Tuija, tuo opettavainen aitamateriaali

tiistai 8. syyskuuta 2015 Valeäiti 14 Kommenttia

Talon rakennuttamisessa on mun päässä paljon analogiaa lasten saamiseen: Ensinnäkin, kaikki varoittelee, ettei sitä pidä tehdä. Ikinä. Ollenkaan. Että avioeropaperit voi sitten jo viedä varuiksi. Että kaikki rahat menee, ja että elämä on pilalla vuosiksi. Menee kahdeksantoista vuotta ennen kuin siitä vankilasta vapaudut jne jne. Älkää nyt hullut, miettikää vielä, yhdelle tutullekin kävi näin ja toiselle niin.   

Mutta, samoin kuin plussaviivan ilmestyessä ällöön tikkuun, niin myös vasta tontin oston jälkeen alkaa positiivisetkin kommentit. Mahtavaa! Äkkiä se projekti sitten kuitenkin menee. Saapahan ainakin sellaisen kuin haluaa. Lapset on kyllä tosi ihania. 

Kuten lasten toivomisen aikoihin, tähänkään projektiin emme lähteneet ruusuisin kuvitelmin. Päinvastoin. Uskon, että ymmärrämme jo nyt paljon siitä tuskasta mitä edessä on, emmekä edes haaveile että lopputulos olisi jollain tapaa täydellinen. Hyvä ehkä, jopa parempi kuin valmiin osto, mutta ei täydellinen. Eikä viimeinen. Kuitenkin, tunnettua tuskaa helpottaaksemme valitsemme niin avaimet käteen -ratkaisun kuin vain markkinoilta saa. Epiduraali on siis synnytyssuunnitelmassa tässäkin vauvassa.  

Mutta edelleen samoin kuin vauvojen kanssa, se yllättää silti. Työn määrä, henkisen kapasiteetin menekki ja täyden epävarmuuden sekä uuden opettelun määrä. Emme ole vielä edes ostaneet tonttia, ja melkein jokainen ilta menee talotouhuissa. Puidaan hallinnonjakoa, etsitään arkkitehtia, lasketaan lainoja ja pohditaan kerrosten määrää. Mahtuuko autokatos taakse, kelpaisiko täysin avokeittiö?

Henkilökohtaisesti ensimmäinen kipupiste ylittyi eilen, kun löysin itseni googlaamasta tuija-aitoja. Että miltä sellainen sitten näyttäisi tonttien välissä jos naapuri sellaisen haluaa? 


Suusta pääsi spontaani "en kestä, kun mua ei nää aidat kyllä kiinnostaa paskan vertaa, pakkoko tämäkin on nyt päättää?!?"

Lamppu syntyi päässä. Tässä se on, se rakennuttamisen tuska. Tuska konkretisoitui viattoman vihreässä tuija-aidan hahmossa. Mikä aita mahtaa olla paras, sitten kahden vuoden päästä, kun toistaiseksi pelkkä tontti muuttuukin joksikin taloksi? En. Minä. Tiedä. Sama yöllinen tuska tullee vielä vastaan monta kertaa. Pitää tehdä outoina hetkinä outoja päätöksiä asioista, jotka ei just nyt a) kiinnosta yhtään tai b) ole millään tavoilla ymmärrettäviä. Löysin ehkä tien ulos. On päätettävä mihin päätöksiin panostaa. On ymmärrettävä, onko tuija tai niistä tehdyt aidat meille tärkeitä. Jos eivät, päätös tehdään nopeasti vailla sen suurempia pohteita. 

Tässä tapauksessa päätettiin: ihan sama. Ja hetkeä myöhemmin joku neuvoi että kyllä pitää olla aktiivisesti tuijaa vastaan, sillä se on mummoa, rumaa ja tekee ikuisen talven. Seuraavaksi pitänee oppia avataanko päätöksiä enää uuteen tarkasteluun vai ei.

Huoh. Tuskaa. Ja vasta hädin tuskin alussa.

Mutta. Tässä se lause jota nurisijat ei ikinä sano: aika siistiä kuitenkin kun saa suunnitella kaiken ihan alusta. 

Itseasiassa, tosi siistiä. 

********

Viikon oppi: kun edessä on taas yksi outo päätös, muista tuijat. Ja älä kysy toisia mielipiteitä. 

Fiilisbaro: vahvasti plussalla.

