Vanha nainen netissä

tiistai 25. elokuuta 2015 Valeäiti 4 Kommenttia

Nyt olis sellainen yksi juttu, jolle olen tässä muutaman tunnin verran jo nauranut. Vähän sillai itkuhuutonaurua. Ja niin on myös nauranut Rimpuileva Mamma, ja sen lapset ja sen mies. Joka naurusta sain kuvallisen todisteen. 

Katsokaas kun on helppo tapa selvittää, onko tullut vanhaksi. Aikuiseksi jopa. Se on selvää silloin, kun yrittää olla internetissä hauska, mutta päätyykin vahingossa laittamaan seuraavaksi 24tunniksi itselleen Snäppikseen seuraavan kuvan "tarinakseen":


Oi kyllä, reittäni ja varpaitani voi aina ihailla kymmenen sekuntia kerralla. 

Sit siitä tietää kanssa olevansa vanha, että ei tiedä miten vahingon korjaisi. Kun ei osaa näitä nuorten sovelluksia käyttää. 

Tietysti myös siitä, että raportoi tarinasta omaan blogiinsa. 

Lopulta tietää olevana aikuinen kun huomaa nauravansa tälle kaikille aivan hulluna, eikä mistään kohtaa kropasta löydy häpeän hiventäkään. 

Tietysti asia voisi olla eri jos kamera olisi sattunut osoittamaan vielä ylemmäs. Kokeilen sitä seuraavaksi. 

Nyt olis sellainen yksi juttu, jolle olen tässä muutaman tunnin verran jo nauranut. Vähän sillai itkuhuutonaurua. Ja niin on myös nauranut R...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Lujaa menee

lauantai 22. elokuuta 2015 Valeäiti 0 Kommenttia

Välillä on niitä päiviä kun miettii, että meneeköhän nyt vähän ylikierroksilla. Eilinen oli sellainen. 

Toki jo päivällä saavutettu lievä hengenahdistuksen tila kertoi jotain kierrosten tasosta, ja ehkä myös ne kaksi kertaa peräkkäin unohdetut pysäköintimaksut (säästyin sentään ilman sakkoja, huh). 

Mutta päivän grande finale oli kyllä toi lasten tarhasta haku. Kävi katsokaas niin, että sain aivan poikkeuksellisesti ne kaikki henkeä ahdistaneet työt sittenkin valmiiksi ihan ajallaan, klo 16.10. Tästä riemaistuneena kävin sitten siivoamaan työpöytää ja juttelemaan mukavia työkavereiden kanssa kun tässä kerrankin on aikaa. "Täytyy vasta puoli viisi lähteä", kerroin eräällekin joka tuli vielä hetkeksi mielipidettä kysymään. Että ehtiihän tässä. 

Paitsi että puoli viisi ei pitänyt lähteä vaan silloin piti olla tarhalla. Niin kuin joka ikinen päivä viimeiset kaksi ja puoli vuotta. 

Tuli vähän kiire. Eikä siihen auttanut se että juoksukävelin raivoikkaan rivakasti puolen kilometrin verran autoa hakemaan, vain muistaakseni että se oli siellä toimiston edessä. 

Että hyvinhän se meni. 

Välillä on niitä päiviä kun miettii, että meneeköhän nyt vähän ylikierroksilla. Eilinen oli sellainen.  Toki jo päivällä saavutettu lievä he...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Tällä viikolla olen

