Karvoja ja pakolaisia - totuuksia lapsen suusta

torstai 10. syyskuuta 2015 Valeäiti 4 Kommenttia


"hihi äiti sun kainalo on karvainen".Kiitti vaan. Ajele sinä sitten kun ehdit siinä niitä tuijotella. #nytonvähänruuhkaa

Karvanpoistoteknisten kommenttien lisäksi tyttärelläni on välillä muitakin aika oivaltavia ajatuksia. Eilen kun ajeltiin kotiin, hän summasi pakolaiskeskustelun napakasti:

"Äiti, sitten kun ne erikieliset ihmiset, jotka on nyt joutunut tulemaan Suomeen, sitten kun ne on asunut täällä vähän aikaa niin ne ehkä oppii suomea ja sit niist onkin tullu suomalaisia."

Tämä keskustelu ja sen jälkilölyt siitä, miten aikuiset oppii suomea ("vaikka sitten niiden uusilta kavereilta") oli heittämällä parasta, mitä pakolaiskriisistä on toistaiseksi minun korviini kantautunut. 

Miten yksinkertainen maailma onkaan, kun sen ajattelee lapsen silmin ja poistaa välistä kaiken pelon, häpeän, ennakkoasenteet ja ylpeyden. Että tässä me sitten ollaan kaikki eriväriset, -kieliset ja -kokoiset ihmiset ja me ollaan sit kaikki suomalaisia. 

Eikä mun tarvinnut sanoa mitään muuta kuin "Juuri näin rakkaani."

"hihi äiti sun kainalo on karvainen".Kiitti vaan. Ajele sinä sitten kun ehdit siinä niitä tuijotella. #nytonvähänruuhkaa ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

  1. Lapset <3 Ihanan ennakkoluulottomia (ennen kun mahdollisesti vanhemmista "tarttuu") Oikeastaan toivoisin, että meidän pieneen päiväkotiin/eskariin tulisi lisää kansalaisuuksia (täti on Unkarista ja yksi eskarilainen Ukrainasta) jotta lapset oppisivat sitäkin kautta, että kaikki on samanlaisia, vaikka onkin erilaisia. Lapsilla vielä löytyy se yhteinen kielikin nopeasti joten taatusti tulisi ennakkoluulottomampia aikuisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden päiväkodissa on mukavasti erivärisiä ja -kielisiä lapsia, varmasti hyvä juttu :)

      Poista
  2. Olin eilen hämmentyneenä katsomassa lastenteatteriesitystä Arabian jänis, jossa jänis laulaa "On ihanaa olla samanlainen, on kamalaa olla erilainen". Ehkä oon yksinkertainen, kun mulle ei täysin 100 %:sesti auennut, että oliko se käänteispsykologiaa, sarkasmia, vai mitä ideologiaa siinä oikeastaan yritettiin lapsille opettaa. Mutta ainahan siitä voi sitten kotona keskustella, että onko lapsi samaa mieltä jäniksen kanssa. :) Jäniksen kriisi koski sitä, että hän oli erivärinen kuin muut. Jänön onneksi näytelmän lopussa talvikarva vaihtui, ja jänis oli taas "normaali". :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho. Onpas tosi outo lasten tarina...alku hyvä mutta ehkä lopussa olisi pitänyt syttyä joku "onpa ihanaa kun ollaan kaikki erilaisia" :D

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.