Kyyneleistä tekoihin

lauantai 5. syyskuuta 2015 Valeäiti 22 Kommenttia

Hyväosaiset, onnekkaat rakkaani turvallisella rannalla.

Tein perjantaiaamuna jotain minulle poikkeuksellista. Suljin Facebookin, enkä ole sitä sen jälkeen avannut. En enää kestänyt. Minulla ei ole siihen mitään oikeutta, mutta halusin sulkea silmäni tältä todellisuudelta, siltä kuvalta. Te tiedätte mistä kuvasta puhun. Jo se ensimmäinen, jossa isä itki rantaan päästyään, hajotti sydäntäni kipeästi. Mutta tuo Kakkosen näköinen, kokoinen ja ikäinen poika yksin rannalla räjäytti sydämeni kappaleiksi. Järki ei keksi enää yhtään tapaa häätää ihon alle ryöminyttä surua ja vihaa.

Itkin muutaman illan ja päivän räkä poskella. Vaelsin läpi työpäivien mieli Syyrian mantereella ja Kreikan rannoilla, ahdistus voimakkaampana kuin yhdenkään valtavan ihmiskatastrofin kohdalla aiemmin. Yritin välillä lukea uutisia tai selata Facebookia, mutta aina nurkan takaa ryömi se kuva tai jokin otsikko joka kertoi siitä perheestä. Suru vei toimintakyvyttömäksi, ja sitä en voinut hyväksyä.

Suljin silmäni, jotta voisin avata käteni. Sain ahdistuksen kuriin. En vieläkään käsitä, hyväksy tai kestä tapahtuvaa, mutta blokkaamalla kauhistelevan surupornon olen saanut kanavoitua suruni johonkin muuhun kuin kyyneliin. Lahjoitin tämän kuukauden hömpötysbudjettini SPR:lle. Vien huomenna kavereiden puolesta tavaraa Kontti-keräyksiin. Ilmottauduin vapaaehtoistyöntekijäksi. Olen tehnyt ehkä kaiken, mitä voimattomana hyväosaisena lottovoittajana tehdä voin. Se auttaa vähän, minua ja toivottavasti myös muita.

Pyyhi sinäkin kyyneleesi ja ryhdy toimeen. Meidän hyvää tarkoittava vellominen muiden surussa ei oikeasti auta, mutta rahamme, aikamme ja tavaramme voivat auttaa.

Muistutuksesi, mitä sinä voit tehdä:

1. Lahjoita rahaa, mitä tahansa kautta. Kymppikin auttaa. Tässä linkki SPR:n keräyksiin.

2. Ilmoita itsesi vapaaehtoistyöntekijäksi (SPR:n sivuilta tästä, valitse toimintamuodoksi “Turvapaikanhakijoiden tueksi”). Voit viedä vaikka perhettä kävelylle tai auttaa koululaisia läksyjenteossa. Voit tuoda jonkun elämään muutakin kuin selviytymistä.

3. Seuraa, tarvitaanko vaate- tai tavaralahjoituksia. Tällä hetkellä ilmeisesti ei, mutta hyväkuntoista tavaraa voi aina viedä vaikkapa SPR:n Konttimyymälöihin seuraavaa lahjoitustarvetta tai myyntiä odottamaan.

4. Jos olet todellinen enkeli, ja harkitset kotimajoituksen mahdollisuutta, odota lisäohjeita. Asiaa selvitellään.

5. Osallista kaverit. Järkyttävän kuvan jakaminen saa kaikki itkemään, mutta ehkä vasta esimerkki saa kaikki toimimaan. Minäkin sain töistä yhden kaverin myös ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi, kiitos Anna!

6. Älä unohda muita avuntarvitsijoita. Tämä tapaus on mennyt meillä kaikille ihon alle, koska trendivaatteita käyttäviin, Euroopassa kärsiviin lapsiperheisiin on helpompi samaistua kuin savimajassa nälkiintyviin Afrikkalaisiin tai vaikkapa syrjäytyneeseen Suomalaiseen. Rahaa, verta, tavaroita ja empatiaa tarvitaan aina. Ryhdy kuukausilahjoittaksi Unicefille tai SPR:lle, heiluta nälkäpäivälipasta tai päivystä turvataloilla.