keskiviikko 19. elokuuta 2015 Valeäiti 8 Kommenttia

  • Rikkonut puhelimeni
  • Korjauttanut puhelimeni
  • Tehnyt tarjouksen talonpuolikkaasta
  • Tehnyt toisen tarjouksen ja luovuttanut toivon
  • Lähtenyt raivoissani kotoa lenkille, koska asuntoturhautus
  • Juossut sitten vahingossa 10,5km siinä samassa raivossani
  • Nähnyt unta että saatiin kämppä
  • Nähnyt unta, että raivosin Insinöörille, koska ei saatu kämppää
  • Nähnyt unta, että Insinööri jätti mut koska ei saatu kämppää
  • Kämppä kämppä kämppä voi helvetti sentään
  • Herännyt keskellä yötä siihen että yksi noin kolmevuotias polvi monotti mulle reiän huuleen
  • Herännyt yöllä siihen että noin kolmevuotias nenä törmäsi meidän makkarin oveen 
  • Herännyt ihan liikaa öisin
  • Tajunnut, että olen tänä vuonna juossut keskimäärin kerran viikossa enkä siksi voi enää sanoa vihaavani juoksua
  • Kuunnellut äänikirjaa. Vuorossa Seeker ja ihan yhtä laimea "Ihan ok" tuomio. Sori Liina. 
  • Haaveillut elämästä missä tahansa vakituisessa kodissa
  • Mankeloinut oman jalan jääpussikuntoon sisäpihan portilla. Tekevälle sattuu. 
  • Säätänyt arviolta sataa juttua duunissa
  • Hoitanut hyvin arviolta nolla juttua duunissa
Ehkä ensi viikolla vain olen. 

Rikkonut puhelimeni Korjauttanut puhelimeni Tehnyt tarjouksen talonpuolikkaasta Tehnyt toisen tarjouksen ja luovuttanut toivon Lähtenyt...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Rentouttava hetki luonnon helmassa

lauantai 15. elokuuta 2015 Valeäiti 10 Kommenttia

Miten ihanaa olla taas täällä luonnon parissa, ajattelin, ja lähdin pitkä ponnari hulmuten kohti koskea. 

Kyllä on ihana juosta kun on niin kauniit maisemat ja mustikoitakin matkan varrella, huokailin, ja snäppäsin menemään. Katsokaa, minä juoksen (ja vähän snäppään)!

Oho, onpa iso läjä kakkaa, ihmettelin, ja loikin sen yli iloisesti kirmaten. 

Onpas kummaa, ei kai täällä koiriakaan käy, mietin toisen kohdalla. 

Ei saatana, täällähän olisi karhun mukava asustella, parahdin kolmannen kohdalla. 

Huomasin, että itsesuojeluvaisto on sellainen, että sitä jaksaa juosta aivan helvetin kovaa takaisinpäin niitä samoja polkuja pitkin samalla kun yrittää muistella mitä karhun kohdatessa piti tehdä. En muista. Play dead?

Pakko mennä tonne kylmään veteen uimaan, tajusin kun palasin mökille melkein jännäkakka housussa, hengissä mutta hikisenä. 

VITTU MÄ VIHAAN LUONTOA, huusin, kun hiuksistani hirvikärpäsen ongin sen jäätävän kylvyn jälkeen. 


Huomenna ajan kaljun ja muutan Merihakaan.  

Miten ihanaa olla taas täällä luonnon parissa, ajattelin, ja lähdin pitkä ponnari hulmuten kohti koskea.  Kyllä on ihana juosta kun on niin ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

10 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Urgent tarjouspyyntö hammaskeijulle

torstai 13. elokuuta 2015 Valeäiti 25 Kommenttia

TiLANNE PÄÄLLÄ - nyt se hammas lähti! 
Hain päiväkodista ihan tavallisen lapsen ja sitten yhden tälläisen iloisena pomppivan pillitelineen. On satulunnaiden vuoro. 


Tarvitsen väittömästi tietooni yhden ihan superminin valkean hampaan markkinahinnan. Lapsi nukahti juuri, pieni ällö hammas tyynynsä alla, ja seuraavat kaksi minuuttia muistan vielä maksaa hammaskeijun lunnaat. 

Jos tän mokaa, on ehkä vuoden huonoin vanhempi. Unohtaa kuukauden odottelun jälkeen maksaa. Joutuu kertomaan lapselle, ettei se hammaskeiju tullutkaan kun sillä on varmaan putki päällä tai jotain.

Niin että auttakaa. 

Vitonen? Kymppi? Timanttisormus?

