Pyyntö sirkusfriikeille

tiistai 20. lokakuuta 2015 Valeäiti 23 Kommenttia

Ykkönen ja Kakkonen aloitti jonkin aikaa sitten sirkuskoulun. Konsepti on mahtava ja lapset tykkää hulluna! Alkulämmittelyssä leikitään hippaa, ollaan erilaisia eläimiä ja harjoitellaan kaikkia makeita temppuja, kuten vaakakuperkeikkoja. Ohjaajat on ihania positiivisia kumityyppejä, joilla venyy sekä raajat että pinna käsittämättömiin mittoihin. Homma on melko kallista, mutta se tuntuu tekevän tosi hyvää hieman haasteellisen fysiikan omaavalle Kakkoselle ja synnynnäiselle apinalle Ykköselle. Kaikki hienosti siis!

Not. Sirkuskoulussa on yksi iso miinus, joka saa minut lähes raivon partaan ja turhauttaa joka tiistai niin pitkälle, että koko homma tekisi mieli lopettaa.

Muut vanhemmat.

Tunnilla on viitisentoista 5-7 vuotiasta lasta. Näistä kaikki on ihania, mukavia lapsia. Mutta ei nekään aina jaksa käyttäytyä mallikelpoisesti kello kuudelta alkavassa arkiharrastuksessa, ja tästä päästään niiden vanhempiin. Teoriassa vanhempien ei tarvitse olla tunnilla mukana koko aikaa, mutta jotenkin mun pää sanoo, että voisi olla hyvän tavan mukaista vähän katsoa että se oma kullannuppu käyttäytyy hyvin. Kun kerran samassa tilassa istutaan. Katsokaas kun tunnit etenevät usein seuraavasti:

Puolet lapsista tulee myöhässä purkka suussa ja painaa suoraa päätä sinne, missä ei saisi olla. Opetuksen alettua lapset älämölöi opettajan ohjeiden päälle. Vanhemmat räplää kännykkää salin reunalla. Sisarukset nujakoi keskenään ja parhaat kaverukset kiilaa mitättömiä lapsia jonossa päästääkseen vierekkäin.

Ja kun mä sanon että sisarukset nujakoi, tarkoitan että pienempi potkii isompaa päähän, joka huutaa takaisin kaikella äitimäisellä voimallaan mulla menee tähän hermot, ja menee kantelemaan äidille toisessa huoneessa. Äiti, jolla oli hyvät juorut kesken Rooman matkastaan, pyörittää silmiään ja toteaa että joo joo, niinhän ne pikkuveljet aina on kaiken syynä. Meanwhile näiden kahden pienin sisarus kiipeilee oma-aloitteisesti (tarvitseeko lisätä hengenvaarallisesti) nuoralla, huutaa äiti kato mua niin kauan että opettajan ääni peittyy ja lopulta äiti havahtuu huutamaan kiukkuisesti melkein pudonneelle lapselle että hei sä et saa mennä yksin sinne nuoralle. Ja Rooman stoori jatkuu.

Takaisin salin puolelle: ne parhaat kaverukset pääsee vierekkäin, jonka jälkeen keskittyy vain kikattelemaan keskenään niin että 80% muista lapsista ei kuule ohjeistusta. Tehtyään jonkun tempun kaverukset valittaa miten tylsää se on, he kun osaisi jo näin ja näin paljon (ja tämä selittää sen kikatuksen. Niillä on tylsää). Opettaja keskittyy sisarusten ja kaverusten älämölön hillitsemiseen, eikä ehdi kertoa pienemmille että siihen kuperkeikkaan kuului lähteä seisten.

Joku vanhemmista nostaa hetkeksi katseensa iPadista nalkuttaakseen hänen mielestään liian hitaasti etenevälle (harjoittelevalle) lapselleen hei mee nyt jo, sä hidastat jonoa. Sen kerran kun sekin kikattava energiapakkaus saatiin keskittymään. Seuraava vanhempi huikkaa vihdoin hipaksi päässeelle lapselleen että koita nyt saada joku kiinnikin ja luo minuun sellaisen "hohhoh" katseen, johon kuuluu taas silmien pyöräytys ja hieman halveksuva nauru. En lähde messiin.

