ihanan suklaakeksit on edelleen noron takia pannassa.

      Poista
  7. Hah, tätä samaa tein täällä viime yönä. :D Onneksi on kaappi täynnä pyyhkeitä. Nyt myllää munkin mahassa, mutta luulen, että se on korvien välissä. Huomenna _ei kerkeä_ sairastaa, joten mä olen päättänyt olla sairastumatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, miten kävi, saitko tahdottua sen pois? Mä sain! :)

      Poista
    2. Ihan vielä en uskalla juhlia, mutta ainakaan vielä ei ole tullut lisää sairastumistapauksia. Ehkä viikonloppuna uskallan hengähtää helpotuksesta. :D

      Poista
  8. Aa mä kato vaan päätin että voi jo hengähtää :)

    VastaaPoista
  9. Kiitos vinkistä! Tuli heti tarpeeseen. Olin juuri saanut vauvan nukahtamaan yöunille klo 01:00 ja ajattelin, että tässähän ehtii nukkua vielä 6 tuntia ennen esikoisen heräämistä (jos heti nukahtaa). Silloin esikoisen huoneesta kuuluu: "Äiti, auta" (se niistä yöunista). Onneksi olin lukenut tämän vinkin ääneen myös miehelle, joka olikin levittänyt kuusi pyyhettä likaisten petivaatteiden tilalle minun puhdistaessani lasta.

    Pahinta kuitenkin oli, että myös unipupulle oli käynyt köpelösti ja sekin joutui pesuun. Kokeiltiin myös varapupua, joka on periaatteessa sama pupu, mutta uusi. Sillä ei kuitenkaan hämätty pientä potilasta edes pimeässä huoneessa. Loppuyö menikin unipupun perään itkiessä. Eli vinkkinä kaikille unilelua käyttävien lasten vanhemmille: hanki useampi samanlainen unilelu, joita kierrätät säännöllisesti. Näin varastosta löytyy samaan tahtiin kulahtaneita unileluja, jos yksi joutuu pesuun tai katoaa.

    VastaaPoista
  10. Poika herätti meidän eilen yöllä yltä päältä oksennuksessa.. :-( onneksi olin lukenut tän postauksen jo aiemmin niin vuorasin pinnasängyn parilla pyyhkeellä. :-) ONNEKSI niitä ei tosin enää tarvittu, pikasairaus taitaa olla taltutettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee että olin hyödyksi ja jee että oli pikatauti :)

      Poista
  11. Iso kiitos tästä vinkistä! Meille iski lauantaina ensimmäinen vatsatauti ja olipa kätevää, kun oli siinä aamuyöllä tokkurassa jo toimintaohje valmiina päässä. Toimii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa! Siis ei laatta vaan se että oli hyötyä :)

      Poista
  12. Näin tuoreena äitinä kiinnostaa, miten usein teidän lapsilla on vatsatauti? Ja tarttuuko yleensä myös vanhempiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuota, miten tämän vastaisi :) Meillä on ehkä vähän enemmän kuin muilla, tuntuu ainakin siltä. Silloin kun lapset oli noin 1-3, laattataudit oli varmuudella ainakin kerran keväällä ja syksyllä ja silloin aina tarttui vanhempiin. Nyt vastustuskyky on kasvanut ja laattaa lentää vähemmän, samoin vanhemmat harvemmin saa taudin itse. Siis suhteessa siihen että ennen se oli ihan varma. Muistetaan taas se oksennussynnytys..

      Poista
  13. Mä kärsin jonkinasteisesta kammosta aiheeseen liittyen. Sen vuoksi kiinnostaa, mitä on tulossa. Mutta kiva kuulla, että tuo vastustuskyvyn kasvu on oikeasti totta, eikä vaan jotain mitä kaikki sanoo toisiaan lohduttaakseen. :)

    En tajua vieläkään, miten selvisit oksennussynnytyksestä (vaikka tietenkään mitään muutakaan vaihtoehtoa ei ollut). Ansaitsisit urhoollisuusmitalin! Ja hei, mahtava blogi sulla. Tykkään kun on rehellisiä juttuja myös näistä vähemmän hohdokkaista hommista, joissain äitiyslapsuusblogeissa nää jätetään vähemmälle.

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.