TiLANNE PÄÄLLÄ - nyt se hammas lähti!  Hain päiväkodista ihan tavallisen lapsen ja sitten yhden tälläisen iloisena pomppivan pillitelineen. ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

25 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Tallinna!

keskiviikko 12. elokuuta 2015 Valeäiti 0 Kommenttia

Kävi ilmi, ettei blogikirjoitus kirjoitakaan itse itseään. Kirjoitin jo yhden NaNoWriMo-romaanin verran tekstiä ja tajusin nukahtaneeni itse kesken sen kirjoituksen. En vaan löydä tapaa kuvailla tätä reissua! Kaikin puolin kamala, olosuhteissaan järkyttävä ja monella tavalla pieleen mennyt reissu, joka oli kuitenkin yksi parhaista ja ikimuistettavista.

Muutamia kohokohtia mainitakseni, meiltä meni kaksi tuntia selviytyä sinne kamalaan Piritaan. Siihen liittyi nukahtaneita lapsia, terassikaljaa autioituneessa hallissa, kreisiä kaatosadetta, takseja jotka eivät tulleet tai tulivat eivätkä halunneet ottaa vaunuja kyytiin, ja erittäin monta vaikeaa päätöstä, joita ei oikeastaan ikinä tehty.

No se Pirita. Se oli ihan just niin herättelevä kuin eräs lukija ystävällisesti osasi vinkata. Luteita lukuun ottamatta nähtiin, koettiin ja tunnettiin about kaikki kohdat (paitsi terassi ja aula oli rempattu, luoden pelottavan optimisten sisääntulon). Se mitä yllä linkattu arvio ei saanut kameralle, oli yläkerran "loistobuffan" Jelena ja muut kumppanit, jotka vihasivat itseään, töitään, asiakkaitaan ja ruokaa. Kohtelu oli kylmää ja seitsemän tuntia seissyt ruoka ihastuttavan haaleaa.








Suurimman osan aikaa reissusta satoi kaatamalla, loput ajat hytistiin kaikkien mukaan otettujen vaatteiden kanssa. Aurinko tuli esiin täydeltä terältä sillä hetkellä kun astuimme takaisin terminaaliin. Uusi uljas kauppakeskus Rocca Al Mare oli aika neukkuhenkinen, ja päiväunien takia valikoitu Tallinnan eläintarha niin surullinen näky, etten melkein edes halua kertoa teille siitä liikaa. Tulee vaan teillekin paha mieli marsuhäkin kokoisessa betoniloukossa elelevistä jääkarhuista.

Sitten se yllätyskäänne - meillä oli tosi kivaa. Lapset nautti aivan hulluna siitä Piritan melkein siedettävästä uima-altaasta, monena päivänä. Myös neukkuajan kilsan mittaiset käytävät olivat omiaan ylienergisille tyypeille. Seura oli mitä parhainta ja huoneet oli lopulta kuitenkin ok siistit ja hiljaiset. Tallinkin laivat Star ja SuperStar oli siistejä ja leikkihuoneet aivan hittejä. Oli kuulkaa ilmapalloeläimiä, tatuointeja, värityskirjoja ja kasvomaalausta ja iloisia Tallinkilaisia. Ja sateesta huolimatta Tallinnassa on edelleen maailman ihanin kauppa/ravintolakeskittymä Telliskivi Loomelinnak (Kalamajassa, joka on kyllä kaunis mutta ei kestä sadesään "dalsimista" ilman selkeää kohdetta). Tsekkaa erityisesti pienet kaupat, ybersuosittu F-hoone ja syrjäisempi, mutta yhdellä parhaista lapsiperhekokemuksella varustetuista Kivi, Paber, Käärid, jonka koko lista on gluteeniton ja palvelu mahtavaa.










Menisin uudestaan, kyllä. Menisin myös Piritaan, jos ihan pakko olisi. Se pakko tosin tarkoittaa että koko Eurooppa olisi täynnä ja Pärnu palanut poroksi. Rahansa voi käyttää paremminkin.