7. Tee ehdoton raja vihapuheelle ympärilläsi. Jos jumalauta yksikään ystäväsi edes tykkää linkistä, jossa turvapaikanhakijoille ehdotetaan “lahjoitukseksi” eli kiusaksi possunlihaa, ripitä ystäväsi, valista häntä päällä olevasta hädästä ja poista sitten kavereista. Jos jotain maailmassa on nyt liian vähän, niin empatiaa.

Ja jos vielä tähän samaan paatokseen saa lisätä, toivoisin medialta (ja sosiaaliselta sellaiselta) vähän pelisilmää. Kuolleet, kuolevat, kärsivät, itkevät ihmiset saavat aikaan syviä järkytyksiä ja toivottomuuden tunteita. Ne pistävät voivottelemaan pakollisen tappion edessä. Ne saavat ajattelemaan "mitään ei ole tehtävissä, minä en voi auttaa". Osa ihmisistä syttyy tästä toimintaan, osan saa liikkeelle vain ilon ja toivon kautta. Kertokaa välillä myös tarinoita, joissa joku itkee ilosta saadessaan netin avulla yhteyden rakkaisiinsa. Näyttäkää kuvia, joissa pelastunut lapsi saa hetkellisen ilon lahjoitetusta lelusta. Jokainen meistä voi ymmärtää tuon ilon ja auttamisen tuoman tunteen, jokainen haluaa saavuttaa sen. Liian moni meistä haluaa tämän päivän shokkiuutisoinnissa vain sulkea uutiset, silmänsä ja ajatuksensa. Sitä meillä ei olisi varaa tehdä. 

Hyväosaiset, onnekkaat rakkaani turvallisella rannalla. Tein perjantaiaamuna jotain minulle poikkeuksellista. Suljin Facebookin, enkä ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

22 kommenttia :

  1. Kiitos! Kirjoitit hyvin, taas kerran. Ja kiitos kun otit huomioon myös ettei kyseessä ole maailman ainut kriisi... Unicefin kuukausilahjoittajana ja juuri SPR-konttiin tavaraa viemällä tuntuu että ainakin pystyy kanavoimaan omasta hyvinvoinnistaan eteenpäin apua tarvitseville. Ja menen muuten heti poistamaan Facebookistani ainakin sen yhden tyypin joka ei tunnu ymmärtävän mikä on poliittisesti ja humaanisti korrektia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivotan että tällä saisi jonkun sellaisen liikkeelle joka ei vielä ollut ehtinyt. Hyvä että lahjoitat joka kuukausi, niin minäkin vaikka aika vähän kyllä!

      Poista
  2. Mä oon yrittänyt sulkea silmäni SILTÄ kuvalta, mutta Facebook ei ollut yhtä hienovarainen sen näyttämisen suhteen, kuin uutiset. Pääsi huuto, ja piti laittaa silmät ja Facebook kiinni. Mutta arvaa mitä. Sun linkin kautta menin ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Ekaa kertaa ikinä mitään sellaista teen. Vaikka kuvalle suljen silmäni, niin asialle en voi. Toivottavasti ei kukaan muukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, ihana sinä! <3 miten ihana kuulla että tästä oli jokin hyöty. Kiitos, avustasi on iso hyöty! En ole minäkään koskaan ennen tälläistä tehnyt ja rehellisesti sanottuna jännittää tosi paljon: Mitä sitä pääsee tekemään, ehtiikö omasta arjesta oikeasti ja osaanko kohdata näitä ihmisiä vellomatta liikaa siinä säälissä?

      Poista
  3. Sama. Lahjoitin ja odotan mahdollisuutta toimia, kunhan ensihädästä päästään. Tavaran lahjoittaminen tuntuu jopa vähän kornilta, ikään kuin pesisi kätensä ja sanoisi, että tein jo osani. Minä haluan kohdata ihmisiä ja erityisesti haluaisin kävellä jonkun heistä rinnalla suomalaista rasistia vastaan kadulla, jutella, tehdä edes yhdestä pelottavasta hahmosta todellisen ihmisen tarinoineen. Tiedän että tämä voitetaan yksilöiden tarinoiden ja elämän kautta.