Vihdoin päästään itse asiaan, temppuilemaan välineillä. Me käydään Ykkösen kanssa jokaviikkoinen keskustelu siitä, miten jonottaminen on valitettavaa mutta pakollista tämän kokoisessa ryhmässä. Juuri kun saan kerrankin tämän suuren kasvatusneuvon läpi, ja seisomme maltillisesti tramppajonossa, huomaan että jonossa on lasten lisäksi aikuisia. Erään lapsen äiti jonottaa lapsen puolesta trampoliiniin sillä aikaa kun vekara kiipeää tolppaa. Hänen rakas kullannuppunsa marssii siis tolppaan kyllästyttyään minun rakkaan kullannuppuni eteen.

Taustalla siskoaan päähän potkinut veli ohjataan äidin toimesta ohjaajan huoleksi. Ohjaaja estelee tämän yhden joutumista muiden alle ja 14 muuta miettii miten tämä homma pitikään tehdä. Rooman stoorin loppu jää multa hirveän harmillisesti kuulematta koska sali on täynnä äiti katso nyt mua -huutoja. Jossain vaiheessa tuntia joku varmuudella uhkaa, ettei tänne tunnille enää tulla jos et ala käyttäytyä. Yleensä aikuinen, mutta voisin olla myös minä karjumassa niille aikuisille.

Kukkahattu päässäni tärisee nyt jo aika holtittomasti. En minäkään mikään sadan pisteen äiti ole, ja joo, on tämä munkin mielestä välillä tylsää seurattavaa. Mutta muutaman metrin korkeudessa roikkuminen, päällä seisominen ja trampoliinilla holtittomana perunana pomppiminen saa kyllä minunkin silmät pois siitä kosketusnäytöltä ja kohti lastani.

Jaksaisitteko tekin, kerran viikossa?

Ykkönen ja Kakkonen aloitti jonkin aikaa sitten sirkuskoulun. Konsepti on mahtava ja lapset tykkää hulluna! Alkulämmittelyssä leikitään hipp...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

23 kommenttia :

  1. En jaksaisi. Antaisin ohjaajille palautetta siitä, etteivät pidä hommaa hallittuna. Heidän vastuullaan kuitenkin on, että homma on turvallista. Heidän pitää laatia säännöt kuinka harrastuksessa käyttäydytään, viestiä siitä lapsille ja vanhemmille ja valvoa, että sääntöjen mukaan mennään. Jäähyt on ihan hyvä keino saada paikalla olevat vanhemmatkin tajuamaan, jos oman lapsen käytös ei ole asianmukaista. Tosi rasittavaa on oikeasti katsoa sitä, että ohjaajan/valmentajan aika menee lasten"kaitsemiseen" eikä harrastuksen ohjaamiseen / valmentamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kans mietin että parasta olisi aloittaa niistä ohjaajista. Niillä on varmasti vähintäänkin mielipide asiaa.

      Poista
  2. En jaksaisi minäkään. Mutta olen eri mieltä siitä onko täysin ohjaajien vastuulla pitää kakarat ruodussa jos vanhemmat ovat paikalla.
    Jos siellä istutaan valvovana silmänä paikalla, niin sitten voi myös ihan oma-alotteisesti ojentaa jos huomaa sen lapsensa perseilevän.
    Se on vanhempien vastuulla opastaa lapset käyttäytymään kunnolla kun mennään johonkin. Vanhemmista on kiinni ollaanko ajoissa ja purkka suussa, opetellaanko jonottamaan ja miten käyttäydytään.
    Mielestäni lasten harrastuksissa pitäisi olla joku sopimus toimintatavoista joka allekirjoitetaan ennen sitä harrastuksen aloittamista ja jos homma ei toimi, vanhempien kanssa keskustellaan että alkaako onnistua vai lopetatteko.
    Tähänastiset harrastuksiin osallistumiset on jääneet 2 vee kanssa siihen kun olen ilmestynyt paikalle ja seurannut muiden VANHEMPIEN menoa. Viiden minuutin jälkeen olemme lapsen kanssa päättäneet yhteistuumin lähteä sittenkin metsään etsimään peikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin mielestä siis vanhempien pitäisi osallistua oman lapsen kurinpitoon ja osa kyllä sen tekeekin. Mutta sitten on ne muutamat jotka ei ole paikalla katsomassa meininkiä, ja ohjaajan on toisaalta vaikea kenen äiti on paikalla ja kenen ei. Hankala systeemi!