Kävi ilmi, ettei blogikirjoitus kirjoitakaan itse itseään. Kirjoitin jo yhden NaNoWriMo-romaanin verran tekstiä ja tajusin nukahtaneeni its...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Toimitetaan ilman käyttöohjeita

tiistai 11. elokuuta 2015 Valeäiti 8 Kommenttia

Muistan, kuinka seisoin suu auki Kummitädin vieressä. Serkkupoika oli ehkä kymmenen kuukautta vanha, ja hänen äitinsä kertoi millintarkkoja nukutusneuvoja Mummille. "Jos se syö puuroa niin sitten tätä maitoa riittää 125ml, jos puuro ei maistu, laita pulloon suoraan 300ml ja sitten vaan sängyssä juodaan se".

Sitä ihailun määrää. Ykkönen oli mahassani viimeistä varttiaan vetelemässä ja minussa oli herännyt se tavanomainen pelko. Tiedättehän: mitä tälle sitten tehdään kun se tulee ulos? Mistä tiedän mitä tehdä? Ja siinä yksi konkari osasi kertoa millimäärät. Eihän siihen voi olla mitään valmista ohjekirjaa, eihän? 

Sittemmin tietysti ymmärsin että ohjekirjana toimii vauvan huuto. Serkkupoika oli varmasti ihan itse kertonut montako milliä riittää. Oman tuskaisen huutokouluni jälkeen voisin sanoa oppineeni asian jos toisenkin omilta kovakouraisilta mentoreiltani. Vauvavuosista en enää mitään muista, mutta ajattelin että kirjaan tähän vähän käyttöohjeita 3- ja melkein 5-vuotiaisiin, jos joku sattuu niitä tarvitsemaan.  


Kolmevuotiaan käyttöohjeet: 
  • Aamiaisleipä pitää paahtaa, mutta voi ei saa sulaa niin ettei se ole enää näkyvillä
  • Elsa-pyyhe sidotaan seuraavasti: tavallinen kalakuvioinen pyyhe (valkoinen pohja) laitetaan selän taa niin että lyhyt sivu kietoutuu kaulan ympäri. Sitten sidotaan vain päät yhteen. Edistynyt käyttäjä ennakoi minuutin päästä tapahtuvan huudon (ohjeen) ja sitoo suoraan kumpparilla
  • Joskus Elsa-pyyhe on jotain muuta. Tätä ohjetta kirjoittaessa ei ole selvää mitä. 
  • On ok sanoa sille "voitko olla hetken hiljaa?" (Sivuhuomautuksena todettakoon, että se on kyllä turhaa. Ei se voi.)
  • Hammaspesun voi antaa lapsen suoritettavaksi mutta silloin pitää ymmärtää että "olen jo valmit" tarkoittaa että kaikki hammastahna on nyt imetty pois harjasta 
  • Vaikka lapsi sanoo käyneensä pissalla jo eilen, hänen täytyy käydä myös tänään 
  • Tähän johdannaisena: kun lapsi sanoo ettei ole pissahätä, se valehtelee 
  • Ylipäänsä: oleta, että lapsi valehtelee. 
  • Ipad antaa sinulle aina vähintään 20min hiljaisen hetken
  • Jos käytössäsi ei ollut iPad mutta lapsi on silti ollut hiljaa 20min, ota mukaasi moppi sekä taikaseini ja hakeudu lapsen luo. 
  • Nukuttamisesta: ota itsellesi lasi punaviini ja jakso Suitsia. Asettaudu lapsen sängyn eteen niin ettei se pääse pois. Juo kunnes potkut selässäsi eivät enää tunnu ja "äiti on tyhmä" huudot eivät enää kuulu.
  • Kirjoita ylös ne älyhauskat jutut, joita se dramaattisesti selittää. Kohta se on viisivuotias, joka puhuu vain fiksuja. 

Viisivuotiaan käyttöohjeet: 
  • Kysy siltä itseltään mitä se tarvitsee. 
  • ...kysy samalla, mitä sen kolmevuotiaan kanssa pitää tehdä.
  • Kirjoita ylös ne älyfiksut jutut, joita se selittää. Kohta se on viisitoistavuotias, joka ei enää puhu sulle. 