    Olen tässä tajunnut kaksi itseäni merkittävästi muokannutta asiaa; partio ja vaihtarivuosi muslimiperheessä. Maailma tarvitsee nuoruuden kulttuurivaihtoa!
    T. Tiskari

    Ja silloin kun minä opiskelin, kauppakorkean käytävillä tuhahdeltiin (minäkin!) kaltaisilleni humanisteille... Melkosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kans aina mietin noita tavaralahjoituksia vähän kyynisesti, mutta kyllä se viimevuotinen Äitiyspakkauskeräyskin sitten lopulta oli aivan superihanaa. Moni kuitenkin antoi ihan bräniköitä tai jopa uusia vaatteita, eli kyse ei todellakaan ollut pelkästä omien kaappien tyhjennyksestä. Ja kyllä, meilläkin tuhahdeltiin huolella humanisteille, vasta nyt sitä alkaa löytää itsestään tämän vihreän vasemmistolaisen :D

      Poista
  4. Lahjoitettu SPR:lle! :) Sara

    VastaaPoista
  5. Lahjoitettu SPR:lle! -Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinulle Tiina iso iso kiitos ❤️

      Poista
  6. Mulla on ensi viikolla 6kk täyttävä vauva ja nyt täytyy kyllä sanoa että oon pitänyt vauvakuplastani kiinni kynsin ja hampain. Ei vaan pysty. Mutta, ryhdyin viimein (on siis pitkään ollut aikomus) spr:n katastrofirahaston kuukausilahjoittajaksi, eli edes jotain pientä. Ja voisinpa selvittää olisko jotain ystäväperhetoimintaa tms pikkulapsiperheiden kanssa, tässähän olisi hyvin aikaa ennen kuin palaan parin kuukauden päästä töihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän niin! Mäkin elelen kuitenkin tässä 3- ja 5-v vauvakuplassa :) ihanaa että ryhdyit lahjoittajaksi ❤️

      Poista
  7. Minä vielä kysyin paikalliselta seurakunnalta tarvitsevatko lapset lämpimiä vaatteita tulevaan talveen. Vastausta odotan.
    Hurjan paljon on "vihaisia" ihmisiä feispuukissa. Itse ajattelen, että Suomestakin on mennyt pakolaisia muualle aikanaan. Jos Suomeen tulisi vastaava tilanne, kuinka kiitollinen olisin jos minun lapsilleni (ja myös miehelleni!!!) joku tarjoaisi apua ja ehkä pelastaisi hänen henkensä.
    Minua ei tosin se nimenomainen kuva herättänyt, "kovana" ajattelin vain, että hukkuneita on ollut jo paljon, nyt vaan yksi kuva leviää (tosin hyvä niin, koska herättää ihmisiä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on juuri näin. Omakin isoäiti oli sotalapsi, joutui Rovaniemeltä Ruotsiin. Ne jäljet näkyy kuitenkin aika monta sukupolvea myöhemminkin joten on kaikkien etu auttaa kodistaan häädettyä. Ymmärrän myös sun pointin tosta kuvasta, ja olen samaa mieltä - hyvä että herättää, herättihän se minutkin. Mut on tämä aikamoista tämä surulla rahastaminen nykyään.

      Poista
  8. Tykkäsin todella todella paljon tästä!

    Ja olen tätä kaivannut hirveästi, jotain toista "kauppatietelijähenkistä" kuin minä, jotta tietää, mihin samantyyppisestä jengistä porukka lähtee mukaan. Siis jotain esikuvaa, jolla on kiirusta töissä, kiirusta tarhasta hakemisessa, jolla on sitä fyrkkaa rakentaa sitä taloa (=pankin, mutta silti) ja jonka kuitenkin kertoo, mihin ratkaisuun auttamisessa on päätynyt.