      Poista
  3. Mä en ole mukana lapseni harrastuksissa. Olen lähtenyt siitä, että ne eivät ole niin vaarallisia, etteikö niihin voisi yksinkin mennä. Toisaalta kullannuppuni - ja aika monien muidenkin kullannuput - tuntuvat tottelevan paremmin kun vanhemmat EIVÄT OLE PAIKALLA. On pakko skarpata.

    Mä myös jättäisin sirkuskoululle palautetta, että toivoisin ohjaajilta selkeää ryhtiliikettä sirkuskoulun pitoon. Jos vanhemmat ovat paikalla, hekin opettelevat seuraamaan sääntöjä. Jos eivät opettele, menevät ulos.

    Se, onko se tunti sitten enemmän kaitsemista kuin opettamista ei välttämättä muutu kauheasti, mutta lapsiahan ne on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän en siis haluaisi sinne mennä, niin kuin ei tanssitunneillekaan menty. Mutta täällä vanhempien läsnäolo on osittain pakollinen, kun niitä lapsia pitää auttaa ja turvata sitten itse sirkustelun puolella. Mutta ehkä siinä lämmittelyssä olisi hyvä rajata yks kantaan ettei vanhemmat ole paikalla!

      Poista
  4. Huhuh! Melkoista menoa! Ihan syvyyksistä on kyllä tuo kertomasi vanhempien käytös, tuntuu melkoiselta sirkukselta koko touhu. Vaikuttaa siltä, että tuossa ei ole oikein selvää kuka valvoo ja komentaa. Vanhempi reunalla saattaa ajatella, että ohjaaja hoitaa...mutta saattaa kuitenkin huudella väleihin jotain. Ja ohjaaja ei rohkene ottaa tilannetta kunnolla haltuun, kun vanhemmat notkuvat paikalla ja varsinkaan siinä tapauksessa, jos vanhemmat huutelevat välillä komentoja.

    Mielestäni parasta on, että esimerkiksi uimakouluissa on yksiselitteisesti sääntö, että vanhemmat eivät saa jäädä altaan reunalle uimakoulun ajaksi. Reunalla heiluva vanhempi ei näin vie lapsen keskittymistä itse asiasta, kun on huudeltava "hei, äiti kato" ja tehtävä osittain ihan muuta kuin on ohjeistettu. Kun vanhemmat eivät ole paikalla heillä ei ole mahdollisuutta eikä kiusausta puuttua opetukseen tai kurinpitoon tai olla puuttumatta. Näin vanhemmmat eivät myöskään omalla keskinäisellä keskustelullaan ylitä opettajan puhetta ja vie niin lasten keskittymistä toisaalle. Ja kun vanhempia ei ole paikalla on yksiselitteisen selvää, että ohjaajan säännöillä mennään ja hän niitä valvoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tosiaan osittain on välttämätöntä että vanhemmat on paikalla, mutta ehkä tuossa alussa olisi paras vaan sopia ettei olla. Rauhoittaisi ainakin mut :D

      Poista
  5. Meidän nuoremman pojan street-tanssitunnilla yhden tunnin jälkeen ope (joka on huippuhyvä - pitää melko tiukkaa jöötä mutta lapset rakastaa sitä) otti yhden hulinoivan pojan vanhemmat juttelemaan, että kannattaisko harrastuksesta pitää vähän taukoa, kun puolet tunnista menee hulisijan paimentamiseen ja muiden lasten harrastus kärsii. Vanhemmat otti asian ihan hyvin ja poikaa ei sen koommin tunnilla nähty. Mun mielestä hyvä juttu, että opettaja osasi ottaa asian puheeksi, koska siinä meni sekä riehujan että muiden tanssitunnit aika hukkaan.

