Arki-iloinen Maarit

torstai 21. tammikuuta 2016 Valeäiti 0 Kommenttia

Vihoviimeinen hetki hoitaa päivän Tammihaaste. Aihe on ollut mielessä jo monta tuntia, sanatkin melkein. Viimeinen lause jo kirjoitettu. Mutta voih, miten painaakin silmä kiinni tässä lämpimissä vaatteissa, vällyjen alla, All The Light We Cannot See'n viimeiset minuutit kännykästä pauhaten. Kun kirjan viimeinen lause on ohi ja loppumusiikki alkaa soida, hätkähdän hereille hiljalleen valtaavasta horroksestani - en minä niin väsynyt ole, etten jaksaisi yhtä minua paljon väsyneempää sankaria muistaa.

Maarit on liian harvoin nähty ilo väsyneille silmilleni. Ihan kuin Turku olis muka jotenkin liian kaukana. Onneksi hän joutuu silloin tällöin saapumaan tänne ruuhkaiseen Helsinkiin, ja voidaan viettää iltaa tyttöjen kesken, ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Porukan nimi on ATBG - All The Best Girls, ja niin siinä tosiaan taitaa olla. Maaritin kanssa tiemme ovat kietoutuneet tiukasti yhteen alusta asti. Meitä yhdistää laulaminen, tyylitaju ja järjettömän pitkä runko. Maaritilla siitä ehkä puolet on jalkoja.

Marsi olet ihan mahtava tyyppi. Pirteä, energinen, voimakas ja ihan hiton skarppi. Taitava ammattilainen, joka on kotona täysi Martta. Olen ihan varma että jossain vaiheessa seuraavan kymmenen vuoden sisällä sulta tulee mulle se jokatalvinen tekstari "muistithan viedä täkit ulos?" Enkä muuten vie. Mutta ihailen silti taitoasi pitää hommat hanskassa - kajalit suorassa ja lakanat vedettyinä. Itseasiassa, en sittenkään ihaile niinkään sitä. Säntillyys on piirre joka on toki hyvä omata (ja vielä tärkemäpi välillä unohtaa), mutta ihailen sitä, että kaiken kiireen, puuhastelun ja arjen keskellä et koskaan menetä huumorintajuasi. Jokaisen pöydän pyyhkimisen ja maton kulman suoristamisen välissä sulta tulee jokin iloinen huomio, tai suoraan se räkättävä nauru kun keksit jotain oivaltavan hauskaa ympäröivästä maailmasta. Se on hirmu tärkeää, löytää iloa jokaisesta päivästä, ja olla näkemättä sitä harmaata tauhkaa jota tätä loppumaton arkiluuppimme välillä on.

Mun ilo tästä päivästä oli se että ehdittiin nähdä, ja vaihtaa kaikki oleelliset kuulumiset. Lähinnä siis se, kuinka väsynyt kukin on :) Mene sinäkin siis jo nukkumaan (ellet jo ole) sinne hotellin ei-niin-hyvin vedettyhin lakanoihin ja ota lepoa huomista esitystäsi varten.

Se tulee muuten menemään ihan hemmetin hyvin, niin kuin kaikki muukin, mitä Maarit tekee.

P.s. ajattelin vähän jättää mainitsematta, ettette vallan paheksu ystävien valintakriteerejäni, mutta tottakai Maaritkin on ihan naurettavan kaunis. Semmoinen pitkänhuiskea Marilyn Monroe. Josta tuleekin mieleen kaikki bailauskerrat Lynkyssä, mutta siitä sitten joku toinen kerta. 

Vihoviimeinen hetki hoitaa päivän Tammihaaste. Aihe on ollut mielessä jo monta tuntia, sanatkin melkein. Viimeinen lause jo kirjoitettu. Mut...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.