Muistan, kuinka seisoin suu auki Kummitädin vieressä. Serkkupoika oli ehkä kymmenen kuukautta vanha, ja hänen äitinsä kertoi millintarkkoja ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Helppo nakki

maanantai 10. elokuuta 2015 Valeäiti 0 Kommenttia

Kakkosella tuli eilen kiire vessaan kesken puistoilun. Lähtivät Insinöörin kanssa juoksemaan kohti pönttöä ja minä ja Ykkönen jäätiin hitaasti lompsimaan perästä. 

Pohdin ääneen, että kotona sit nähdään ehtikö se Kakkonen ajoissa pöntölle, johon Ykkönen: 

"No sen näkee sit siitä et onko sillä nakki paljaana." 

Aivan. 

For the record, nakki oli piilossa. 

Kakkosella tuli eilen kiire vessaan kesken puistoilun. Lähtivät Insinöörin kanssa juoksemaan kohti pönttöä ja minä ja Ykkönen jäätiin hitaas...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Pikavinkki: Haltian luontokeskus

sunnuntai 9. elokuuta 2015 Valeäiti 0 Kommenttia








Käytiin tänään lounaalla Haltiassa, Nuuksiossa, ja nyt ymmärrän miksi moni on sitä suositellut. Ihan mahtava kohde lasten kanssa! Paljon hienoa tekemistä ja nähtävää, varta vasten lapsille suunniteltua. Hivenen kallis buffalounas (lapset 8€, aikuiset 16€) oli laadukas ja kattava ja näkymät ravintolan terassilta hulppeat. 

Minä tärkeintä, tämän jälkeen tekee mieli mennä heti luontoretkelle vieressä aukeavaan Espoon lottovoittoon, Nuuksion kansallispuistoon. 

Menkää siis tekin! Pääsette paijaamaan karhua, sovittelemaan linnun nokkia, tunnistamaan metsän hajuja sekä kokeilemaan veden alla elämistä ja linnunpöntössä kukkumista. 

Sisäänpääsy alle 6v ilmainen, aikuiset 10€. Perhelippu 22 (2+4), auki joka päivä 9.30 -19.

Käytiin tänään lounaalla Haltiassa, Nuuksiossa, ja nyt ymmärrän miksi moni on sitä suositellut. Ihan mahtava kohde lasten kanssa! Paljon hie...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Pistetäänkö pystyyn kirjakuukausi?

keskiviikko 5. elokuuta 2015 Valeäiti 10 Kommenttia

Kiitos vain rakas Lydas, nyt olen ihan koukussa. Kun viimeksi valittelin itsekritiikin painosta, Lydas vinkkasi jenkeissä tapahtuvasta National Novel Writing Monthista, ilmiöstä jossa kuka tahansa voi kirjoittaa (ja julkaista) oman 50.000 sanaisen novellinsa. Erittäin mielenkiintoinen konsepti, tuumasin, ja kävin kurkkimassa keskustelupalstaa. Ja sitten räjähti.

Luin ketjua, jossa arvioitiin kunkin kirjoittajan työn alla olevan novellin ensimmäistä lausetta. Lauseet oli keskinkertaisia, mutta kommentit kultaa. Esim:

***
First sentence: "The setting sun bathed the sky in red glow."

Critique: "The end of the sentence is great, but the first half where you say "setting sun" undermines the imagery. I think it'd be stronger to have the sun doing something (slipping behind mountains, sliding below the horizon, etc.), to really "show" the reader that the sun is setting vs. telling them."
***

Nerokkaita, konkreettisia apuja kirjoittamisen tuskiin! Olin lueskellut palstaa noin kolme minuuttia, kun omalla näppiksellä alkoi jo syntyä jotain (huonoa) proosaa. Kolme kappaletta ja olisi tullut vaikka kymmenen lisää. Tällä kertaa kirjoittaminen tuntui enemmän tekniseltä harjoitukselta, eikä se itsekritiikki päässyt niin pahasti ulvomaan. 

Päätin jo melkein osallistua NaNoWriMoon, mutta kieli. Englanti on sinänsä mulle ehkä jopa rakkaampi kieli proosan osalta, mutta en jaksaisi huolehtia niin paljon kieliopista ja sanavaraston tylsyydestä. Suomen kanssa voi kikkailla enemmän, keksiä vaikka omia sanoja huoletta. 