    Näillä tanssitunneilla vanhemmat saa tulla ihan lopussa katsomaan, miten joulu-/kevätesityksen harjoittelu edistyy, mutta muuten pysytellään visusti salin ulkopuolella. Homma toimii mainiosti - itse saa vaihtaa ne juorut tai keskittyä ruutuun ulkopuolella, rauha säilyy tunnilla ja lopuksi lapset pääsevät ylpeinä esittelemään oppimaansa. Tästä syystä myös kökötän siellä salin ulkopuolella koko tunnin - voi sitä surua niillä lapsilla, joiden vanhempi on lähtenyt lenkille tai kauppaan eikä olekaan paikalla tunnin lopussa katsomassa show'ta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tota mäkin olen miettinyt! Että milloin ne sanoo näiden isompien vanhemmille että teidän tyttöä ei taida tämä harrastus ihan kauheasti kiinnostaa, sopisiko joku muu paremmin? Vaan eivät taida nämä nuoremmat ohjaajat uskaltaa..

      Tanssitunneilla meilläkin oli just noin kun kuvailit, mukaan lukien ne kauppaan lähteneet ryökäleet :)

      Poista
  6. Meidän 5-vuotias käy sellaisella tunnilla, jolle osallistuu sekä lapsi että vanhempi. Homma pysyy hanskassa, aikuinenkin pääsee temppuilemaan ja se on tosi kivaa yhdessä oloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on vähän puolitie tohon, ei tehdä kaikkea yhdessä ja vanhempia ei tunnu se edes kiinnostavan. Itsehän olisin tosi mielelläni ihan alusta loppuun mukana :)

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Jotain ko. lajista ja sen alkeisopetuksesta tietävänä sanoisin, että kuulostaa luokattomalta.

    Katrin kommentti oli hyvä. Ja mun näkemys on, että vanhempien paikka ei ole siellä salissa. Sitten jos on lapsia, jotka eivät oikeasti vielä ikänsä puolesta pärjää ilman vanhempaa, niin suosittelen kanssa harrastusta, jossa hommat tehdään yhdessä äidin/iskän kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salissa tosiaan tarvitsee olla mutta siellä alkulämmön puolella olisi kyllä varmasti parempi ilman vanhempia.

      Poista
  9. Puutunpa tähän aiheeseen vaikka en tiedä pitäisikö :D

    Omasta ohjaajan näkökulmasta, toisen lajin parista, on sanottava, että harrastustilanteet voivat olla hyvin haastavia. Meidän seurassa tavoitteena on, että jokaisella olisi mahdollisuus harrastaa. Joillekin lapsille vanhempi salin reunalla on ehdottoman tärkeää sen uskalluksen kannalta. Joillekin lapsille se taas voi olla häiriötekijä. Siinä onkin miettiminen sitten, että mikä on meidän harrastuksessa linjaus - ovatko vanhemmat reunalla vai pysyvätkö poissa?

    Tähän asti halukkaat vanhemmat ovat saaneet olla seuraamassa harjoituksia ja siinä tullaan juuri tähän haastavaan tilanteeseen, kenen tehtävä huonoon käytökseen on puuttua. Onko se ohjaajan huonoutta, jos tilanne ei ole hallinnassa vai kenties jotain muuta? Kun ei ole puhuttu selväksi, että onko se ohjaaja joka huolehtii rajat ja säännöt vai puuttuvatko vanhemmat lapsensa tekemisiin, niin tilanne on haastava. Ohjaajana sitä väkisinkin miettii, että mitä tuo vanhempi nyt ajattelee, kun kiellän sitä sen kullanmurua. Osa vanhemmista taas itse huutelevat komentoja ja uhkauksia salin laidalta, mutta eivät kuitenkaan huolehdi välttämättä, että lapsi todella tottelisi, koska ajattelevat ohjaajan hoitavan.