#raksapäiväkirja 


Talon rakennuttamisessa on mun päässä paljon analogiaa lasten saamiseen: Ensinnäkin, kaikki varoittelee, ettei sitä pidä tehdä. Ikinä. Ollen...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

14 kommenttia :

  1. Tsemppiä urakkaan! Meidän projektin aikana kävi hyvin selväksi, että kavereiden kommentit "saatte just sellaisen, kuin haluatte", eivät olisi voineet pitää vähempää paikkaansa. Ainakaan meillä ei rahat riittäneet lähellekään sitä täydellistä unelmaa. Mutta hieno tuli silti!
    Ps. Kannattaa panostaa tässä vaiheessa jo pihasuunnittelijaan, me ei sitä tehty ja se kadutti...
    T. Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tota pihasuunnittelijaa mäkin olen miettinyt, se kuuluu itseasiassa tohon pakettiin joka harkitaan ottavamme. Taitaa siinäkin keississä olla parempi että joku ammattimainen miettii jutut, enkä minä joka en tiedä mitä tuijat on :)

      Poista
  2. Hienoa, tsemppiä, odotan mielenkiinnolla päivityksiäsi =)
    Itse rakennettiin jo vuosia sitten oma unelmiemme koti ja asutaan täällä yhä.
    Käytännön vinkkinä sanon että älkää suunnitteluvaiheessa ilmoittako ihan-viimeistä-budjettianne vaan pitäytykää hienoisessa alakantissa. Se kun tulee aina ylittymään vähän. Metsästäkää tuttujen tai vaikka jonkun keskustelupalstan kautta kokemukset omalta alueeltanne luotettavista toimijoista, vastaava mestari ja maanrakennusurakoitsija ovat kaiken ydin, ne eivät ainakaan mennävuosina sisältyneet mihinkään settiin suoraan ja molemmista riippui aika paljon.
    Arkkitehtivaiheessa muistakaa, että jokainen seinäkaari, pyöreä ikkuna tai muu-kuin-vakiokokoinen ovi tarkoittaa myös loppusumman kasvua, joskus ihan suhteettomasti. Kannattaa siis tiedostaa mistä maksaa. Toisaalta, jos jokin seinälaatta tai ovenkahva on kovasti halvempi kuin vastaavat muut tuotteet, on siihen sitten yleensä kyllä myös syy.
    Mitä sitten muuttaisin meillä? Olisin ollut rakentamatta sitä keskuspölynimurin lakaisusuulaketta keittiöön. Se vain metelillään itketti lapsia ja pelästytti koiran. Olisin unohtanut sen kodinhoitohuoneen kuraritilän. Lapsillemme ja koirallemme olisi tarvittu puolen huoneen kokoinen kuranurkkaus, jotta siitä oikeasti olisi ollut mitään hyötyä. Ja olin vakaasti päättänyt ennen rakentamista, ettei yksiäkään valkoisia laattasaumoja ilmesty lattiaan. En vieläkään siis ymmärrä, kenen päätöksellä juuri sellaiset löytyvät yläkerran kylpyhuoneestamme. Mutta siinä ne.
    Raksavaihe meni aikalailla putkeen vaikka meillä oli pieni vauva, pari leikki-ikäistä ja oman työn osuus oli iso.
    Tosin, väsyneenä kannattaa nukkua ensin ennen kuin pajauttaa mielipiteensä puolisosta ääneen. Joskus muistan olleeni niin vihainen, että miltei viskasin miestä raksasiivouksen lomassa imurilla. Kolmelta aamuyöstä ei hänen vitsailunsa juuri saanut vastakaikua. Jätin kuitenkin onneksi tämän tekemättä. Budjetti piti miltei ja muutto tapahtui muutamaa viikkoa ennen alkuperäistä suunnitelmaa. Voisin rakentaa toistekin =)
    PT

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, nämäkin hyvät vinkkisi oli jo ehtinyt käydä mielessä! Jotenkin lohduttavaa kun tulee sellainen olo että ehkä me ei olla ihan clueless. Keskuspölynimuri, kuraritilä ja KHH on kaikki meidän "ehkä ihan kiva listalla": Hurjalta kuulostaa toi tedän projekti, mahtavaa että olette selvinneet siitä hengissä ja ilmeisen onnellisina :) Palaan tohon meidän pakettiratkaisuun myöhemmin jos se päätetään ottaa, mutta sanon vielä jo tässä että siinä siis tulee kaikki maatyöt, rakennusmestarit yms mukana.

      Poista
  3. Tuija tai ei tuijaa, mutta älkää ikimaailmassa haksahtako orapihlaja-aitaan (josko niitä edes on 2000-luvulla enää tarjollakaan). Se ja vaahtera on viimeiset, mitä pihalleen kannattaaa ottaa. Nimimerkillä viiskyt vuotta vanhoja aitaroikaleita kaivettu viikkoja maasta kymmenien keväällä rikkoutuneiden pyöränkumien, pallojen ja renkaiden jälkeen ja urakka kesken + joka syksy ja kevät rahdataan toistakymmentä jätesäkkiä vaahteranlehtiä puutarhajäteasemalle, vaikka meidän pihalla ei ole yhtään :(

    Tsemppiä urakkaan! Itsellä ei ole tuosta kokemusta, kun on hurahdettu tautiin nimeltä vanhan talon kunnostus eli ikuisuusprojekti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdessä tuumin melkein sovittiin että hallinnanjakosoppariin kirjataan erikseen "ei orapihlaja-aitaa" :D

      Poista
  4. Tuija-aita ei ole mitenkään mummo. Se on aika kiva kun on ikivihreä. Eipä sitten kukaan vilkuile sisään talvellakaan :)
    Minkä kokoinen tontti teille tulee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ota tästä nyt sitten selvää :D tontti on ihan mini, vähän yli 500 neliötä.