Niin että, miten olisi? 

Lainataanko ideaa ja laitetaan pystyyn oma RomaaninPykäysKuukausi? Onko innostuneita? Tai onko vastaavaa jo olemassa? 



Kiitos vain rakas Lydas , nyt olen ihan koukussa. Kun viimeksi valittelin itsekritiikin painosta, Lydas vinkkasi jenkeissä tapahtuvasta Nat...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

10 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Pieni iso hammaskeiju

tiistai 4. elokuuta 2015 Valeäiti 7 Kommenttia

"Ensimmäiset maitohampaat irtoavat 5-7 vuoden iässä ja niiden tilalle puhkeavat pysyvät hampaat. Ensimmäiset pysyvät poskihampaat, "kuutoset", voivat puhjeta hammaskaarien taaimmaisiksi hampaiksi jo viiden vuoden iässä." (Lapsen hampaat)

"Ensimmäisenä pysyvänä hampaana puhkeaa yleensä keskimmäinen alaetuhammas lapsen ollessa noin 6 vuotias.  Lähes samanaikaisesti toisen maitoposkihampaan taakse puhkeaa ensimmäinen pysyvä poskihammas, ensin alaleukaan ja sitten yläleukaan. (Terveyskirjasto)"

Täten toteamme, Ykkönen (4v 10kk) on varsin edistynyt, kehittynyt ja kypsä yksilö. Kaikin tavoin tietysti, mutta erityisesti suustaan: Alaetuhammas alkoi heilua muutama viikko sitten, ja heti sen jälkeen yläetuhammas samalta puolelta. Sunnuntaina Ykkönen huomautti että suussa maistuu veri, ja kas, eilisestä lähtien hänen suussaan on killunut ensimmäinen rautahammas.

Kohta meidän pitää jo miettiä hammaskeijuiden suosimaa hampaan käypää markkinahintaa. Aika iso tyttö.

" Ensimmäiset maitohampaat irtoavat 5-7 vuoden iässä ja niiden tilalle puhkeavat pysyvät hampaat.  Ensimmäiset pysyvät poskihampaat, &q...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

7 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Parempi kesä, parempi mieli

maanantai 3. elokuuta 2015 Valeäiti 0 Kommenttia

Nyt jälkikäteen katsottuna eilen saattoi olla vähän v-käyrä nousussa. Ja ehkä vähän tänä aamunakin kun se saamarin kello herätti ihan liian aikaisin ja bussi meni kesäaikatauluineen ihan nenän edestä. 

Siinä korkkareilla 25 minuuttia kipsutellessa tapahtui jokin kesäihme, ja mieli seestyi. Oikeastaan ihan kiva että edes nyt tuli kesä. Ei ainakaan tarvitse pukea niitä VääntöKausiVaatteita, ja voi kävellä tämänkin matkan auringossa. 

Työkavereita oli ihana nähdä pitkän tauon jälkeen ja duunitkin meni hyvin. Autoin muita, se on aina kivaa. Moni kiitti kesäloman aikaisesta blogiviihteestä, olivat seuranneet. Yllätyin, ilahduin. 


Ja jos päivä päättyy kesän ekaan Hietsukeikkaan ja juoksulenkkiin rakkaan ystävän kanssa, ei voi kuin sanoa että kiitos. Kiitos rakas kesä, ja saat anteeksi.  

Kyllä minulle tämä kesäarkikin kelpaa. 

Ja kyllä kai minä jaksan tätä hassua blogiakin vielä kirjoittaa (mutta en ihan joka päivä). 

Nyt jälkikäteen katsottuna eilen saattoi olla vähän v-käyrä nousussa. Ja ehkä vähän tänä aamunakin kun se saamarin kello herätti ihan liian ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Seitsemän minuuttia kauniita sanoja

sunnuntai 2. elokuuta 2015 Valeäiti 12 Kommenttia

Kesälomaa ja blogihaastetta jäljellä 46 minuuttia. 