    Tilanteessa, jossa vanhemmat ovat laidalla seuraamassa, vaaditaan ohjaajalta vahvaa itseluottamusta ja uskoa omaan tekemiseen, että uskaltaa asettaa rajat riittävän tiukasti, että homma saadaan onnistumaan. Joskus käy kuten varmasti vanhemmillekin, että vaikka kuinka rajoja yrittäisit asettaa, lapsi ei tottele. Onneksi kohtaamani vanhemmat ovat ymmärtäneet, että lapset tarvitsevat rajoja, mutta ei se niiden asettaminen silti helppoa ole tarkkailun alaisena, vaikka koulutustakin lasten kasvattamiseen löytyy.

    Eihän tästä kommentista mitään järkeä löydy, mutta joo. Ei ole yksiselitteinen asia. :)
    Jos joku ratkaisuehdotus tilanteeseen pitäisi antaa, niin pohtisin voisitko keskustella jonkun harjoituskerran jälkeen ohjaajan kanssa kahdestaan. Ilmaista hänelle ystävällisesti, että toivoisit, että vanhempien käyttäytymisestä harjoituksen aikana puhuttaisiin yhdessä. Parhaassa tapauksessa hän haluaisi itsekin sen tehdä, mutta ei uskalla. Toki joku toinen ohjaaja kuin minä voisi kokea tällaisen keskustelun ahdistavana. :D

    Lopuksi vielä totean vain sen, että kuinka inhottavaa, ärsyttävää ja raivostuttavaa on vanhemmat, jotka halveksuvat ja väheksyvät lastansa ja hänen osaamistaan! Luin juuri artikkelin lapsen selviytymiskykyisyydestä ja juuri tuollainen käytös, että mene jo, tee nyt, hopi hopi, pitäisi sun osata, on niin haitallista sen lapsen itsetunnolle ja uskolle omaan itseensä. Näille vanhemmille voisin vain todeta, että mietipä jos sulle töissä sanottaisiin vastaavia asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pohdiskelevasta kommentista, tosi kiva kuulla näkemys siltä puolen Öö salia ;) mitä mieltä olet, auttaisiko jos vanhempien kanssa selkeästi sovittaisiin että täällä sitten vain ohjaaja ohjaa, pitää kuria ja opastaa? Viimeksi yksi isä meni siis ton lapselle naljailun jälkeen ITSE auttamaan sitä kärrynpyörässä. Ohjaaja näytti kohtuu kypsältä :D

      Poista
  10. Mäkin mietin, että miksi ne vanhemmat ylipäätään ovat samassa tilassa lasten kanssa. Onnistuiskohan toi homma paremmin, jos lapset tosiaan olisivat sen ohjaajan kanssa keskenään, jolloin ei tulisi esille kysymystä siitä kuka sitä palettia pyörittää. Meidän perheessä ei kauheasti ole harrastettu, mutta joko ne ovat olleet lapsi-vanhempi -konseptilla tai sitten lapsi on ollut siellä itsekseen sen harrastusryhmän kanssa. Hyvin on toiminut. Ja mielestäni se, että lapsi jää yksin ei sulje pois sitä, etteikö vanhempi voisi tarvittaessa esim. aluksi olla siellä jossain seinustalla läsnä lapsen tukena pari ensimmäistä kertaa. Tilanne olisi kuitenkin eri jo lähtökohtaisesti, jos siellä on vain yksi / kaksi vanhempaa läsnäolollaan tukemassa omaa lastaan kuin että kaikki vanhemmat siellä pyörivät ja hyörivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanssitunneilla opittiin kyllä se että jos joki vanhempi on salissa, muutkin haluaisi sinne. Tai sitten lapset käy koko ajan ovella kuikuilemassa. Ja myös opittiin se että lapset VOI totella ohjaajaa ihan pienenä ja että pelokkaimmatkin uskaltavat lopulta jäädä yksin sinne. Tämä harrastus ei vaan ehkä ole vielä niin kokenutta ohjaajaa täynnä?

