Prinsessa Anna from Finland

sunnuntai 25. lokakuuta 2015 Valeäiti 13 Kommenttia

Olemme saavuttaneet prinsessavaiheen. Vaate ei ole mikään vaate, jos ei sen helma tee isoa ympyrää pyörähtäessä. Väreistä tunnistamme parhaiten pinkin, mielellään kimaltavan sellaisen. Päähän olisi suotava laittaa useampi pinni yhtäaikaa, johonkin siihen pannan ja kruunun välimaastoon. Kädet täytetään siivillä, taikasauvoilla ja laukuilla, ja jalkojen alla kipsuttaa kaikista ihanimmin 5v synttäreiltä tulleet vilkkukorkkarit. Kynsilakkaa laitetaan tietysti aina kun se muistetaan, ja sen kaveriksi matching huulipuna (=huulirasva).

Olkkarista kaikuu nytkin minä olen Anna! ja minä mietin haikeana että kohta se on tämä Kakkosenkin röyhelövaihe ohi ja palaamme autojen, lentsikoiden ja kuralätäköiden maailmaan.



Olemme saavuttaneet prinsessavaiheen. Vaate ei ole mikään vaate, jos ei sen helma tee isoa ympyrää pyörähtäessä. Väreistä tunnistamme parhai...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

13 kommenttia :

  1. Viisivuotiaan "Minä olen Elsa" -tyttären äitinä on ilo huomata, että joku haluaa mieluummin olla Anna. Annahan on kuitenkin se, joka saa tarinassa kaiken tapahtumaan, kävelee halki lumierämaan pelastamaan siskoaan, osaa ohjata rekeä ja vaikka mitä. Yritin selittää tätä himassa ja sain osakseni "senkin vähä-älyinen" katseen. "Mut äiti, Elsalla on ne taikavoimat." Jep.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tyttö 4v. on ehdottomasti enemmän Anna-fani, tosin hänen luovalla mielikuvituksellaan myös Anna on kuningatar ja hänellä on taikavoimia. Hanna

      Poista
    2. No ihan samaa mieltä olen Satu mutta valitettavasti tämäkin on useimmin kuitenkin Elsa :)

      Poista
  2. Kaikessa kauneudessaan, arkisuudessaan ja yksinkertaisuudessaan hetkeksi pysäyttävä teksti. Katson maailmaa suhteellisen avoimesti ja yritän olla mahdollisimman suvaitsevainen ja katsoa normien ulkopuolelle. Mutta tätä tekstiä sain -kuten varmaan moni muukin- itseni kiinni kapeakatseisuudesta. Tottakai, kuten varmaan oli tarkoituskin, kuvittelin tekstin kertovan TYTÖSTÄ, ei pienestä pojasta.

    Vaikka mitä väliä sukupuolella edes on? Miksi edes pitää kuvitella mitään sukupuolta, kun puhutaan _lapsesta_, miksei voi kuvitella vain lasta? Näitä jäänkin pohtimaan...

    Loppuun vielä kiitos blogista, joka on näiden vuosien aikana onnistunut naurattamaan, itkettämään, antamaan ajattelemisen aihetta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosi ihana kommentti, kiitos! Tosi kiva tunne kun oma teksti "saa aikaan" juuri sen mitä tavoittelikin. Sitä on tässä itsekin joutunut myöntämään olevansa vähän kuitenkin kapeakatseinen joten toivottavasti muillekin aukeaa tästä vähän uutta pohdintaa :) ihanaa kun luet ja olet mukana, kiitos!

      Poista
  3. Ihanaa! Meillä suunnilleen saman ikäiset lapset kuin teillä, ja pojalla kans "vaihe" päällä; tyllihameessa mennään nukkumaankin:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nukkumaan tämä menee jalassa neljät villasukat, selässä reppu ja kädessä toppahanskat :D outo tyyppi!

      Poista
  4. Mahtavaa! :) Meillä kolmevuotias tyttö on vasta nyt löytänyt prinsessavaiheen; isoveljien perässä kun on tähän asti menty aika paljon auto-starwars-dinosaurus-merirosvo-linjalla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hassu miten meiltä on toi "rajuin" poikalinja jäänyt melkein kokonaan pois kun isompi on tyttö. Ei ole merirosvoja eikä dinosauruksia. Autoja toki kyllä. Ehkä se sitten täälläkin tulee vähän myöhemmin!

      Poista
  5. Jotenkin aivan ihana teksti! Ja samaa mieltä kuin tuolla ylempänä joku sanoikin että vuosien aikana on saanut itkeä ja nauraa ja saanut ajattelemisen aihetta, siis todellakin. Kiitos <3

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.