Olisi yksi Tallinna-rapsa kirjoittamatta, muutama hauska anekdootti kertomatta ja monta ihanaa kommenttia vastaamatta (kiitos niistä kaikista!). Mutta tiedättekö, lähetin juuri kaverille tämän WhatsApp viestin: 

"No sitä henkistä tukea saatana: vika lomapäivä ja oon tehny 4h töitä eikä loppua näy. Mulla on darra, koti aivan kaaoksessa, blogi kirjoittamatta ja seksit harrastamatta. Huomenna pitäisi saada lapset ajoissa tarhaan (hah!) ja itsensä myös töihin (hah hah!). Ja mä oon läski. Ja univelkainen. Ja sopivaa asuntoa vailla. Joudun kohta muuttaa johonkin Torpparinmäkeen. Ja rakentaa. Hyi saatana". 

Kyllä sitä voi kuulkaa ihminen olla sellainen kaunis, herkkä sielu näin töihin paluun kynnyksellä. 
Pitäkää tunkkinne. 

Kesälomaa ja blogihaastetta jäljellä 39 minuuttia. 

Keskiraskaasta vitutuksesta huolimatta keskiraskaasta Lomahaasteesta päivä 30/30 suoritettu, kauniilla lopetuksella. Haasteessa kirjoitin loman aikana (3.8. saakka) vähintään yhden kirjoituksen per päivä. Enkä enää toiste tee samaa virhettä. 


Kesälomaa ja blogihaastetta jäljellä 46 minuuttia.  Olisi yksi Tallinna-rapsa kirjoittamatta, muutama hauska anekdootti kertomatta ja m...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

12 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Olisiko sittenkin pitänyt

lauantai 1. elokuuta 2015 Valeäiti 6 Kommenttia

Helsingissä maihin nousi silmin nähden taulut oleva Vaimonhakkaaja ja sen vierellä näkymättömänä kulkeva nainen. 

Enhän minä mistään oikeasti tiedä mutta ruumiinkieli kertoi niin paljon. 

Nainen, oikeastaan tyttö, oli yhtäaikaa häpeissään, raivoissaan, pettynyt ja peloissaan. Metrin jäljessä hoiperteleva mies oli kännissä ja uhmissaan. Haki valtaa ja hallintaa vaikka ei saanut edes omia jalkoja kantamaan suoraan. Se nappasi suureellisen ritarillisesti laukun naiselta ja tivasi sitten kunnollista kiitosta. Sen sai, kuiskattuna hampaiden välistä. Muuten Tyttö yritti kaikin tavoin olla agitoimatta, käveli kuuliaisesti miehen edellä hiljaa ja yritti olla vastaamatta huuteluun. Vastasi vain jos kysymys kävi liian vaativaksi. 

Katseltiin pariskuntaa tuskaisena. Vaikka mitään ei oikeasti (vielä) tapahtunut, tyyppien ympärillä leijui sellainen ilma, joka tuntui kertovan että kotona sitten kyllä paukkuu. Seinät ja luut. Katsoin kysyvästi, sain tyhjän katseen takaisin. Monta kertaa. En voi tietää halusiko tyttö apua vai yksityisyyttä, mutta arvelin että meidän puuttuminen ei olisi parantanut tilannetta ollenkaan. Tuntui, että siitä olisi maksettu kova hinta. Takataskussa pullottava pullo oli jo melko tyhjä. 

Jätettiin sikseen, toivotaan että se sammuu. 

Mutta eipä jätä rauhaan, oma mieli. Olisi pitänyt tehdä enemmän. Olisi pitänyt kysyä, puuttua, varmistaa. En minä tiedä. Ihan hirveetä voikin elämä meillä hyvinvoivilla pulliaisilla olla. Sovitaan ettei se ole heillä sittenkään hirveää, jooko?

Päivä 29/30 raskain mielin kirjoitettu. 

Helsingissä  maihin nousi silmin nähden taulut oleva Vaimonhakkaaja ja sen vierellä näkymättömänä kulkeva nainen.  Enhän minä mistään oikeas...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

6 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.