    -Kaislakerttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, ihan superkiva kommentti jotenkin :)

      Poista
  9. Joo, meidan 3- ja 5-vee poikien kanssa liippaa vahan liian lahelta se kuva ja tarina. Tuli vastaan FB:ssa ihan yllattaen vaikka tarinasta jo tiesinkin ja mahtoi muut ihmiset sillon parkkipaikalla ihmetella etta mikahan tolle tuli, kumma miten kyyneleet voikaan alkaa valua kun hanasta kaantamalla.. Meilta on jo vuoden verran lahtenyt kuukausilahjoitus Unicefille, mutta aion vieda itseni ja pojat vapaaehtoiseksi pakolaiskeskukseen heti kun saadaan muutettua uuteen kaupunkiin. Ja joskus toivoisin etten edes nakisi mita jotkut FB 'kaverit' laittaa nakyville, olen todellakin joutunut blokkailemaan ja muuttamaan mielipiteita naista ihmisista. Onneksi, onneksi kuitenkin 95%:lla ihmisista tuntuu olevan sydan oikealla paikalla, tuo edes vahan toivoa.

    Terkkuja kovasti meilta kaikilta ja onnea tontin ostosta :)

    -Henkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kans muutaman "kaverin" kohdalla aika shokissa. Aion ehkä kuitenkin pitää kavereina, kun joku fiksumpi jossain totesi että jos "väärän" puheen rajaa pois omatla näkösältä, ei enää tiedä mitä siellä tapahtuu eikä voi siten siihen vaikuttaa.

      Kiitos onnitteluista ja terkut takaisin!!

      Poista
  10. <3 Minäkin itkin viime viikolla enemmän kuin aikoihin. Kesken salaatin teon se kuva vaan pomppas mieleen, että tässä minä vaan muina naisina jatkan elämää. Tai että voin vaan lähtee salille ja lapset jää turvallisesti nukkumaan (tai huutamaan, mut kuitenki) isinsä kanssa. Laitoin tuon vapaaehtoistyön hakemuksen ja lisäksi sähköpostia Kuopion SPR-toimistoon mutta vielä eivät ole varmaan ehtineet vastata. Olisi neljä isoa Ikeasäkkiä täynnä vaatetta, leluja ja lakanoitakin, mutta en nyt tiedä että kannattaako viedä mielummin Konttiin vai odottaa että Kuopioon (tai Siilinjärven puolella se on) tulee vastaanottokeskus jota sinne kaavaillaan. Kauankohan siinä menee että byrokratian rattaat pyörii. Huoh. Ahdistaa. Ei se paljon lohduta että vähän saa rahaa lahjoitettua ja vaatekasat odottaa, mutta vähän kuitenkin. On vaan niin kestämätöntä lukea netistä sitä ihmisten vihaa ja välinpitämättömyyttä. Saati kuunnella sitä keneltäkään läheiseltään/tutultaan. Ei mun lemppariseuraa just nyt.
    Ja siis tuntuu niiiiin jäätävältä että just heinäkuussa olin itse Kreikassa lomalla. Rodoksella, siellä vaan grillasin itseeni ja nautin elämästä. Olispa hivenen kylmänny nähdä muutama kumivene saapumassa.. Huh. Itkin tosin sielläkin niitä narkkikerjäläisten nukkuvia (huumattuja) lapsia ja oli kyllä vaikea kestää. Mutta minkäs teet. Ei ne edes puhuneet englantia.
    Joo meni nyt ihan sivuraiteelle mutta siis, jaan maailmantuskasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita paikalliselle seurakunnalle kysymys, minne voi viedä. - Voivat varmaan ottaa vastaan vaatetta yms. jo ennen vastaanottokeskusta. Itse laitoin eilen s-postia, tänään sain vastauksen minne voi tavaraa viedä.
      Tässä tilanteessa ei byrokratian rattaat voi pyöriä kauan, muuten tulee telttakyliä paljon...

      Poista
    2. Kiitos, sainkin eilen vastauksen sähköpostiin ja selvisi miten voin lahjoittaa nuo säkit :)

      Poista
    3. Se konkreettisen hyvän tekeminen auttaa jotenkin kyllä tosi paljon! Tsemppiä sullekin Tiian maailmantuskaan, ei sille vaan mitään voi :/

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.