      Poista
  11. Kyllä sille säännölle, etteivät vanhemmat ole läsnä harrastustilanteessa, on ihan pätevät perusteet kuten tässä on nähty! Lapset todellakin tottelevat ja tekevät paremmin, kun vanhempi ei ole paikalla. Ja ohjaajalle tulee aina paineita eri tavalla, kun vanhemmat ovat läsnä. Osa huomiosta menee sen tarkkailuun "suoriudunko minä tästä hyvin, näytänkö pätevältä" sen sijaan että kaikki huomio menisi lapsiin. Tämä näin 15 vuoden voimisteluohjauskokemuksella :)

    Toki asia on eri, jos harrastajat ovat tosi pieniä, oma lapseni ei jäänyt mihinkään harrastukseen alle 6-vuotiaana ilman turvavanhempaa, pitää sekin toki ymmärtää.

    Kannattaa antaa palautetta suoraan ohjaajille tai järjestävälle seuralle/firmalle että alkavat vaatia käytännön noudattamista, jos se on mahdollisuuksien rajoissa. Ihan itsestään selvää pitäisi olla, että kukaan vanhempi ei jonota lapsensa puolesta tai ole siellä mukana pyörimässä ilman selkeää sopimusta ohjaajien kanssa.

    Toinen vaihtoehto tosiaan on, että joku vanhempi ilmoittautuu vapaaehtoiseksi järjestysmieheksi pitämään koossa sitä tramppajonotusta jne. Eli yhdessä ohjaajien kanssa sovitaan säännöt (vanhempi ei ota mitään roolia liikunnanohjauksesta, vain järjestyksenpidosta ja vaikka yleisestä kannustamisesta). Kun jos se vanhempi siellä kumminkin joutuu odottamaan, niin miksei olisi hyödyksi jos kerran kiinnostaa? Yksi ystäväni teki näin, hän tarjoutui hoitamaan lasten yleisurheilukerhossa välineiden roudaamista ja yleistä järjestyksen pitoa. Ohjaajilta vapautui aikaa siihen heidän tärkeimpään tehtäväänsä eli ohjaamiseen, opettamiseen ja lasten kanssa olemiseen ja homma toimi kuin junan vessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on aika hyvä idea toi vika! Sen varjolla voisi ainakin käydä sen keskustelun että auttaisiko jos joku tässä jeesailisi. Kiitos hyvästä kommentista!

      Poista
  12. Meidän kullannuput harrastaa kiipeilyä - siis sisällä tapahtuvaa seinä tai kalliokiipeilyä - ohjatusti ryhmässä. Ryhmän ikäjakauma on 5-8 vuotta. Harrastus kestää puolitoista tuntia ja vanhemmat ohjataan hellästi ulos ovesta. Saa jäädä katsomaan alkulämmittelyä tai tulla mukaan loppupiiriin, mutta siinä välissä vanhemmat eivät ole tervetulleita.

    Aikanaan balettitunneilla tilanne oli sama. Ei vanhempia kiitos.

    Mä uskon siihen että kullannuppujen käytöshäiriöt vähenee eksponentiaalisesti kun vanhemmat poistetaan tilanteesta. Meille on myös kaikissa harrastuksissa annettu mukaan säännöt. Siis säännöt siitä mitä tapahtuu jos lapsi ei kuuntele ohjaajaa, ei osallistui tai häiritsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai vitsi kiipeilyä toi ykkönen haluaisi varmasti harrastaa mutta kakkonen ei siitä olekin lämpiä ja sen oisi tärkeämpi urheilla...hmm. Lajinvaihto on tietysti ihan tosi mahdollinen vaihtoehto!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.