      Poista
  5. Me rakennutettiin viime vuonna oma talo pakettiratkaisuna (kun oli 2v ja vastasyntynyt menossa myös mukana). Ollaan oltu tyytyväisiä, eikä siinä parisuhde kyllä kaatunut. Tehtiin yhdessä henkinen sopimus, että tästä mennään yhdessä läpi ja tää on meidän yhteinen ja kiva juttu. No eihän se aina kivaa ollut, mutta lopputulos palkitsee!

    Mitä itse tekisin toisin: isompi eteinen! Lapsiperheessä tarvitaan reilusti neliöitä eteiseen. Meillä on aivan liian pieni. Miettikää, tarvitsetteko rattaille säilytystä eteisessä nyt tai tulevaisuudessa. Ja jos olisin itse saanut rakentaa sen unelman, niin eteisestä olisi ollut käynti erilliseen vaatehuoltotilaan, jossa olisi voinut suoraan huuhdella ja kuivattaa ulkovaatteita yms. kuraisia varusteita.

    Se huomattiin myös, että kalustesuunnitelmat ja sähkösuunnitelmat kannattaa tehdä yhtä aikaa ja ajan kanssa, ei vasta siinä vaiheessa, kun asentajat ovat tulossa työmaalle. Meillä meni muuten ihan hyvin, mutta parissa kohtaa kaipaisin lisää katkaisijoita ja yhtä pistorasiaa. :) (sain myös vinkin yleiskatkaisijasta eteisessä, josta kerralla sammuvat kaikki talon valot, ei toteutettu sitä ja hienoisesti harmittaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä vinkkejä, kiitos! Ja onnea hyvästä projektista :)

      Poista
  6. Siis onnea hirmuisesti - onhan tuossa jo iso matka tehty, kun on lyöty lukkoon, että missä haluaa asua ja miten. Haahuilu ja useiden vaihtoehtojen pitäminen aktiivisesti mukana on mun oman kokemukseni mukaan kyllä kaikkein rasittavinta. Mäkin olen alkanut kallistua oman talon rakentamisen kannalle, koska se on kuitenkin helpompaa kuin joku massiivinen remonttiprojekti. Ja vaikka ei kaikkea saakaan mitä haluaisi, niin ne kompromissit on helpompi hyväksyä kun tietää miksi ne tehtiin vs. asuntonäytössä käynti ja niiden puutteiden pohtiminen esiteltävässä kohteessa.

    Ja raja-aidoista. En tiedä miten Espoossa, mutta monessa kaupungissa virkamiehet ovat ihan sun puolesta päättäneet millaista aitaa pitää laittaa, joten ei tarvitse siihen liikaa paneutua. ;) Mut jos tuijia, niin mun mielestä ne pylvästuijat / timanttituijat tai mitä ikinä ovatkaan (ne "muodossa pysyvät") on aitana tosi rumia, kun niistä ei tule yhtenäistä "seinämää". Puutarhasuunnitelma on varmasti tosi hyvä idea, usein ihmiset esim. istuttaa kaiken liian lähekkäin (esim. omenapuut puolen metrin välein) ja sitten ollaan ihmeissään kun ne siitä kasvavat..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen ihan samaa mieltä - se haahuilu oli kaikista rasittavinta! Nyt on sentään päätös lukittu ja edessä on jokin uusi koti. Tuijat taitaa olla ulkona mutta puutarhasuunnittelu pitäisi tosiaan vielä tehdä parin muun suunnittelun ohella..

      Poista
  7. :) Onneksi me asutaan maalla, omassa rauhassa. Ei tarttenu miettiä tuijia, eikä muitakaan "näköesteitä" :D
    Onnea päätöksestä rakentaa talo! Meillä yksi timpuri teki pitkästä ja aluksi tuntui kestävän ikuisuus ennenkun "mitään" näkyi, mutta lopulta kun alkuun pääsi, niin vaiheet oli suhteellisen nopeat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, pitkästä rakentamista en uskaltaisi kyllä edes ajatella :) tämä tullee olemaan elementtihommaa, kerron heti lisää kun saadaan päätökset ja sopparit tehtyä.

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.